että tässä kävi niin kuin kävi?
Mies, tunnetko lainkaan surua siitä
Anonyymi
38<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Miksi pitäisi??
Ei pidä
En taida tietää mitä kaikkea tässä on oikein käynyt.
On kyllä harmittanut enemmänkin matkan varrella.
Kenelle keneltä mahtaa mennä kysymys.
En oikein. Olen itse asiassa ihan iloinen. Tykkään pelleilystä.
Koko homma on ollut alusta asti niin häilyvä etten osaa vastata. En tiedä oonko surullinen vai helpottunut just nyt.
Tunnen ja vihaa myös .
Miksi vihaa?
Esim. Eroissa pitkistä rakkaussuhteista viha on normaali tunne. Rakkaus kääntyy helposti vihaksi, ennen kuin häviää.
Niin.
Harmi että tuntee vain vihaa...
Eiköhä se siitä laannu. Joskus. Unohtuu jne.
Olipa suhde pitkä tai lyhyt, niin viha paljolti riippuu siitä, että miten sua kohdellaan siinä suhteessa. Monet paskat suhteet kun voi loppua aika lyhyeen, kun se alun huuma menee ohi ja arki tulee vastaan. Vuoden parin jälkeen aletaan olla finaalissa.
Eihän tässä ole käynyt vielä mitenkään. Kaikkihan on alussa.
Kävi niin kuin kävi?
Molemmat rakastaa mutta tappelussa sanoi että ei rakasta ja käski häipyyn. En näe tässä ongelmaa. Viesti vaan että anteeksi. Tuli sanottua suutuksissa asioita joita ei tarkoittanut. Voidaanko nähdä ja sopia. Ainoa ongelma on et pitäisi se uskaltaa tehdä. Tuore suhde niin vähän jännitän ja vierastan vielä..
Tunnen. Muuta olisin halunnut.
Miksi et näyttänyt sitä hänelle?
Näytin minä sen hänelle. Hän ei vaan tuntenut samoin.
Millä tavalla näytit?
Ihan ääneen minä hänelle tunteistani kerroin.
Ja nainen jos heittää pelastusrengasta niin hänet haukutaan pystyyn.
En. Olen tunteeton idiootti. 😈
Ja ilmeisen ylpeä siitä.
Mitäpä itse haluaisit minun tuntevan? Sinä halusit vaikuttaa tuntemuksiini omalla käyttäytymiselläsi.
Ehkä haluaisin, että hän kokee edes hieman surua, koska olen välillä miettinyt oliko tästä yhtään mikään aitoa. Se vahvistaisi, että jotain aitoakin oli
Saat siitä tyydytystä, että toinen on surullinen? Minä olin pettynyt, surullinen ja vieläkin on ikävä vaikka tiedän, että koskaan ei ole entiseen paluuta.
En mitään tyydytystä siitä saa, perustelin jo kantani tuossa viestissä
Mutta kun kerrot menneessä aikamuodossa, että oli jotain. Et aiokaa tehdä mitään asian eteen, mutta toivot, että toinen kärsii.
Totta, en aio tehdä asian eteen enää mitään. En vai voi, koska hän on mennyt liian pitkälle! Asiat etenevät nyt omalla painollaan johonkin suuntaan
Elämäni on ollut alusta asti helvettiä joten ajattelen että maailma on helvetti joka on minulle suunniteltu. Minua kiinnostaa enää vain miten pääsen eroon kaikesta ja kaikista lopullisesti. Jos tekee itsemurhan niin on mahdollisuus että syntyy uudestaan tähän maailmaan ja helvetti alkaa alusta. Tilanne on sillä tavalla vähän hankala. Ei täällä saa olla sellainen kuin on vaan opetusministeriö määrää millainen täytyy olla ja mitä opetella.
No miten tässä kävi, viittitkö valottaa?
Keno vetämässä.
Tässä pitää nyt kiltisti vastata ja leikkiä, että tietää jonkun randomin ongelmista. Ajattelin itse hävitä eurojackpotissa.
Teillä on nyt liian pienet panokset pelissä. Joten menkääs ny poijat nukkumahan.
Tottakai tunnen. Mutta kun yö ja päivä eivät vaan yhteen sopineet,...
Tiedän
Ei oikeastaan. Olen järjettömän helpottunut siitä että mun vedätykset ei oikeestaan ottaneet tulta. Säilyypi silmää ja peliaikaa muille nyt. Lihaa tiskiin, mimmit!
En tunne.
Nyt minulla on nainen joka osaa rakastamisen taidon.
En ole koskaan ollut näin onnellinen.
Tunnen kiitollisuutta siitä että satutit minua niin paljon, ihan loppuun saakka. Koska nyt osaan arvostaa saamaani rakkautta. Nautin jokaisesta hetkestä. Nautin uudesta työstäni. Minulla on nyt kaikki asiat hyvin.
Mä olen tyytyväinen, että mulla oli voimia poistaa elämästäni mies, joka on henkisesti satuttanut mua eniten. Eli en todellakaan tunne surua.
No ootko seurustellut sen kanssa?
Tarpeeksi monta kertaa kun on elämässä tullut lunta tupaan, ei oikein tunnu missään.
Vuoden 1998 poikaystävän kanssa alku oli vaikea. Olin ujo. En osannut puhua tunteistani ja se tulkitsi väärin. Oli ylpeä ja alkoi mököttään
Melkein erottiin sen takia ensimmäisen kuukauden aikana. Muista itkeneeni järvenrannalla et ei meistä mitään tuu.
Mutta tuli meistä sittenkin. Soitin poikaystävälleni. Juteltiin ja se juttelu avasi sen ymmärtään luonnettani.
Sen jälkeen ku oltiin avoimesti juteltu kaikesta niin molemmat suhtautu kevyemmin ja armollisemmin toisen luonteen ominaisuuksiin
Oltiin pitkään yhdessä vaikka ensin näytti toivottomalta
Omatoimisuus ja puhuminen kunniaan