Mitä saavutuksia olet tehnyt? Oletko saanut tavoitteesi?Mistä olet joutunut luopumaan?
Itse en ole suuremmin tavoitellut mitään,asunto tuli säästettyä kovalla työnteolla.
Matkustaa olen aina halunnut ja täytyy sanoa että reissattu on.
Lapsesta jouduin luopumaan keskenmenon myötä ja kohtalo kai ei suonut minulle äitiyttä.
Muuten elämä on näin viiskutosena suht hyvin,vailla suurempia ansioita.
Itse en ole suuremmin tavoitellut mitään,asunto tuli säästettyä kovalla työnteolla.
Matkustaa olen aina halunnut ja täytyy sanoa että reissattu on.
Lapsesta jouduin luopumaan keskenmenon myötä ja kohtalo kai ei suonut minulle äitiyttä.
Muuten elämä on näin viiskutosena suht hyvin,vailla suurempia ansioita.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eiköhän se elämä itse asiassa suurin meidän ansioistamme/saavutuksista. Oli se sitten minkälainen hyväänsä. Äitiyden olen kyllä saanut kokea ja sen myötä ihanat lapset. Kaikesta muusta olen sitten saanut luopuakin, ensin meni mies ja sitten työpaikka.
Maailmaa on tullut nähtyä riittävästi ja nyt vain toivoisin koulutusta vastaavaa työtä itselleni ja ihanaa ja murheetonta loppuelämää itselleni ja jälkikasvulleni.
Suurin omista saavutuksistani on ollut nyt aikuisena opiskeleminen ja valmistuminen ammattiin, jota olen aina halunnut tehdä.
saavutus on lapseni ei muuta. Ei ole ostettua kämppää, tylsähkö työ, ei ystäviä, eikä muitakaan suhteita.
yksinäinen ainoa omasta vapaasta tahdostaan, onko se saavutus, saan olla sellainen kuin olen.
tehnyt itseni kanssa sinunkaupat ja opettelen antamaan myös itselleni anteeksi.
Maallista mammonaa sen verran,että omillani tulen toimeen jos en rajojani ylitä.
Omasta mielestäni on elämä antanut minulle paljon.
Kaunista huomista kaikille teille!
Just kokeilin kuunnella mitä olen saanut aikaan. Enpä juuri mitään mainittavaa, vaan kuka määrittelee sellaiset?? Elämä on kunnossa muuten mutta itse kaipaan jotain... tukea...tönisyä...suurta rakkautta...oops!!
sitä tavallista vaan, iloa ja surua jne ... Elämän~saldoni ei kuiteskin taida olla ihan koossa vielä, koska opettelen edelleen, kokemaan ja näkemään, kaikenlaista. Eilenkin huomasin, että oli aivan ihana päivä tepastella meren jäällä, auringonpaisteessa ... !:)
saavutukseni on tasapainoiset, työteliäät, kunnolliset ja lähimmäisensä huomioonottavat lapset!
Tätä materiaa tietysti on kerätty, kai sekin jotain on, mutta jos tietäisin, että lapseni olisivat epäonnistuneet, ei minulla olisi mitään!!!
Puolet tai ainakin melkein elämästä vielä jäljellä toivottavasti?
Meilläkin saadaan tyytyä pieneen asuntoon,
hyvä sekin. Matkustelu on haaveena ,ehkä joskus.
Luopumisesta en tiedä tenavia en ole halunnut,
se on onnistunut. Tavoitteena on elää ja aika kun
tulee toiveena on kaatua saappaat jalassa. Siis
kerrasta poikki.Jos minulle kaupattaisi elää
elämä uudelleen en varmasti suostuisi,tämä yksi
riittää.
Lapset tulee ensimmäisenä mieleen.Toivottavasti saan myös lastenlapsia.Olen menettänyt aviomiheni ja pitkäaikaisen elämänkumppanin.Pitkäaikaisen sairauslomani (selkäleikkaus 2 kertaa) takia menetin työni, jota olin tehnyt 20 vuotta. Potkuja ei sentään annettu, vaan työnkuvani muutettiin radikaalisti. Työsuojelupiiri tutkii tapausta.Saldon plussa puolelle laittaisin elämän mukanaan tuoman sitkeyden ja periksi antamattomuuden.
Elämän saldo ei ole ihmisen itse määriteltävä.
Se on meidän tekojen summa, mukaan luettuna lausutut sanat. Se on meidän panos maailman, ympäristön, yhteiskunnan, lähimmäisten hyväksi. Se on lausuttu kannustus, rohkaisu, lohdutus, se on osoitettu kiitos, myötätunto, osanotto, se on tuki ja apu jonka olemme antanut, se on meidän työpanos ja ei vain numeroina, tonneina vaan myös yhteistyönä, vuorovaikutuksena työtoverien kanssa.
Sitä voi jokainen miettiä, paljonko eniten hyvää ympärilleen kasannut on elämän saldoa saanut, eli suuriko on ollut lähimmäisten hyväksi annettu saldo. Iso talo, paksu osakesalkku, kaunis puoliso ja menestymisen alkuun kasvaneet lapset eivät riitä, eivät edes yklötason onnellisuuteen.
hyvä määritelmä..
Niin, minä en halua määrittää elämän saldoa ulkoisen menestyksen tai lapsionnen mukaan, kiistämättä niiden merkitystä kuitenkaan. Kyllä jokainen oman napansa kautta saldon laskee, mutta jokaiselle elämän saldon laskevat muut ja monet uskovat, että se saldo selviää vasta kuoleman jälkeen. Ei ruusuina haudalla vaan "Pietarin portilla". Ja vaikka sinne eivät kaikki ikinä usko pääsevänsä/joutuvansa, maailma mittaa ihmisen menestyksen eri tavalla kuin ihminen itse. Lähimmäisenrakkaus on yksi mainio mitta, mutta sen mukaan syntyvää saldoa ei kukaan voi laskea, kun muille tuotettua iloa tai surua ei ole näkyville kirjattu.
lähimmäisenrakkaudella ainakaa miinukselle mene. Minun on helpoin todentaa keräämäni saldo juuri käyttäen mittarina ja peilaten sitä lasten kautta, muu ei merkitse juuri mitään.
Talot ja muut tavarat, materia muuttaa muotoaan, mutta minä elän lapsissani ja heidän lapsissaan ihan kongreettisella tasolla, että perimätietona, muistoina, arvoina - siis elän ikuisesti.
Lähimmäisenrakkaus ja muille tuotettu suru ja mielipaha. En muistanut muuta kuin omat "pahat tekoni", joten omissa laskuissa tällä mittarilla jäin kredit saldoon.
Matka edellyttä lähtemistä.
Perilläolo on olemista.
Matka itsesään on tärkeä.