Jos tarvitsee apua sitä pitää osata pyytää oikealla hetkellä oikealta ihmiseltä ja oikeaan aikaan. Älä jätä ottamatta apua vastaan. Hae sitä ammattilaisilta. Itsesi takia. Läheistesi takia. Tulevaisuutesi takia.
Jos oma mieli on noin hajalla, ei mistään mitään tule.
Tarvitset rakkautta ja syliä elämääsi nyt kipeämmin kuin koskaan kukaan. Tarvitset hyväksyviä katseita, silittelyä ja hellittelyä ,koska olet niitä vajaa. Sisälläsi on suunnaton määrä kipua. Se pyrkii nyt esiin murtumien raosta, että valo pääsee murtautumaan sisään.
Sinun pitää nyt oikeasti itkeä jonkun olkapäätä vasten. Hae se olkapää jostakin, ammattiapu.
Olet tärkeä! Olet riittävä juuri sellaisena kuin olet, mutta sua sattuu nyt liikaa! Ymmärrystä on,
Bunny
Jos oma mieli on noin hajalla, ei mistään mitään tule.
Tarvitset rakkautta ja syliä elämääsi nyt kipeämmin kuin koskaan kukaan. Tarvitset hyväksyviä katseita, silittelyä ja hellittelyä ,koska olet niitä vajaa. Sisälläsi on suunnaton määrä kipua. Se pyrkii nyt esiin murtumien raosta, että valo pääsee murtautumaan sisään.
Sinun pitää nyt oikeasti itkeä jonkun olkapäätä vasten. Hae se olkapää jostakin, ammattiapu.
Olet tärkeä! Olet riittävä juuri sellaisena kuin olet, mutta sua sattuu nyt liikaa! Ymmärrystä on,
Bunny
Vastaukset 18
Vanhimmat
No en tiedä kenelle mahdat kirjoittaa, mutta niille oikeasti tärkeille ollaan olemassa ihan oikeassa elämässä, eikä palstalla.
Yleispäteviä neuvoja mutta mitä jos on yrittänyt saada apua mutta sitä ei ole onnistunut saamaan. Koen olevani henkisesti loppu oman sairauden kanssa. Olen yrittänyt saada apua mutta koska taudinkuva on epäselvä ja vaivaa epäillään somaattiseksi. En saanut apua enkä edes minkäälaista särkylääkettä. Haluan näiden kipujen vihdoin loppuvan mutta tällä hetkellä olo tuntuu neuvottomalta. En tiedä kun ei lääkärissä käynti auttanut niin ehkä yritän vain saada vertaistukea netistä ei ehkä niin tehokasta kuin reseptilääkkeet mutta jos sitä kautta saisin edes sen olkapään mitä vasten itkeä.
Oletko päässyt kipupolille jos syyt fyysiset tai terapiaan jos syyt henkiset?
Avun hakeminen toki tarvittaessa kannattaa aina. Usein se edellyttää kuitenkin, että ihminen itse tiedostaa ongelmansa, ainakin jollakin tasolla, ja tunnistaa avun tarpeen. Varmasti jatkuvan pahan olon jokainen ihminen osaa tunnistaa. Jos ongelmat ovat kasaantuneet ja pitkittyneet, niitä selvittämään kannattaa ottaa joku luotettava ulkopuolinen. Parisuhteessa tai perheessä kumppanin tai perheenjäsenen "terapeuttina" toimiminen saattaa ainakin pitkällä aikavälillä alkaa tuntumaan taakkana eikä sitä ole niin tarkoitettukaan.
Onneksi monenlaista apua on tarjolla. Uskon, että ihmiselle johdatetaan myös oikea apu elämään, jos sitä oikeasti etsii ja pyytää. Kenenkään ei ole tarkoitettu yksin ongelmia ratkomaan. Sillä on myös merkitystä, mistä ja keneltä sitä apua hakee. Ihmisten haasteet ja ongelmat ovat erilaisia ja apu voi tulla (monesta) eri lähteestä. Se, että hakee apua ei ole myöskään heikkous, se on itse asiassa merkki vahvuudesta ja kyvystä nähdä oma tilanteensa ja kyvystä nöyrtyä. Tiedän niitäkin, jotka ylpeyttään eivät ajoissa hakeneet apua ja sitten elämä päättyi liian aikaisin oman käden kautta. Ne tarinat on surullisia. Niitä en haluaisi kuullaenää koskaan yhtään lisää.
Avunsaanti on välillä oikeasti työn takana oli kyse ihan mistä asiasta tahansa eli vaikka pyydät apuja, niin sulle ei sitä anneta. Itse sain odottamattomalta taholta apua tosi vaikeaa tilanteeseen, ilman sitä henkilöä olisin varmasti yhä rankassa tilanteessa yksinäni pärjäämässä ja olisin jopa entistä syvemmissä vesissä. Melkein voisin uskoa, ett joku tuolla yläilmoissa näki miten vaikeaa mulla oli ja lähetti tuon oljenkorren mulle avuksi. Sitten tuli toinenkin henkilö, joka näki miten väsynyt olin jo kaikesta, hän myös vei asioitani eteenpäin. Sitten sen jälkeen järjestyi yks asiakin parhain päin ja luulen ett se toinen henkilö oli siinäkin mukana. Multa otettiin iso kuorma pois harteiltani ja mun ei enää tarvi huolehtia ihan kaikesta yksin. Matkan varrella oli hetkiä jolloin ne synkät ajatukset iskivät päälle ja mietin kaiken lopettamista ja monesti toivoin ettei aamulla enää tarvitsisi herätä. Pikkuhiljaa olen saamassa elämänlangasta kiinni, välillä vaan olen hirveän väsynyt, kun olen ihmisten kanssa tekemisissä, olin pitkään syrjässä kaikesta joten menee aikaa, ett totun ihmispaljouteen ympärilläni. Välillä vaan iskee oman olemassaolon merkittömyys päälle, en ole onnistunut elämässä kuten muut ovat onnistuneet. Ei jaksais enää nousta ja ottaa elämältä uudestaan turpiin. Ei musta ole enää taistelemaan paikasta auringossa, taisteluväsymys vaivaa ja ikä painaa päälle. Jospa jotenkuten jaksais handlata tämän elämän eteenpäin, pitää vaan kulkea päivän kerrallaan tätä loppumatkaa.
Päivä kerrallaan on ihan hyvä. Ei se kenenkään oikeus elämiseen tai elämään riipu suorittamisesta tai kyvyttömyydestä suorittaa. Moni kamppailee varmasti samojen ajatusten kanssa. Ihmisarvo ei määräydy mikään ulkonaisen tai sisäisen ominaisuuden eikä suoritusten/suorituskyvyn perusteella. Toki suoritusyhteiskunta ja kaikki muut vaatimukset tuntuu monesta varmasti ahdistavilta. Joskus se, että on täytynyt/täytyy päästää irti oravanpyörästä ja muusta, voi opettaa sen elämän oikean tarkoituksen. Elämä itsessään jokaisen kohdalla on arvokasta. :)
Ei eilen viimeksi kävin mehiläisessä yleislääkärillä mutta sieltä en saanut mitään apua tai ylipäätään eteenpäinohjausta
Se Mehiläisen yleislääkäreiden taso ei välttämättä aina ole mikään ensiluokkainen. Mehiläisessä saa työskennellä yleislääkärinä olematta erikoistunut yleislääketieteeseen, joka on siis on myös yksi lääketieteen erikoistumisaloista. Yhtälailla Mehiläisessä tehdään hoitovirheitä ja diagnoosivirheitä (monesta syystä) niiden yleislääkäreiden toimesta, jotka eivät ole mihinkään erikoistuneet vaan erikoistumatta hoitavat rajatulla osaamisellaan ja taidoillaan siellä potilaitaan...
Jos sinulla on pitkittynyt vaiva, mene erikoistuneen lääkärin luokse, joka on tehnyt työtään vuosia/vuosikymmeniä.
Lääkäreiden tulosta mitataan sillä, kuinka paljon potilaita he ohjaavat erikoissairaanhoitoon eli spesialisteille. Saattaa aiheuttaa sitä, että edelleenohjauksen kynnys kasvaa. Joku parempi mittaustapa pitäisi olla.
Totesin itse samoin että ehkä kokemusta ja tietoa aiheesta ei ollut tarpeeksi. Eilinen ilta meni siinä kun koitin selvitä oireiden kanssa. aika hyvin selvisin mutta ajattelin että ehkä kaikkia oireita ei ole hyvä kuitenkaan peittää käsikauppalääkkeillä ehkä (erikois)lääkärin on kuitenkin hyvä tietää oireista enemmän. Hyviä neuvoja kiitos niistä jatkan tänään avun etsimistä.
No sehän kertoo koko systeemistä ja lääkäristä itsestään aika paljon. Lääkärin, kuten kenen tahansa erityisosaamisammattia harjoittavan, täytyisi ymmärtää, milloin oma osaaminen, tiedot ja taidot loppuu. Ylpeyttään sitä moni lääkäri ei välttämättä kuitenkaan myönnä. Se on kuitenkin potilaan edun ja oikeuksien mukaista. Potilaan edut ja oikeudet tulisi aina olla ensisijaisia. Kaikki potilaat eivät myöskään ilmoita lääkäreiden tekemistä hoito- ja diagnoosivirheistä. Nekin tulisi jokaisen lääkärin kohdalla kerätä listaan kaikki ja arvioida sen mukaan lääkärin kykyä ja oikeutta harjoittaa ammattiaan/ammatinharjoittamisen jatkamiseen.
Periaatteessa, jos menet terveyskeskukseen ja siellä on vastavalmistunut lääkäri tai menet johonkin lääkärikeskuskeen, vaikkapa Mehiläiseen erikoistumattoman, vähän aikaa työskennelleen lääkärin hoitoon, jonka tiedot ja taidot ovat samaa luokkaa kuin sen terveyskeskuksen vastavalmistuneen/vähän aikaa työskennelleen, voit odottaa samanlaista palvelua ja "osaamista". Maksat vain siitä enemmän sinne lääkärikeskuksen lääkäreille, joista suurin osa siis on ammatinharjoittajan statuksella siellä eli yksityisyrittäjinä.
On ihmisiä, jotka pystyvät kohottamaan, keskittymällä asioihin, eikä alistumalla niihin ja kääntymällä sisäänpäin. Joku kirjoitti hyvän vastineen sen Kallion hempeilevään armollisuus itselle teemaan. Kuinka ihmiset tuollaisten tekstien jälkeen vajoavat liian helposti olemaan armollisia itselleen, liian pienestä, kun voisivat myös vaatia itseltään asioita jne.
Sairas sävy tuossa tekstissä, johdatteleva, olettava, toisen sivuuttava, jossa ei halua olla kuuntelijana, keskustelijana, vaan olettaa että joutuisi huolehtimaan, niin kuvittelee jonkun ammattiauttajan täyttävän virkatehtävissä normaalit keskustelutkin. Tokihan ihmiset nykyään käyvän milloin minkäkin tasoisilla hyvinvointia edistäviä pyrkivillä juttutuokioilla. Ap:n viesti on leimaamistarkoitushakuinen, sivuuttaen jotain oleellista. Kuin hänelle pitäisi todeta Livingstonin tavoin:
En tiedä, kenelle aloittaja viestiä laittaa. Ajattelen itse kuitenkin, että lähisuhteisiin/ystävyyssuhteisiin jne kuuluu kyllä vierellä kulkeminen mutta se on eri asia kuin ammattiapu, jos joku sellaista tarvitsee. Toki lähisuhteissa kuunnellaan, tuetaan ja vierellä kuljetaan, ainakin hyvissä sellaisissa. Siinäkin on kuitenkin hyvä sen lähimmäisen ymmärtää ne oman osaamisen ja jaksamisen rajat. Ei se tarkoita tai ei saisi tarkoittaa toisen hylkäämistä koskaan. Onhan tietysti niitäkin "ystäviä", jotka eivät halua toisten taakkoja kantaa tai tukea antaa ja häviävät, kun asiat käy liian vaikeiksi käsitellä jne. Ne tilanteet ainakin viimeistään paljastavat sen ystävyyssuhteen tai muun lähisuhteen todellisen laidan.
Oikea balanssi:
https://yle.fi/uutiset/3-10851684
Ihan+normi+kirjoissa+ei+ap+:n+kaltainen+ole,+jos+tuollaisia+kirjoittelee+keskustelupalstoille,+vetoomuksia+tärkeälle,+joka+99,9%+varmuudella+lue,+tavoita.+Aloittaja+toivoo+lähinnä+itselleen+vaikutuksen+tekemistä+ja+johdattelee+ihmiset+ajattelemaan+tärkeästä+noin.+
Alottaja kehottaa hakemaan ammattiapua, joka hänen mukaansa on syliä, olkapäätä, hellittelyä eli maksullisiin kehottaa jotakuta menemään. Oi, voi auttaakohan tuommoinen.
Mikäköhän sellainen oikea ihminen ja ammattilainen sitten on?
Yksi lääkäriksi valmistunutkin totesi omasta kokemuksestaan olleensa aikoinaan huonossa kunnossa ja hakeneensa apua mutta käytännössä minkäänlaista apua ei tullut pompoteltiin vain lääkäriltä toiselle eikä kukaan osannut tehdä mitään järkevää sellaista mikä auttaisi.
Siltikin hoetaan että täytyy ihmisen itse osata ajoissa apua hakea ja ihminen itse on vastuussa. Aika kova palkkaisia kuitenkin ne joilta apua haetaan eikä mitään saada vastineeksi.
Milloin on oikea hetki, jos tietää tilanteen menneen jo liian pitkälle. Miten löytää apua nykyisessä sirpaleisessa maailmassa