Ajattelin laittaa näinkin päin viestiä. Asun kerrostalossa, asunut samassa talossa jo liki 10 vuotta. Naapurit vaihtuneet kerran jos toisenkin. Koskaan ei kummempaa ole ollut. Puhumalla selvitty puolin ja toisin,jos jotain on joskus ollut. Naapurit auttavat jos jollain joku ongelma,osan lapset yökyläilevät toistensa luona, moikataan ja jutellaan kohdatessa jne. Itse olen ollut hyvinkin tyytyväinen talomme toimintaan. Ja mitä olen naapureden kanssa jutellut, ei kenelläkään ole ollut kummempaa valittamista! Ja kyllä. Talossamme asuu lapsia, koiria, kissoja ties mitä muita eläimiä..vanhuksia, työssäkäyviä, työttömiä, alkoholistejakin mahtuu muutama joukkoon, samoin raivoraittiita.. Harvinaistako????
välillä näinkin päin
sopeutunut
2812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meilläkin on tosi kiva porukka tässä talossa. Olen tosin asunut vaan reilun vuoden, mutta kyllä sen jo tässäkin ajassa ehtii huomata. ;)
Meilläkin moikataan ja jutellaan. Erityisesti seinänaapurini, iloisen leskirouvan luona käyn monestikin juttelemassa ja hän käy mun luonani, joskus käydään yhdessä kaupassa tai muuten vaan ulkoilemassa. Hän kävi puolestani apteekissa kun olin flunssan kourissa, toi mulle uunituoreita pullia ystävänpäivänä, minä taas käyn kysymässä häneltä jos olen kauppaan, kirjastoon tms menossa että haluaako jotain tai tuleeko mukaan.
Kärsin kilojeni kanssa kun tulin tänne mutta nyt on nekin saaneet kyytiä, en tarvitse painonvartijoita kun ei yksin tarvii kieriskellä ongelmissa. Yläkerran naapurin setä laittoi mulle erään lipaston kasaan jonka olin ostanut, hänen vaimonsa kyydissä monesti olen päässyt johonkin jos samaan suuntaan samoihin aikoihin ollaan menossa, heillä kävin myös pyykkiä pesemässä kun ei itellä vielä ollu pyykkikonetta. Naapurin nuoriparikin on alkanu pyytää joskus juttelemaan, leffaan tms, kun alun ujoudesta pääsivät - vai olikohan se niin että kun lakanoiten välistä joutivat! *hih* ;-)) Ja heidän koira saa varmasti tarpeeksi liikuntaa kun minäkin joskus sitä olen lenkille viemässä kun en ketään muuta onnistu joskus pyytämään - tai muutenkin.
Ainoa vaan mitä ympärilleni kaipaan ovat lapset. Niitä ei meidän talossa juuri nyt ole... On se kumma kun aika iso talo. Mutta eihän niitä joka paikassa, ja varmaan parin vuoden päästä voipi olla...
Ja varmasti saa täällä rauhassa nukkua! Tietysti täältä jotain pientä porausta, kolinaa, naurua tms kuuluu mut ei haittaa - se on vaan elämää!
Harmi kun ei kaikilla ole yhtä ihania naapureita.
Asuin opiskeluaikoinamme lähes 10 vuotta mieheni kera kaupungin vuokratalossa Itä-Helsingissä. Siis AUH, ihan kamalaa, kaupungin vuokratalo Itä-Helsingissä, voi miten järkyttävää... Koko 10 vuoden aikana vain yhden porukan kanssa oli ongelmia, pariskunta tappeli keskellä yötä vähän väliä, mutta kun kimppana puutuimme, loppui häiriö. Samaa en ole nyt kokenut; vaikuttaa siltä, että omistusasunnossa elävät saavat tehdä mitä vain - puuttumiskynnys ja puuttumiseen reagointi ihan toista tasoa kuin vuokra-asuonnoissa.
Ostimme oman kolmion Länsi-Helsingistä pitkän säästämisen jälkeen n. puoli vuotta sitten. Että piti muka päästä "hyvälle asuinalueelle"; oli miehelleni tosi tärkeää. En ole eläissäni (ja koko ikä kerrostaloissa!) elänyt niin meluisassa talossa! Kaikki yritykset puuttua infernaaliseen mökään ovat vain niin naapurien kuin taloyhtionkin taholta kilpistyneet luutuneisiin asenteisiin. Emme edes vaadi mitään erikoiskohtelua vaan olemme jopa hätäpäissämme tarjoutuneet kustantamaan yläkertanaapurin kelluvan parketin uudelleenlaiton omalla kustannuksellamme (!!!), mutta kun ei. Muuttohan se on edessä, mutta kyllä veetuttaa...