Olen 21-vuotias tyttö ja sairastuin paniikkihäiriöön ollessani 8-vuotias. Meni vuosi ennen kun selvisi että minulla on paniikkihäiriö. Menin vanhempieni kanssa Kuopioon Ulla Lepolan vastaanotolle ja hän määräsi minulle Cipramilia. Meni kaksi viikkoa ja oireet katosivat kokonaan!! Lääkitystä jatkettiin useamman vuoden ajan ja vähitellen lääkkeet jätettiin pois. Ylä-asteella oireet tulivat takaisin ja lääkitys aloitettiin taas. Oireita ei ollut taas muutamaan vuoteen (minulla meni koko ajan Cipramil 30mg). Nyt viikko sitten aamulla heräsin paniikkikohtaukseen. Niitä tuli puolen tunnin ajan koko ajan ja sitten loppui. Muutaman päivän olin ilman kohtauksia, mutta pari päivää sitten, illalla kun olin käymässä nukkumaan kohtaukset tulivat taas. Soitin äitini hakemaan minut heille yöksi kun en enää jaksanut. Tällä kertaa kohtauksia tuli ihan peräkkäin kolmen tunnin ajan. Sitten nukahdin, mutta kun aamulla heräsin kohtaukset jatkuivat. Sillon tuli kyllä tunne etten tästä enää selviä!
Tämä paivä on ollut pelkkää pelkäämistä ja pieniä kohtauksia on tullut. Tiistaina pääsen toivon mukaan lääkärilleni ja saan lääkeannosta suuremmaksi. Olen majaillut kaksi yötä vanhemmillani. Kävin tänään kotona suihkussa ja hakemassa vaatteita,piti lähteä pois, ahdisti niin paljon!!! Tuttavapiirissäni kenelläkään ei ole paniikkihäiriötä (ainakaan näin laaja-alaista niinkun minulla) ja toivoisin että voisin jonkun kanssa vaihtaa ajatuksia vaikkapa sähköpostin kautta?!
Tämä paivä on ollut pelkkää pelkäämistä ja pieniä kohtauksia on tullut. Tiistaina pääsen toivon mukaan lääkärilleni ja saan lääkeannosta suuremmaksi. Olen majaillut kaksi yötä vanhemmillani. Kävin tänään kotona suihkussa ja hakemassa vaatteita,piti lähteä pois, ahdisti niin paljon!!! Tuttavapiirissäni kenelläkään ei ole paniikkihäiriötä (ainakaan näin laaja-alaista niinkun minulla) ja toivoisin että voisin jonkun kanssa vaihtaa ajatuksia vaikkapa sähköpostin kautta?!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.