Olisin kysynyt onko kenellekään käynyt tällä tavalla? Minulla on poika 3v ja tyttö täyttää nyt kohta 6kk.Kun tyttäreni syntyi poikani tuli mieheni kanssa katsomaan minua ja uutta vauvaa sairaalaan.Minä en uskonut silmiäni minun pikku pojastani oli kasvanut niin iso(muka)vaikka olin ollut pois hänen luotaan vain yhden päivän.Nyt en huomaa että hän olisi mitenkään niin iso poika mutta siellä sairaalassa se oli ainakin minulle aika moinen järkytys.
Toisen lapsen syntymä
ihmetellyt
6579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toinen lapseni syntyi poikittain eikä tuntunut
oikeinn miltään eli se siitä synnytys pelosta
Kun olet katsellut muutaman tunnin sitä vastasyntynytta ja kaikki muutkin lapset, joita olet sinä aikana nähnyt, ovat olleet vastasyntyneitä, tuntuu se oma pikku piipero tosi isolta kun hänet taas näet. Siinä tilanteessa pitää oikeen keskittyä ajattelemaan, kuinka pieni se esikoinen on.
Minun kahdella vanhimmalla lapsella on pikkuisen yli 1.5 vuotta ikäeroa, eikä esikoinen vielä puhunut oikeastaan kitään kun kakkonen syntyi.Minun piti sanoa ääneen, että esikoinen on "äidin pieni", ennen kuin sisäistin sen, kuinka pieni tämä tyttö oli. Kolmannen syntyessa ei ollut yhtä vaikeaa sopeutua siihen, että edellinen on vielä pieni, mutta kyllä siihenkin piti hiukan keskittyä.
Itelläni oli aluksi tosi vaikeaa sisäistää esikoiseni pienuus. Tuli jotenkin vähän semmoinen hylkimis tunne niinkuin eläimille.Eli kyllä poika osaa kaiken kun on noin iso oikeastaan alkaa nyt vasta ymmärtämään että poika on yhtä lailla minun pieni vauvani joka tarvitsee minua niin kuin kuopuskin. Olen tuntenut kauheaa syyllisyyttä nyt kun olen tajunnut kuinka isona olen poikaani pitänyt.oliko sinulla tälläistä vai olenko jotenkin poikkeuksellinen kun minulla meni näinkin pitkään ennenkuin tajusin että ei se poika yhdessä yössä isoksi kasvanut.
mulla on poika just 5v ja tyttö nyt 10kk ja muistan kuinka mä tunsin itseni vauvan synnyttyä jotenkin ihan oudolla tavalla hämmentyneeksi suhteessa poikaani:en tiennyt onko se iso vai pieni enkä osannut hetkeen oikein suhtautua omituiseen olooni.tunsin tuntemuksistani huono omaatuntoakin vaikken tiennyt miksi.Aika nopeasti se meni ohi, tietysti, mutta kummallista se oli.POika oli ensin myös vauvasta hämmentynyt ja mustasukkainen myös.Nyt jo sujuu onneks arki jo normaaliin tapaan.:)
Tarkoititkohan tällaisia tuntemuksia.
Kyllä,mulla se tunne oli kauhean voimakas jollain tavalla tunsin että tyttöni oli niin pieni että hän ja vain hän tarvitsee minua. onneksi mieheni ymmärsi auttaa minua ottamalla poikamme mukaan omiin juttuihin että hänelle ei tullut sellaista tunnetta että nyt toi uusi vauva tuli ja kukaan ei huomaa minua. Meilläkin on alkanut arki jo luistaa ja rakkautta riittää molemmille,otan itselleni ja pojalleni aikaa olla aivan kahdestaan ja tehdään jotain kivaa yhdessä siinä se mustasukkaisuuskin on alkanut hävitä tietysti joskus hän haluaisi että meidän aika jatkuisi pitempään kun pystyn antamaan.
Kyllä! Poikani oli 3,5v kun tytär syntyi. Ihmettelin itsekin samaa...hän oli niin pieni vielä sairaalaan lähtiessä...ja nyt, kädet kuin isot lapiot, sylissä ISO poika. Näin se on kaikki suhteellista ;-)