Lapseni joutui pahaan riitaan isänsä kanssa ja isä läimäisi kerran naamalle kun poika ei lopettanut uhoamistaan ja kiroamistaan useista pyynnöistä huolimatta. Lapsi alkoi huutamaan ja sitä sitten jatkui ja jatkui... ja viimein lapsi uhkasi tappaa isänsä. silloin isä nakkasi lapsen ulos yön selkään. tiedän, että lapseni oli ystävänsä luona sen yön.
tiedän, ettei isä tehnyt oikein läimäyttäessään, mutta lapsella on ollut jo pidempään tosi paha asenneongelma (ei sääntöjä, ei toisten huomioon ottamista, ei kunnioitusta eikä käytöstapoja) joten tavallaan ymmärrän, että isä jo hermostui. me kaikki olemme eläneet sietokyvyn rajoilla tämän nuoren kanssa.
ja se, että lapsi uhkasi tappamisella oli viimeinen pisara, isän paras ystävä on aikanaan tapettu. se oli ja on kova pala isälle edelleenkin.
millä saan tilanteen rauhoitettua niin, että lapseni voi tulla kotiin. isä sanoo, ettei halua enää lasta kattonsa alle.
minne lapsi voi mennä siksi aikaa, että isä rauhoittuu?
kiitoksia kaikille vastaajille etukäteen.
tiedän, ettei isä tehnyt oikein läimäyttäessään, mutta lapsella on ollut jo pidempään tosi paha asenneongelma (ei sääntöjä, ei toisten huomioon ottamista, ei kunnioitusta eikä käytöstapoja) joten tavallaan ymmärrän, että isä jo hermostui. me kaikki olemme eläneet sietokyvyn rajoilla tämän nuoren kanssa.
ja se, että lapsi uhkasi tappamisella oli viimeinen pisara, isän paras ystävä on aikanaan tapettu. se oli ja on kova pala isälle edelleenkin.
millä saan tilanteen rauhoitettua niin, että lapseni voi tulla kotiin. isä sanoo, ettei halua enää lasta kattonsa alle.
minne lapsi voi mennä siksi aikaa, että isä rauhoittuu?
kiitoksia kaikille vastaajille etukäteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmaan tää nuorten-palsta hieman huono paikka tälläselle kysymykselle. Ei täältä saa hyvää/asiallista vastausta. Koita tuolta
'Äidit & Isät - palstalta täällä korkeitaan kasa vikiseviä teinejä vastaamassa
kiitos vinkistä.
koittakaa puhua pojalle, ja sanokaa millainen sen käytös oikein on! kunnon kasvatus on a ja o. muistakaa kuitenkin tehä eka tällainen sääntö: kukaan ei saa keskustelun aikana huutaa! ei poika, eikä vanhemmat! jos tää puhuminen ei tehoo niin ammattiauttajalle. Ehkäpä lapsella on koulussa ongelmia?kyselkää kuulumisia ja jutelkaa ASIALLISESTI! :)
Eikä se edes auta mitään. Ensinnäkin sen isän pitäs vannoutua olemaan hyvä isä lapselleen. Sitten sovitte yhdessä säännöistä, huutamatta, ilman väkivaltaa. Ja yhdessä sopiminen ei tarkoita sitä että yksi henkilö päättää ja toisen pitää uskoa. Voisit myös varata pojalle ajan psykologille. Sillä on varmasti rankkaa, niin sen pitäs saada puhua jonkun ulkopuolisen kanssa. Sen isän täytyy ottaa poika takas, sen on suorastaan pakko, velvollisuus. Jos ei suostu, niin se tarkottas sitä että se lopultakin otettas sosiaaliviranomaisten huostaan. Siinä vois muuten tosiaan olla ideaa. Itse asiassa muuten: älä laita sitä yksin sinne psykologille (tai mielellään se voi käydä yksin joskus ja isänsä kanssa joskus) vaan isänsä kanssa. Koska ongelma ei oo vaan pojalla, vaan myös isällä. Siitä paikasta missä se vois asua, en voi sanoa muutaku mitä oon jo sanonu: Sen pitää päästä kotiin, ei sen oma isä voi hylätä sitä noin. Tosin koska se on uhannut tappaa, niin nuorisovankila on toinen paikka.
Älkää hylätkö poikaa! Murkkuikä on rankkaa, kokemuksella sanon! Isä ei saa lyödä ja poika ei saa uhkaa. Ainut ratkaisu on keskustelu. Tehkää säännöt niin kuin ed. kirjoittajat neuvoivat: ei huutoa ja väkivaltaa. Meillä murkku hel...tin hankala, asenneongelma jne. Enemmäkin normaalia se asenne ja käytös. Se menee ohi. Muistakaa olla vanhempia ja vahvoja heikoillakin hetkillä. Muistakaa myös että ei ole murkkuna kiva kun koko aika valitetaan vaikkka velvollisuudet, kotityöt ym. täytyy hoitaa.
Jos haluatte rankaista, tehkää se toisella tavalla. Poikanne tarvitsee rajoja, mutta se ei onnistu tuolla tavalla. Ottakaa etuja pois pojalta, eiköhän rupee tajuamaan...
Hei, olen itse 22v, eikä minulla ole omia lapsia, mutta toivottavasti voin auttaa jotenkin. Tuoda ainakin uusia näkökulmia. Murrosikä on rankkaa aikaa ja silloin tuntuu (ainakin itselläni oli)
että kotona ei voinut olla oma itsensä vaan vietin aikaa mieluummin kavereiden kanssa. Kotona tappelin äitini kanssa ja tiedän nyt kuinka rankkaa se on äidille ollut. Mutta silloin tuntui, ettei omassa kodissaan vain saanut olla. Aina joku valitti sekaisesta huoneesta, läksyistä, leivänmuruista. No nämähän ovat normaaleja arkitoimia mitä tehdään kodissa, mutta murrosiässä tuntui, että koti/vanhemmat vaativat aina jotakin. Harvoin sai kuulla jotakin positiivista. Enkä nyt tarkoita että vanhempani olisivat huonoja vanhempia. Minulla on aina ollut turvalliset rajat, mutta murrosikäisenä ajattelu kärjistyy todella ja huomautus esim. leivänmuruista pöydällä saa päivän mittaan kasaantuneiden paineiden purkautumisen. Lapsi ajattelee, että koti ja vanhemmat ovat siinä vaikka vähän hermojaan purkaisikin. Kaveri ei esimerkiksi montaa raivokohtausta katsoisi. Sitten kun vanhemmat eivät olekkaan tukemassa ja koti ei olekkaan paikka jonne voi aina mennä, nuori ns. pettyy ja kuva aina paikalla olevista ja turvaa antavista vanhemmista murtuu. Nuorihan irrottautuu murrosiänaikana vanhemmistaan ja kodistaan ja alkaa kokeilemaan rajojaan ja paikkaansa. Toivon, että pysyt aina ja kaikissa tilanteissa lapsesi puolella. Osoita, ettei mikään saa teidän kahden yhteistä sidettä katkeamaan. Juttele miehesi kanssa ensin rauhassa kahdestaan. Selvittäkää miten voisitte keskustella ja selvittää asiaa. Pyytäkää keskusteluun lapsenne hyvä kaveri, jolle tiedätte lapsenne puhuvan asioista. Silloin lapsellanne on matalampi kynnys tulla takaisin ja ystävä tuo turvaa. Sopikaa ettei huudeta tai kiihdytä. syökää vaikka samalla. Jokainen kertoo oman mielipiteensä tilanteesta ja ongelmista joita ITSE kokee. pysykää rauhallisena. sitten mietitte yhdessä tilanteeseen parannusta. Jokainen joustaa vähän. Sopikaa vaikka että tunteita saa näyttää kotona, mutta asioista on puhuttava. Jos tulee tiukka paikka niin vaikka pihalle hetkeksi karjumaan ja rauhoittuneena sisälle. Sopikaa uusia kompromisseja, esim. kotiintuloaikaa pidennetään puolella tunnilla jos lapsi tekee läksynsä ennenkuin lähtee illalla ulos.(mutta älä ole koulusta palaavaa ovella vastassa läksyistä muistuttamassa) Sitten kun homma sujuu ja kotona ei enää salamoi niin kotiintuloaika pidennetään vaikka tuntiin. Nämä ovat vain esimerkkejä sillä en tunne lähemmin, mutta tarkoituksena on, että "jokainen voittaisi"! Käytä sitä naisenlogiikkaa ja saa ne miehet luulemaan, että niiltä ne parhaat ideat tulee vaikka todellisuudessa olet itse ne soluttanut heille :)
Voimia sinulle ja perheellesi.
jatkakaa keskustelua sitten vielä ihan perheen kesken tai ammatti-ihmisen puheille.