Miten murtaa ystävyyden muuri???? Olen rakastunut ystävääni(on nainen),tunnen ystävyyden sijasta rakkautta,mutta en saa rikottua ystävyysmuuria? Neuvoa?
Ystävyysmuuri
Rakastunut mies
101876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lyö lekalla paskaks???
Kaikki parhaat suhteet lähteekin ystävyydestä! Muuri murtuu itsestään, jos teidät on tarkotettu toisillenne. Viettäessänne aikaa kahdestaan muualla kun esim. koulumaailmassa, se luo rennomman ilmapiirin. Ja tyttö voi pähkäillä ihan saman jutun kans, muttei rohkene sulle sitä kertoa :)
Ajattelen näin, koska mulla on samanlainen tilanne, mutten uskalla kertoo mitään ja silmiinkään en pitkään uskalla kattoo.
Ed. neuvo hyvä,vietä paljon aikaa yhdessä,monet syvät ja sitkeet rakkaussuhteet saa alkunsa ystävyydestä.Ja voithan sä jossain sopivassa tilanteessa kaapata sen syliin ja kokeilla pyristeleekö pois.Kun rakastuu ystävään niin tietää kehen rakastuu.
Kaappaa syliin tai jos joskus istutte vierekkäin, ota kainaloon. Laita vaikka käsi harteille. "hohhoijaa" venyttelet käsiä ylös ja hups.. käsi onkin tytön olkapäällä. Siitä kyllä huomaa mitä mieltä tyttö on. Älä ole kuitenkaan yli-innokas. Sen ei tartte johtaa mihinkään. Usein tytöt kaipaavat ensin läheisyyttä muuten ja kainalossa oleilua. Hitaasti hyvä tulee...
kamalan kiusallinen tilanne. tekee mieli lyödä jos joku lähestyy noin. mieluummin suoraa puhetta kuin tuolla tavalla luikerrellen sivusta.
Onnea sinulle! Kuulostaa kivalta, että joku suhde lähtee ystävyydestä. Usein sitä kyllä pelkää että ystävyyskin menee saman tien kun todellsista tunteistaan alkaa puhua, en tiedä, itse en uskalla tuota riskiä juuri ottaa. Mulla kyllä on siinäkin mielessä järki pelissä, että minulla on perhe ja ihastukseni kohde on nuorempi, joten jäitä olen mättänyt hattuun jo monta kertaa. Jotain vastakaikua olen kyllä kokenut ihastukseltani saavan tai sitten en ihastumiseltani enää erota, onko hän vain todellakin tosi ystävällinen. Minusta tuntuu kuitenkin, että hän aidosti välittää minusta. Luulen että hän pysyy ikuisesti ystävänäni.
Mä en uskalla enää koskaan ottaa sitä riskiä että menetän ystävän. Sun mainitsema pelko realisoitui mulla jonkin aikaa sitten ja on sattunut ihan helvetisti. Ystävä ei ollut sitten riittävän kypsä kestämään ihastumistani vaikka ollaan jo kaksvitosia, ehkä se oli sitten hyväkin että meni.
Ihastumiseltani en tosiaan erottanut oliko hän vain ystävällinen. Sitähän hän vain oli ja minä puusilmä rikoin kaiken.
Jos sä tosissaan sitä rakastat,niin sä odotat että ootte kahdestaan ja fiilis on kivan rauhallinen ja sitten kerrot mitä tunnet. Voihan olla että sekin tuntee samanlailla. Ja kun kerrot sun tunteistas niin sekin antaa itselleen luvan rakastaa jos niiksen tulee.
Joskus rakkaudentunnustus lopettaa ystävyyden,mutta riski kantsii ottaa.
Mulla on vähän niinku sama ongelma. Hyvä ystäväni (miespuolinen) on mulle enemmän ku ystävä. Taitaa tämä sitä rakkautta olla. Ongelma vaan on siinä että tämä ystäväni asuu melke kaukana, ja en ole varma edes tunteeko hän samalla tavalla kuin minä hänestä. Olen kyl yrittäny välillä vihjailla siihen suuntaan, mut tuntuu et jokin estää. Ehkä se on se välimatka, tiedä siitä. On vaan pirun vaikeaa olla, kun ei voi kunnolla rakastaa, ja olla tärkeän ihmisen kanssa ja lähellä häntä. Toivotan sulle "Rakastunut mies" kuitenkin onnea yrityksessä. Ja kaikkea muuta hyvää! :)
Mitäs tähän sanotte kun mä olen yhden yli kolmekymppisen naisen ystävä ja vähitellen ystävyys muuttunut ihastukseksi ja ehkäpä jo rakkaudeksikin.
hän on perheellinen...APPUUUVA! Meillä menee tosi hyvin, hä ei tiedä mun tunteista. Mä oon vielä jonkin verran nuorempi tätä ihailemaani naista.