Morgenthawn satamasta laivaan tulleet merirosvokokelaat hikoilivat. Miehet oli komennettu styyrpuurin puoleiselle reelingille odottamaan. Vaikka päivän kuumimmat tunnit olivat jo ohi, karibian auringon paahde ei hellittänyt. Vaatteet liimautuivat kiinni rivissä seisovien miesten ihoon, päähän kiedotut huivit tuntuivat enemmän hautovan kuin suojaavan lämpöhalvausta minä hetkenä hyvänsä odottavia aivosoluja.
Peräkajuutan ovi narahti samalla hetkellä kun ensimmäinen viilentävä tuulenviri puhalsi saaren takana avautuvalta selältä. Varjostamaan ripustettujen kankaiden alla loikoilevien merirosvojen katseet kääntyivät ovelle päin. Tulokkaiden hermostuneisuus tiivistyi jännitykseksi ja muutamat liikehtivät levottomasti kuin ratsastajaa odottava hevonen. Hämärästä kajuutasta kirkkaaseen päivänvalooon astunut nainen pysähtyi hetkeksi ja antoi silmiensä sopeutua auringon hehkuun.
Naisen ihon täyteläisenruskea sävy oli sama kuin erityisen pitkään kypsyneessä rommissa. Auringon vaaleiksi polttamat ja merituulen karhentamat hiukset oli sitaistu pitkälle selkään ylettyväksi ryöppyäväksi poninhännäksi. Merirosvoprinsessa Natasha oli aivan liian tyrmäävän kaunis, jotta kukaan mies olisi voinut katsoa häntä tuntematta äkillistä kuumotusta nivusissaan.
”Juttu menee näin”, komentosillalla seisova laivan toinen perämies Bolivardo haukahti. ”Natasha valitsee tämän laivan miehistön.”
Bolivardo vilkaisi olkansa yli kyräilevään tapaansa kuin varmistaakseen, ettei selän takana ollut ketään kuuntelemassa salaa.
”Vaikka kaikkihan te sen tottakai jo tiesitte.” Bolivardo sylkäisi pitkän kaaren ohi lentävän lokin suuntaan.
”Natasha siis valitsee teistä ne, jotka miellyttävät hänen, hmmm, silmäänsä. Valituksi tulleet pääsevät sitten visiitille Natashan kajuuttaan, ja siellä selviää kenellä on riittävästi, hmmm, kykyjä tekemään vaikutuksen Natashaan.”
”Siihen tarvitaan, hmmm, luontaisia avuja”, Bolivardo vilkaisi virnistellen vieressään seisovan ensimmäisen perämiehen suuntaan. ”Strauz tässä vieressäni tietää hyvin, että prinsessa on melkoinen nainen. Ne, jotka eivät täytä kriteerejä voivat uida minne tahtovat.”
Natasha tassutteli lähemmäs kokelasriviä pehmeästi kuin saalistava kissaeläin. Aavistuksen navakammaksi yltyneen tuulen puuska painoi paidan ohuen kankaan pinkeäksi hänen ihoaan vasten. Rintojen välissä kulkevan nyörityksen molemmin puolin nöpötti tumma, samppanjapullon korkin muotoinen nipukka.
Merirosvoprinsessa silmäili arvostelevasti edessään seisovia miehiä päästä varpaisiin. Hän käveli rivistöä edestakaisin, seisahtui välillä, kallisti päätään ja jatkoi matkaansa. Natashan kansilankkuihin kopisevia saappaankorkoja lukuunottamatta laivalla oli hiiskumattoman hiljaista.
Nainen pysähtyi kapealanteisen nuoren miehen kohdalle.
”Henkilökohtainen miespalvelijani törmäsi vatsa edellä kanuunankuulaan viikko sitten”, hän sanoi pehmeästi. ”Se oli suuri menetys laivalle, hänen sormensa olivat hyvin... aistikkaan... taitavat. Olisikohan sinusta hänen seuraajakseen?”
Pojan huulet raottuivat, mutta sanat eivät saapuneet huulille asti.
”Sen me selvitämme kohta”, Natasha hipaisi sormillaan pojan housujen kohonnutta etumusta. ”Bolivardo näyttää missä voit odottaa vuoroasi.”
”Sinä olet kai mBonga?”, Natasha kehräsi tavoitellen yönmustan afrikkalaisen katsetta. ”mBongan mesaanimasto kuuluu olevan legenda Morgenthawn sataman naisten keskuudessa. Jos huhut pitävät puoliksikaan paikkansa, sinua odottaa loistava ura tällä laivalla.”
...
Peräkajuutan ovi narahti samalla hetkellä kun ensimmäinen viilentävä tuulenviri puhalsi saaren takana avautuvalta selältä. Varjostamaan ripustettujen kankaiden alla loikoilevien merirosvojen katseet kääntyivät ovelle päin. Tulokkaiden hermostuneisuus tiivistyi jännitykseksi ja muutamat liikehtivät levottomasti kuin ratsastajaa odottava hevonen. Hämärästä kajuutasta kirkkaaseen päivänvalooon astunut nainen pysähtyi hetkeksi ja antoi silmiensä sopeutua auringon hehkuun.
Naisen ihon täyteläisenruskea sävy oli sama kuin erityisen pitkään kypsyneessä rommissa. Auringon vaaleiksi polttamat ja merituulen karhentamat hiukset oli sitaistu pitkälle selkään ylettyväksi ryöppyäväksi poninhännäksi. Merirosvoprinsessa Natasha oli aivan liian tyrmäävän kaunis, jotta kukaan mies olisi voinut katsoa häntä tuntematta äkillistä kuumotusta nivusissaan.
”Juttu menee näin”, komentosillalla seisova laivan toinen perämies Bolivardo haukahti. ”Natasha valitsee tämän laivan miehistön.”
Bolivardo vilkaisi olkansa yli kyräilevään tapaansa kuin varmistaakseen, ettei selän takana ollut ketään kuuntelemassa salaa.
”Vaikka kaikkihan te sen tottakai jo tiesitte.” Bolivardo sylkäisi pitkän kaaren ohi lentävän lokin suuntaan.
”Natasha siis valitsee teistä ne, jotka miellyttävät hänen, hmmm, silmäänsä. Valituksi tulleet pääsevät sitten visiitille Natashan kajuuttaan, ja siellä selviää kenellä on riittävästi, hmmm, kykyjä tekemään vaikutuksen Natashaan.”
”Siihen tarvitaan, hmmm, luontaisia avuja”, Bolivardo vilkaisi virnistellen vieressään seisovan ensimmäisen perämiehen suuntaan. ”Strauz tässä vieressäni tietää hyvin, että prinsessa on melkoinen nainen. Ne, jotka eivät täytä kriteerejä voivat uida minne tahtovat.”
Natasha tassutteli lähemmäs kokelasriviä pehmeästi kuin saalistava kissaeläin. Aavistuksen navakammaksi yltyneen tuulen puuska painoi paidan ohuen kankaan pinkeäksi hänen ihoaan vasten. Rintojen välissä kulkevan nyörityksen molemmin puolin nöpötti tumma, samppanjapullon korkin muotoinen nipukka.
Merirosvoprinsessa silmäili arvostelevasti edessään seisovia miehiä päästä varpaisiin. Hän käveli rivistöä edestakaisin, seisahtui välillä, kallisti päätään ja jatkoi matkaansa. Natashan kansilankkuihin kopisevia saappaankorkoja lukuunottamatta laivalla oli hiiskumattoman hiljaista.
Nainen pysähtyi kapealanteisen nuoren miehen kohdalle.
”Henkilökohtainen miespalvelijani törmäsi vatsa edellä kanuunankuulaan viikko sitten”, hän sanoi pehmeästi. ”Se oli suuri menetys laivalle, hänen sormensa olivat hyvin... aistikkaan... taitavat. Olisikohan sinusta hänen seuraajakseen?”
Pojan huulet raottuivat, mutta sanat eivät saapuneet huulille asti.
”Sen me selvitämme kohta”, Natasha hipaisi sormillaan pojan housujen kohonnutta etumusta. ”Bolivardo näyttää missä voit odottaa vuoroasi.”
”Sinä olet kai mBonga?”, Natasha kehräsi tavoitellen yönmustan afrikkalaisen katsetta. ”mBongan mesaanimasto kuuluu olevan legenda Morgenthawn sataman naisten keskuudessa. Jos huhut pitävät puoliksikaan paikkansa, sinua odottaa loistava ura tällä laivalla.”
...
Vastaukset 1
Vanhimmat
... Lady Ninalle? Rima on korkealla mutta yritää aina saa. Sukellus kölin ali on pitkä matka.