Hei! Halun vähä kertoo omasta elämästä ja millanen itse olen. Elikkä olen jo hetki kaivannut parisuhdetta ja kavereita. En omista yhtään kavereita,ja olen aiks yksinäinen ja se vie voimat, olen yrittänyt tutustua netissä naisiin, mutta lähinnä ei niitä kiinnosta. Olen aina vähä ollu erilainen ku muut. Sain vakityön,mut mä oon tullut jotenki vihaiseksi ku olen aina yksin ja tuntuu et tarvitsen apua paljon. Varmaa tarvitsen apua, muita?
Olen masentunut ja elämä sekaisin.?
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei kovin monia ihmisiä kiinnosta ees vastata.
Onko sinulla jotain harrastuksia, joiden kautta voisi saada ystäviä? Ehkä työ voi myös olla hyvä kanava siihen.
Älä anna periksi - ja ehkä toisaalta ihan liikaakaan ei kannata (yli-)"yrittää" hankkia ystäviä. Ehkä hyvillä kohtaamisilla ihmisten välillä on taipumuksena tapahtua vähän itsestäänkin sitten, kun niiden suotuisat ajat vain koittavat.
Yleensä aina on hyvä myös panostaa niihin asioihin, joita voi tehdä ja joista saa iloa myös riippumatta yhteyksistä muihin. Yksinäisyys on joskus kaikessa esiin tunkevaa - silti määriään enempää sen ei tarvitse antaa vaikuttaa kaikkiin omiin tekemisiin ja ajatusten suuntaamisiin.
Vähän surkuhuvittavaa, ettei tähän ollut kukaan vastannut. Mutta kenties vielä ehti... Meitä yksinäisiä on varmaan paljon ja enenevästi. Masentuneissa ja muissakin.
No nyt sain potkut töistä se siitä. Ei ole mitään harrastusta.
Ehkä kannattaisi aloittaa siitä, että haet apua masenukseesi.
Kovin masentuneena ei oikein kannata niitä naisiakaan yrittää etsiä, sillä masentunut ihminen ei ole kovin haluttua seuraa, ikävä kyllä.
Masentuneena on usein ärtynyt ja vetäytyvä. Itsesyytöksiä ja -vihaa, kaiken laisia negatiivisia ajatuksia ja tunteita. Se ei ole paras pohja suhteen luomiselle. Masentunut on myös usein väsynyt ja haluton.
Toinen ihminen ei sinua paranna, se lähtee sinusta itsestäsi. On oltava sen verran voimia että hakeutuu hoitoon, siitä se sitten vähitellen lähtee. Valitettavasti masennusta tai muutakaan vaivaa ei kukaan toinen voi pois taikoa. Sen eteen on tehtävä itse työtä, ja joskus paljonkin. Mieti mikä sinua voisi kiinnostaa, mistä voisit saada hiukan mielihyvää. Ihan ulkoilu on hyvin monille mielihyvää tuottavaa. Vaikka pieni lenkki ulkona aluksi, jos enempää ei jaksa. Pääasia että lähtee ulos kodin seinien sisäpuoleta.
Pidätkö lukemisesta? Piirtämisestä? Pyöräilystä? Onko sinulla tai onko sinulla ollut jotain mielenkiinnon kohdetta aikaisemmin? Voisitko ajatella kokeilla jotain uutta? Erilaisia harrastuksia ja kerhoja ja harrastuspiirejä löytyy pilvin pimein! Syksyllä alkaa kaikenlaisia kursseja ja ryhmiä, mieti kiinnostaisiko niistä jokin?
Samalla pääsee ihmisten pariin, vaikka ihan heti niitä kavereita ei välttämättä löydykään. Mukana olo ja turvalliset ihmiskontaktit kuitenkin antavat rohkeutta laajentaa reviiriään. Sitten kun olet paremmin sinut itsesi kanssa, kun opit arvostamaan itseäsi ja avautumaan enemmän, voit ajatella sen naisenkin etsimistä. Sitten hänen löytämiseensä on paljon isommat mahdollisuudet.
Niin että ensimmäisenä hae apua! Siitä se lähtee.
Olen hakenut apua ja syön lääkkeitä.
Olen aloittanut kuntoilun ja laihdutuksen.
Sama tilanne ollu jo vuosikausia paitsi että en ole ollut edes töissä. Tai oli mulla jonkinlainen suhde erään naisen kanssa mutta ei sitä nyt seurusteluksikaan voi kutsua ja sekin päättyi ja masennuin entistä pahemmin.
Nyt jo pitkän aikaa tullut ryypättyä ja käytettyä lääkkeitä ja tilanne menee kokoajan vain pahemmaksi. Kyllä tässä hermot menee kun yrittää tutustua naisiin ja löytää seuraa mutta kukaan ei vastaa mitään.
AhdistunutMies
Suomessa ihmiset on enimmäkseen kovin välinpitämättömia eikä muita juurikaan kiinnosta toisen ihmisen hätä.
AhdistunutMies
Sitten on paljon niitäkin ihmisiä jotka suorastaan iloitsevat siitä että jollain menee vielä paljon huonommin. Psykiatritkin tekevät työtään lähinnä vain rahan ja hyvien etuisuuksien takia ja päästäkseen toteuttamaan julmaa luontoaan tekemällä esim perättömän psykoosi diagnoosin että voi sulkea pahaa aavistamattoman potilaan johonkin laitokseen vasten tahtoaan.
Välillä tuntiu ettei täs elämäs oo mitää. Ei saa naisen kosketusta ei juuri seksiä, maksullisissa en käy, yksinäinen, päivät ei kulu, ei ole rahaa, ei ole elämää. Käy kuntoilemas ja takas kotiin ja haaveilee naisesta, mutta tylsä ei niin komea masentunut negatiivinen mies ei naista saa harmi, harmi et on tällänen.
Jotain kivoja ihmissuhteita pitäisi saada! Harrastuksista? Tai joskus jopa työpaikalta?
Ja yksinäisyyteen ei kannata jäädä vatvomaan. Yksin olo aikana pitää löytää kivaa tekemistä ja nautintoa.
Ja masennukseen apua hoidosta ja sillä aikaa, kun jonotat niin vieraile suomalaisille tarkoitetussa ilmaisessa Mielnterveystalossa. Löytyy googlen kautta.
Ei ole mitään ihmissuhteita neki mitä oli käytti alkoholia ja oli työttöminä, ei halunnutkaa töihin, vaa lusmuili kotona, katotaa kauanko tässä pää kestää. Kävin sielä talossa yhden kerran vain.
En halua pahaa mieltä alkoholilla aiheuttaa se vain pilaa kaiken, mutta tuntuu ettei se kuntoilukaan aina auta ku on aika pohjalla. SItä niin helvetisti kaipais naistaki, ja joo tiedän että masentuneen vaikee löytää, mutta meki ollaan ihmisiä, ei saa naisen kosketusta, ja ei mitään, niin tottakai tässä hajoo pää.
Yksin on aika vaikee löytää nautintoa, kun kaipais jotain kaveriiki, mutta ihmiset on hiton vaikeita ja oon aika ujo, ja sillee, kaikilla tuntuu olevan omat menot ja omat kiireensä, ja suurin osa käy töissä, minä en käy nyt enään, koska neki meni ja sillee, kaippa täs kohta hajoo pää kun ei halua tällästä elämää.