Suomalaiset SS-miehet

Et näköjään tiedä SS-organisaatiosta paljoakaan?

SS-joukkoja oli kaikkiaan jopa MILJOONA miestä. Heistä ylivoimainen valtaosa oli normaalia sotajoukkoa, joka oli vain huippukoulutettu. He palvelivat ihan normaaleissa sotatehtävissä eri rintamilla.

Hyvin pieni osa SS-miehistä kuului Einsatzgruppen-joukkoihin. He olivat juuri niitä juutalaisten ja myös partisaanien metsästäjiä.

Suomalaiset vapaaehtoiset SS-miehet taas kuuluivat VikingSS-divisioonaan. Joka ei KOSKAAN ollut mukana missään juutalaisten vainoamisessa, vaan vain rintamtehtävissä!

"Odottaa sopii Suomen armeijan virallista kantaa tiedustelukohun keskellä."

Mitä tekemistä mielestäsi puolustusvoimilla on entisten SS-miesten omaisten ja Kansallisarkiston välisessä kiistassa? Onko ylipäätään mikään firma tai muu yhteisö jollain muotoa vastuussa entisten työntekijöidensä kannanotoista?

Kaiken lisäksi Kansallisarkiston pääjohtaja, dosentti Jussi Nuorteva korostaa vastineessaan evp-eversteille, ettei selvityksessä otettu kantaa siihen, täyttivätkö suomalaissotilaiden teot sotarikosten tunnusmerkit. Samainen Nuorteva myös toteaa, että "vapaaehtoiset SS-miehet lähtivät Saksaan siinä uskossa, että he palvelisivat näin isänmaataan. "

Valtioneuvosto teki SS-miehistä selvityksen, ja näin kävi: 1 400 jo edesmennyttä vapaaehtoista leimattiin sotarikollisiksi. Asiasta tekee todella kummallisen se, että vielä elossa olevia vajaata sataa henkilöä kohtaan ei kuitenkaan ole esittää mitään yksilöityä syytöstä.

Niin, vainajia on helppo syyttää, he eivät ainakaan itse puolustaudu.

Mainittakoon vielä, että aikalais-sukulaiseni olivat aktiivisia suojeluskuntalaisia, mutta yksikään ei kuulunut SS-pataljoonaan.

"Pelkkä kuuluminen teollisen ihmismurhan järjestöön, eli Waffen SS:n riitti monissa maissa, mm Hollanti, Ranska, Norja, Tanska jne riitti vankila- ja jopa kuolemantuomioon."

Wiki: "Sodan jälkeen Waffen-SS tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynneissä rikollisjärjestöksi, lukuun ottamatta vuodesta 1943 eteenpäin värvättyjä asevelvollisia, joitten katsottiin olleen pakotettuja liittymään Waffeniin. Useissa maissa rivijäsenetkin tuomittiin vuosien vankeusrangaistuksiin."

-Se mitä avaaja sekä Wikipedia tässä kohtaa ei kerro, on se, että kun rivijäseniä tuomittiin vuosien rangaistuksiin, syynä ei ollut pelkkä jäsenyys SS-järjestössä, vaan rivijäsenen muodossa osallistuminen sotarikoksiin toteuttajana.

Pointti on siinä, että SS-rivijäsenkin saksalaistyyppisten tinkimättömienkin käskyjen toteuttajana katsottiin vastuulliseksi.

Avaus on kouluesimerkki tarkoitushakuisesta vääristelystä.

Natsien teoille riittää puolustelijoita. SS-upseerin arvo riitti teloitukseen.
Murhatyönsä SS aloitti tappamalla Hitlerin kilpailijat SA: n rivestä.

Mutta kuten avaaja totesi,SS-järjestö todettiin rikollisjärjestöksi. murhalistalla eivät olleet vain juutalaiset, romanit, kommunistit, komissaarit vaan suuri joukko saksalaisia jo 1930-luvulla, aivan kenraaleja myöten.. Siis rikoksiin ei Nurnbergin tuomion mukaan syyllistyneet yksilöt vaan koko järjestö oli rikollinen. Pois lukien vuodesta 1943 pakkovärvätyt. Mutta suomalasiet olivat vapaaehtoisia.Valehtelemalla homma ei valkoiseksi muutu.

Arkistojohtaja nosti esiin suomalaisten toimet SS-pataljoonassa – sai törkyviestejä ja uhkailua.

Nuorteva muistuttaa, että SS-selvityksessä tuotiin esille tapauksia, joissa suomalaiset kertoivat päiväkirjoissaan väkivaltaisuuksista ja jopa osallistumisesta niihin.

”Niiden pohjalta voitiin päätellä se, että tieto näistä asioista oli suomalaisten keskuudessa yleinen.”

Vapauttavaa päätelmää ei siksi voida tehdä, ja toisaalta ”lopullista totuutta ei useimpien kohdalta tulla koskaan löytämään.”

Mitä tulee 81:n omaisen toukokuiseen kirjelmään, Nuortevan torstainen kirjoitus on jopa tyly. Kansallisarkisto oli jo aiemmin ilmoittanut omaisille, että sillä ollut syytä oikaista mitään, eikä pyytää anteeksi.

”Ei joidenkin omaisten muodostama joukko voi olla mikään raati, joka voi esittää vaatimuksia siitä, mitä tutkimuksessa saa tai ei saa esittää. Eivätkä kaikki omaiset ole heidän kanssaan samaa mieltä”, Nuorteva toteaa.

Hän kertoo osan SS-omaisista ilmoittaneen joko soittamalla tai kirjeitse irtisanoutuvansa 81:n omaisen kirjelmän vaatimuksesta.

Nuorteva kertoo erään omaisen kertoneen isästään, joka oli äidille vakuuttanut, etteivät suomalaiset SS-miehet tienneet rintamalla ollessaan holokaustista ja muista julmuuksista.

”Emme ole koskaan kriittisen ajattelun saavutettuamme tähän uskoneet”, omainen oli todennut. Isän jälkeensä jättämät valokuvat kertoivat julmaa tarinaa. Siellä oli muun muassa kuvia hirtetyistä miehistä.

Kuvien totuus oli toinen kuin isän kertoma.

Nuorteva korostaa oikaisuvaatimukseen kielteisesti suhtautuvien omaisten haluavan saada tietoa. Siksi he luottavat enemmän tutkijoihin kuin ”kuin omaisten omassa piirissään ylläpitämään kuvaan”.

Kansallisarkisto aikoo säilyttää tietojärjestelmässään kaikki SS-selvitystä koskevat kirjoitukset ja saapuneet viestit ”kiinnostavana esimerkkinä siitä, millaisia reaktioita selvitys aiheutti Suomessa vuonna 2019”.

Kansallisarkistolta vaadittua anteeksipyyntöä Nuorteva pitää ajatuksena absurdina.

Lopuksi Nuorteva ihmettelee suomalaisen keskustelun tasoa, kun ”tätäkin” käydään ”hämmästyttävällä tavalla” irrallaan kansainvälisestä historiankirjoituksesta ja kansalaiskeskustelusta.

Nuorteva kiinnittää huomiota siihen, ettei uhrien näkökulma ole noussut esiin, ”eivätkä entisten SS-miesten jälkeläiset omien isiensä kunniaa perätessään ole juuri ilmaisseet myötätuntoa niille juutalaisille, siviileille ja sotavangeille, joita kuoli miljoonia natsi-Saksan brutaalissa hyökkäyksessä itään”.

Ero Saksaan ja muuhun Eurooppaan on Nuortevan mielestä suuri. Kun muualla juutalaisten kohtaloon liittyvät tilaisuudet päättyvät usein toteamukseen ”ei koskaan enää”, Suomessa ”loppulausuma tuntuu joissakin piireissä olevan pikemminkin ”Ei koske meitä!”

Nuorteva päättää selvästi tunteisiin käyneen kirjoituksensa lupaukseen, että SS-tutkimus jatkuu ja uusia lähteitä tulee löytymään, eivätkä tutkijat tule anomaan keneltäkään lupaa tutkia, eivätkä he tule pyytämään perusteltuja tuloksiaan keneltäkään anteeksi.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006177686.html

Suomessa siis testattiin keväällä -41 eräänlaista valikoivaa asevelvollisuutta. Vielä 75 v jälkeen ihmetellään, kuka värväsi, ketä ja millä perusteilla.

Suomessa on puolustusministeriksi aikanaan kelvannut niin entinen SS-mies Suorttanen kuin entinen punakaartilainenkin. Kumpaakaan järjestöä ei sinänsä voi kehua. Mutta monipuolista kokemusta meillä on näköjään arvostettu.

Oletetaan sitten, että joku punakaartilainen näki kun plutoonan kaveri ampui vangin (ks. esim. Täällä pohjantähden alla -kirja). Tekikö se näistä enemmän syyllisiä johonkin?

Kuuluminen neuvostoliiton armeijaan tarkoitti tukea Stlinin murhille joita hän teki 20 miljoonaa.Nämä olivat viattomia mihinkään rikokseen, mutta pelko piti kommunistit vallassa.Siis kaikki punaarmeijalaiset olivat rikollisia.Sama logiikka kuin aloittajalla.

Noista asioistaon jo niin kauan aikaa, että eiköhän asian voisi antaa olla.

Se olisi pitänyt hoitaa heti sodan jälkeen.

MM. poliitikko Ville itälän setä Jouko Itälä oli ss-upseeri ja sai sodanjälkeen kuritushuonetuomion.

Oli sodan jälkeen oikein talousneuvos.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jouko_Itälä

SS- joukkoihin lähti miehiä hallituksen tieten , salaa mutta tilanne oli vaarallinen neuvostoliiton haluttua revanssia koko ajan talvisodasta.Onneksi Hitler kielsi Molotovia toimimasta.Suomi jäi yksin ja ainoa apu oli saksa. SS miesten jälkijättöinen moralisointi ei istu oikeustajuntaan jos yksilöityjä todisteita ei ole. Murhiin ja sotavankien tappoihin syyllistyi myös neuvostoliiton sotilaat.Pitäiskö aloittaa tutkinta.Muunmuuassa viipurin sotasairaalan potilaista ja hoitajista ei jäänyt ketään henkiin kesällä 1944. En usko että joku pommi olisi niin monta tappanut.

Sotasairaalan potilaita ei keretty tilanteessa pelastaa ja jäivät vihollisen vangeiksi.Lääkäri ja lääkintävääpeli jäivät huolehtimaan haavottuneista oman henkensä uhalla. Kukaan ei tullut takaisin vankien palautuksessa. Että tallaista oli sota viipurissa 1944.En sano että suomalaisetkaan olisivat viattomia, ei toki mutta sankaruudella on hinta.