Isovanhempien nimitykset

Eikös pohjanmaalla (jossain) käytetä myös tummua, tuharia ja tutaa?

Minä olen mummu.

Minua kutsutaan mummoksi. Oli oma toiveeni. Niin kutsuttiin äitiäni ja isoäitejänikin. Lapsuuden maisemissani kutsuttiin myös naapureiden isoäitejä mummoiksi. Kuten tuolla toisessa ketjussa mainittiin, siihen liitettiin eteen sukunimi esim. "Tiihosen mummo".

Minulta kysyttiin mikä haluan olla ja vastasin, että päättäkää itse.

Mummuksi minut sitten "kastettiin".

Onnellinen Mummu

Me ollaan täällä Savossa lapsenlapsillemme mummo ja ukki. Tytär on Saksalaisen miehen kanssa naimisissa ja he ovat Oma ja Opa. Mummoja täällä yleensä ollaan, mutta on ukkoja ja vaarejakin tuttavapiirissä.

"Mormor" olen lapsenlapsille ja ne puhuu mulle niin nopeesti että mun aina pakko välillä muistuttaa että mormor on suomalainen ja siltä menee aina vähän aikaa ennen kuin kaikki ruotsin sanat on asettuneet paikoilleen.
Meillä kotona lapsena sanottiin äidinäitiä mammaksi ja isänäitiä mummoksi. Isän isä oli äijä. Äidin isä oli jo kuollut, joten sitä sanottiin vain Alex-vainajaksi.

Omat isovanhempani olivat isän puolelta mummo ja pappa, äidin puolelta mummo ja ukki. Oma isäni oli lapsenlapsilleen pappa ja äitini mummi. Mieheni vanhemmat olivat mummu ja vaari, joten luontevasti olemme mummi ja vaari omille lastenlapsillemme.

Suloisen pehmeitä nimityksiä eri maissa isovanhemmilla, kuten Italian nonna ja nonno, Espanjan mummo on abuela, Venäjällä babuska. Suomessa on vanhastaan ollut suomalaisperäisiä isovanhempien nimityksiä, äijä- ja ämmä -tyyppisiä, joita tapaa Lapissa vieläkin. Ketjussa kerrotaan tummusta ja tuharista, jotka ovat ruotsalaisperäisiä ( stormor, storfar), kuten esim. mummu (mormor) . Siskoni mies on siirtokarjalaisia, ja hänen isänsä oli perinteisesti ukko lastenlapsilleen. Tämä siskon mies on kuitenkin ukki, samoin kaksi veljeäni. Siskoni ovat kaikki mummeja , kaipa mummi kuulostaa herttaiselta ja yleissuomalaiselta.

Etunimiä voidaan käyttää , kun isovanhemmat pitää erottaa toisistaan, minä olen M-mummi ja toinen A-mummi. Hiukan liikuttavaakin, kun omat lapseni käyttävät vieläkin, vanhin 45, isästään nimitystä isi, minä olen aina heille ollut äiti. Näin kutsuin omia vanhempianikin.

"Mamita" eli pikkuäiti, on hellyttävä murresana jolla Calin lapset, jopa nuoretkin, kutsuvat isoäitiään, vaikka tietenkin abuela-sana on kirjakieltä. Minulta meni hetkinen ennen kuin pystuin mieltämään eron mamá ja mamita sanojen välillä, että ne tarkoittavat eri henkilöjä.
Olin ymmärtänyt että "mamma" on vanha kannaksen karjalainen perinne kutsua äidinäitiä ja se näkyy periytyvän sukupolvelta toiselle: nuorimman siskoni lapsenlapset kutsuvat häntä "mammaksi", vaikka se kuulostaa oidolta minun korvissani. Muistan vielä mamman ja kun hän kuoli meillä olohuoneeseen viritetyssä sängyssä kesällä heinänkorjuun ja mustikankeruun aikaan, niin olin ensimmäinen joka näki hänet tuonen maille siirtyneenä ja se rauha hänen kasvoillaan poisti kuolemanpelkoni ikuisiksi ajoiksi. Olin noin 7-vuotias.

Mummu olen ja kun meitä kaksi, perheen isän ja äidinäiti, niitä mummun etuliitteenä on nimemme. ö-mummu ja ä-mummu. Käytin tarkoituksella noita ääkkösiä, koska a-mummu kyllä kuullostaa hyvältä mutta b-mummu toisarvoiselta, eikä me kumpikaan sitä olla.

Käntty

Minusta on mukavaa, kun minua mummittelee niin vävy kuin lastenlasten kumppanitkin. Samoin kävi anopilleni, jota koko suku nimitti mummiksi. Yhden kerran hän vain protestoi, kun oma isänsä yritti käyttää tätä puhuttelua. Siinä tuli anopillekin stoppi.

Olen mumi. Itselläni olivat ukki ja mummo.

Erikoinen tuo Paloman kertoma "äijä" nimi.
Olen ymmärtänyt nimeä käytetyn aivan vanhan rajan karjalaispitäjissä.
Mistä pitäjästä vanhempasi Paloma olivat Kannakselta?

Mummo ja Vaari.

Fafa varmaan , kunhan ensin lokakuussa syntyy :)