Olemme syksyllä tehneet mieheni kanssa sopimuksen lasten asumis- ja elatusjärjestelyistä. Meillä on yhteishuoltajuus ja lapsemme 9 ja 16 asuvat vuoroviikoin luonamme. Nuorempi asuu minun luonani ja vanhempi isänsä.
Isä maksaa minulle 120 euroa/ elatustukea. Olen pienipalkkainen ja isällä on hyvätuloinen työ ja lisäksi muita tuloja mm. vuokratuloa ja sivutyötuloa.
Isän harrastukset vievät suuren osan hänen vapaa-ajastaan ja hän ei ole kyennyt hoitamaan vuoroviikkojaan, vaan lapset ovat usein luonani ns. isän viikolla. Minua harmittaa, ettei tämä mielestäni lapsillekin hyvä systeemi toimi. Myös minä koen kiusalliseksi tilanteen, sillä ex vain ilmoittaa, ettei ole kotona ja jättää lapset hakematta ja olettaa että olen valmis vastaamaan hänen isän velvollisuuksistaan.
Olen hakemassa yksinhuoltajuutta nuoremman lapsen kohdalla. En halua estää isää tapaamasta poikaansa vaan toivon, että hän olisi lapsensa kanssa silloin kun hänelle sopii. Minun on helpompi järjestää elämäni lapsien kanssa, kuin olla aina valmiina jos mies onkin estynyt hoitamaan lapsiaan. Olen eronnut miehestäni ja minun hyväksikäyttö (lapsenpiikana, ruoanlaittajana, siivoojana yms.)päättyi kun erosimme. Minulla on oikeus myös omaan elämään.
Onko sinulla mielipidettä asiaan? Kerro jos sinulla on omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta
T: Irmeli
Isä maksaa minulle 120 euroa/ elatustukea. Olen pienipalkkainen ja isällä on hyvätuloinen työ ja lisäksi muita tuloja mm. vuokratuloa ja sivutyötuloa.
Isän harrastukset vievät suuren osan hänen vapaa-ajastaan ja hän ei ole kyennyt hoitamaan vuoroviikkojaan, vaan lapset ovat usein luonani ns. isän viikolla. Minua harmittaa, ettei tämä mielestäni lapsillekin hyvä systeemi toimi. Myös minä koen kiusalliseksi tilanteen, sillä ex vain ilmoittaa, ettei ole kotona ja jättää lapset hakematta ja olettaa että olen valmis vastaamaan hänen isän velvollisuuksistaan.
Olen hakemassa yksinhuoltajuutta nuoremman lapsen kohdalla. En halua estää isää tapaamasta poikaansa vaan toivon, että hän olisi lapsensa kanssa silloin kun hänelle sopii. Minun on helpompi järjestää elämäni lapsien kanssa, kuin olla aina valmiina jos mies onkin estynyt hoitamaan lapsiaan. Olen eronnut miehestäni ja minun hyväksikäyttö (lapsenpiikana, ruoanlaittajana, siivoojana yms.)päättyi kun erosimme. Minulla on oikeus myös omaan elämään.
Onko sinulla mielipidettä asiaan? Kerro jos sinulla on omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta
T: Irmeli
Vastaukset 5
Vanhimmat
Turha nyt ruveta riitauttamaan tuota huoltajuutta - tehkä vaan uusi tapaamissopimus. Nuorempi asuu luonasi ja näin ollen riittää että sovit isän kanssa minkälainen aikataulu hänelle sopisi.
Huoltajuus on taas paljon isompi asia ja turha nyt katkaista isän huoltajsuussuhdetta - onnistuu ainoastaan oikeusteitse ja tuskin on riittävästi perusteita.
Mikäli yhteishuoltajuus ei toimi, on mielestäni peruste. Myös asian pitkittymisen myötä isä saattaa käydä hankalaksi. Jos isällä on nyt menokausi meneillään, hän saattaa suostua helpoimmin huoltajuuden muuttamiseen sinun eduksesi.
Kun aloitat elämään omaa elämääsi, isän käytös todenäköisesti muuttuu sen myötä negatiivisemmaksi. Tapaamissopimus on eri asia kuin huoltajuus, sehän voi pysyä ennallaan ja isä ottaa silloin kun ottaa, niinkuin tähänkin saakka.
Huoltajuuden muuttamista kannattaa yrittää ensin sopimusteitse, minulla on käsitys että sosiaalivirastot voisivat vahvistaa uuden sopimuksen.
Itselläni on kokemusta, että silloin kun vastapuolella menee lujaa, hän antaa helpommin myönnytyksiä.
Lapsen etu on että hänellä on kaksi huoltajaa - eikä tapaamisongelmat sinänsä ole minkäänlainen peruste katkaista isän huoltajuussuhde lapseen. Tärkeämpää varmaan olisi saada tuo tapaamisasia kuntoon.
Nyt sotket kaksi asiaa yhteen, yksin-/yhteishuoltajuudella ei ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa. Ne ovat toisistaan irrallaan olevia asioita. Se, mihin noilla tapaamisten toteutumattomuudella on suurikin merkitys, on sitten lapsen elatusmaksu. Nimittäin jos miehesi on ns. "suurituloinen" ja elatusmaksu on pieni siksi, että on sovittu nuo vuoroviikot, on tuo sopimus siltä osin pielessä.
Tästä sinun ainakin kannattaa keskustella.
Se, mikä on erossa usein ongelmallista, on se, ettei etää mikään velvoita pysymään tapaamissopimuksessa, lähi vain on velvollinen olemaan "valmiina" antamaan lapsi etälle. Ota siis yhteyttä kuntasi lastenvalvojaan ja käy tätä asiaa läpi siellä, jonka jälkeet teet isälle uuden ehdotuksen.
Olen todellakin sotkenut asiat keskenään. Olen ymmärtänyt, että silloin on yhteishuoltajuus kun molemmat vanhemmat osallistuvat tasapuolisesti lapsen hoitoon ja huoltoon.
Olen vahingosta viisastunut ja olen myös keskustellut ex:än kanssa tilanteesta. Hän aikoo tästä eteenpäin hoitaa asiat tavallaan = vie pojan tulevaisuudessa äidilleen hoitoon!
Minulla ei taida olla asiaan mitään sanomista, mutta sen tiedän ettei poika viihdy siellä ja ehkä isä joutuu käyttämään suostuttelua tai muita keinoja saadakseen pojan jäämään mummolaan.
Minä kuvittelin, että viikko ja viikko-systeemi laittaa isän sen asian eteen, että hän ottaa osaa poikansa elämään ja elää hänen kanssaan sen ajan. Mutta kuinka mies joka ei ole osannut avioliitossakaan ajatella ketään muuta kuin itseään, alkaisi yhtäkkiä pitää lastaan tärkeämpänä kuin itseään???
T: Irmeli