Nyt on ollut valmistumisia, häitä ym. juhlia alkukesästä, on rippijuhlia ym. Kerron tässä yleisesti muistakaa kiittää isovanhempia, kummeja ja muita, jotka teille antavat lahjan.
Monet kertovat, että ei tule edes kiitosta, jos postittaa lahjakortin, mikä siinä on niin vaikeaa? Kummit, tädit, sedät saavat mielessään arpoa, menikö perille, oliko summa liian vähän jne.
Itse kummina olen pettynyt siihen, etten saa aina kiitosta antamistani lahjoista. Ihmettelen suuresti miten useat kiittämättömät perheet vaativat huomionosoituksia heille, mutta vastaavasti unohtavat itse toimia samoin.
Kiitos, se riittää ja muutama ystävällinen sana.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia aiheesta ja
myös niiltä viestiä, miksi jäi kiittämättä?
Monet kertovat, että ei tule edes kiitosta, jos postittaa lahjakortin, mikä siinä on niin vaikeaa? Kummit, tädit, sedät saavat mielessään arpoa, menikö perille, oliko summa liian vähän jne.
Itse kummina olen pettynyt siihen, etten saa aina kiitosta antamistani lahjoista. Ihmettelen suuresti miten useat kiittämättömät perheet vaativat huomionosoituksia heille, mutta vastaavasti unohtavat itse toimia samoin.
Kiitos, se riittää ja muutama ystävällinen sana.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia aiheesta ja
myös niiltä viestiä, miksi jäi kiittämättä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kissa kiitoksilla elää.
Niinhän se ikivanha kommentti sanoo. Mitä lie nyt itse tarkoitit tässä asiassa sillä?,tuliko piikki omatuntoon, vai ylimielinen asenne, jotta pitäisikö lahjasta peräti kiittää? ;) Tuo sanonta ei päde mielestäni lahjojen antamisessa ja saamisessa. Ehkä jossain muussa yhteydessä toimii. Kissahan ei tee juuri mitään sen eteen, että saa kiitoksen, eli omistajalta ruokaa, lämpöä ja hoivaa. Lahjanantaja taas ojentaa konkreettisesti saajalle jotain ja jos odottaa kiitosta, onko se väärin mielestäsi?
Vaikka kukaan meistä ei elä pelkästään kiitoksellä, niin emme myöskään ilman sitä.
Nykypäivän ihmiset ovat enimmäkseen kiittämättömiä. 'Kiitos' ei kuulu heidän sanavarastoonsa. Kuten ei myöskään 'anteeksi'. Hyvät käytöstavat opitaan lapsuuskodissa. Sieltä saadaan tai ollaan saamatta ne tärkeimmät elämän eväät.
Ei tullut piikkiä omaantuntooni. Kyllä, on asiallista kiittää mutta jos sinä annat tai teet jotain jollekin, teetkö sinä sitä sen takia että odotat jotain kiitosta siitä mitä olet antanut tai tehnyt? Pitääkö sinut nostaa jalustalle siitä syystä? Kuulostat hyvin huonon omantunnon omaavalta ihmiseltä, jopa narsistiselta semmoiselta. Että piti ihan uusi ketjukin avata purkaakseen omaa pettymystää. Kiitos siitä sitten.
Kiitos vastauksestasi, hienoa, että ole osannut toimia oikein elämässäsi.
Jos ja kun annan tai teen jollekin ns. hyvän teon, autan, ohjaan neuvon, en halua, että minua nostetaan jalustalle. En myöskään halua, että antamani asiat, (olivatpa ne sitten konkreettisia, aineellisia, hyviä tekoja jne), ne pitäisi ns. maksaa takaisin tai korvata. Jos haluan kiitoksen, minulle riittää sana: kiitos. En halua myöskään, mitään ylenpalttista vuodatusta tai useaan kertaan kiittämistä. En halua antaa sellaista kuvaa lahjan saajalle, että hän kokee olevansa minulle velkaa.
En tiedä, onko sinulla kenties psykologian taustaa/ osaamista? Vai ihan itse koet olevasi niin viisas, että uskalla arvuutella pelkän ihan asiallisen kysymyksen esittämisen jälkeen minua narisistiksi? :D -Eiköhän siihen tarvita psykiatriset testit ja lääkärin toteamus, sellaista ei ole minulle koskaan edes ehdotettu. Vai oletko lukenut Me Naisista tms. narsistin kriteerit, joita nyt sitten sovittelet minulle? ;)
Sinua huomio kiinnittyi tähän ketjuun, hyvä,! Haluatko aloittaa oman ketjun?
Anteeksi että kirjoitin ketjuusi. Nyt voit jatkaa tilitystä ihmisten kiittämättömyydestä, en häiritse sinua enää kommenteillani.
Ei tarvitsee pyytää anteeksi, tarvitaan erilaisia näkemyksiä asioihin. Ymmärsin kuintekin pointtisi, joka varmasti monessa muussa asiassa pitää paikkansa.
Kun kiittää joka välissä, ei tarvitse miettiä asiaa. Ei se lahjan antaja halua muuta, kuin että hänen lämpimät ajatuksensa menevät todistetusti perille. Eivät eivät enää nykyään mene. Kiitos ei maksa mitään, mutta pahoittaa lahjan antajan mielen, ellei sitä saa. Hävetkää, nuoret.
Eihän ihmiset edes tiedä missä vaiheessa voi kiittää!
He kiittävät saadessaan koristellun lahjapaketin tietämättä sisällöstä! Ottavatko he lahjapaketin lahjaksi, vai sen sisällön?
Jos kiität lahjasta, kiitä vasta kun olet saanut sen esiin!
Kun saat paketin, älä sano mitään, vaan ala avata sitä. Tämän maailman on muututtava! Jos silloin joku muilta kaavamaista oppia saanut kysyy "etkö kiitä lahjasta?" vastaa näin: "Kummasta pitää kiittää, paketista vai itse lahjasta?"
Jos teille annetaan hienosti koristetu säkki käteen torilla, ja sanotaan, että siinä on teille lahja, niin eikö käy mielessä epäilys sisällöstä? Eihän antaja tunne edes teidän luonnettanne ja mieltymyksiänne!
Mitä ymmärrät ihmisistä?
"Oinas viehättyy vauhdista ja aktiviteeteista. Ilahduta siis häntä vaikkapa työkaluilla, niin että Oinas saa purkaa usein liiallisuuksiinkin menevää aktiivisuuttaan sananmukaisesti rakentavasti. Urheiluvälineet ja -vaatteet, nyrkkeilyhanskat agressioiden purkamiseen, lahjakortti jokamiesajoihin, varmoja valintoja kaikki. Aseenkin voit antaa, jos uskallat, joka voisi metsästyksen suhteen olla yksi kiinnostava valinta.
Oli ostoksesi sitten villapaita tai jääkiekkokypärä, värillä "ei ole väliä", kunhan vain on punainen. Oinaan merkkiin liittyvien pään alueen terveysongelmien ehkäisemiseksi Oinas hyötyy lahjakortista intialaiseen päähierontaan.
Lahjan antamiseen liittyvät seremoniat eivät ole suurpiirteiselle Oinaalle tärkeitä, kunhan annat lahjan suoraan syliin, turhia viivyttelemättä. Oinaalla kun on jo varmastikin kiire repiä paketti auki."
vert.
"Kauris arvostaa laatua ja käytännöllisyyttä. Kallis esine ei ole Kauriille juuri minkään arvoinen, jos sille ei ole käyttöä. Ainoastaan jos esine myös selvästi näyttää kalliilta, Kauris voi säilyttää sitä oman statuksensa symbolina kirjahyllynsä parhaalla paikalla. Usein työnarkomaniaan sortuva Kauris voisi myös ilahtua arvokkaasta salkusta tai tietokoneesta.
Osta pullo vuosikertaviiniä, tai mene Kauriin kanssa arvokkaaseen ravintolaan. Älä mene lähistöllä juuri aloittaneeseen kiinalais-kelttiläiseen ravintolaan; ei ole kohteliasta vaatia Kaurista luopumaan pinttyneistä ennakkoluuloistaan.
Flirttailijan käsikirja ei ehkä saa innostunutta vastaanottoa, paitsi jos Kauris on tekemässä uudenvuodenlupauksen itsensä perinpohjaisesta muuttamisesta. Lahjakortti kuumakivihierontaan tai biohammaslääkärille on hyvä valinta.
Kauriin lahja ojennetaan asiaankuuluvan arvokkaasti, perinteisten jouluntoivotusten kera."
Ei nuorten pidä hävetä, vaan sinun täytyisi tuntea luonteesi, joka asettaa sinulle kriteerit mitä odotat muilta. Mitä häpeämistä siinä on, jos toinen ei ole samanlainen kuin toinen, päinvastoin - eläköön se pienikin eroavaisuus!
Ihmetellyt samaa, kuinka vaikeaa on laittaa edes tekstiviesti kun kuitenkin ollaan puhelimessa kiinni melkein kokoajan.
Myönnän kuitenkin häpeissäni, että en aina ole muistanut kiittää lahjasta, johtuu ehkä myös siitä kun en halua lahjoja.
En todellakaan anna uudelleen ihmiselle, joka ei osaa kiittää. Kiittäminen kuuluu sivistykseen ja siitä voi nähdä, että millainen ihminen on lahjan saajana.
Jos ei osaa kiittää, niin ei ansaitse lahjojakaan
Juu, noin on. Ei kantsi lahjoa sellaisia ihmisiä jotka eivät osaa kiittää.
Ketjun aloittajalle pisteet asiallisesta avauksesta.
Yksi kiittämätön moukkakin mahtui mukaan horisemaan narsismista, off topic.
Kun on lähettänyt rahaa kymmeniä vuosia ihmiselle, alkaa epäillä, ovatko ne edes menneet perille, kun ei mitään kuulu. Anteeksi, että olen olemassa.
Puhut ruoka suussa. Tarkoittaa: puhut noin, koska sinulla on mitä syödä. Minä en kysy kiitosta keneltäkään, jolle jotain annan, ja haluan oppia siihen, koska eräänä päivänä te istutte märässä metsässä ja ihmettelette mistä saatte itsellenne veitsen tai kirveen polttopuita tehdäksenne. Ja kaikki osaset ovat edessänne. Mutta ette osaa tehdä raudasta, koska elätte kivikautta nykyajan tekniset välineet käsissänne.
Kyllä ei se yksi sana "kiitos" ole keneltäkään pois, mutta se on tosi loukkaavaa, ellei sitä koskaan saa. Kiittämättömät eivät enää saa lahjojani, koska eivät välitä minusta sen vertaa. Kiitos kuuluu hyviin tapoihin.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/seitseman-myrkyllista-ihmistyyppia-ala-paasta-heita-elamaasi/3195432
https://peda.net/p/anne.viitikko/Kotitalous/3htk
Toinen tapakasvatusjuttu on, että kun lapset tulevat kylään, he eivät saa mennä kyläpaikassa kaapeille ja laatikoille ja vetää kaikkea lattialle. Minulle kävi niin kymmeniä vuosia sitten: kerran kerrostaloasuntoni oven takana oli lauma naapurien lapsia, jotka pyysivät lupaa tulla kylään. Annoin luvan tyhmyyttäni, ja hetkessä koko lauma oli laatikoillani. Je seuraavassa hetkessä ulos ovesta. Ällistyin niin paljon, etten edes saanut kerrottua naapureille, mitä lapset tekivät. Samaa olen kuullut muiltakin vanhoilta sukulaisiltani lasten käytöksestä.
Samankaltaista se on niillä, jotka on tottuneet tähän maailmaan. Jos he ällistyvät jostain, heistä tulee sanattomia, mikä on todella paha juttu, tai jopa nauttivat asiasta, ja huvittuvat. Eikä tarvita kohteeksi kun yhden ihmisen virhe tai joku asia hänellä, jota hän ei ole huomannut.
Mutta tässä yhtälössä parempi on se, joka ei huomannut, kun se, joka huomaa ja mykistyy kuin puhumaan kykenemätön karja! Mielummin virheitä tekevä ihminen, joka itse pystyy huomauttamaan pienemmästäkin epäkohdasta, esim. jos toisen vaatteissa on vaikka pitkä hius, koska se osoittaa vastuunottokykyä, ja empatiakykyä toisia kohtaan.
Tiedän tapauksen, jossa vessasta tulleen naisen housuihin oli jäänyt kiinni vessapaperin suikale. Mutta se ei ollut pahinta, vaan ihmisten reaktio!
On sanottu, että Imatra on tylsä paikka, ja ihmiset eivät näytä tajuavan edes sitä, miten vaarallisesta asiasta silloin on kyse - toisen virheestä tms. tuleekin suurempi asia kun aihetta olisi. Saapahan edes jollekin äimistyä ja kertoa helpotuksekseen sitten muille, tai nauttia näkemästään ja nauraa - ja puhumattomuudella aiheuttaa se, että sallii muille saman vahingonilon.
Kaiken päätteeksi annan katsottavaksi jotain, mikä varmasti sulkee suunne, ja saa teidät ajattelemaan, että ei voi olla totta, mutta kyllä se on totta, ja vieläpä virallista totta! Tämän jälkeen voitte ihmetellä mitä on "sivistys"!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Päivämääräraja
Ne, jotka eivät osaa kiittää lahjasta, eivät osaa kiittää Jumalaakaan hyvinvoinnista, terveydestä, työpaikasta, mistään. Se kostautuu kiittämättömille. Kyllä ne kiittämättömätkin vielä oppivat kiittämään, kovien kokemusten kautta.
Se on normaalia. Eihän lapsikaan ajattele kiitollisuutta niin pitkään kun kaikki on hyvin. Ja vaikka hän sairastuisi, ja sitten tervehtyisi, sekin on normaalia - ketä hän kiittäisi, ellei ole opetettu?
Voihan sitä niinkin kiittää, että suu puhuu, sydän ei sano mitään. Eikä välttämättä tarvitse sanoa, kun sanattomuuskin voi puhua puolestaan. Minun äidinäitini oli liikuttunut saamastaan lahjamäärästä jouluna. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään, mutta näimme, että hän oli enemmän kuin kiitollinen.
Mutta siinä teimme virheen, joka perustui matkimiseen - mitä enemmän kunnioitat, sitä enemmän annat lahjoja? Mutta ehtoopuolella oleville vanhuksille ei pitäisi antaa kun muutama käytännöllinen lahja. He ovat iässä, joka velvoittaa luovuttamaan nuoremmille, ettei tarvitse alkaa hautaan saakka tavaraa viemään. Parempi hänelle olisi siis ollut muutama lahjapaketti lyhyen lausutun kiitoskirjeen kanssa.
Kun hän sitten menehtyi, muutama työntekijä, jolla oli avain hänen asuntoonsa, varasti sieltä tavaraa, mm. arvokkaan taulun. Kuinka täynnä hautojen ympäristöt olisivatkaan tavaraa, jos ne kärrättäisi vainajan mukana? Hautausmaasta tulisi kaatopaikka.
Kaikki tavara, mikä isoäidiltäni jäi, ja lisäksi isäpuoleltani, joka kuoli jokin aika tämän jälkeen, joutui pikkusiskoni ja hänen miesystävänsä taakaksi. He yrittivät myydä niitä kirpputorilla, mutta laihalla menestyksellä.
Kun menin kierrätyskeskukseen aikoinaan töihin, vastaan tuli paljon kaavamaista tavaraa, kahvikuppeja, koristemaljakoita, kirjoja, vaatteita yms. niin paljon, että jouduimme osan heittämään jo alkuaankin pois. Se oli karseaa, koska jouduin tekemään luonteeni vastaista työtä - olen härkä. Melko helposti näki miten erilaiset luonteet näkyivät tavaran kirjossa, ja miten turhamaisia jotkut ovat.
Pahinta kaikessa oli se, että jos tavara ei mennyt kaupaksi, vaikka olisikin ollut hyvä, se joko purattiin, tai heitettiin muiden kaltaistensa joukkoon roskiin. Yksi pahimmista näyistä oli, kun erään toisen kirpparin parhaita vaatteita heitettiin roskiin, koska ne olivat olleet varastossa, eikä niitä saanut ottaa myyntiin.
Kerran eräs työntekijä joutui purkamaan hyvät vauvan rattaat, koska ne eivät menneet kaupaksi. Hän sanoi, että tämä on kauheaa tuhlausta. Totesin, että niinhän se on, ja joku valvonta ja järki pitäisi tässäkin olla, jotta parasta ei tarvitsisi tuhota.
Mutta jos rauhan aikana tehdään sellaista, mitä tapahtuu sota-aikana? Se on A luokan geenien tuhlausta, samaa mitä poliittisesti fanatisoitunut Neukkila harrasti, eli vielä pahempaa, ja selityksellä kansallisuudesta tai jostain sen vähättelevästä nimittelystä, tai uskonnosta tai poliittisesta suuntautumisesta.
Minulla ei siis ollut mahdollisuutta "ottaa hienoakaan tavaraa, laittaa siitä tietoa korkeamman, ykkös tason klaanien palstalle, jotta voisivat tulla hakemaan omansa pois".
Ei myöskään ollut mahdollisuutta nauttia siitä, että "ihmiset saavat iloita siitä, että heidän kakkos tason klaaninsa tason palstalle tulee tietoa ykkös tason klaaneilta, että nämä ovat valmiit luopumaan tietystä tavarasta, että halukas voi hakea pois, koska silloin kakkos tasolla oleva klaani, joka tavaran ottaa vastaan, on velvollinen luopumaan edelleen jostain samankaltaisesta kolmos tason klaanien hyväksi."
Sota aikaa ajatellen: "Minulla ei siis ollut mahdollisuutta ottaa kaunista, tervettä ja ÄO yli 100 omaavaa A luokan siitosurosta, laittaa siitä tietoa korkeamman, ykkös tason, tiettyä luonnetta omaavan klaanin päämiehelle tiedoksi, että tämän luonteinen sopisi teille, jotta voisivat tulla hakemaan omansa pois."
Mitä muuta voi enää ajatella, voidakseen unelmoida paremmasta maailmasta? Ei kukaan toinen olisi voinut laittaa tätä tänne, koska ette halua olla tietoisia itsestänne, ettekä osaa, ettekä uskalla unelmoida maailmasta, tai edes ympäristöstä, joka sopisi teidän kaltaisillenne luonteille.
Ja koska ette ole tietoisia, ette osaa vaatia hallitukselta, joka on näin suureksi helpotuksekseen katsonut itsensä vapautetuksi laittamasta muutamaa uutta aihetta kouluun opiskeltavaksi - ihmisluonteen tuntemuksen korkeatiedettä, eli astrologian perusteita, jotta ihmiset eivät ajautuisi niiden käsiin, jotka eivät heitä ymmärrä.
Vuosiluonne, kuukausiluonne, nousevat luonteet ja planeettojen sijainnit. Mitä ymmärrätte? 24x24x5x9. Mitä saadaankaan? Se on totuudellinen tulos: vuosien määrä, jonka valo tarvitsee matkalla linnunradan keskustaan.