Olen 18-vuotias tyttö.165cm ja 48kg. En tiedä mikä minulla on, mutta en ole nyt syönyt moneen päivään lähestulkoon mitään. Tänään oli pakko syödä yhdessä perheeni kanssa, josta tuli todella paha olo..Tuli olo että olen epäonnistunut ja teki mieli mennä vessaan ja työntää sormet kurkkuun.En silti tehnyt sitä vaikka tunsinkin ruoan kokoajan inhottavasti vatsassani...tunnen sen yhä, vaikka syömisestä on useita tunteja.
Minulla oli muutama kuukausi sitten kausi jolloin en syönyt päivässä kuin muutaman leipäpalan. Päivät nukuin koulusta tullessani jotta en tuntisi nälkää.Laihduin kahdessa viikossa 10 kiloa. Jossain vaiheessa kuitenkin pysähdyin ajattelemaan...en halunnut sairastua..halusin olla kykenevä saamaan lapsia...enkä olisi kestänyt häpeää jonka syömishäiriö olisi aiheuttanut. Tällöin aloin taas syödä ja kiloni tulivattakaisin ja vieläpä muutama ylimääräinenkin.
Kuitenkin tunsin pahaa oloa syömisestä mutta silti söin.
Huomaan kuitenkin että entiset ajatukset valtaavat mieleni väkisin,vaikka yritän järjelläni selittää itselleni, että olen muiden mielestä laiha jne. Itse vihaan vartaloani ja läskejäni. En joskus edes halua katsoa itseäni peilistä, sillä en halua sitä morkkista jonka siitä saan. Ajattelen ruokaa koko ajan ja sitä kuinka paljon saan päivässä syödä ja mietin missä on vähiten kaloreita jne. Usein en kestä tätä pohtimista, että kumpi lihottaa enemmän: appelsiini vai omena, joten en syö mitään. Tämän illan aion olla syömättä sillä päivällisellä söin jo liikaakin. Haluan vain laihtua...olla täydellinen...alle 45 kiloa olisi hyvä.
Minulla oli muutama kuukausi sitten kausi jolloin en syönyt päivässä kuin muutaman leipäpalan. Päivät nukuin koulusta tullessani jotta en tuntisi nälkää.Laihduin kahdessa viikossa 10 kiloa. Jossain vaiheessa kuitenkin pysähdyin ajattelemaan...en halunnut sairastua..halusin olla kykenevä saamaan lapsia...enkä olisi kestänyt häpeää jonka syömishäiriö olisi aiheuttanut. Tällöin aloin taas syödä ja kiloni tulivattakaisin ja vieläpä muutama ylimääräinenkin.
Kuitenkin tunsin pahaa oloa syömisestä mutta silti söin.
Huomaan kuitenkin että entiset ajatukset valtaavat mieleni väkisin,vaikka yritän järjelläni selittää itselleni, että olen muiden mielestä laiha jne. Itse vihaan vartaloani ja läskejäni. En joskus edes halua katsoa itseäni peilistä, sillä en halua sitä morkkista jonka siitä saan. Ajattelen ruokaa koko ajan ja sitä kuinka paljon saan päivässä syödä ja mietin missä on vähiten kaloreita jne. Usein en kestä tätä pohtimista, että kumpi lihottaa enemmän: appelsiini vai omena, joten en syö mitään. Tämän illan aion olla syömättä sillä päivällisellä söin jo liikaakin. Haluan vain laihtua...olla täydellinen...alle 45 kiloa olisi hyvä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mitä pikimiten hakemaan asiantuntijan apua tuohon ongelmaasi.Olet ihan selvästi sairas ja sinun täytyy saada apua ja hoitoa siihen.Haluathan jatkaa elämääsi edelleenkin?Painosi on jo nyt liian alhainen.Miksi et voi keroa vanhemmillesi asiasta,he varmasti myös haluavat auttaa sinua.
Onko mielestäsi täydellistä olla kyvytön istumaan, koska takapuolesta on vain luut jäljellä? Onko täydellistä erkaantua parhaista ystävistä, koska heidän kanssa keskustelemiseen ja ajanviettämiseen ei ehdi keskittyä päässä tapahtuvan vilkkaan kaloreiden laskennan takia? Onko täydellistä, kun ei voi lähteä tuttujen kanssa syömään? Onko se täydellistä, kun rakkaimpia vaatteita ei voi enää käyttää koska näyttää ne päällä kävelevältä henkarilta? Onko täydellistä, kun kuukautisia ei näy eikä kuulu ja lapsettomuus uhkaa?
Minä itse koin kaiken edellisen. Ja voin sanoa, että nyt jälkeen päin ajateltuna se oli pelkkää helvettiä. Sairainta aikaa elämässäni. Minä en sairaalakuntoon laihtunut, enkä sitä missään vaiheessa halunnutkaan. Paino vain putosi. Nyt sitä ollaankin hyvää vauhtia nostamassa, jos olisi vaikka vielä mahdollisuus saada lapsiakin joskus.
Ei ruokaa syödä siksi että lihottaisiin, vaan siksi että pysyttäisiin terveinä ja elintoimintomme olisivat kunnossa. Et sinä perusruoasta liho. Enkä minä ainakaan ymmärrä, miksi tahdot laihtua. Itse painoin ennen laihtumistani saman verran kuin sinä, vaikka olenkin vain 155cm pitkä. Enkä silti ollut lihava. Ja olen 17-vuotias. Luulenpa, että olet jo nyt aika luikun näköinen.. Tiedän, että minun ei hyödytä käskeä sinua syömään. Ajattele itse asiaa, ja jos vielä himoitset laihtumista, niin pyydän mitä nöyrimmin, että keskustelet tuntemuksistasi jonkun kanssa ennen kuin on myöhäistä.
Toivotan parempaa huomista.
että joidenkin mielestä se on hyvä asia,että mahdollisuus saada lapsia ja kuukautiset häviävät??
Ehkä terveyden kannalta parempi keino menettää lapsensaantikyky olisi sterilisaatio, eikä sairaalloinen laihuus. Kieltämättä on ollut toisaalta mukavaa kun ei ole ollut noita naisten vaivoja seitsemään kuukauteen, mutta ei se kovin hyvä juttu voi olla kun koko hormonijärjestelmä menee sekaisin.
Tää oli tosi hyvä juttu nauroin ihan kippurassa!