Ihmetyttää palstalla aikaajoin esiintyvät kirjoitelmat 1970-luvulta.
Olen 80-luvun kasvatti ja tarkoin tutustunut kristillisyyttämme kohdanneeseen sielunvihollisen hyökkäykseen mm. 70-luvulla.
Silloin alkoi olla kireyttä eri siioneissa ympäri maata. Alkoi esiintyä lakihenkisyyttä, jossa toisten asioita ja elämää tarkattiin huolella, mutta oma tunnontalous saattoi jäädä unholaan.
Siellä täällä alkoi ilmestyä "mallikristityitä" ja seurakunnan edessä tehtiin parannusta mitä kummallisimmista asioista. (mm. jos oli ostanut osuuskaupasta kiukaan tms...)
Kaikki me ymmärrämme että tuo oli vihollisen päällekarkaus. Moniin kristittyihin iskostui ja tarttui myös tarkka rippioppi, jolloin ajateltiin että rippi on pakko, ja synneistään piti vielä ripittäytyä oikein sanamuodoin. Unohtui se että rippi on armoetu ja sen pääasia on synninpäästön kuuleminen , eikä suinkaan se kuinka hyvin osasit kertoa syntisi.
SRK on myös myöntänyt että mm. 70-luvulla oli ylilyöntejä.
Olen nyttemmin saanut käsiini myös lukuisia suviseurakasetteja ko. vuosikymmeneltä(mm. Sievi 1976, Haapajärvi 1977, ja Kajaani 1978)
Noissa saarnoissa kuuluu Hyvän Paimenen ääni! Se oli ihaninta todeta niitä kuunnellessa. Joissakin saarnoissa myös käsiteltiin Kristillisyyttämme kohdanneesta väärähenkisyydestä. Eräs puhujaveli teki myös puheessaan seurakansan edessä parannusta "hengellisestä harhailustaan" jolla ilmeisesti tarkoitti juuri lakihenkisyyttä.
Suosittelen lämpimästi myös tutustumista vuoden 1992(muistaakseni) vuosikirjaan josta löytyy aivan omalla otsikkeella runsaasti luottavaa noista vaikeista vuosista.
Eikö ole näin että jos joku on kohdannut tai kohtaa vääryyttä tai lakihenkisyyttä jonkin kristityn kohdalla hänen tulee ottaa asia kahden kesken puhutteluun.
Niin kehoitan myös teitä jotka olette katsoneet aiheettomasti kohdanneen painostusta tai kyttäystä, menkää puhumaan asianosaiselle.
Kyllä ne asiat selviää.
Mutta on eriasia jos on synnistä nuhdeltu, eikä ole halunnut kuulla ja uskoa seurakunnankaan neuvoja. Silloin voi jo olla myöhä käydä asioitaan korjaamaan, sillä jos etsikkoaika on mennyt jo ohi ei synneistään saa tuntoa.
Jumala ei kutsu ihmistä välttämättä montaa kertaa.
Aina kuuluu Jumalanvaltakunnasta katuvalle anteeksiannon saarna, sillä siellä missä ei ole anteeksi antamusta, ei ole Jumalan Valtakuntaa.
Jos joku kohta on väärää faktaa niin uskonveljet ja sisaret, mainitkaa ja korjatkaa.
Myös jos loukkasin yksityisyyden suojaa niin poistakaa viesti.
Olen 80-luvun kasvatti ja tarkoin tutustunut kristillisyyttämme kohdanneeseen sielunvihollisen hyökkäykseen mm. 70-luvulla.
Silloin alkoi olla kireyttä eri siioneissa ympäri maata. Alkoi esiintyä lakihenkisyyttä, jossa toisten asioita ja elämää tarkattiin huolella, mutta oma tunnontalous saattoi jäädä unholaan.
Siellä täällä alkoi ilmestyä "mallikristityitä" ja seurakunnan edessä tehtiin parannusta mitä kummallisimmista asioista. (mm. jos oli ostanut osuuskaupasta kiukaan tms...)
Kaikki me ymmärrämme että tuo oli vihollisen päällekarkaus. Moniin kristittyihin iskostui ja tarttui myös tarkka rippioppi, jolloin ajateltiin että rippi on pakko, ja synneistään piti vielä ripittäytyä oikein sanamuodoin. Unohtui se että rippi on armoetu ja sen pääasia on synninpäästön kuuleminen , eikä suinkaan se kuinka hyvin osasit kertoa syntisi.
SRK on myös myöntänyt että mm. 70-luvulla oli ylilyöntejä.
Olen nyttemmin saanut käsiini myös lukuisia suviseurakasetteja ko. vuosikymmeneltä(mm. Sievi 1976, Haapajärvi 1977, ja Kajaani 1978)
Noissa saarnoissa kuuluu Hyvän Paimenen ääni! Se oli ihaninta todeta niitä kuunnellessa. Joissakin saarnoissa myös käsiteltiin Kristillisyyttämme kohdanneesta väärähenkisyydestä. Eräs puhujaveli teki myös puheessaan seurakansan edessä parannusta "hengellisestä harhailustaan" jolla ilmeisesti tarkoitti juuri lakihenkisyyttä.
Suosittelen lämpimästi myös tutustumista vuoden 1992(muistaakseni) vuosikirjaan josta löytyy aivan omalla otsikkeella runsaasti luottavaa noista vaikeista vuosista.
Eikö ole näin että jos joku on kohdannut tai kohtaa vääryyttä tai lakihenkisyyttä jonkin kristityn kohdalla hänen tulee ottaa asia kahden kesken puhutteluun.
Niin kehoitan myös teitä jotka olette katsoneet aiheettomasti kohdanneen painostusta tai kyttäystä, menkää puhumaan asianosaiselle.
Kyllä ne asiat selviää.
Mutta on eriasia jos on synnistä nuhdeltu, eikä ole halunnut kuulla ja uskoa seurakunnankaan neuvoja. Silloin voi jo olla myöhä käydä asioitaan korjaamaan, sillä jos etsikkoaika on mennyt jo ohi ei synneistään saa tuntoa.
Jumala ei kutsu ihmistä välttämättä montaa kertaa.
Aina kuuluu Jumalanvaltakunnasta katuvalle anteeksiannon saarna, sillä siellä missä ei ole anteeksi antamusta, ei ole Jumalan Valtakuntaa.
Jos joku kohta on väärää faktaa niin uskonveljet ja sisaret, mainitkaa ja korjatkaa.
Myös jos loukkasin yksityisyyden suojaa niin poistakaa viesti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hente, sinä kirjoitit:" Mutta on eriasia jos on synnistä nuhdeltu, eikä ole halunnut kuulla ja uskoa seurakunnankaan neuvoja. Silloin voi jo olla myöhä käydä asioitaan korjaamaan, sillä jos etsikkoaika on mennyt jo ohi ei synneistään saa tuntoa.
Jumala ei kutsu ihmistä välttämättä montaa kertaa."
Kysyisinkin sinulta, mikä on synti? Onko tämä hyvä tai huono esimerkki synnistä.
Synti erottaa ihmisen elämän lähteestä, Jumalasta (Katekismus, 15). Jumalan luomisessaan ilmaisema tahto on, että ihminen eläisi siinä rakkaudessa, jota Hän itse osoittaa. Jumalan hyvää tahtoa ilmaisevat 10 käskyä sekä Kristuksen opetukset ja esimerkki. Niiden hylkääminen ja rikkominen niitä vastaan tuhoaa ihmisen oman elämän ja särkee hänen suhteensa niin Jumalaan kuin lähimmäiseen ja koko luomakuntaan. Rakkaus vääristyy itserakkaudeksi.
Raamatun syntiinlankeemuskertomus (1. Moos. 3) on kirjalliselta lajityypiltään myyttinen ja kuvaa ihmiskunnan luopumusta Jumalan tahdosta ja siitä seurannutta kadotuksen tilaa. Se kuvaa ihmisen hätään langenneena ja paratiisista karkotettuna eksyneenä orpona. Syntiinlankeemusmyytti on peruskertomus pahuudesta, jossa käärme (Saatanan symboli) viettelee ihmisen nauttimaan sellaisen puun hedelmää, joka tuottaa kuoleman.
Synnin käsitteessä erotetaan tekosynti ja perisynti. Tekosynti on yksittäinen paha teko. Yksittäiset pahat teot nousevat perisynnistä, joka merkitsee ihmiskunnan Jumalan hyvän tahdon vastaista perusasennetta. Esimerkiksi sota ei synny tyhjästä, vaan kasvaa ihmiskunnan syntiinlangenneesta, jumalanvastaisesta olemuksesta. Synti on pimeä valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä sekä nousemaan itse omaksi jumalakseen.
Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Usko Kristukseen siirtää ihmisen Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen.
Nimim. torifinille en edes vaivaudu vastaamaan, niin on pakkasi sekaisin uskomisen asioissa.
Olet ihmeellisen sinnikäs hyökkäämään meitä vastaan.
AnttiVPiiterinen kirjoitit:
"Usko Kristukseen siirtää ihmisen Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen".
Olen varmasti samaa mieltä edellä toteamastasi, mutta osallisuus Kristuksen pelastustyöstä on ehdottoman tärkeää. Se että on saanut laittaa veriruskeat synnit Jeesuksen veren alle, yksinkertaisesti uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
...lukenut Lapin Marian saarnanneen Laestadiukselle hänen syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, periaatteessa tällä sanamuodolla. Itse en ole minkään suunan lestadiolainen, Olen ev.lut kirkon jäsen, mutta olen kiinostunut kaikista kristillistä yhteisöistä ja jostain syystä ortodoksisuun on kolahtanut minuun, tosin olen mormonismi palstalla
käyttänyt aikaani, ehkä liiaksikin ja keskustelu on siellä käynyt välillä varsin kiivaaksikin.
Mutta kaikkea hyvää sinulle kiihkottomasta ja asiallisesta aloituksesta.
ymmärrän aivan samalla tavalla
Hieno ja asiallinen kirjoitus. On muuten jännä,kun tämä kirjoitus ei yllä suosituimpien listoille, kun sattuu kerrankin olemaan asiallinen puheenvuoro 1970-luvun ylilyönneistä.
Johtuukohan se siitä, että kirjoittaja ei kuulu niihin riivaajiin, jotka tällä palstalla tekevät kaikkensa, että VL-porukasta välittyy negatiivinen julkisuus.
joka tapauksessa: hieno kirjoitus. Itse olen entinen vl ja 80-luvun kasvatti mutta myös tarkoin perehtynyt entisiin ylilyönteihin. Olen aloittajan kanssa täsmälleen samaa mieltä suurimmasta osasta asioista.
kun SRK-lestadiolaisuus on toiminut niin kuin toiminut.
”Hieno ja asiallinen kirjoitus. On muuten jännä,kun tämä kirjoitus ei yllä suosituimpien listoille, kun sattuu kerrankin olemaan asiallinen puheenvuoro 1970-luvun ylilyönneistä.”
Ei täältä mene suositumpiin mikään muukaan kirjoitus, ellei joku sitä sinne ”boostaa”. Täällähän on jossain kerrottu yhdestä tyypistä, joka jo vuosia on sellaista toimintaa harrastanut. Ensiksi muilla palstoilla, nyt jo pitkään täällä. Hän tekee avauksia, vastailee itse niihin ja sitten boostaa ne kansisivulle top-listalle.
Juuri samaa olen miettinyt itsekin ja onneksi sain tietää totuuden. Uskomatonta, että joku rassukka jaksaa nähdä niin paljon vaivaa.
AIvan selvästi joku näkee valtavasti vaivaa, että yksi kirjoitus vähintää menee suosituimpiin. Kirjoittaa ensin itse ja sen jälkeen vastaa. HUHHUH.
jotka 70-luvun hoitokokouksissa nöyrtyivät tunnustamaan lakihenkisille hoitajilleen, että heissä asuva Pyhä Henki onkin väärä henki? Se kun oli ainoa keino välttyä sitomiselta ja helvettituomiolta.
Fakta on, että rauhanyhdistyksiin ei jäänyt muita kuin niitä jotka suostuivat vaihtamaan Armon Hengen lain henkeen.
raukkaa.
suden uhrien kirjoittaja? tuo ajatus on siihen kirjaan kirjoitettuna
ja kauan on siitä kun sen olen lukenut.
Tällä palstalla on arveltu että kirja ei olisi todellisuutta vastaava. Hyvä että se on esittämäni ajatuksen kanssa yhtäpitävä. Siltä osin se ainakin on todellisuutta vastaava.
MOT: vl:ien OMAN OPIN mukaan heidän yhteisönsä jäsenissä ei vaikuta Pyhä Henki vaan väärä henki eli antikristuksen henki, jonka he hoitokokouksissa ottivat vastaan.