Mulla on elämä ollut pienestä asti todellista vuoristorataa..Mä kun en pahemmin pidä siitä tunteesta kun vatsasta ottaa tietäen koko ajan että kohta jysähdetään alas ja sitten taas ylös tuntien jälleen sen tunteen kuinka jännität seuraavaa alassyöksyä pitkällä radalla.. 17 vuotta mä olen ollut tässä vuoristoradassa..Musta välillä tuntuu niin pahalle että sitä tunnetta ei varmaankaan ole edes olemassa enää onko se enää ees tunne vai onko se jokin lataus joka iskeytyy tietyn väliajoin just mulle.
Pienenä jo alko vaikee sairaus ja niin mä jaksoin tapittaa siinä sivussa mun värikästä perheelämää,äiti ja isä tappeli ja millon iskä piilotti veitsiä tappaakseen meidät kaikki ja millon se nukku yöt mun pikkusen tytön leikkimökissä,en kait mä sitä tajunnut sillon se tuntu hassulle.. No mä kasvoin alko tulla kavereita..
Hyviä ystäviä josta jokainen mut jonki syyn takia aina jätti,jo pienempänä mä muistan ku naapurin tytön äiti kielsi mua tulemasta niille ku pelkäs että mä varastan niiltä,vaikka en tosiaan niin olis tehny,mulla on ollut jokus kavereita ei oo enää ainuttakaan,ei ole enää ku äiti ,ja mikä parasta seki juo nyt joka ilta ah mun niin rakkaan isäpuolen kanssa,omaa isää mä nään tosi harvoin mutta eipä sekään mulle innostuneesti ole soitellu,mulla oli poikaystäviä joihin turvasin ja monesti on omat entiset kaverit neki vieneet,hassua miten mä tässä kirjottaessa todella tajuan nämä kaikki.. Mua on puukotettu niin monta kertaa että mä todellaki taidan kohta luovuttaa..
Te ette oikeesti voi ymmärtää.. Niin paljo kaikkee mitä on sattunut ja just mulle..
Oon joskus ajatellu että jumala haluaa paljon vihaa,surua,murhetta,selkäänpuukottamista,kuolemaa,alkoholismia,huumeita,kidutusta,sairauksia just mulle että kasvaisin vahvaksi,mutta ei kukaan oikeesti voi jaksaa niin paljoa yksin. kiitos.
Pienenä jo alko vaikee sairaus ja niin mä jaksoin tapittaa siinä sivussa mun värikästä perheelämää,äiti ja isä tappeli ja millon iskä piilotti veitsiä tappaakseen meidät kaikki ja millon se nukku yöt mun pikkusen tytön leikkimökissä,en kait mä sitä tajunnut sillon se tuntu hassulle.. No mä kasvoin alko tulla kavereita..
Hyviä ystäviä josta jokainen mut jonki syyn takia aina jätti,jo pienempänä mä muistan ku naapurin tytön äiti kielsi mua tulemasta niille ku pelkäs että mä varastan niiltä,vaikka en tosiaan niin olis tehny,mulla on ollut jokus kavereita ei oo enää ainuttakaan,ei ole enää ku äiti ,ja mikä parasta seki juo nyt joka ilta ah mun niin rakkaan isäpuolen kanssa,omaa isää mä nään tosi harvoin mutta eipä sekään mulle innostuneesti ole soitellu,mulla oli poikaystäviä joihin turvasin ja monesti on omat entiset kaverit neki vieneet,hassua miten mä tässä kirjottaessa todella tajuan nämä kaikki.. Mua on puukotettu niin monta kertaa että mä todellaki taidan kohta luovuttaa..
Te ette oikeesti voi ymmärtää.. Niin paljo kaikkee mitä on sattunut ja just mulle..
Oon joskus ajatellu että jumala haluaa paljon vihaa,surua,murhetta,selkäänpuukottamista,kuolemaa,alkoholismia,huumeita,kidutusta,sairauksia just mulle että kasvaisin vahvaksi,mutta ei kukaan oikeesti voi jaksaa niin paljoa yksin. kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Te ette oikeesti voi ymmärtää.. Niin paljo kaikkee mitä on sattunut ja just mulle.."
Kukaan ei koskaan voi ihan sataprosenttisesti menna sanomaan, etta "Ma tiedan TISMALLEEN milta susta tuntuu", mutta kylla musta tuntuu, etta ma aika hyvin ymmarran sua!
Tsemppia sulle...!
Pakko sen "vuoristoradankin" on jossain vaiheessa kaantya nousuun...!