Sanaa viive näkee usein taivutettavan virheellisesti, esim. "viiveen", "viiveeseen". Tämmöisen astevaihtelusääntöjen vastaisen taivutuksen käyttäjiltä tahdon kysyä: taivutettako sanaa turve "turveen", "turveeseen"? Sama pätee verbiin evätä: "evään", "eväsit" Pipo-sanan taivutuksessa näkee päinvastaista virhettä: "pipon", "pipossa". Opetelkaa taivuttamaan oikein: viipeen, viipeeseen, epään, epäsit, pivon, pivossa. Verbin evätä taivutuksen malliksi sopii verbi levätä.
Viipeen eikä viiveen, epäsit eikä eväsit
Erski-Petteri
57
5269
Vastaukset
- Nuori polvi
Kieli muuttuu ja samoin taivutukset ja astevaihtelun huomioon ottaminen. Tärkeintä on se, että sanoma menee perille ja mitään ongelmia tuskin on havaittavissa vaikka joku taivuttaisikin viive - viiveellä.
Eihän kukaan enää esimerkiksi taivuta Tuomas - Tuomaan vaan Tuomas - Tuomaksen. Kuten ei myöskään taivuteta Klaus - Klaun tai Zeus - Zeun. Varsinkin nä mä kaksi viimeksi mainittua taivutusta kuullostavat lähinnä merkillepantavan typerältä (engl. remarkable stupid).
Näitä kovia säännöistä nillittäviä tuntuu löytyvän erityisen paljon ns. suurten ikäluokkien joukosta ja ilmeisesti kansakoulussa on päähän jäänyt muutama taivutusmuoto sanoista ja pari vesireittiä jotka sijottautuvat vedenjakajan eri puolille.
On totta, että kielen ymmärtämisen kannalta yhteinen kansallinen yleiskieli on tärkeää, mutta onko mieltä valittaa jostain muka väärästä taivutusmuodosta kun kysymys ei ole asian sisäistämiseen oleellisesti vaikuttavasta asiasta.- Erski-Petteri
On totta, että nykyään taivutetaan paljon useammin Tuomaksen, Klauksen ja Zeuksen kuin Tuomaan, Klaun ja Zeun. Niin taivutan minäkin. Tämmöinen taivutus ei ole sääntöjen vastaista. Siksi en ymmärrä, miten vastauksesi liittyy puheeksi ottamaani aiheeseen.
En kuulu suuriin ikäluokkiin. Olen 15-vuotias. - vanahaketju
Erisnimissä ei taivutukset yleensäkään mene sääntöjen mukaan, kukaan ei taivuta myöskään lounas, lounaksen, vaan lounaan.
Noihin aloituksen sanoihin en ole kiinnittänyt huomiota, miten muut samantapaiset sanat taipuu, mutta myös häive, häiveen on luonnollinen, ei häipeen. Vieläköhän aloittaja nyt 27v taivuttaa aloituksensa mukaisesti.
- Ikäloppu
Minä olen niin monta kymmentä vuotta taivuttanut: viive - viiveen, että tosi pahaa tekee tuon minun korvissani kamalalta kalskahtavan (mielestäni väärän) muodon "viipeen" PUOLUSTAMINEN.
Aion ehdottomasti käyttää jo ammoin oppimaani muotoa "viiveen" vastedeskin!
Pipo (päähine) taipuu "pipon, pipossa".
"Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla" ei viittaa päähineeseen vaan siihen, että pyy on saatu pyydystettyä käsiin, se on "pidossa". Itse en ainakaan tunkisi saaliiksi saamaani pyytä piponi sisään.
Minä evään vaikka sinä epäät.
Alanpa uskoa, että heitit avauksen ihan vain provoillaksesi!- Aija
Sivistyksen määrä vain lisääntyy kun opin, että pyy pivossa onkin jossain muualla kuin povitaskussa!
- Ikäloppu
Aija kirjoitti:
Sivistyksen määrä vain lisääntyy kun opin, että pyy pivossa onkin jossain muualla kuin povitaskussa!
Enhän minä tuon pivo-sanan merkitystä sinänsä niin varmaksi tiedä - edellä esittämäni "hallussaolo, käsissäolo" on lähinnä minun vajavaisen ymmärrykseni tulkitsema merkitys.
Nyky-Venäjälle en ole eksynyt koskaan. Vaka vanhan Neukkulan Sankarikaupunki Leningradiin eksyin osakunnan bussiretkellä helmikuussa 1973. Siellä jos sanoi tarjoilijalle "pivo", niin pöytään tuli jotain muuta kuin pyytä - jos vain sattui olemaan mistä tuoda!
Jos pivo sattui olemaan lopussa, niin Pauli Suhosta ainakin löytyi joka kioskista! Siis Советское шампанское, siitä makeusaste "polusuhoje" eli puolikuiva. Laadut siitä makeampaan päin (polusladkoje, sladkoje) menevät aivan liian ätläkän puolelle! Kuivaa kuoharia "suhoje" osannevatko tehdä vieläkään? ("Samppanjan" teon siellä päin maailmaa kyseenalaistaa ainakin Reimsin ja Epernayn väki.)
Kuinkas se Jaltan konferenssin osanottaja Sir Winston Churchill (1874-1965) sanoikaan "Champagne should be cold, dry and free!" - Eikö koulussa opetettu?
Ikäloppu kirjoitti:
Enhän minä tuon pivo-sanan merkitystä sinänsä niin varmaksi tiedä - edellä esittämäni "hallussaolo, käsissäolo" on lähinnä minun vajavaisen ymmärrykseni tulkitsema merkitys.
Nyky-Venäjälle en ole eksynyt koskaan. Vaka vanhan Neukkulan Sankarikaupunki Leningradiin eksyin osakunnan bussiretkellä helmikuussa 1973. Siellä jos sanoi tarjoilijalle "pivo", niin pöytään tuli jotain muuta kuin pyytä - jos vain sattui olemaan mistä tuoda!
Jos pivo sattui olemaan lopussa, niin Pauli Suhosta ainakin löytyi joka kioskista! Siis Советское шампанское, siitä makeusaste "polusuhoje" eli puolikuiva. Laadut siitä makeampaan päin (polusladkoje, sladkoje) menevät aivan liian ätläkän puolelle! Kuivaa kuoharia "suhoje" osannevatko tehdä vieläkään? ("Samppanjan" teon siellä päin maailmaa kyseenalaistaa ainakin Reimsin ja Epernayn väki.)
Kuinkas se Jaltan konferenssin osanottaja Sir Winston Churchill (1874-1965) sanoikaan "Champagne should be cold, dry and free!"Pivo on vanhaa suomea ja tarkoittaa kämmentä.
- Ikäloppu
Eikö koulussa opetettu? kirjoitti:
Pivo on vanhaa suomea ja tarkoittaa kämmentä.
Ehkä olen huonosti koulutettu – tai oppi ei ole pysynyt hatarassa päässäni.
Kiitoksia tuosta tietoiskusta joka tapauksessa!
Pivot paranee kun käki lähenee... vai pyykö se nyt sitten oli? - suomentaja
Eikö koulussa opetettu? kirjoitti:
Pivo on vanhaa suomea ja tarkoittaa kämmentä.
Sana ei ole "pivo" vaan "pito": kun jokin on kädessä, se on "pidossa" eli otteessa. Murteellisesti "pivossa" tai paikoin "piossa" tai "pijossa".
Koulussa on opetettu liian paljon väärää tietoa...
- weird_linguist
Kielitoimisto hyväksyy kumman taivutuksen hyvänsä. Itse olen tottunut sanomaan 'viiveen' ja näin aion jatkaakin.
Pieniä astevaihteluongelmia tärkeämpää olisi saada nykyihmisten jatkuvasti huononeva kielenkäyttö yleisesti paranemaan - vasta sitten kannattaisi kiinnittää huomiota pikkuseikkoihin.- Selityksiä, selityksiä!
Milloinka sana "viive" tuli suomen kieleen? Nykysuomen sanakirja vuodelta 1970 ei vielä sitä tunne. Itse muistelen kuulleeni sen 1970-luvun loppupuolella ensimmäisen kerran, ja silloin se kuulosti kovin teennäiseltä. Nykyisin se on yleisesti korvannut pitemmän sanan "viivästys". Kysymyksessä on tekemällä tehty uudissana, ei normaali johdannainen, joten se voi todellakin taipua viive, viiveen.
Viive, viipeen (vrt. taive, taipeen) viittaa sanaan viipyä (taipua). Viipyminen ja viivästyminen ovat kaksi eri asiaa: "Viivyin sukulaisten luona kaksi viikkoa, ja kirjeeni viivästyi kolme päivää." Selityksiä, selityksiä! kirjoitti:
Milloinka sana "viive" tuli suomen kieleen? Nykysuomen sanakirja vuodelta 1970 ei vielä sitä tunne. Itse muistelen kuulleeni sen 1970-luvun loppupuolella ensimmäisen kerran, ja silloin se kuulosti kovin teennäiseltä. Nykyisin se on yleisesti korvannut pitemmän sanan "viivästys". Kysymyksessä on tekemällä tehty uudissana, ei normaali johdannainen, joten se voi todellakin taipua viive, viiveen.
Viive, viipeen (vrt. taive, taipeen) viittaa sanaan viipyä (taipua). Viipyminen ja viivästyminen ovat kaksi eri asiaa: "Viivyin sukulaisten luona kaksi viikkoa, ja kirjeeni viivästyi kolme päivää."Viive-sanan syntyvuotta en tiedä, mutta uudehkosta sanasta on todellakin kyse. Ja täysin tarpeettomasta. Alkuperäisessä merkityksessä englannin delay-sanan vastineena teknisissä yhteyksissä se vielä oli jotenkin mielekäs. Sitten se pääsi karkuun: sillä ei enää ilmaista muuta kuin kirjoittajan (tai joskus puhujan) laiskuutta, viitsimättömyyttä.
Silloin harvoin, kun on tarvetta _substantiiville_, joka kertoo viivästyksestä, on "viivästys" ihan sopiva. Useimmiten ei ole, vaan on parempi kertoa vanhaan hyvään tapaan, että jokin viivästyy tai jotain tapahtuu niin ja niin kauan jonkin jälkeen. Ei pidä esimerkiksi vastata kirjeeseen kolmen päivän viiveellä eikä viipeellä eikä edes viivästyksellä, vaan kolmen päivän kuluttua. Lisäesimerkkejä:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/2.8.html#linjat-k
Muuten, Nykysuomen sanakirja ei ole vuodelta 1970 eikä 1960-luvulta (kuten Hesarissa hiljattain väitettiin eräässä puffissa), vaan se julkaistiin vuosina 1951 - 1961. Kirjan myöhemmissä painoksissa on toki muita painovuosia, mutta sisältö on täsmälleen sama kuin alkuperäisessä painoksessa.- aika kiva
Yucca kirjoitti:
Viive-sanan syntyvuotta en tiedä, mutta uudehkosta sanasta on todellakin kyse. Ja täysin tarpeettomasta. Alkuperäisessä merkityksessä englannin delay-sanan vastineena teknisissä yhteyksissä se vielä oli jotenkin mielekäs. Sitten se pääsi karkuun: sillä ei enää ilmaista muuta kuin kirjoittajan (tai joskus puhujan) laiskuutta, viitsimättömyyttä.
Silloin harvoin, kun on tarvetta _substantiiville_, joka kertoo viivästyksestä, on "viivästys" ihan sopiva. Useimmiten ei ole, vaan on parempi kertoa vanhaan hyvään tapaan, että jokin viivästyy tai jotain tapahtuu niin ja niin kauan jonkin jälkeen. Ei pidä esimerkiksi vastata kirjeeseen kolmen päivän viiveellä eikä viipeellä eikä edes viivästyksellä, vaan kolmen päivän kuluttua. Lisäesimerkkejä:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/2.8.html#linjat-k
Muuten, Nykysuomen sanakirja ei ole vuodelta 1970 eikä 1960-luvulta (kuten Hesarissa hiljattain väitettiin eräässä puffissa), vaan se julkaistiin vuosina 1951 - 1961. Kirjan myöhemmissä painoksissa on toki muita painovuosia, mutta sisältö on täsmälleen sama kuin alkuperäisessä painoksessa."Vitka" on aika kiva sana. "Meillä oli vähän kitkaa, se aiheutti vähän vitkaa."
Kielenhuoltajat pyrkivät ilmeisesti eräänlaiseen kielensisäiseen muotojen koherenssiin, kun jonkin sanan käytölle otetaan mallia toisen samanlaisen sanan käytöstä. Mitä tämä samanlaisuus tai vastaavuus sitten oikeastaan on? Voidaanko se jäljittää? Kaipa sanojen rakennuspalikat voivat olla jonkin muotoisia, ja jokin johdoinmukaisuus sanelee, että niitä pitäisi käyttää samalla tavoin eri yhteyksissä.
Mutta mukavia, samanmuotoisia sanoja syntyisi myös rimmausmenetelmällä, esimerkiksi sanat kitka ja vitka. Voitaisiinko sanoa: "Älä hyvä ihminen aina kitkastele!"
Kielenhuoltajat taitavat joskus suhtautua kieleen ikään kuin se olisi koneisto, joka hyvin puhdistettuna ja trimmattuna voisi tehdä työnsä hyvin - kyydittää ajatukset sanojen siivin kuuleviin korviin riippumatta siitä, mistä milloinkin on puhe. Mahtaakohan tämä olla oikea lähtökohta? Ehkä kieleen sisältyy myös sellaisia arvoja, joita kielioppi saattaa käsitellä kaltoin? En tarkoita pelkästään tyylikysymyksiä, vaan sitä, että jollain lailla kielen rakenteet ja sanat saattavat heijastella myös ajattelun rakenteita.
Lueskelin hiljattain arvioita Salingerin kirjan Sieppari ruispellossa uudesta käännöksestä. Sitä on kehuttu nimenomaan ajanmukaisesta, sujuvasta ja moitteettomasta nykykielestä. Saarikosken taannoinen slangikäännös nähdään nyt kömpelönä, omaan aikaansa kuuluvana ja sinne jääneenä ratkaisuna. Lehtijutuissa puhutaan jopa siitä, että Saarikosken käännös teki vääryyttä Salingerille, jonka kieli oli paljon lähempänä yleiskieltä kuin suomennoksessa käytetty slangi.
Mutta kun vertailin tekstinäytteitä uudesta ja vanhasta käännöksestä huomasin, että uudessa versiossa neutraali asiaproosa jättää tiettyjä monologin sävyjä kokonaan pois. Sanotaan esim.: "Isäni ajattelee, että..." Saarikosken käännöksessä tekstin alkuperäinen "kömpelö" muoto oli säilytetty: "Se oli isäni, joka ajattelee, että..." Saarikoski oli mielestäni osunut vaistomaisesti oikeaan jossain psykologisessa mielessä. Kun kysymys on sisäisestä monologista, ajatusvirran vivahteet syntyvät juuri siitä millaisia kohteita mieleen nousee. Todellisuudesta poimitaan jotain. Uudessa käännöksessä tätä sielunliikettä ei enää ole näkyvillä. Hyvä kieli on ollut kääntäjälle tärkeämpi tavoite kuin päähenkilön psykologia. - Juro V
Selityksiä, selityksiä! kirjoitti:
Milloinka sana "viive" tuli suomen kieleen? Nykysuomen sanakirja vuodelta 1970 ei vielä sitä tunne. Itse muistelen kuulleeni sen 1970-luvun loppupuolella ensimmäisen kerran, ja silloin se kuulosti kovin teennäiseltä. Nykyisin se on yleisesti korvannut pitemmän sanan "viivästys". Kysymyksessä on tekemällä tehty uudissana, ei normaali johdannainen, joten se voi todellakin taipua viive, viiveen.
Viive, viipeen (vrt. taive, taipeen) viittaa sanaan viipyä (taipua). Viipyminen ja viivästyminen ovat kaksi eri asiaa: "Viivyin sukulaisten luona kaksi viikkoa, ja kirjeeni viivästyi kolme päivää."Oliskohan viive ujuttautunut suomen kieleen 70- ja 80-lukujen vaihteessa kun elektroniikka ja etenkin mikroppirien datalehtien suomentelu yleistyi. Niissä yhteyksissä se ainakin minulle tuli tutuksi.
Kyllä sitten särähti phasti korvaan, kun 90-luvun alkupuolella jotkut alkoivat käyttämään taivutusmuotoa "viipeen". Vaan kaikkeen sitä ihminen tottuu, nyt tulee käyteltyä sujuvasti molempia. - Topias
Yucca kirjoitti:
Viive-sanan syntyvuotta en tiedä, mutta uudehkosta sanasta on todellakin kyse. Ja täysin tarpeettomasta. Alkuperäisessä merkityksessä englannin delay-sanan vastineena teknisissä yhteyksissä se vielä oli jotenkin mielekäs. Sitten se pääsi karkuun: sillä ei enää ilmaista muuta kuin kirjoittajan (tai joskus puhujan) laiskuutta, viitsimättömyyttä.
Silloin harvoin, kun on tarvetta _substantiiville_, joka kertoo viivästyksestä, on "viivästys" ihan sopiva. Useimmiten ei ole, vaan on parempi kertoa vanhaan hyvään tapaan, että jokin viivästyy tai jotain tapahtuu niin ja niin kauan jonkin jälkeen. Ei pidä esimerkiksi vastata kirjeeseen kolmen päivän viiveellä eikä viipeellä eikä edes viivästyksellä, vaan kolmen päivän kuluttua. Lisäesimerkkejä:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/2.8.html#linjat-k
Muuten, Nykysuomen sanakirja ei ole vuodelta 1970 eikä 1960-luvulta (kuten Hesarissa hiljattain väitettiin eräässä puffissa), vaan se julkaistiin vuosina 1951 - 1961. Kirjan myöhemmissä painoksissa on toki muita painovuosia, mutta sisältö on täsmälleen sama kuin alkuperäisessä painoksessa.>Alkuperäisessä merkityksessä englannin delay-
>sanan vastineena teknisissä yhteyksissä se vielä
>oli jotenkin mielekäs.
Muistelen tosiaan minäkin tuon sanan nähneeni ensimmäisen kerran elektroniikan käsitteenä. Taisi olla joskus 1980-luvun alussa tai jopa aikaisemmin. Puuhailin silloin Monsantoa ja Texas Instrumentsia lähellä olevissa yhteyksissä. Sana "viive" palautui silloin aluksi kielitajussani "viiva"-sanaan; se voisi olla jonkinlainen johdos siitä.
Tuntui mukavalta suomennokselta delay-sanalle, mutta eipähän tuota silloin arvattu, että "karkaisi käsistä"...
Taisipa muuten samoihin aikoihin "loiskiehunta" myös saada uuden merkityksen - Urho Kekkonen sen antoi. Kekkonen taisi olla sanaseppo, sateenkaariraudullekin keksi uuden, mieluisan nimen.
-- - viivästynytkommentti
Yucca kirjoitti:
Viive-sanan syntyvuotta en tiedä, mutta uudehkosta sanasta on todellakin kyse. Ja täysin tarpeettomasta. Alkuperäisessä merkityksessä englannin delay-sanan vastineena teknisissä yhteyksissä se vielä oli jotenkin mielekäs. Sitten se pääsi karkuun: sillä ei enää ilmaista muuta kuin kirjoittajan (tai joskus puhujan) laiskuutta, viitsimättömyyttä.
Silloin harvoin, kun on tarvetta _substantiiville_, joka kertoo viivästyksestä, on "viivästys" ihan sopiva. Useimmiten ei ole, vaan on parempi kertoa vanhaan hyvään tapaan, että jokin viivästyy tai jotain tapahtuu niin ja niin kauan jonkin jälkeen. Ei pidä esimerkiksi vastata kirjeeseen kolmen päivän viiveellä eikä viipeellä eikä edes viivästyksellä, vaan kolmen päivän kuluttua. Lisäesimerkkejä:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/2.8.html#linjat-k
Muuten, Nykysuomen sanakirja ei ole vuodelta 1970 eikä 1960-luvulta (kuten Hesarissa hiljattain väitettiin eräässä puffissa), vaan se julkaistiin vuosina 1951 - 1961. Kirjan myöhemmissä painoksissa on toki muita painovuosia, mutta sisältö on täsmälleen sama kuin alkuperäisessä painoksessa.Vieläkö samaa mieltä? Itse 60-luvulla syntyneenä olen luullut sen kuuluneen aina suomen kieleen ja minusta on hyvinkin tarpeellinen sana. En ole huomannut missä sitä käytettäisiin tarpeettomasti, esim ääniviive on luonnollinen viive, ääniviivästys taas tarkoituksella aiheutettu tai jostain pikkeavasta syystä. Kai sitä voisi ajatella samalla tavalla vaikka junista, lipunmyynninstä aiheutuu viive, onnettomuus aiheuttaa viivästyksen.
- vanha.sana
viivästynytkommentti kirjoitti:
Vieläkö samaa mieltä? Itse 60-luvulla syntyneenä olen luullut sen kuuluneen aina suomen kieleen ja minusta on hyvinkin tarpeellinen sana. En ole huomannut missä sitä käytettäisiin tarpeettomasti, esim ääniviive on luonnollinen viive, ääniviivästys taas tarkoituksella aiheutettu tai jostain pikkeavasta syystä. Kai sitä voisi ajatella samalla tavalla vaikka junista, lipunmyynninstä aiheutuu viive, onnettomuus aiheuttaa viivästyksen.
Olen syntynyt 40-luvun puolivälissä. Ihan sama kokemus kuin sinulla. Viive on vanha sana.
- eli viiveen
aiheuttaa viivyttäjä. Viipeen saa aikaan
viipyttämällä, mitä se nyt sitten olisikaan.- Yasuni
Ai koska taivuttaa sanan taustalla on sana taipua, josta tulee myös muoto taipeen, pitäisi oikean muodon mielestäsi olla taiputtaa? Lahjakasta, todella.
- edelleen
Yasuni kirjoitti:
Ai koska taivuttaa sanan taustalla on sana taipua, josta tulee myös muoto taipeen, pitäisi oikean muodon mielestäsi olla taiputtaa? Lahjakasta, todella.
viipeestä.
- Erski-Petteri
Yasuni kirjoitti:
Ai koska taivuttaa sanan taustalla on sana taipua, josta tulee myös muoto taipeen, pitäisi oikean muodon mielestäsi olla taiputtaa? Lahjakasta, todella.
Muodossa taivuttaa on logiikan mukaan heikko aste. Tutustu suomen astevaihtelusääntöihin, niin ymmärrät mitä tarkoitan.
- Takametsien Mies
...ja siitä syntyy erehdys.
Varsin yleisesti näet taivutetaan evätä-verbiä kuin sen kansanana olisi substantiivi "evä": evään, eväät, evää,...
Oikeasti "evätä" on muodostettu suomen kieltoverbistä *etä (asteriski siksi, että kieltoverbimme infinitiivimuoto on vain oletettu, sitä ei yleensä koskaan käytetä). Kieltoverbistä tunnetaan partisiippimuoto epä- [ja evä- ,] tosin vain sananmuodostuksessa käytettyinä.
Tätä evätä-verbiä kuuluu taivuttaa: epään, epäät, epäämme, epäsi,... mutta evätty, evätäkseen, evättyään, jne...
Kielentuntemuksesta ei kai haittaakaan olisi? - kumpi kampi
Kätsähän on juuri ilmestynytkin, eiköhän ole modernia tietoutta. Olkaatten hyvät:
viive (taivutus: viipeen t. viiveen, viivettä, viipeet t. viiveet jne.) jnk tapahtuman ja siihen yhteydessä olevan toisen tapahtuman aikaväli, viipymä; aika jonka verran jk viivästyy, viivästys, viivästymä.
Pitkä, lyhyt viive. Kymmenen sekunnin, vuoden viive. Reagointiviive. Päätöksen ja sen toteuttamisen välinen viive. Viive diagnoosista leikkaukseen oli liian pitkä. Radioaktiivisen säteilyn vaikutuksilla voi olla pitkä viive. Viive laskun maksamisessa.
Viiveen t. viipeen aiheuttaja. Rakennus valmistui huomattavalla viiveellä t. viipeellä huomattavasti myöhässä. Tieto näkyy ruudulla kahden sekunnin viiveellä t. viipeellä kahden sekunnin kuluttua sen lähettämisestä.
Taivutus:
yks. nom. viive
yks. gen. viipeen
yks. part. viivettä
yks. ill. viipeeseen
mon. nom. viipeet
mon. gen. viipeiden, viipeitten
mon. part. viipeitä
mon. ill. viipeisiin, viipeihin
TAI
yks. nom. viive
yks. gen. viiveen
yks. part. viivettä
yks. ill. viiveeseen
mon. nom. viiveet
mon. gen. viiveiden, viiveitten
mon. part. viiveitä
mon. ill. viiveisiin, viiveihin- Erski-Petteri
Muuten, ärsyttävä nimi sillä Kätsällä.
- handE
Erski-Petteri kirjoitti:
Muuten, ärsyttävä nimi sillä Kätsällä.
Virheellistä tietoa siinä kyllä sitten on, kun ilmeisen korkeasti koulutettu ja sivistynyt Erski-Petteri niin sanoo.
- TarkkailijaX
handE kirjoitti:
Virheellistä tietoa siinä kyllä sitten on, kun ilmeisen korkeasti koulutettu ja sivistynyt Erski-Petteri niin sanoo.
Erska-Pera on ns. nuori vihainen mies ja mielipiteet ovat niin varmoja, niiiiin varmoja. Odotellaan n. 20 vuotta, niin Erskan mielipiteet voi ottaa myös huomioon. Samaa ilmiötä tapaa yliopistossa, missä uudet opiskelijat eli fuksit ovat pari ensimmäistä vuotta todella ärsyttäviä, mutta jonkinlainen relaksoituminen tapahtuu n. kolmannen opiskeluvuoden aikana kun vihaisuus, nokkavuus ja sensellainen katoaa. Sitten niistä tulee ihan mukavia.
- Erski-Petteri
handE kirjoitti:
Virheellistä tietoa siinä kyllä sitten on, kun ilmeisen korkeasti koulutettu ja sivistynyt Erski-Petteri niin sanoo.
On astevaihtelun vastaista taivuttaa "viiveen" eikä viive-sana ole keinotekoinen sana, myöhäinen lainasana tai etunimi (tämmöiset sanat taipuvat usein astevaihtelun vastaisesti). Siksi ei mitenkään voi olla oikein taivuttaa esim. "viiveen", viiveeseen", sanoi kielitoimiston Kätsä mitä sanoi.
Muuten, tiedoksi: otsikoitten loppuun ei saa kirjoittaa pistettä. - Ikäloppu
Erski-Petteri kirjoitti:
On astevaihtelun vastaista taivuttaa "viiveen" eikä viive-sana ole keinotekoinen sana, myöhäinen lainasana tai etunimi (tämmöiset sanat taipuvat usein astevaihtelun vastaisesti). Siksi ei mitenkään voi olla oikein taivuttaa esim. "viiveen", viiveeseen", sanoi kielitoimiston Kätsä mitä sanoi.
Muuten, tiedoksi: otsikoitten loppuun ei saa kirjoittaa pistettä.Otetaanpa rinnalle sanat 'lieve' ja 'häive'. Kumpikaan ei liene keinotekoinen sana, myöhäinen lainasana eikä etunimi.
Et kai taivuta 'lieve - lieveen'?
Et myöskään taivuttane 'häive - häipeen'?
Luulisi noin muodollisesti samankaltaisten taipuvan samojen astevaihtelusääntöjen mukaisesti. Mutta kun ei!
Saat minun puolestani puhua mistä "viipeistä" (HUH!) tahansa ihan mielisuosiolla, mutta minun vanha suuni ei sellaiseen syntiin taivu (vaikka sille olisi olevinaan Kielitoimiston lupa)! - tahtoo sanoa
Ikäloppu kirjoitti:
Otetaanpa rinnalle sanat 'lieve' ja 'häive'. Kumpikaan ei liene keinotekoinen sana, myöhäinen lainasana eikä etunimi.
Et kai taivuta 'lieve - lieveen'?
Et myöskään taivuttane 'häive - häipeen'?
Luulisi noin muodollisesti samankaltaisten taipuvan samojen astevaihtelusääntöjen mukaisesti. Mutta kun ei!
Saat minun puolestani puhua mistä "viipeistä" (HUH!) tahansa ihan mielisuosiolla, mutta minun vanha suuni ei sellaiseen syntiin taivu (vaikka sille olisi olevinaan Kielitoimiston lupa)!taivuttaisin viive - viiveen
väive - väiveen
sukunimi Valve - Valveen ja ihan substankiivinakin
jne. - Erski-Petteri
Ikäloppu kirjoitti:
Otetaanpa rinnalle sanat 'lieve' ja 'häive'. Kumpikaan ei liene keinotekoinen sana, myöhäinen lainasana eikä etunimi.
Et kai taivuta 'lieve - lieveen'?
Et myöskään taivuttane 'häive - häipeen'?
Luulisi noin muodollisesti samankaltaisten taipuvan samojen astevaihtelusääntöjen mukaisesti. Mutta kun ei!
Saat minun puolestani puhua mistä "viipeistä" (HUH!) tahansa ihan mielisuosiolla, mutta minun vanha suuni ei sellaiseen syntiin taivu (vaikka sille olisi olevinaan Kielitoimiston lupa)!Häive-sanan ainoa hyväksyttävä yksikön genetiivi on häipeen. Tämä johtuu siitä, että sana on johdettu verbistä häipyä (esim. häipyy, häivyttiin, häivy).
Sen sijaan esim. sana toive taipuu toiveen, koska se ei ole astevaihtelun alainen. Tietenkään ei ole sen kantasanakaan (esim. toivoa, toivoo, toivot). Jos sana toivoa olisi nastevaihtelun alainen, pitäisi sitä taivuttaa esim. toipoa, toipoo. Sen johdannaista, substantiivia toive, taas pitäisi taivuttaa esim. toipeen, toipeeseen. - Erski-Petteri
tahtoo sanoa kirjoitti:
taivuttaisin viive - viiveen
väive - väiveen
sukunimi Valve - Valveen ja ihan substankiivinakin
jne.Ei ole mitään perustetta sille, että valve-sanan pitäisi olla astevaihtelun alainen.
- Ikäloppu
Erski-Petteri kirjoitti:
Häive-sanan ainoa hyväksyttävä yksikön genetiivi on häipeen. Tämä johtuu siitä, että sana on johdettu verbistä häipyä (esim. häipyy, häivyttiin, häivy).
Sen sijaan esim. sana toive taipuu toiveen, koska se ei ole astevaihtelun alainen. Tietenkään ei ole sen kantasanakaan (esim. toivoa, toivoo, toivot). Jos sana toivoa olisi nastevaihtelun alainen, pitäisi sitä taivuttaa esim. toipoa, toipoo. Sen johdannaista, substantiivia toive, taas pitäisi taivuttaa esim. toipeen, toipeeseen.>Häive-sanan ainoa hyväksyttävä
>yksikön genetiivi on häipeen
:o)
:oD - Vähän muuta kuin maitoa maalta
Erski-Petteri kirjoitti:
Ei ole mitään perustetta sille, että valve-sanan pitäisi olla astevaihtelun alainen.
Kuinka ollakaan google auttaa:
http://www.valio.fi/maitojame/laakari/mappi/tait.htm
- ja taivutuksen suhteen näyttää toimivan kuin
viive - viiveen
;-) - Takametsien Mies
Ikäloppu kirjoitti:
>Häive-sanan ainoa hyväksyttävä
>yksikön genetiivi on häipeen
:o)
:oDPilkka käy helposti omaan nilkkaan...
>Häive-sanan ainoa hyväksyttävä
>yksikön genetiivi on häipeen
Kyllä se vain näin on - Erski -Petteri on oikeassa!
NS antaa 'häive'-sanalle taivutusmalliksi 'hame'. Lisäksi samassa sanakirjassa on myös mallilause "Hilmasta tuskin enää olisi löytänyt häipeitäkään niistä silloisista piirteistä, joihin Salmeluksen nuori isäntä oli rakastunut."
-- - Takemetsien Mies
Erski-Petteri kirjoitti:
Häive-sanan ainoa hyväksyttävä yksikön genetiivi on häipeen. Tämä johtuu siitä, että sana on johdettu verbistä häipyä (esim. häipyy, häivyttiin, häivy).
Sen sijaan esim. sana toive taipuu toiveen, koska se ei ole astevaihtelun alainen. Tietenkään ei ole sen kantasanakaan (esim. toivoa, toivoo, toivot). Jos sana toivoa olisi nastevaihtelun alainen, pitäisi sitä taivuttaa esim. toipoa, toipoo. Sen johdannaista, substantiivia toive, taas pitäisi taivuttaa esim. toipeen, toipeeseen.Nyrkkisääntöni on hyvin pelkistetty, älköön siitä kukaan loukkaantuko...
Tarkastellaan verbin perusmuotoa (akt. I inf. lyhyt muoto) - jos perusmuodossa on -ip- niin silloin siitä e-johtimella muodostettu deverbaali nomini säilyttää p-äänteen pitkän tavun alussa.
taipua: taipeen
toivoa: toiveen
toipua: *toipeen
viipyä: viipeen
häipyä: häipeen
haipua: *haipeen
hiipyä: *hiipeen - minulta...
Takemetsien Mies kirjoitti:
Nyrkkisääntöni on hyvin pelkistetty, älköön siitä kukaan loukkaantuko...
Tarkastellaan verbin perusmuotoa (akt. I inf. lyhyt muoto) - jos perusmuodossa on -ip- niin silloin siitä e-johtimella muodostettu deverbaali nomini säilyttää p-äänteen pitkän tavun alussa.
taipua: taipeen
toivoa: toiveen
toipua: *toipeen
viipyä: viipeen
häipyä: häipeen
haipua: *haipeen
hiipyä: *hiipeenPäipän viipeinen auringonsäde häipähti poies toipeistani huolimattomasti...
- grammatikalisaatio
Erski-Petteri kirjoitti:
On astevaihtelun vastaista taivuttaa "viiveen" eikä viive-sana ole keinotekoinen sana, myöhäinen lainasana tai etunimi (tämmöiset sanat taipuvat usein astevaihtelun vastaisesti). Siksi ei mitenkään voi olla oikein taivuttaa esim. "viiveen", viiveeseen", sanoi kielitoimiston Kätsä mitä sanoi.
Muuten, tiedoksi: otsikoitten loppuun ei saa kirjoittaa pistettä.Ei muuten ole astevaihtelun vastaista taivuttaa sanaa viive näin: viiveen. Vaan se pitäisi taivuttaa niin analogiasääntöjen mukaan. Aivan samoin kuin vaikka sanaa lato taivutetaan latoon eikä ladoon. Vaikka tuossa sanassa lopputavu on nykyään umpitavu viipeen (-peen), niin se ei sitä ole, kun sitä nimenomaan pitää verrata kielihistoriallisesti muihin illatiivi-muotoihin. latohon > latoon eikä ladoon
viipehen>viipeen eikä viiveen. Suosittelen lämpimästi suomen kielen historiaan tutustumista. Tai sekin riittää, että käy Suomen kielen perussanakirjaa tutkimassa kirjastossa. Sieltä varmasti löytyy selitys, miksi sana viive taipuu kuin taipuu. :) - Ikäloppu
Takametsien Mies kirjoitti:
Pilkka käy helposti omaan nilkkaan...
>Häive-sanan ainoa hyväksyttävä
>yksikön genetiivi on häipeen
Kyllä se vain näin on - Erski -Petteri on oikeassa!
NS antaa 'häive'-sanalle taivutusmalliksi 'hame'. Lisäksi samassa sanakirjassa on myös mallilause "Hilmasta tuskin enää olisi löytänyt häipeitäkään niistä silloisista piirteistä, joihin Salmeluksen nuori isäntä oli rakastunut."
--No enpä käy vastaan väittämään - jos NS on tuota mieltä, niin viipeitä ja häipeitä puolustava puolue lienee "oikeassa".
Minun suuni tuollaisiin muotoihin ei kuitenkaan taivu, olinpa kuinka väärässä tahansa! - Erski-Petteri
grammatikalisaatio kirjoitti:
Ei muuten ole astevaihtelun vastaista taivuttaa sanaa viive näin: viiveen. Vaan se pitäisi taivuttaa niin analogiasääntöjen mukaan. Aivan samoin kuin vaikka sanaa lato taivutetaan latoon eikä ladoon. Vaikka tuossa sanassa lopputavu on nykyään umpitavu viipeen (-peen), niin se ei sitä ole, kun sitä nimenomaan pitää verrata kielihistoriallisesti muihin illatiivi-muotoihin. latohon > latoon eikä ladoon
viipehen>viipeen eikä viiveen. Suosittelen lämpimästi suomen kielen historiaan tutustumista. Tai sekin riittää, että käy Suomen kielen perussanakirjaa tutkimassa kirjastossa. Sieltä varmasti löytyy selitys, miksi sana viive taipuu kuin taipuu. :)Ja on epäloogista taivuttaa viive - viiveen. Sen verran yleinen ja merkittävä on se poikkeussääntö, että pitkän vokaalin edellä on vahva aste umpitavunkin edellä paitsi passiivin preesensmuotojen viimeisen tavun edellä.
- grammatikalisaatio
grammatikalisaatio kirjoitti:
Ei muuten ole astevaihtelun vastaista taivuttaa sanaa viive näin: viiveen. Vaan se pitäisi taivuttaa niin analogiasääntöjen mukaan. Aivan samoin kuin vaikka sanaa lato taivutetaan latoon eikä ladoon. Vaikka tuossa sanassa lopputavu on nykyään umpitavu viipeen (-peen), niin se ei sitä ole, kun sitä nimenomaan pitää verrata kielihistoriallisesti muihin illatiivi-muotoihin. latohon > latoon eikä ladoon
viipehen>viipeen eikä viiveen. Suosittelen lämpimästi suomen kielen historiaan tutustumista. Tai sekin riittää, että käy Suomen kielen perussanakirjaa tutkimassa kirjastossa. Sieltä varmasti löytyy selitys, miksi sana viive taipuu kuin taipuu. :)edelliseen viestiini. Jostain kumman syystä olin kirjoittanut, että olisi oikein taivuttaa viiveen. Siinä oli tullut virhe, jonka tarkkasilmäisimmät huomasivatkin, jos lukivat viestini loppuun asti. Siksi sen kuuluu olla viipeen, koska alun perin se on ollut näin: viipehen. Eli kyseessä on avotavu alun perin ei umpitavu.
Eli uudestaan: suomen kielessä ei ole ollut pitkää vokaalia missään sanassa ensimmäistä tavua kauempana.
Pahoittelen ensimmäisen virkkeen virhettä edellisessä viestissäni. :)
- Tampio:)
on jo niin uusi sana, ettei se mukaudu astevaihteluun. Samoin on uudissanojen internet sekä auto laita. Tai oikeammin ne ovat lainasanoja, eivätkä ne mukaudu astevaihteluun. Pitää sanoa auton ja internetiin eikä audon ja internettiin.
Yleensä muuten sanan iän verrattuna johonkin muuhun sanaan voi tietää kokeilemalla: yleensä vanhemmalla sanalla on monimuotoisempia taivutusmuotoja.
suksi:suksen
kaksi:kahden
keksi:keksin (substantiivi, pikkuleipä-sanan synonyymi)
Vanhin näistä sanoista on kaksi, toiseksi vanhin suksi ja nuorin keksi-sana, kun se tarkoittaa pikkuleipää.
Ja se miksi sana viive taipuu viipeen eikä viiveen johtuu siitä, että aikoinaan suomessa ei ole ollut pitkää vokaalia sanan ensimmäistä tavua kauempana. Viipehen > viipeen (h kadonnut sanasta). Miksi sitten sana on viive nominatiivissa eikä viipe? En ole varma, mutta joissakin sanoissa on aluksi ollut joko -k tai -h lopussa *viive(h) Koska sana loppuu umpitavuun, ei ole voinut olla vahvaa astetta viipe sanassa.
Esimerkiksi sana hernekeitto pitäisi sanoa yleispuhekielessä hernekkeitto. Tuossa herne-sanassa se johtuu nimenomaan loppu-k:n kadosta: *herne(k). Sen takia herne-sanassa on loppukahdennus.
Nyt meni jo hieman ohi alkuperäisestä aiheesta, joten lopetan tähän. ;)
Tuota h-kirjainta kuulee mm. etelä-pohjanmaan murteessa, esimerkkinä vaikka lato-sanan illatiivi: latohon.- Erski-Petteri
Sana viive päättyy jäännöslopukkeeseen. Siksi siinä on heikko aste (vahvan asteen p:n tilalla on v). Myös jäännöslopukkeeseen päättyvä tavu on umpitavu, sillä jäännöslopukkeen tilalla on aikaisemmin ollut konsonantti. Ääntämyksessä konsonanttiloppuisen sanan edellä tämä tulee ilmi vieläkin: viivek kasvaa.
- Erski-Petteri
Erski-Petteri kirjoitti:
Sana viive päättyy jäännöslopukkeeseen. Siksi siinä on heikko aste (vahvan asteen p:n tilalla on v). Myös jäännöslopukkeeseen päättyvä tavu on umpitavu, sillä jäännöslopukkeen tilalla on aikaisemmin ollut konsonantti. Ääntämyksessä konsonanttiloppuisen sanan edellä tämä tulee ilmi vieläkin: viivek kasvaa.
Siis konsonanttialkuisen, ei -loppuisen sanan edellä.
- TurhaViestiVoiMargariini
Eiköhan alkata puhumaan viipeistä ja epäistä. Sen kerrassa potentiaali hävettää puhua kielitoimisto'n väsäämää Soumea. Vielä se melkeisesti kelpainee, mutta kun ruvetaan käyttää senläisiä sanat kuten elektronirikas ja -köyhä, ryhtyy lukio-opiskelijata tympiä. Kirjasta saa tolkun, tolkkua vaikkahan osaan suomea paremmin kuin harva. Onneen on Engish-lantti, jota eres opotetuan koulusa
Äitinkieliä meökoisesti tunteija kylläkki muttei yhtikäs oikiaa asiaa: vatuloidaan, tehdään paskatöitä pyttyyn jasaadaan esseestä kasi. Kuka mikään eses kerro millaintisesta esseiksestä kymppä tullo. Tämä teksti käy kypsyystestistä: todellisuus on pohjimmiltaan lapsellinen. Tuliko kaksoispisteen jälkeen iso kirjain? --en tiedä. Miksi vieraisen kielten teksteistä ropisee kymppejä. Yliviivaus
Rlpisi, ennen kuin niistä tuli esseitä. Tieteellinen essee paras essee. Öredikaatit öerseeseen, lauseen niitei tartte tuputtaa. Huvittavinta on, että parhaat esseearvosanat saavat lapsellisimmat, tyl5immät ja huonokielisimmät jätökset. Et arvaa ikääni etkä mistä päin Suomea olen. - samaJärmä
Iän kyllä *
* =korjaussymboli - tykkäsitkö
Ei näin: Tervetuloa suomi24 kolmansiinkymmeniinviidensiin paskanjauhantoihin.
Vaan näin: Tervetuloa viisi kolmeenkymmeneen suomi24 paskanjauhantoihin. - dippadaadappadii
Kun joku nyt ikivanhan aiheen esiin nosti, laitettakoon tähän kielitoimiston mielipide:
viive (taivutus: viipeen t. viiveen, viivettä, viipeet t. viiveet jne.) - TukkikaaTurpanne
Viive, viiveen on oikea taivutus.
Ne viipeet voitte tunkea vaikka perseisiinne.
Ja pivo on povitasku. - Viipyttelijä
Haapeilen edelleen viipeestä.
- uteljahkoin
Kuinkas monta vuosihunttia sitten on "viipehen" ollut käytössä? Ja mistäs sen muinoinen olemassaolo on voitu nähdä/kuulla?
- niiku.sillee
V:n ja t:n vaihtelu on tuttu kielessämme, ei vain astevaihtelussa, vaan muutenkin. Entiseen aikaan p on ollut tavallinen partisipin preesensissä, soipa, hakepa. Nykyisin yleensä käytetään v:llisiä muotoja, soiva, hakeva.
Vakiintuneissa muodoissa ja substantiivin kaltaisesti käytettävissä on usein edelleen p:llistä muotoa, saapa, syöpä, juopa ym. Vaan saattaa näissä olla partisipikäytössä myös v:lline, saava, syövä, juova. Varsinkin viimeksi mainitussa partisipikäyttö ja substantiivikäyttö on jo niin eriytynyt, että saatetaan puhua jo eri sanoista. Substantiivikäytössä ovat molemmat muodot, juopa, juova. - Kielikorvatulehdus
Silloin kun minä olin lukiossa, muistini mukaan ainut hyväksytty taivutusmuoto oli astevaihtelullinen viive viipeen. Opettaja sanoi väärän taivutuksen olevan ylioppilasaineessa kuuden pisteen virhe. Vasta myöhemmin on hyväksytty oikeaksi myös taivutus viive viiveen. Olenko oikeassa, että näin päin se meni?
- reksitantta
Missähän syrjäkylän koulussa tuollainenkin opettaja oli. Puhui täyttä sontaa. Tekisin opetushallitukselle valituksen epäkelpoisuudesta.
- jbxbschs
Mikä on "viipe"? Onko se vaappeen synonyymi?
Tyhmyys voittaa maailmassa aina. - Linnustaja
Meinasin viipästyä kokouksesta kun ensin piti laittaa retkiepäät metsästysreissulle.
- TakametsienMies
Kuinka kauan aiot viivyä metsästysreissullasi?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723073
- 552735
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322345- 792188
- 952006
- 571949
- 121586
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171547Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301390Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?301361