Joskus luulin että selviän kaikesta. Kuvittelin ettei kukaan saisi sotkettua elämääni... Näin luulin... kunnes kuvioihin astui hän.
Ihastuin, hän ihastui. Hän oli todella jotain erikoista. Jotain sellaista mitä kukaan muu ei ole ollut. Jotain sellaista mitä halusin. Jotain sellaista mikä sai minut täysin pauloihinsa. Päivä päivältä tunteeni häneen voimistuvat...
Kun oli saanut minut täysin valtaansa, hän paljasti toisen puolensa. Hänen sanat, hänen teot, niitä ei voi sanoin kuvailla. Sattui, sattuu vieläkin. Ei toista joka olisi loukannut, edes kehdannut kohdella näin. En ole koskaan tuntenut niin kamalaa kipua rinnassa kuin hänen tekojensa tähden. Rakastin, rakastin ja välitin silti aina vain enemmän...
Eräs varhainen aamu kuului vain tekstarin piippaus, häneltä, "hyvästit". Taas sattui, itkin, sattui, huusin, itkin... Ei noin voi tehdä. Ei kaikkea menneisyyttä, sitä hyvää mitä oli, voi lopettaa vaan noin... En ole kuullut hänestä sen jälkeen, en ole nähnyt. Tekstiviestejä, puheluita minulta, mutta ilman vastausta... Sattuu!!!!
Itken yöt, itken päivät... aina vain itken, sattuu... eikä loppua näy.
Niin ihana kultainen hän, eikö sitä olekaan olemassa, minä rakastin, hän leikki. Hän on laittanut elämäni sekaisin pelkällä olemassa olollaan. En oikeastaan edes tunne häntä kunnolla...
Elämäni on niin sekaisin... tuntuu kuin elämässäni ei olisi enää mitään hyvää. Välillä tuntuu että haluan lopettaa elämäni kokonaan... Tätä kipua ei voi kestää. Olen niin väsynyt, uupunut, rikki...
En saa lopetettua rakastamasta.
Ainut mitään enää toivon olisi se että hän tekisi miehen työn ja "korvaisi" tuottamansa kivun ja pyytäisi anteeksi ja sanoisi hyvästit kasvotusten, enää en muuta toivo. Hän on vienyt palan sydämestäni, haluaisin vain hänen tuovan sen palan takaisin . Näin saisin rauhan ja voisin muistaa hänet kultaisena ihmisenä ja päästää hänet menemään. Mutta rakastamistani en voi lopettaa... enkä ikävää, enkä näitä kyyneliä. Ehkä joku päivä voin jatkaa elämääni, mukanani kultainen muisto hänestä... jos jaksan odottaa sitä hetkeä että hän tekisi tuon teon. Yhden hyvän teon vielä elämässään, minulle...
Ihastuin, hän ihastui. Hän oli todella jotain erikoista. Jotain sellaista mitä kukaan muu ei ole ollut. Jotain sellaista mitä halusin. Jotain sellaista mikä sai minut täysin pauloihinsa. Päivä päivältä tunteeni häneen voimistuvat...
Kun oli saanut minut täysin valtaansa, hän paljasti toisen puolensa. Hänen sanat, hänen teot, niitä ei voi sanoin kuvailla. Sattui, sattuu vieläkin. Ei toista joka olisi loukannut, edes kehdannut kohdella näin. En ole koskaan tuntenut niin kamalaa kipua rinnassa kuin hänen tekojensa tähden. Rakastin, rakastin ja välitin silti aina vain enemmän...
Eräs varhainen aamu kuului vain tekstarin piippaus, häneltä, "hyvästit". Taas sattui, itkin, sattui, huusin, itkin... Ei noin voi tehdä. Ei kaikkea menneisyyttä, sitä hyvää mitä oli, voi lopettaa vaan noin... En ole kuullut hänestä sen jälkeen, en ole nähnyt. Tekstiviestejä, puheluita minulta, mutta ilman vastausta... Sattuu!!!!
Itken yöt, itken päivät... aina vain itken, sattuu... eikä loppua näy.
Niin ihana kultainen hän, eikö sitä olekaan olemassa, minä rakastin, hän leikki. Hän on laittanut elämäni sekaisin pelkällä olemassa olollaan. En oikeastaan edes tunne häntä kunnolla...
Elämäni on niin sekaisin... tuntuu kuin elämässäni ei olisi enää mitään hyvää. Välillä tuntuu että haluan lopettaa elämäni kokonaan... Tätä kipua ei voi kestää. Olen niin väsynyt, uupunut, rikki...
En saa lopetettua rakastamasta.
Ainut mitään enää toivon olisi se että hän tekisi miehen työn ja "korvaisi" tuottamansa kivun ja pyytäisi anteeksi ja sanoisi hyvästit kasvotusten, enää en muuta toivo. Hän on vienyt palan sydämestäni, haluaisin vain hänen tuovan sen palan takaisin . Näin saisin rauhan ja voisin muistaa hänet kultaisena ihmisenä ja päästää hänet menemään. Mutta rakastamistani en voi lopettaa... enkä ikävää, enkä näitä kyyneliä. Ehkä joku päivä voin jatkaa elämääni, mukanani kultainen muisto hänestä... jos jaksan odottaa sitä hetkeä että hän tekisi tuon teon. Yhden hyvän teon vielä elämässään, minulle...
Vastaukset 8
Vanhimmat
on se nyt kuitenkin sanonut hyvästi.eikö sun pitäisi uskoa?takertumalla saat hänet vaan kauemmaksi.maailma on täynnä miehiä..
"Hyvästeistä" on jo kuukausia. En saa häntä mielestäni! Uskoa. Uskon että hän haluaa heittää hyvästit, mutta ei näin näin, ei näin, jos hän haluaa olla uskottava ja haluaa pois kokonaan elämästäni, tuo tekstari ei merkitse mitään, vain pelkkää surua ja vihaa.
Eikä hän voi mennä enää kauemmaksi, koska on kadonnut jo kokonaan :(
Koskaan en ole ketään vihannut ja inhonnut niikuin häntä. Ketään en ole koskaan rakastanut niikuin häntä... Olen kai viallinen kun tunnen näin ristiin :(
hei, ja heti sanon että olen pahoillani vuoksesi, vaikka olet aivan tuntematon ...en koeta lohduttaa sinua koska se ei auta ... en sano että unohda ja ota toinen koska en usko siihenkään. joskus ne aivan turhat ja mukamas hyvät neuvot tulevat niiltä ihmisisltä jotka eivät ole kokeneet kuin ehkä yhden suhteen ja huokuvat itsevarmuutta ja suhteen antamaa turvallisuutta ...eivät ne valitettavatsi tiedä todellisesta elämästä mitään, eivät ehkä vielä mutta ...heitä ei voi syyttää tietämättömyydestä, olen kokenut tuon saman, ja mikä minua eniten suututti ja loukkais oli tuon ilmoituksen , minulla on ollut koko ajan kaksi naista,1 ½in eipä kehdannut sanoa sitä kasvokkain. mutta. kostin omalla tavallani.mutta en tietenkään olisi halunnut asian menevän niin kuin se sitten meni. olne varma että menee aikaa ja monta kyyneltä ja ikävän vihlaisua ennen kuin elämä korjaa sydäntäsi.mutta; sitä kannattaa odottaa ja olla vain sitkeästi se mikä on, nainen on toiselle pahin ja paras .. niin se on. mutta; tuhoisinta on tietämättömyys, ja illuusio.minä en luota ja olen varpaillani koko ajan ja karkuun lähden kyllä, juuri tämän koki mies joka halusi kanssani suhdetta. sanoi minua pelästyneeksi kissanpennuksi ...no, niin se onkin. minä en luota mieheen hetken vertaa, ja se on surullista, koska olen ihan hyvä ihminen, niin kuin sinäkin varmasti olet ...pidä päivästä kiinni ja koeta jaksaa hoitaa itseäsi monin tavoin, nuku, liiku, syö hyvin,ja tee jotain vaikka uutta ja kivaa. lue ja käy elokuvissa laula karokea kirjoita sata kirjettää miehelle, mutta lähetä vaikka yksi.
tämä joka petti ja sanoi että hän ei ole sopiva suhteeseen tiesi mistä puhui, ehkä hän on tehnyt monta naista onnettomaksi. likeö hänkään nyt niin kovin onneliinen jos vain tuskaa tuottaa.
mutta; jaksa päivä ja päivä ja tunti kerraallaan mennä elämää eteenpäin, ilo ja nauru palaa aikanaan ,sen voin luvata ....todella voimia sinulle, kaikkeen..
Aivan kuin minun tarinani..Monet ovat sanoneet,että kyllä sinä unohdat hänet ajan kanssa..Niinpä..mutta tämä aika on yhtä tuskaa.Joka aamu olen herännyt ja yhä olet ensimmäisenä mielessäni.Pelottaa,että tämä kovettaa sydämeni etten voi enää ketään päästää niin lähelle itseäni..
Monet minullekin sanoneet että "anna jo sen miehen olla", "unohda se", "älä roiku siinä"...
Miten vaan voi antaa olla? En keksi keinoa... Ei ketään voi vaan unohtaa.
Ihan normaali olotila.
Rakkaus menee näin.Langennut ja itkenyt olen ja tiedän miten hän on itkenyt meitä,tunteet on sellaisia kummallisia joista ei kukaan ota selvää.Luovuttaisinko? en tietenkään.
Kyllä me tästä.Maailma on täynnä särkyneitä sydämmiä ja jokainen niistä on surunsa arvoinen.
Rakasta itseäs ja nauti tulevaisuudesta.