Kuinkahan monta kertaa elämäsä olen kuullut voi kauhea kun sä olet pitkä ja nykyisin voi kauhea kun sä olet laiha! Miten sä onnistut?kun mulla nää kauheat läskit?oikeasti kerro nyt...
Mä en jaksa en mä ole mikään kävelevä laihdutusopas läskeille,miksi mua ei jätetä rauhaan. Ensiksi sain kuulla pituudesta ja ylä asteella olin vähän ylipainoinenkin ja sain kuulla olevani iso jne. nyt sitten tämä liian laiha,liian pitkä liian sitä ja tätä. Ei kai se kuulu kenellekään miltä mä näytän.
Minkä takia mä en voi sanoa lyhyelle ja läskille että voi helvetti kun olet läski kääpiö jos mä olisin ton näköinen niin tappaisin itseni...
Läskeille ei saa sanoa et ne on läskejä miksi ei?
Miksi ei voi sanoa ettei sun kannata syödä noin paljon,ajattele mitä yhteiskunta joutuu maksaa pelkästään noista sun läskeistäsi ja muutenkin olet epämiellyttävän näköinen???
Arvaa mitä multa kysyttiin vähän aikaa sitten et onko kukaan koskaan luullut mua pojaksi? Aika kohteliasta eikö vaan,mä olin tosi otettu. Ihmettelen vaan että eikö sanojat tajua et tollanen loukkaa tosi paljon vai onko se niin et kateelliset läskit haluaakin loukata tai luulevat et laihemmet ihmiset kestää kuulla mitä vaan vain koska ne on laihoja!!
On päiviä jolloin mä en yksinkertaisesti jaksa mennä ihmisten ilmoille vaan piiloudun himaan,yhä useammin,mä en jaksa ihmisiä ja mulla ei ole paljoa ystäviä,ne jäi edelliselle paikkakunnalle kun muutettiin. Toivon et jonain päivänä häviäisin niin,et voisin kulkee joka paikassa eikä kukaan näkisi mua.Eikä kukaan neuvoisi miltä tulisi näyttää ja millainen mun pitää olla.
Tämän viikon kohokohta on et olen laihtunut 2,5kg mutta vielä on matkaa tavoitteeseeni.Tällä viikoll a ei ole ahdistanut niin paljon vaikka en edelleenkään saa unta onko mahdollista tulla hulluksi jos ei nuku??Välillä tuntuu että kuolen ihan vaan siihen että sattuu sisältäpäin...
0000
Mä en jaksa en mä ole mikään kävelevä laihdutusopas läskeille,miksi mua ei jätetä rauhaan. Ensiksi sain kuulla pituudesta ja ylä asteella olin vähän ylipainoinenkin ja sain kuulla olevani iso jne. nyt sitten tämä liian laiha,liian pitkä liian sitä ja tätä. Ei kai se kuulu kenellekään miltä mä näytän.
Minkä takia mä en voi sanoa lyhyelle ja läskille että voi helvetti kun olet läski kääpiö jos mä olisin ton näköinen niin tappaisin itseni...
Läskeille ei saa sanoa et ne on läskejä miksi ei?
Miksi ei voi sanoa ettei sun kannata syödä noin paljon,ajattele mitä yhteiskunta joutuu maksaa pelkästään noista sun läskeistäsi ja muutenkin olet epämiellyttävän näköinen???
Arvaa mitä multa kysyttiin vähän aikaa sitten et onko kukaan koskaan luullut mua pojaksi? Aika kohteliasta eikö vaan,mä olin tosi otettu. Ihmettelen vaan että eikö sanojat tajua et tollanen loukkaa tosi paljon vai onko se niin et kateelliset läskit haluaakin loukata tai luulevat et laihemmet ihmiset kestää kuulla mitä vaan vain koska ne on laihoja!!
On päiviä jolloin mä en yksinkertaisesti jaksa mennä ihmisten ilmoille vaan piiloudun himaan,yhä useammin,mä en jaksa ihmisiä ja mulla ei ole paljoa ystäviä,ne jäi edelliselle paikkakunnalle kun muutettiin. Toivon et jonain päivänä häviäisin niin,et voisin kulkee joka paikassa eikä kukaan näkisi mua.Eikä kukaan neuvoisi miltä tulisi näyttää ja millainen mun pitää olla.
Tämän viikon kohokohta on et olen laihtunut 2,5kg mutta vielä on matkaa tavoitteeseeni.Tällä viikoll a ei ole ahdistanut niin paljon vaikka en edelleenkään saa unta onko mahdollista tulla hulluksi jos ei nuku??Välillä tuntuu että kuolen ihan vaan siihen että sattuu sisältäpäin...
0000
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä sinulle sanotaan niin, koska olet LIIAN laiha? Olen itsekin ollut joskus laiha ja sain kuulla siitä jatkuvasti. Kannattaa ottaa asia ihan huumorilla, mitä siitä tyhjää stressaamaan.Ihmiset vain ovat sellaisia, välillä ajattelemattomia.
Sinun kirjoituksistasi huomaa että ongelmasi ei ole ruoka vaan heikko itsetunto. Et pysty sitä parantamaan laihduttamalla vaan menemällä ammattiauttajalle ja paneutumaan syihin jotka heikon itsetuntosi aiheuttavat.
Jos et nytkään kestä kysymyksiä laihuudestasi, niin arvaa kuinka hyvin kestät kun laihdutat lisää.Sitten alkaa hirveä valitus kuinka pahalta näytät ja että olet ihan luurankomaisen laiha yms. Usko minua, liika laihuus oikeasti näyttää pahalta. Varsinkin jos luut törröttävät polvilumpioissa yms.
Älä pilaa kehoasi laihduttamalla liikaa. Et tule olemaan laihempana yhtään onnellisempi vaikka niin luulet. Hakeudu johonkin ammattiauttajalle.
mutta olen jo aikaisemmin käynyt vuoden terapiassa ja käyttänyt kaksi vuotta masennuslääkkeitä ja arvaa mitä miun terapeutti mm. selitti mulle,että mun pitäis muuttaa mun pukeutumista heh,voitko kuvitella et sellainen auttoi paljon ja kun puhuin painosta (lekuri oli aika paljon ylipainoinen 50vee nainen) se sanoi ettei se ole tärkeää.Miten se voi sanoa niin se on MULLE tärkeää!!Mä olen juuri sopivanpainoinen en näytä luurangolta ja on sanottava tuohon että olen saanut positiivisempaa huomiota kun olen laihempi että niin se vain on. Ihmiset sanoo,että älä laihduta itseäsi hoikaksi vaikka tosi asia on että löysiä,läskejä ihmisiä halveksutaan.
Ongelma tuntuu olevan se, että psykiatrina/auttajana on harvoin henkilö, joka olisi itse kokenut minkäänlaista (kunnon) syömishäiriötä. Ne vaan alkaa selittämään miten kaiken syynä on, että sun sosialisissa kuvioissa tai jossain vastaavassa on vikaa (mielessä ei tunnu käyvän, että syömishäiriöt ehkä olisi syynä tähän).
Eivät ne tiedä mitä se on. Ajatukset pyörii siinä hemmetin ruuassa ja ulkonäössä koko ajan. Ei ne katoa vaikka selittäisit terapeuttitätsylle, kuinka sun sisarukset ja vanhemmat kohtelee sua.
Ja aivan, ei sekään toimi jos tätsy edustaa juuri sitä painoluokkaa, jota itse kammoksuu. Istut siinä tuolissa ajatellen, että hyihyi tollaseks mä en haluu (näin yksinkertaistaen).
ETSINTÄKUULUTETAAN siis hyvännäköinen ja syömishäiriöistä kärsinyt, toki niiden ylipäässyt, psykiatri (alle 30 v:n ikä plussaa!).
On totta, että painontarkkailukäynnitkin tekee kaikista ärsyttävimmäksi se, kun tollanen joku 50-kymppinen, lihava, lyhyt, ruma täti-ihminen siinä selittää, että "olenhan minäkin elämässäni pärjännyt hyvin, mikset siis sinäkin?"
Siinä miettii vaan, että ei helvetti, kattosit nyt itteäs peiliin.
Ei se mua lohduta, että jotkut muut pärjää vaikka kuinka läskeinä ja sitten ne läskit vielä ajattelee, että anoreksiakin johtuu siiitä, että haluaa poikaystäviä tai muita typeriä syitä ne keksivät, kuten perhesuhteet ja muut vastaavat...
Mun haluni laihtua liittyy ainoastaan siihen, että mun on vain pakko. En osaa muutoin sitä selitää, haluan vain tulla toimeen itseni kanssa jotenkin, hallita jotakin, mihin on mahdollista vaikuttaa.
Poikaystäväehdokkaita pyöri ihan tarpeeksi ympärillä normaalipainoisenakin, joten se ei ole syynä. Nykyisestäkin haluan ennemmin päästä eroon, sillä sen seurassa tulee aina syötyä jotain ja tiedän olevani tylsää seuraa, kun en osaa keskittyä mihinkään muuhun, kuin kalorien laskemiseen päässäni ja siihen, kuinka monta grammaa laihdun mistäkin liikkimisesta.
Suhteeni perheeseenikin ovat aina olleet todella hyvät, tosin syömishäiriöni on tuottanut turhaa tuskaa heille ja samalla itseäni sattuu, kun näen heidän kärsivän tilanteestani.
Olen itsekeskeinen, paha ihminen, tiedän sen mutta en osaa parantua tästä.
Pelkään, että anoreksia seuraa minua siihen asti kunnes pääsen pois tästä elämästä.
Silloin voin lopettaa ainaisen suunnittelun, liikuntaohjelmat ja paastot.
Kuolema tulee olemaan vapautukseni tästä itsetuhosta.
Mulla ei ole mitään järkevää syytä olla syömishäiriöinen muuta kun se että itse haluan olla laihempi ja siihen ei ole mitään ulkopuolelta tulevaa syytä.Kuten se,että olen katsellut lehtiä ja haluan olla mallien näköinen. Ei mua ei itseasiassa edes ulkonäkö kiinnosta niin paljon ainoastaan haluan olla hoikempi,hoikempi,hoikempi.
Ja se helvetin kamala akka siellä terapiassa ei ymmärrä ja sen huoneessa on RUOKAA voitko kuvitella,kenellä on työhuoneessa ruokaa (tai ainakaan niin paljon) Ja se pitää sellaisia liian kireitä paitoja joten sen läskit vyöryvät sen housun vyötärön yli sellaisina kuvottavina makkaroina. Joka kerta kun olen lähtenyt sieltä mua oksettaa ja kestää monta päivää et pystyn syömään. Eikö ole ollutkin toimivaa terapiaa??
Yritä sinäkin kuitenkin kestää ja mulle oli apua kun luin Marya Hornbacherin kirjan Elämä kateissa,en tiedä kirjoitinko sukunimen oikein. Mutta kuitenkin kaikkien jotka kamppailee syömishäiriön kourissa ja varsinkin ne täällä kävijät jotka haikailee syömishäiriön perään lukekaa tämä kirja...