Eli miksi on niin vaikeaa tehdä asioita mikä tekisi sen toisen ihmisen onnelliseksi?
Monesti ne asiat ovat ihan pikku juttuja mutta tuntuu että ihan periaatteestakin tehdään toisin..
Onko se niin?
Ikäänkuin olisi sinun ja minun joukkue vaikka kuuluisi ns.pelata samassa joukkueessa ja
tehdä asioita yhteiseksi hyväksi.
Monesti ne asiat ovat ihan pikku juttuja mutta tuntuu että ihan periaatteestakin tehdään toisin..
Onko se niin?
Ikäänkuin olisi sinun ja minun joukkue vaikka kuuluisi ns.pelata samassa joukkueessa ja
tehdä asioita yhteiseksi hyväksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuo minä-ajattelu on sinkku-ajattelua. Ehkäpä ei ole kovin sitoutunut henkilöön ja siksi tärkeämpää on oma mukavuus ja etu kuin se mikä olisi se kahden ihmisen yhdessä olemisen ja pysymisen etu.
Se on varsinkin niille joilla ei ole pysyviä pitkiä suhteita ollut takana vielä yhtäkään, vaikea asettaa kaksi rinnakkain ja miettiä että se toinen on nyt kädestä sidottuna minuun ja hommat pitäisi hoitaa nyt tästä lähin yhdessä sovussa ja niin että kumpikin voi olla tyytyväinen vaikka ollaankin nyt ME eikä yksilö minä.
Se tarkoittaa uhrauksia ja kompromisseja. Välillä täytyy pinnaakin venyttää aika paljon. Välillä niin että irvistelee sisäisesti ja nielee samalla kiukkua ja ylpeyttään. kiroillen sisäisesti. Se kirpasee sillä kohtaa, mutta sen unohtaa kun huomaa että katsoppas kun suhteessa vuodet kuluu ja aina vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu uusien vuosipäivien juhlinta, Silloin kokee että olemme onnistuneet ja uhraukset saavat siinä kiitoksen ja palkkion. Pitkän linjan suhde. Siitä saa olla ylpee koska se on vaatinut jo ihmissuhdetaitoja ja minä-ajattelun heittämistä helvettiin
Ne jotka tottunut ajatteleen vain itseään ja asettaan aina oman mukavuuden edelle niillä on siinä isoin haaste. Mutta lopulta se on kuitenkin aika hyvä mitta sille mitkä asiat toinen mitoittaa tärkeimmäksi.
Jos se ei ole se me eli suhde niin onko sillä sitten väliä vaikka revetään takasi yksilöiksi tai jäädään yksilöiksi?
Rouva on hyvä ja ottaa kahvia nyt. Taitaa suuta jo kuivata noin pitkän saarnan jälkeen.
Ensinnäkin kello 1.14 en ottanut muuta kuin unta palloon. Kuka hullu jaksaa ilman että kuuppa sekoaa jos tapana olla valveilla noin pitkälle yöhön.
Toisekseen sinkkua ei tietääkseni kutsuta "rouvaksi"
Naimaton nainen on neiti.
Kyse on sosiaalisuudesta. Jotkut on kasvatettu tulemaan toimeen omillaan ja olemaan pyytämättä sitä kautta tyytymään vähään. Se riippuu katsonta kannoista toiset pitävät kiittämättömyytenä, kun toiset voi pitää hyväksikäyttönä. Köyhyydestä usein johtuu ettei voi pelata samaan pussiin ymmärrän tämän. Toisaalta miksi auttaa, kun ei tule koskaan saa saamaansa takaisin. Ymmärrykseni mukaan olet saamapuolella kuitenkaan itse tekemättä mitään. Hyi hyi! Itsekkyyttä. Toisaalta pitää elää niinkuin opettaa.
Parisuhteessa, en edes alkavassa sellaisessa ole kohdannut suomalaisten naisten kohdalta muuta kuin minäminäminä ajattelua.
Se ainakin minun kohdalla on ollut ratkaiseva tekijä että hyvä alku tutustumiselle on lässähtänyt.
Jos naista ei oikeasti edes kiinnosta minun asiat, miltä minusta tuntuu, mitä kuuluu jne. miten helvetissä hän silti väittää olevansa kiinnostunut tai ihastunutkin?
Sitten on tietysti se toinen ääripää jossa annetaan itsensä toiselle ilman mitään varauksia ja tuntuu oudolta kun ihmisellä ei ole mitään omaa vaan ollaan tavallaan läheisriippuvaisia.
Olet kyllä melko väärässä. Monet naiset kyllä huomioi kumppaniaan ja ylipäätään muita ihmisiä. Sinulla on ilmeisimmin ollut väärä rakkauden kieli naistesi kanssa eli sinä et huomaa mitä kaikkea he vuoksesi ovat tehneet. Kaikki ihmiset eivät tekemisistn tee numeroa.
Jep, jep.
Jos ei huomaa olemattomia asioita niin vika on miehessä.
Suomalaiset naiset eivät osaa rakkauden kieltä lainkaan. Kehitysvammaisten tasoa kyvyssä ymmärtää sitä tai tuottaa sitä itse.
Nytkin antaisin paljon rakkautta kun eräs mies olis tässä vieressä.
Hellyyttä koko sydämestä😊❤
Ei pidä yleistää.
T:Ap.
En jaksa edes kovin usein lukea näitä kommentteja täällä. Minulle on ikuinen kysymysmerkki tuo jatkuva miehen ja naisen vastakkainasettelu täällä.
Miehet solvaa ja arvostelee naisia ja naiset piikittelee ja mollaa miehiä. Sitten itketään ikävää ja kaipausta toistensa perään. Ei mitään järkeä.
Johtuu ihan suomalaisista naisista jotka eivät katso peiliin.
Ainut mitä he osaavat on asettaa vaatimuksia joihin eivät itse kykene, esittää tasa-arvoista ja nillittää feministisesti jonkun väkisin ulos polkaistun räkäpään nälkään nääntyvän oikeuksista jossain toisella puolen maapalloa.
Ei ole koskaan sattunut mieleen, että eri ihmisiä kaivataan – irl tavattuja fiksuja, mieleisiä ihmisiä – ja taas toisille ihmisille, huonosti käyttäytyville nettikirjoittajille, tuntemattomille nettiurpoille vastataan heidän ala-arvoisen tasonsa mukaisesti.
Ei sillä, että kumpaakaan varsinaisesti kannattaisi edes tehdä. Kaivata nettisivulla tai vastata urpoille. 😝 Joku muu saa ruokkia myös trollit.
Älä viitsi yleistää. Sinun seurapiirisi naiset eivät ole mikään tavallinen otos suomalaisista naisista. Määritelmäsi sopii pikemminkin viherpiiperö-äärivasemmisto sakille.
Mitenkäs tuo poliittinen kanta liittyy asiaan? Kyllä se on ihan ihmisen sisin mikä määrää, politiikasta viis.
Tietyt kiemurat ei vain mene niin.
Rehelliset ja aidot ihmissuhteet ovat ihaninta mitä tiedän.
Itse päästän lähelle ihmisiä, joiden tarkoitusperät ovat aivan muuta. Tiedän sen mutta olen luultavasti ansainnut suurimman osan seurauksista.
Se kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään. Ei ole enää syytäni.
Miten sä päästät ne lähellesi?
Eihän se ole ollenkaan vaikeaa. Minä olen me vs muut -ajattelun vankkumaton kannattaja.
Senverran itsekäs saa olla, ettei tuntemattomien kelkkaan heityäydy heitä miellyttääkseen. Vonkaajia ja oman edun tavoittelijoita riittää ylenmäärin.