Onko mitään järkeä mennä opiskelemaan yliopistoon (biokemiaa), jos englannista on yo-todistuksessa B ja sekin lähinnä joidenkin knoppien hallinnan ansiosta? Kurssikirjallisuus näkyy olevan englanniksi lähes poikkeuksetta, ja osa kursseista pidetään kokonaan englanniksi... Asiatekstin lukeminen englanniksi on mulle tuskaa, vaikka aihe olisi kuinka tuttu. Vähän pelottaa, että mitä jos kirjoista ei saa mitään selvää ja kurssit jää sen takia suorittamatta?
Huonolla kielitaidolla yliopistoon?
Mölli
114483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikeatahan tuo tulisi olemaan, tenttikirjat ovat tosiaan kaikki englanniksi. Englanninkielisten esitelmien pidolta on myös vaikea välttyä. Toisekseen, noin huonoilla papereilla on vaikea päästä sisään. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole.
Ne ei biokemiaa lukemaan pelkällä hyvällä englannin arvosanalla sentään pääse, vaan muut arvosanat ovat tärkeämpiä ;) Itse menin sisään c:n papereilla pääsykokeen kautta ja hakkasin numeroissa käytännössä kaikki opiskelukaverini, vaikka heillä menikin lukiossa paremmin kuin minulla...yllättäen matematiikka, biologia ja kemia on ollut aina vahvoja puoliani....
Opiskelu voi kyllä olla aika hankalaa, jos englanninkielisen materiaalin lukeminen tökkii. Tietenkin ensimmäisenä vuotena suurin osa materiaalista on suomeksi. Mutta sitten tenttikirjallisuus on englanniksi. Kyllähän se kielitaito paranee ja alan sanaston oppii ajan myötä. Itse kirjoitin magnan englannista ja en ymmärtänyt paljon mitään ensimmäisellä englanninkielisellä luennolla (luennoitsija oli venäläinen ja aksentti sen mukainen). Enkkua joutuu käyttämään päivittäin, sillä laboratoriotöiden ohjaajat ovat useimmiten ulkomaalaisia ja työselostukset kirjoitetaan englanniksi viimeistään kolmantena vuotena. Jos valmistumisen jälkeen jatkaa tutkijana, julkaisu kieli on englanti. Toki yliopistossa voi ottaa kielikursseja ja näin parantaa englantiaan. Aika perusenglannilla siellä kyllä pärjää. Itse en todellakaan ole mitenkään hyvä kielissä. Ensin voi olla vaikeaa, mutta lopulta oppii oikean lukutekniikan. Jokaisen sanan tarkoitusta ei tarvitse tietää, kunhan ymmärtää tekstin perusajatuksen. Toki aina voi kysyä kaverilta, jos ei jotain ymmärrä.
Rohkeasti vaan hakemaan, ajan kanssa opit kyllä englannin paremmin, ja lisäksi tieteellinen englanti on yllättävän helppoa oppia. Itse kirjoitin aikoinaan c:n, ja siitä huolimatta väittelin biokemian alalta tohtoriksi, ja nykyään vedän omaa tutkimusryhmää. Kaikki tämä tapahtui luonnollisesti englanniksi, koska se on tieteellinen kieli nykymaailmassa. Alku voi olla opiskelussa hankalaa (niin oli minullakin), mutta pärjäät kyllä ajan kanssa !
Pärjäät kyllä jos on haluja pärjätä. Itsekin kirjoitin englannista B:n ja nyt kirjoitan gradua englanniksi :) Vaikeampaa se on kuin niillä L:n oppilailla, mutta kun saat sen ekan kirjan luettua englanniksi niin siitä se alkaa sujua.
Mutta tosiaan ehkä kannattaa hakea sellaiseen aineeseen jossa on myös sellaisia kursseja joissa on pelkästään suomeksi kurssikirjoja.
Jos kaikki kirjat on englanniksi niin voi tulla vaikeaa, mutta kielitaito voi hyvin kehittyä.
Tiedän myös muutaman biokemian opiskelijan, jotka olivat kirjoittaneet englannista lubenteria ja approbaturia, ja olivat päässeet opiskelemaan. Itse kirjoitin englannista vain lubenterin(olen aina vihannut englantia, ruotsi ja saksan opiskelut ovat aina sujuneet paremmin). Pääsin opiskelemaan kirkkaasti pääsykoepisteiden perusteella yhteiskuntieteelliseen, ja nyt tenttikirjat ovat lähes järjestäen englanninkielisiä ja tuloksesi niistä on tullut 2-3.
Eli huono arvosana yo-kirjoituksista ei estä mahdollista valmistumista yliopistosta, puhumattakaan pääsykokeen läpäisemisestä! Hakemaan vaan ja pääsykoeonnea ;)!
Se, että tentti/kurssikirjallisuus on englanniksi on aika monelle pieni tai suuri ongelma alussa. Et ole ainut pähkäilijä. Kaikkeen tietenkin tottuu, mutta yritystä pitää löytyä. Eli reippaasti vain opiskelemaan ja kun ensimmäinen kirja on luettavana, niin olet valmis tekemään töitä lukemisen eteen. Opiskelutekniikan hionta (esim. netissä IQ-form työkalu) auttaa oman tyylin löytämisessä.
Kirjoitin itse enkusta M:n ja kriittisenä yksilönä pähkäilin samoja asioita. Kun eka kirja oli luettavana, niin melkein itku pääsi. Kummasti sitä kuitenkin kahlasi kirjan kuin kirjan ja kurssin kuin kurssin. Töitä teetti, mutta kyllä kannatti.
Eximian kielitaidolla yliopistoon tulleena ajattelin ensin jättää vastaamatta, mutta ehkä mulla sittenkin on jotain tilanteeseen sopivaa sanottavaa. Mulla itelläni oli nimittäin sellainen tilanne, että yläasteella ja lukiossa kielet oli pelkkää vastenmielistä pakkopullaa, joihin en jaksanut panostaa millään: osasin sen mitä kirjoituksiin vaadittiin, en enempää.
Kun sitten yliopistossa eteen tuli ensimmäinen englanninkielinen oppikirja niin kyllä se oli aika lailla oksat pois. Kuitenkin motivaatiota on löytynyt, kun tiedän että ilman englantia en ikinä pysty opiskelemaan mielenkiintoisia aineita ja tutkinnon saatuani tekemään unelmatyötäni. En tiedä millaista biokemian opiskelu on, mutta luulisin että se on aika lähellä omaa alaani joka on kemia. Ainakaan tämän aihepiirin (kemia, fysiikka & matikka) tekstien ymmärtämiseen ei kielen puolesta vaadita mitään ihmeitä - vaikka alan termejä on tietysti paljon, ne täytyy *jokaisen* uuden opiskelijan opetella, ja loppujen lopuksi kirjoissa käytetään sen verran suppeaa sanastoa ettei sen oppimiseen mene ikä ja terveys.
biokemiasta en osaa sanoa.. Tiedän kyllä monia jotka opiskelevat yliopistossa, vaikka ovat osanneet heikosti englantia. Kun ajan kuluessa oppii englannin kielellä hallitsemaan alan käsitteistön (esim.biokemian), on tenttikirjojen lukeminen sen jälkeen helppoa. Ei kannata siis haudata unelmia :) ja apuhan aina löytyy...
itse kirjoitin kans aikoinaan enkusta B:n ja itsetunto kielensuhteen ei ole hyvä edelleenkään, mutta enkun kielisistä tenttikirjoista olen selvinnyt. Ja olipa aine kuin aine yliopistossa, niitä riittää. Älåä siis ajattele, että se olis este, aikaa myöten oma tekniikka ja sanastaon ymmärtäminen lisääntyy.
Huono englanti on maailman yleisin kieli ja sen osaajalle on kaikki ovet auki. Suomessakin kaksi viimeistä pääministeriä ovat sen mestareita ja maamme on Eu-komissaarilla on jopa oxford-tason huono englanti. Tsemppiä vain ja kyllä pärjäät. Pienelläkin satsauksella pääset tohtoriksi.