Olen ilolla seurannut ystäväpiirin kutsuja tapaamisiin, jotka tapahtuvat jossakin mukavassa rantakahvilassa. Samoin on sukujuhlat jo vuosia olleet 'nyyttikestejä' jossa osallistujat sopivat tuomisistaan. Näin kertyykin näyttävä pitopöytä, ilman emännän yksinäistä puurtamista.
Meillä on mieheni suvulla tapana tavata elokuun lopulla, tänä vuonna osallistun laittamalla ison mätihyytelön. se on tukevampaa, voi jopa leikata kuin mätivati, jossa mäti on sekoitettunä punasipulin ja hapankerman kanssa. Illan mittaan sillä on tapana löystyä mössöksi, kun taas hyytelöity pysyy ryhdissään.
Jouluksi tein tyttären joulupöytään tuon mätihyytelön, koristeltuna se on juhlava herkullisuuden lisäksi. Suosittelen nyyttikestejä pienemmissäkin tapaamisissa!
Meillä on mieheni suvulla tapana tavata elokuun lopulla, tänä vuonna osallistun laittamalla ison mätihyytelön. se on tukevampaa, voi jopa leikata kuin mätivati, jossa mäti on sekoitettunä punasipulin ja hapankerman kanssa. Illan mittaan sillä on tapana löystyä mössöksi, kun taas hyytelöity pysyy ryhdissään.
Jouluksi tein tyttären joulupöytään tuon mätihyytelön, koristeltuna se on juhlava herkullisuuden lisäksi. Suosittelen nyyttikestejä pienemmissäkin tapaamisissa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyyttärit on vanha hyvä juttu, jota harrastimme jo ainakin 60-luvulla.
Meillä oli tapana soutaa serkusten kanssa saareen, erilaiset eväät oli kaikilla mukana. Leipää voita ja palvinlihaa oli monella, ja kotijuustoakin, joka oli herkkuani. Pullanlentiä oli joillakin eväänä.
Marjastimme ensin korimme täyteen, sen jälkeen sytytimme valkean ja paistoimme lettuja murskattujen mansikoiden kanssa, ja keitimme kahvit.
Vilttejä levitimme ruohikkon ja otimme nokkaunet kuka malttoi. Kerran yllätti ukonilma ja sadekuuro meidät, ja saimme juosta viltteinemme ja koreinemme heinälatoon. Täyskasvuisina emme enää harrastaneet saarelle soutua, mitä nyt kukin perheensä kanssa teki marjaretkiä. Tapasimme heinätalkoissa ja puima--aikoina, samoin häissä ja hautajaisissa, mutta nuo nuoruuden saariretket on säilyneet iloisimpina kesämuistoina.
Minä vien itseni vaan, jos kesteihin pyydetään, ehkäpä olen mätisäkki muiden mielestä, ja saa riittää se :)
Eiköhän nyyttäreistä sovita etukäteen ?
Vien kuitenkin aina jonkun pienen tuliaisen (namiaisia, suolaista tai makeaa) kukkien lisäksi.
Kyllä niistä pitää sopia etukäteen, eihän tavalliselle vierailulle kovin suuria tuliaisia viedä. Minusta on ollut hauskaa lukea asiaan liittyviä kirjoituksia, nuo kesämuistot on niin raikkaita ja hauskoja lukea.
Minullakin on heinätalkoista muistoja Sipoon ajoilta, jolloin katoin pellonlaidalle lounastarjoilunkin. Perunat pyyheliinaan käärittyinä ja sillipurkki liinalle leipävadin ja voiaskin kanssa. Paistettuja silakoita etikkaliemessä oli suosittua, samoin silakkarullat.
Kyllä ruoka maittoi ja itse tehty kotikalja teki kauppansa. Laskuojassa viileässä oli pieni tonkka ja alumiinimuki, josta kävivät kaljaa juomassa. Päivän päätteeksi oli porukalle sauna kuumana, jossa sai pestä hiet. Äitikin laittoi silloin 17 saunavihtaa muistelen 😊))
Kivoja joskin työläitä kesämuistoja niistäkin monista talkoista jäi.