Ajattelen sinua yhä joka päivä. Aamuisin kun herään, iltaisin kun menen nukkumaan, päivällä, kahvitauolla, hiljaisina hetkinä. Syvällä minussa on haava, jonka vain sinjn rakkautesi voi parantaa. Tunnen sen. Loputon kaipuu valtakuntaan, jonka portilta en päässyt eteenpäin.
Totta puhuen
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja se sinun ajattelusi kalvaa minua syvältä, jos et aio tehdä mitään niin voisitko lopettaa ajattelusi, pliis.
En ymmärrä ihmisiä, joiden koko elämä perustuu toisen, yhden ainoan ihmisen varaan tällä pallolla. Että pitää ripustautua toiseen pelkällä ajatustasollakin niin, ettei osaa päästää irti. Eikö jokin terapia jo helpottais elämää ja pystyisi jatkamaan sitä avoimin mielin eteenpäin?
Kun rakastuu syvästi, niin sitä rakastuu syvästi. Ei siihen terapiat auta.
Justiin tämä. Ihan kuin itsekään en olisi yrittänyt unohtaa.
Mutta se tunne, joka kerran iskee. Se mitä ei ole aiemmin oikeastaan tuntenut...sen jättämää jälkeä tai oikeammin sen kokoaikaista olemassaoloa sielussa ei voi pyyhkiä enää pois, ei millään. Se on kuin saisi hetken kokea uuden aistin. Tietoisuus tästä uudesta ihanasta, sisäisen elämän muuttavasta rauhasta toisen lähellä, ei se unohdu. Sitä kaipaa aivan hirveästi. Tajuaa miten sisin on ollut aina vähän rauhaton. Sitä ei vain aikaisemmin huomannut, koska se toinen ei vielä ollut ilmestynyt maailmaani.
Olen minä ollut rakastunut ennenkin. Oi, oli sekin suloista ja raastavaa. Kaipasin. Mutta tämä elämäni toinen rakkaus. Tässä oli jokin "tieto", ihan kuin joku muinainen teksti minussa olisi hiljalleen avautunut ja antanut kirjaimiensa ja niiden kätkemän historian vuotaa vereeni. Tiedän täydellä varmuudella, että tätä miestä rakastan aina samalla intensiteetillä tapahtui mitä tapahtui. Jos tässä maailmassa on joku minulle mahdollisimman lähellä oikeaa, joku tarkoitettu, sielunkumppani tai mitä niitä nyt on, tässä se on.
-sivusta
"Totta puhuen", eli tuossakin jo valehteli :)
Hän valehtelee aina.
Tunteita on silti liian vähän että ottaisit yhteyttä.
Näin se on oltava juu.
Nyt pois täältä ja oikean elämän ja kesä rientoihin.
Varattu mikä varattu. Vai pitäiskö silloin erityisesti aina ottaa yhteyttä? Ei kummiskaan.
Minäkin ajattelen sua joka päivä.Olet päivieni pelastus
Ajattelen myös yhä naista joka lähti pois. Tai ensin minä lähdin. Miksi ajattelen taas, vaikka siitä on jo aikaa. Ajatteleeko hänkin.
Mä en ajattele sua. Hyvästi.
Melko pahasti sanottu, ei hyvästi.
Eikö olekin? Aloittaja kirjoittaa viisaita sanoja. Juuri tuollaista on rakastuminen.
Mustarastaan eivät onneksi enää laula
Mietin myös naista, mitähän milloinkin meinaa, vieläpä varattu? Outoa on