Positiivisuus saa paljon myönteistä aikaa optimistisuudellaan. Luen paljon aforismeja ja silmiini osui tuntemattomaksi jääneen ajatus:
"Optimisti on yhtä usein väärässä kuin pessimisti,
- mutta hän huomattavasti onnellisempi."
En tiedä yhtään syytä siihen ettemme olisi positiivisemmmin optimisteja kun samalla voimme
samalla elää onnellisempaa elämää.
Tiedätkö sinä ?
"Optimisti on yhtä usein väärässä kuin pessimisti,
- mutta hän huomattavasti onnellisempi."
En tiedä yhtään syytä siihen ettemme olisi positiivisemmmin optimisteja kun samalla voimme
samalla elää onnellisempaa elämää.
Tiedätkö sinä ?
Vastaukset 56
Vanhimmat
kuultu.
Pessimisti:
Tämän huonommin ei voi mennä. =(
Optimisti:Kyllä voi! =)
Saksalainen optimisti sanoo puolillaan olevasta viinapullosta, että se on halb voll (=puoli täynnä) ja pessimisti halb leer (=puoli tyhjä)
...optimisti sanoo, että vielä puoli pulloa ja juoppo, että jo pohja häämöttää, vain puoli pulloa...
juoppo juo pullon tyhjäksi,mutta sillä on optimisti kaveri joka kilauttaa toiselta kaverilta lisää.
ei tekisi elämästään onnellista..tai ainakin helpompaa, jos siihen voisi itse vaikuttaa:) Optimistisuus on kuitenkin elämänasenne, joka annetaan syntyessä...siihen on vaikeampi kasvaa...vai, onko näin? Tämä meni nyt taas vähän muille urille.
ettei ihminen voisi itse vaikuttaa omiin ajatuksiinsa, asenteisiinsa ja käyttäytymiseensä. Jokainen voi halutessaan muuttaa niitä! Ajattelepa esim. monia vanhemmuuteen liittyviä malleja. Harvat toteuttavat kotona saamiaan.
Omalla kohdallani esim. joidenkin lapsena istutettujen pelkojen voittaminen on vaatinut useamman vuosikymmenen työn, mutta koen kohtuullisesti onnistuneeni. Vanhempana olen halunnut tehdä omat, erilaiset virheet kuin omat vanhempani ja niiden asioiden opiskeleminen oli huomattavasti helpompaa.
Positiivista ajattelua harjoittelin vaikeassa elämäntilanteessa välillä tietoisesti ja välillä tiedostamattani jo ennen kuin siitä tuli muodikasta. Joskus hammasta purrenkin kieltäydyin ajattelemasta negatiivisesti ja havaitsin vähitellen ajatusten uskomattoman vaikutuksen. - Vielä on paljon opittavaakin.
Ihminen voi halutessaan muuttaa maailmaakin, miksei sitten itseään. ;))
- Ihminen ei tiedä mikä hänen onnensa on,
sanoi eräs kiinalainen isä, kun perheeseen syntyi poikavauva.
Naapurit kävivät onnittelemassa.
Kerran rasavilli kiipesi korkealle katolle pudon alas ja loukaten jalkansa.
Naapurit esittämään surunvalitteluja.
Isäntä toistaa:
- Ei ihminen tiedä, mikä on hänen onnesa tai onnettomuutensa.
Syttyi sota, johon terveet miehet joutuivat - eivät milloinkaan palanneet.
Naapurit kiittelemään, että isännällä on sentään
poika - rampanakin.
- Ihminen ei tiedä....
Noin juuri on: ihminen ei päätä elämänasennettaan, eikä voi siihen vaikuttaa. Osan ihminen saa syntyessään, osan myöhemmin, mutta itse hän ei itseään voi muuttaa. Tietysti ihminen luulee tekevänsä omia ratkaisujaan, mutta ne kaikki määräytyvät geenien, olosuhteiden ja elämänkokemusten mukaan.
Elämään vaikuttaminen on yhtä mahdotonta kuin itsensä nostaminen tukasta.
Kiinalaisilla on taito mietiskellä asioita ja tuoda ne juuri tuolla tavalla esiin.
Ei ihan kaikkeen itse pysty vaikuttamaan.
Olisi kiva tietää onko olemassa joku hyvä kirja, jossa kerrotaan nimenomaa kiinalaisten mietteistä ja kertomuksista.
Kaikessa voi nähdä hyvät eikä aina huonot puolet,ei kukaan synny narisijaksi!
Aina ei ole voimavaroja vaikuttaa kaikkeen.
Ja nyt ylös, ulos ja lenkille, on upea auringinpaiste ja asteita 4, siis pakkasta:)))
Tänään pyjamapäivä,en liiku mihinkään kotoa,pidän oikein mukavan kotisunnuntain,vaahtokylpy,pikalounas ja TV tai hyvä kirja,puhelin kohta suljettu ,avaan maanantai-aamuna,hyvää optimistista sunnuntaita!
omia tekojaan vetoamalla esim. vaikeaan lapsuuteensa. Jotkut jämähtävät paikoilleen, jotkut toiset ajattelevat enemmän muitakin ja haluavat muutosta. On moneen kertaan tullut todistetuksi, että ihminen voi todella halutessaan muuttaa omaa käyttäytymistään ja siten myös elämäänsä ja asenteitaan.
Jos minä olen jäänyt lapsena ilman tikkukaramellia, voin kuitenkin halutessani antaa lapselleni sellaisen. ;)
Esimerkiksi lyhytterapia perustuu siihen, että muutetaan omaa käyttäytymistä ja siitä seuraa automaattisesti monenlaisia muutoksia. Kun yhden ihmisen käyttäytyminen muuttuu, koko tilanne muuttuu toisenlaiseksi.
Muututaan ja muutetaan jos halutaan, muttei vedota siihen mitä meille on tapahtunut tai mitä ilman olemme 50 vuotta sitten jääneet.
"On moneen kertaan tullut todistetuksi, että ihminen voi todella halutessaan muuttaa omaa käyttäytymistään ja siten myös elämäänsä ja asenteitaan."
Voi kun minäkin haluaisin tuohon uskoa, mutta kun minun uskoni ei riipu halustani! Vaikka kuinka yrittäisin nostaa itseäni tukasta, niin ainoa seuraus on, että hiukset harvenevat päälaelta.
Olen moneen kertaan pyytänyt ihmisiä todistamaan ajatukseni vääräksi, mutta kukaan ei vain ole todistanut. Moni sen sijaan on tullut kanssani samaan tulokseen. Voisitko sinä auttaa minua, ja todistaa sen minullekin vielä yhteen kertaan?
Kiinalainen kansanviisaus on ehtymätön.
Itse luen paljon Li Jutangin kerrontaa ja Perrti Nieminen on minusta toiminut hyvänä suomentajana.
Joskus näitä tarinoita tulee muistinvaraisestikin kerrotuksi.
Saatan ottaa toiseen puheenvuoroon erään mielenkiintoisen jutun (minun mielestäni).
Tässä eräs linkki:
http://www.helsinki.fi/hum/renvall/aps/kaannoskirjallisuutta.html
kuitenkin muokkaa ihmistä paremmin kuin hän sitä? Ihminen voi halutessaan muuttaa esim. käytöstään, mutta asenteet hän on saanut käyttäytymiseensä jo kotoaan asti. Ihminen oppii, jos haluaa, mutta elämä opettaa häntä kuitenkin koko ajan..joka päivä. Asenteita voi muokata, mutta ne on jo opittu erilaisina malleina..
Me puhumme usein uskosta, korkeista moraalisista arvoista ja etiikasta.
Kummallista, että ne yhdistetään usein toisiinsa
vaikka ne alkuaan ovat lähtöisin eri kielistä.
Ymmärränkö oikein kun tunnen, että näihin viitattaessa puhutaan vanhojen tapojen ja perinteen auktoriteeteista ?
Keskustelin toisaalla pitkään erään henkilön kanssa ja hän kertoi arvostavansa korkeita ihanteita:
"Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta..."
Koen kuitenkin näihin ylesiin asioihin liittyvän myös poliittisia arvolatauksia
- miten te koette tämän ?
Linkki on aivan varteenotettava ja tarkoitus onkin tutustua aiheeseen enemmän. Ja se lopussa oleva ruukkujuttu ihan tajuttoman hyvä.
Kun täällä oli joitain kommentteja optimismin puolesta, sanoisin asia ok., mutta ei aina vaan toimi terapioista huolimatta. Ja tuskin kaikki aina vetoaa menneisyyden haamuihin.
Totuus on tässä ja nyt, eri asia miten me ihmiset sen jokainen eri tavalla koemme, vai?
kasvattanut erittäin isänmaallinen mies. Jo pienestä kuulin häneltä, mitä on olla syntynyt suomalaiseksi..ja se kasvatusmetodi pätee jonkin verran nyt myös omiini. Tosin nykynuoret valitsevat pitkälle oman näkemyksensä asioista. Malli kotoa säilyy kuitenkin toivottavasti:) Kyllä olen vankasti sitä mieltä, että kotoa opitut asenteet, mallit ovat ohjeena omille lapsillemme heidän luoviessaan elämäänsä..
Mietin usein miten me saatamme hylätä läheisemme - ystävämme kovin mitättömistä syistä.
Kuulin joskus sanan: Ihminen puhuu mielellään Jumalan armosta, mutta on armoton läheisilleen.
"Ken rikkeen tähden hylkää ihmiset
pienimmänkin, pian nähdä saa:
ei yhtään elinkumppania jää.
On seurallisuus anteeksiantoa."/Robert Frost
On eräs mielikatkelmiani.
Jos tukasta nostamisesta puhutaan, ainahan voi sitoa hiuksensa köydellä ja ottaa taljan avuksi.;) (lyhyttukkaisen pitää tietysti ensin kasvattaa hiuksensa, mutta myönnän että sitten saattaa olla myöhäistä, jos on jo ehtinyt kaljuuntua.)Eikös tullutkin todistetuksia asia - ainakin melkein;)
Jos kerrot esimerkin, missä olet halunnut muuttaa käyttäytymistäsi siinä onnistumatta, repostelisin sitäkin mielelläni ja tietysti sellaisella kahvikuppipsykologin varmuudella, jonka vain täydellinen asiantuntemattomuus voi saada aikaan.
Kieltäydyn uskomasta, ettei asioihin voisi vaikuttaa. Positiivisuudella voi lisäksi vaikuttaa helpommin kuin negatiivisuudella.
Olen kirjoittanut käsitykseni tänne pariinkin otteeseen, mutta kun en ole vastauksia kysymyksiini saanut, laitetaanpa lyhyesti vielä kerran.
Kertoisitko minulle, missä vaiheessa ihmiselle syntyy kyky päättää omasta elämästään. Vai onko se jo kohdussa? Ja jos on, niin mistä se kyky on tullut, vai onko ihmissikiö itse sen kyvyn itselleen luonut? Tämä kysymys on olennainen.
Jos ihmisellä olisi kyky päättää omista asioistaan, ei hän olisi sitä kykyä voinut itse luoda, vaan hänen olisi täytynyt se jostakin saada.
Mutta eihän se silloin olisikaan enää ihmisen oma päätös, vaan ulkoa tullut.
Puuttumatta luomiskertomukseen, alkuräjähdykseen, erilaisiin kehitysoppeihin yms. totean, että ihminen sekä saa että joutuu tekemään jatkuvasti valintoja elämässään. Kaikilla näillä valinnoilla on omat seurauksensa.
Sinun teoriaasi liittyen voisin yhtä hyvin kysyä, miten ihmisen tahto kehittyy? Onko ihmisellä oma tahto? - Tai onko jumala olemassa?
"Sinun teoriaasi liittyen voisin yhtä hyvin kysyä, miten ihmisen tahto kehittyy? Onko ihmisellä oma tahto? - Tai onko jumala olemassa? "
Teoriaani liittyen: ihmisellä ei ole omaa tahtoa.
Riippumatta siitä, milloin ihmiselle kehittyy "oma tahto" se on aina muualta saatu, ilman ihmisen omaa aktiivisuutta syntynyttä, eikä niin ollen oma.
Jos ihmisellä on oma tahto, kai voit sanoa milloin ja mistä aineksista hän on sen i t s e luonut.
Tottakai ihminen tuntee tekevänsä valintoja - minäkin tunnen. Ne eivät kuitenkaan ole omiani, kun en ole tahtoani itse luonut. Sitä tarkoitin, kun vertasin omaa päätöstä itsensä tukasta nostamiseen.
Jumalan olemassaolo on oma kysymyksensä, johon otan kantaa sitten kun keskustellaan uskonnosta.
Monet ihmiset kehittelevät itsekin kaikenlaisia ongelmia ja hankaluuksia omaan elämäänsä.
Todistaisitko nyt, ettei ole ongelmiakaan? ;)
Eivät ihmiset kehitä yhtään mitään itse. Ongelmat tulevat ihmisen ulkopuolelta, kuten kaikki muukin.
Se, mitä ihminen tekee, ajattelee, uskoo, tahtoo ja päättää, riippuu siitä, millaiseksi hän on syntynyt ja toisaalta siitä, mitä hän on kokenut.
Vapaan tahdon puuttuminen on liian rankka ajatus ihmisen kestettäväksi. Vain islamilaiset ovat jonkinasteiseen fatalismiin päätyneet, mutta heilläkin apuna on oma jumalansa.
Tietysti ihminen kokee päivittäin tekevänsä ratkaisuja, ja se luonnollisesti helpottaa heidän elämäänsä. Hyvä niin.
Toistan ei kaikkeen aina voi vaikuttaa itse.
Yltiöpositiivisuus on joitain sellaista, jota vierastan, koska se ei ole aitoa.
On oltava realisti asioiden kanssa ja huomioitava se seikka, jossa itse ei ole voinut vaikuttaa asioiden kulkuun.
Totta me teemme ratkaisuja joka päivä omassa elämässämme ja se hyvä.
On vaan hyväksyttävä tosiasiat ja elettävä niiden mukaan, ne jotka pystyvät huom. sairaus, taloudellinen menetys, itse ei todellakaan ole voinut vaikuttaa asioiden kulkuun ym.
saavat minun puolestani vapaasti laittaa hanskat naulaan ja kulkea tahdottomina elämän virran mukana, jos haluavat.
Minulla on oikeus tietää, tahtoa, valita, vaikuttaa, räpistellä vastavirtaan voimieni mukaan ja uskoa niinkuin parhaaksi näen.
Kunnioitan myös näkemystäsi, vaikken sitä ymmärräkään.
Antaa kaikkien kukkien kukkia :)
Ymmärtämys vielä parempi, sehän kertoo ihmisen empaattisuudesta.
Kunnoitusta harvat Ajattelevat kaipaavat.
Myötäelämistä kyllä.
Mitä ne ajopuut mielestäsi ovat, kun itse vähän taidan olla sellainen ja moni muukin.
Kaikilla on oikeus tietää, tahtoa, valita, vaikuttaa, räpistellä jne, jos on voimavaroja siihen.
Myötäelämisen kyky kunniaan.
Kaikki kukat saavat kukkia:)))
Kyllä noita kuvitteellisia suorituksia on minullekin tullut ihan riittävästi, vaikka en uskokaan, että ne ovat pohjimmiltaan minun ansioitani. Minun kohtaloni vain oli sellainen, etteivät hanskani naulaan joutaneet, vaikka ajopuu olenkin.
Jokaisella on oikeus räpistellä voimiensa mukaan ja uskoa niinkuin parhaaksi näkee. Vaikka se kaikki kuvitelmaa onkin. Jokaisen ajatuksia tulee kunnioittaa, tai ainakin ihmisiä ajatusten takana.
Vaikka en vieläkään tiedä mistä on kysymys. Tai oikeammin olen kait pudonnut kelkasta.
Mitä tarkoitat kuvitteellisilla suorituksilla?
Ihan pihalla, kuin lumiukko:)
itse kuvitteelliset suoritukset niiksi, jotka ihminen kuvittelee tehneensä itse..voineensa vaikuttaa niihin tahdonvoimallaan eikä niin, että ne olisi jo määrätty esim. geeniperimässä..jonkunlaista yltiöpäistä positiivisuutta siis. Valintoihin voimme vaikuttaa, mutta emme välttämättä muuttaa tapahtumien kulkua..
Ei ollut toki suunnattu sinulle, mutta oppia ikä kaikki:)
Ei tämän ymmärtäminen ole vaikeaa, hyväksyminen vain on.
Olemme varmaan samaa mieltä siitä, että siittiöllä tai munasolulla ei ole omaa tahtoa. Syntyykö oma tahto hedelmöityksen hetkellä vai syntymässä vai myöhemmin? Jos syntyy, se ei synny tahdottoman siittiön tai munasolun tahdosta.
Käsitykseni mukaan ihmisellä ei ole omaa tahtoa, jos ei voida osoittaa, milloin ja mistä ihminen voisi "oma tahtonsa" rakentaa. Jos ihminen ei sitä itse tee, se tulee ulkoa, eikä siis ole "oma".
Ihmiselle kehittyy nopeasti kokemuksensa pohjalta käsitys siitä, että hän itse päättää asioistaan. Hän kokee ratkaisut ja päätökset omikseen, vaikka ne määräytyvät hänen perimänsä ja elämänkokemuksensa mukaan.
Tietämättään ihminen on siis tahdoton, ja siksi kaikki suoritteet, mitä hän tekee, ovat vain kuvitteellisesti hänen ansiotaan. Hänhän on vain toiminut välikappaleena.
Valintoihin voimme "vaikuttaa" juuri sillä tavoin kuin me olemme ohjelmoituneet vaikuttamaan. Totta kai me "vaikutamme", emme vain itse päätä miten.
Teemme kyllä mielestämme valintoja, mutta teemme ne sen mukaan, miten olemme määräytyneet ratkaisuja tekemään.
Nyt ymmärrän, mutta toisaalta en. Johtunee luki- ja hahmottamishäiriöstä?
Kiitos rautalankamallista, joka menee tajuntaan kyllä jossain vaiheesa:)
Joskus aiemminkin olen pyrkinyt herättämään kysymyksiä siitä, mitä ymmärrämme kun sanomme jotain.
Kysynkin nyt:
- Mitä tarjoittaa pohtiminen, mistä se on saanut alkunsa ?
myös liian helposti siltoja takanaan..jäljelle jää yksinäinen ihminen, joka joko elää katkerana elämäänsä yksin tai väsyy kesken taakkaansa..niistä luemme päivä päivän perään lehdistä..Lapset ovat meille lainaa, ja työmme kantaa hedelmää..
Tutkiskelin juuri tuota kertomaasi asiaa.
Riitelin juuri päivänä muutamana erään ystäväni kanssa kuten näyttää täällä palstakeskusteluissakin usein käyvän.
Huomaan, että usein vanha kauna syntyy kun toinen kokee tulleensa nujerretuksi ja hän ei voi unohtaa kärsimäänsä tappiota ja mahdollista vääryyttä.
A. E. Housman sanoo minusta asian mielenkiintoisesti ja sattuvasti:
"... on murheiseen
niin moneen kirjoitettu katseeseen
tää sielun kuolettava sairaus:
on kaunaan tukahtunut rakkaus."
"Mitä tarjoittaa pohtiminen, mistä se on saanut alkunsa?"
Olisiko niin, että lienee turha pohtia, asiaa joka on jos sen oiken sanoisi turha.
Itse ajattelisin näin tai en ajattele vaan lainaan Milan Kunderaa: Elämisen sietämätön keveys.
Sitä sopii pohtia.:)
Pohdin pohtisinko pohtimella vaiko vain viskaisin viskaimella, askarrutti joskus varhaisnuoruudessa ja lapsuudessani.
Lapsuudessani vilja krjattiin usein sirpillä leikaten, vietiin riiheen kuivumaan ja sitä nopeutettiin siellä olevaa kiuasta lämmittämällä.
Sitten varstoilla hakkaamalla erotettiin jyvät tähkäpäistä. Olkipalasten ja ruumenien seasta
erotettiin jyvä viskaimella viskaten, jolloin kevyemmät akanat erottuivat raskaammista jyvistä.
Lopullinen puhdistus tapahtui pohtimella, jossa oli puhallin ja seuloja.
Jyvien kokolajittelu tapahtui lajittelijalla, joka erilaisten seulojen ja triöörin avulla erotti erikokoiset jyvät toisistaan.
Herneiden ja muittenkin lajittelussa tehdään myös optinen väriin perustuva lajittelu.
Näin niinkuin lonkalta kerrottuna.
Positiivarien "Aamun ajatus" on eräitä mieluisia tervehdyksiä itselleni mennessäni avaamaan "luukkuani".
Tänään siellä tervehti minua tällainen meille kaikille vaikkapa lounaalla nautittavaksi:
"AAMUN AJATUS
Ole lojaali ihmisille jotka eivät ole paikalla.
Sen jälkeen huomaat muiden uskovan ja luottavan
sinuun enemmän. He tietävät, ettet puhu heistä
selän takana pahaa..."/Positiivarit/Aamun ajatus
Mistäs noita "Positiivarien" ajatuksia voisi löytää itsekin?
Olisin kovin mielelläni toimittanut nämä tiedot Sinulle suoraan, mutta kun yhteysteitosi eivät ole julkisia. Toivon ettei tähän suhtauduta "markkinointina", sillä tarkoitukseni on vain jakaa omaa iloani, jota aikanaan eräs ystäväni toi minulle.
Luulen, että tämä ohjaa oikeaan osoitteeseen eikä minun tarvinne enää kopsailla niitä tänne.
http://www.positiivarit.fi/aamiainen
mutta aiheeseen liittyen voisin jatkaa, että
pessimistin odotuksilla on suuremmat mahdollisuudet totetutua.
Jos etukäteen päättää, ettei jokin asia onnistu tai että jokin asia menee pieleen, näin luultavasti myös käy. Optimistilla on luultavasti paremmat mahdollisuudet uskoessaan myös onnistumisen mahdollisuuteen. Hän ainakin antaa sille paremmat mahdollisuudet. Pessimisti murehtiikin enemmän, hän murehtii asioita yleensä myös etukäteen. Optimisti kokee usein myös vastoinkäymiset mahdollisuuksina. Joku viisas onkin sanonut: "Maailma on täynnä mahdollisuuksia, joista monet ovat taitavasti naamioituneet ongelmiksi".
Optimistilla on luultavasti myös mukavampia ihmisiä ympärillään, kun ajatellaan millaisia ajatuksia ja mielikuvia kumpikin säteilee omaan ympäristöönsä.
Joku mainitsi että itseään ei voi muuttaa,väitän,kyllä voi.Toista ei,toisen pessimismiä ei voi muuttaa mutta kun itse jaksaa olla optimisti ja uskoa huomiseen eikä pelkää aina
pahinta,sillä onnistuu elämässään.
Optimisti näkee sään kuin sään positiivisesti,pessimistille ei mikään kelpaa.
Optimisti elää tätä hetkeä,pessimisti suree ja huolehtii jo tapahtumattomista joutavia.
Näin ajattelee tämä optimisti.
Optimisti putosi pilvenpiirtäjän katolta. Viidennessä kerroksessa oli ikkuna auki ja miehen kuultiin sanovan:
- Tähän mennessä on kaikki mennyt hyvin.
Kiinalaisessa palatsissa särkyi arvokas ruukku.
Kukaan ei kyennyt sitä korjaamaan. Lopulta eräs ruukuntekijä ryhtyi työhön pajassaan.
Ruukku valmisyi ja palatsissa ihailtiin:
- Tämähän on kauniimpi kuin oli ennen...
Ruukkumestarin pajassa oppipoika huomasi siivotessaan pajan nurkassa ruukunsirpaleita ja näytti niitä hölmistyneenä mestarille:
- Kaikki rakkaudella tehty on kaunista vajavaisenakin !
hörönauruista!!:))
Tuo naurun hörähdys lupaa hyvää.
Aikanaan osallistuin nauruseminaariin ja siellä oli joukko asiantuntijoita esitelmöimässä. Joku professori kertoi maailman parhaan vitsin
- kukaan ei nauranut.
Tuli nuori Turun puolen murteella puhuva nuorehko nainen ilman pienintäkään paperilappua. Kertoili kolme varttia ja sali nauroi yhtenään.
Minun on mahdoton kertoa vitsiä kun nauraa hörötän kertoessani.
sitten minä saavutan sen sata vuotta!
esimerkki lapsillesi ja läheisillesi sitten:)))
vasta sitten!:)
Hihii,oon niin iloisella tuulella taas :::)))))
mitä muuta kuuluu?