Kertooko henkinen väkivalta aina narsismista?

Puolisosi tuskin on narsisti, mutta mihin ihmeeseen tarvitset jotain diagnoosia?
Hän tuntuu olevan muuten vain v-mäinen tyyppi, ja parasta olisi päästä hänestä eroon mitä pikimmin.
Miksi kyselet toisten mielipiteitä? Toimi, jos et halua itseäsi rikottavan kokonaan.

Niin. Mitähän tuolla narsisti-sanalla oikein haetaan. Jotain ihmisen sisällä olevaa, päällepäin näkymätöntä palikkaa, joka osoittaa hänen kuuluvan johonkin vaaralliseen ulkoavaruuden asukkaiden heimoon?

Olisiko sinulla, aloittaja, parempi olo, jos saisit leimattua kyseisen ihmisen? Kasvaisiko vallantunteesi? Minkä kustannuksella ehkä?

Jos joku käyttäytyy kuvailemallasi tavalla, niin kannattaa ottaa etäisyyttä, ehkä lopullisesti. Ei siinä enempää tarvita, kun olet jo havainnot ja johtopäätökset tehnyt. Kannattaa uskoa omia tunteitaan ja omaa itseään mieluummin kuin pyrkiä leimaamaan muita ja pähkäilemään heidän asioitaan. Siinä menee vain ikä ja terveys.

Enpä enää miettisi kahta kertaa tuota erojuttua.

oikeastaan samantekevää, kummassakin hyväksikäytetään epäreiluin keinoin toiselle kuuluvaa hyvänlaatuista emotionaalista energiaa oman tunne-energian kartuttamiseksi

Aivan kuin olisi lukenut omaa elämäni nykyistä hetkeä ei ole helppo tehtävä kun ihmisessä kaksi niin erillaista puolta mutta oma jakaantunenkin pitäisi muistaa ja luulenpa että omalta osaltani ero on paras ratkaisu ikävä kyllä

Niin, ainakin niinpäin että narsismin kanssa henkinen väkivalta kulkee hyvin yhdessä. Kuvailemasi piirteet oli hyvin pitkälle samoja kuin omalla kohdallani puolisoni käytös oli. Ja ei tuo kyllä ihan normaalilta vaikuta. Ajattelin omassa suhteessani että miten rakkaus toimisi niissä tilanteissa, ja ei se ainakaan noinkaan toimi kuin listasit. Sitä kai mietti että kun tuo tai tuo kriteeri ei selkeästi täyty niin kuvittelenko, liioittelenko, ja onko vika minussa. Ihmisiä on kuitenkin eri vahvuuksilla huonolla itsetunnolla ja itsekkyydellä varustettuja, joten siihen mahtuu monenlaista, lisättynä vielä jokaisen omalla persoonalla. Jos on jatkuvasti paha olla, eikä toista kiinnosta suhteen tila, niin...Vieläkin on kysymysmerkki onko hän joku narsisti vai mikä, mutta enpä sillä tiedolla loppujenlopuksi tee mitään, minulle riittää että tiedän että hänellä on ainakin sellaisia piirteitä ja minun rajat tulivat vastaan. Energian suuntaaminen itseen ja omaan selviytymiseen kannattaa, ja niin vaikuttaa että olet tekemässäkin. Vaikkei kaikki ole todellakaan aina niin helppoa. Voimia irtiottoon jos siihen päädyt.

Hei!
Kuulostaa todella tutulta.
Meillä mykkäkoulua jopa 7viikkoa. Kyllästyin olemaan se, joka aina sovittelee riitoja vaikka miehessä myös syytä riitelyyn. Hän sai tästä aina sen tunteen, että taas oli oikeassa.
Hän käytti minun herkimpiä juttujani minua vastaan, käänsi asiat päälaelleen ja alkoi itse uskomaan niihin, huusi niitä totena vaikka ne eivät pitäneet paikkansa.
Hän ei ikinä pyytänyt minulta anteeksi, en kertaakaan nähnyt hänen itkevän/liikuttuvan 12vuoden aikana. Tänä aikana hän menetti mm.isovanhempansa, minä itkin hän ei.
Hän ei ikinä ollu väärässä, hänen mielipiteensä ainoa oikea.
Hän ei tarvinnut ystäviä kun oli niin ylivoimaisen hyvä.
Minun ystäväni eivät hänelle kelvanneet, kaikissa oli joku vika. Hän ei voinut sietää ylipainoisia ihmisiä, piti heitä tyhminä.
Tästä se ristiriita myös, kun aina tunne etten hänelle kelpaa tällaisena. Jos kävin ystävän kanssa lenkillä, en saanut siitä positiivista palautetta, ainoastaan tenttauksen: juoksitteko edes. Jos ja kun ei koskaan juostu niin se ei ollut hänen mielestään mitään.
Käytyäni kampaajalla, sain palautteen: joku muu väri ois voinu olla parempi.
Vaatetukseni ei häntä miellyttänyt, olisi pitänyt pukeutua vartalonmyöntäisiin vaatteisiin.
Sukulaisissani oli kaikissa vikaa, väärä työ, elämäntapa uskonto.

Puhutaan ihmisisestä jolla koko ajan vaihtui työpaikka. 12vuoden aikana pisin työsuhde 2vuotta. Pitkiä lomautus ja työttömyysjaksoja.
Joka joi alkoholia 3-5 iltana viikossa. Joka uhkapelasi taloutemme kuralle. Joka henkisesti pahoinpiteli minun aikaisemmasta liitosta olevat lapseni.

Hän määräsi tiskipöydällä fairy-pullon paikan. Se ei ollut luonnollisesti altaan ha hanan vieressä vaan siinä mihin hän sen laittoi. Hän poisti salaa sisustustani, pöytäliinat oli turhia ym pienet esineet.
Hän laittoi omat tarpeensa aina edelle.
Asiasta riideltiin, kun mielestäni lasten tarpeet olisi ensimmäisenä ja aikuisten viimeisenä, sain kommentin että "sinun kuuluukin olla viimeinen".

Haukuttuaan lapseni mitättömiksi nolliksi, kusipäiksi, ja minut vanhaksi lihavaksi lesboksi sain vihdoin voimia lähteä.
Kun fyysiset oireet päällä: unettomuus, suolisto, iho-oireet..

Nyt päälle nelikymppisenä kerään ihmisyyden rippeitä ja koitan lapsineni päästä elämästä kiinni. Minulta meni kaikki: koti, rahat, ulkonäkö, itsetunto.

Yhtä vaan kadun: miksi en lähteny aikaisemmin

....jatkoa edelliseen, olen ymmärtänyt että epätervettä käytöstä oli ja varmasti en itsekään täysin syytön. Tällaiseen tilaan kun suhde menee niin molemmista tulee esiin pahimmat piirteet

Tärkeintä lie laittaa omat rajat ja ymmärtää mitä haluaa elämäänsä ja mitä ei.
Minkälainen itse haluaa olla.

Ei se, että saako toiselle narsisti diagnoosin.

Se tieto ei ketään auta.

Ihmisten on itse ymmärrettävä hakea apua omaan pahaan oloon. Jos toinen osapuoli ei sitä myönnä eikä halua muutosta (kun ei itsessään näe mitään vikaa) on mahdotonta että mikään koskaan muuttuu.

Rankkoja juttuja

On vapauttavaa lähteä tuollaisesta hirmuhallinnosta ulos.
Se on traumatisoivaa ja jos on herkkä ihminen, niin palautuminen
vaikeutuu ja kestää aina yhä enemmän. Ei ihmisen tarvitse kestää
henkistä väkivaltaa ja siitä pääsee kyllä pois. Ihmistä voi rakastaa
silti, mutta kauempaa ja kertoa tämä rehellisesti, omasta pahasta olosta.
Toisen uuvuttaminen kertoo tunteettomasta, ilman empatian kykyä olevista
narsisteista. Totta kai hekin ovat ihmisiä, mutta kyvyttömämpiä rakentamaan
omaa arvomaailmaa niin, että elämä olisi parisuhteessa onnellista. Jos on pitkä
suhde, niin tällaiset mykkäkoulut on hyvä voittaa vaikka yhteisessä terapiassa.
Narsistiin koskee eron jälkeen syvästi, jos on pitkä parisuhde, siksi on vain nostettava kissa pöydälle. Järjestelmällinen toisen kiduttaminen on kuin ei eläisi ollenkaan. Nuorissa suhteissa välitön ero on paras ratkaisu.