https://www.youtube.com/watch?v=Q0HUu2n-4tA
https://www.youtube.com/watch?v=jLXbEx1Jlcs
Auttanut vaikeina hetkinä, mielenkiintosta miten elämä yllättää luulin ajat sitten päässeeni yli tietyistä paska jutuista jota mulle tehtiin mutta ei vaan millään viha ja katkeruus lähtenyt, 2 vuotta podin sellasta ja varmasti tuskiin myös sellaisille ihmisille jotka eivät sitä ansainneet.
Koskaan ennen ei ole näin käynyt koska olen aina ollut rauhallinen, kärsivällinen ja ystävällinen, ehkä osaksi johtu siitä että yritin ymmärtää heitäkin loppuun asti jotka selvästi ihan ilkeyttään levittivät valheita musta selän takana ja väänteli asioita muuksi mitä ne oli, nyt ainakin tiedän suunnilleen oman ns "Breaking Pointin".
Pakko purkaa tekstinä tämä koska tänne esim tunteistaan kirjoittaminen auttoi yli eräästä rakastumisesta joka oli yksipuolista ja siitä huolimatta ei meinannu tunteen hävitä vaikka antoi toisen olla eikä yrittänyt mitään mutta joskus asiat vaativat aikaa.
Se huono puoli että viha ja katkeruus on väärä tapa käsitellä asioita vaikka siihen olisikin aihetta ja kyllä sen verran vääryyttä tehtiin mulle että oli aihettakin mutta väärä tapa, siitä huolimatta olen kiitollinen että noin kävi koska se pakotti mut tutkimaan itteäni syvemmältä kuin koskaan sisintäni.
Nyt voin sanoa että kunnioitan ja rakastan itseäni aidosti ja terveellä tavalla, lisäksi olen entistä vahvempi ja henkisesti aikuistunut ja kasvanut lisää vaikka kuvittelin että ei nyt enää yli 30 voi henkisesti kasvaa ja että olisin niin aikuinen jne. Elämähän on jatkuvaa henkistä kasvyua jos sallii itselleen sen, ja onneksi on rehellinen itelleen ja ihan kaunistelematta oma ittensä ja myös niitä huonoja puolia saanut kitkettyä itestään ja ne omat virheet ja viat pystynyt myöntään.
Nyt ei muuta ku se treffailu taas käyntiin ja löytyy se aikuinen kestävä parisuhde.
Näin miehenä voin sano että en ole koskaan itkenyt yhtä paljon ilosta kuin nyt, kivuliasta on itsetutkiskelu joskus mutta se kannattaa tehdä jos näkee että siihen on tarvetta.
Mitään anteeksi antoa, sääliä tai ymmärrystä en ole vailla kunhan johonkin puran.
Ei viitsi ystäviä vaivata joka asialla.
https://www.youtube.com/watch?v=jLXbEx1Jlcs
Auttanut vaikeina hetkinä, mielenkiintosta miten elämä yllättää luulin ajat sitten päässeeni yli tietyistä paska jutuista jota mulle tehtiin mutta ei vaan millään viha ja katkeruus lähtenyt, 2 vuotta podin sellasta ja varmasti tuskiin myös sellaisille ihmisille jotka eivät sitä ansainneet.
Koskaan ennen ei ole näin käynyt koska olen aina ollut rauhallinen, kärsivällinen ja ystävällinen, ehkä osaksi johtu siitä että yritin ymmärtää heitäkin loppuun asti jotka selvästi ihan ilkeyttään levittivät valheita musta selän takana ja väänteli asioita muuksi mitä ne oli, nyt ainakin tiedän suunnilleen oman ns "Breaking Pointin".
Pakko purkaa tekstinä tämä koska tänne esim tunteistaan kirjoittaminen auttoi yli eräästä rakastumisesta joka oli yksipuolista ja siitä huolimatta ei meinannu tunteen hävitä vaikka antoi toisen olla eikä yrittänyt mitään mutta joskus asiat vaativat aikaa.
Se huono puoli että viha ja katkeruus on väärä tapa käsitellä asioita vaikka siihen olisikin aihetta ja kyllä sen verran vääryyttä tehtiin mulle että oli aihettakin mutta väärä tapa, siitä huolimatta olen kiitollinen että noin kävi koska se pakotti mut tutkimaan itteäni syvemmältä kuin koskaan sisintäni.
Nyt voin sanoa että kunnioitan ja rakastan itseäni aidosti ja terveellä tavalla, lisäksi olen entistä vahvempi ja henkisesti aikuistunut ja kasvanut lisää vaikka kuvittelin että ei nyt enää yli 30 voi henkisesti kasvaa ja että olisin niin aikuinen jne. Elämähän on jatkuvaa henkistä kasvyua jos sallii itselleen sen, ja onneksi on rehellinen itelleen ja ihan kaunistelematta oma ittensä ja myös niitä huonoja puolia saanut kitkettyä itestään ja ne omat virheet ja viat pystynyt myöntään.
Nyt ei muuta ku se treffailu taas käyntiin ja löytyy se aikuinen kestävä parisuhde.
Näin miehenä voin sano että en ole koskaan itkenyt yhtä paljon ilosta kuin nyt, kivuliasta on itsetutkiskelu joskus mutta se kannattaa tehdä jos näkee että siihen on tarvetta.
Mitään anteeksi antoa, sääliä tai ymmärrystä en ole vailla kunhan johonkin puran.
Ei viitsi ystäviä vaivata joka asialla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tsemppiä ja hyvää onnea treffailuun ja toivottavasti löytyy sellanen henkilö, jonka kanssa jakaa elämää.
Itse en kyllä yhtä vahva kuin sä, oppinut vaan etten kelpaa muille, mussa on liikaa vikoja päällä päin ja myös sisältä olen rikki, synnyin sekundana ja sekundakappaleesta ei priimaa voi korjaamallakaan tehdä. Joten omalla kohdalla kuvitelmat parisuhteesta olen jo haudannut syvälle maan alle. Ei vaan oltu tarkoitettu ketään kohdalle tulevaksi.
Aloittajalle ja muille toivotan parempaa tuuria niin parisuhdeasioissa kuin muutenkin elämässä.
Toivon että sulla tulee vastaan sellanen ihminen jonka kans teillä vaan loksahtaa kaikki kohilleen ja saat hyvän kumppanin. Älä menetä toivoa koska kun on toivoa, on unelmia, kun on unelmia on pääämääriä ja kun on päämäärä niin sen jossain vaiheessa saavuttaa, näin ainakin uskon.
Joo no ei se vahvuus ole hetkessä tullut ja on vaatinut paljon kipua, olin nuorempana erittäin huono itsetuntonen ja annoin ihmisten kävellä yli ja manipuloida mutta pohjimmiltaan varmaan se vahva luonne autto oppimaan virheistä ja tulemaan sinuiksi ittensä kanssa, ei tässä itelläkään ole vuosiin suhdetta ollut enkä täydellinen ole että on vieläkin tiettyjä vikoja joita vois korjata toki kaikkeahan ei pysty eikä varmaan tarvikkaan kun aattelen että ihminen on kokonaisuus hyvine ja huonoine puolineen. Ja kyllä tietenkin on myös heikkokin välillä ja saakin olla.
Sitä kun ollut pitkään ilman parisuhdetta ja siihen päälle kaikki paska mistä piti selvitä niin alkanu miettiin etät ei kelpaa kellekkään mutta nyt aatellu että ei pidä antaa liikaa valtaa sellasille ajatuksille, koska niin kävi sen vihasuudenkin kanssa että annoin valtaa liikaa sille niin kesti niin kauan päästä eroon siitä.
Toki varmaan sekin tekee kun tulee ikää lisää niin oppii oleen välittämättä tietyistä asioista, kyllä olen kauhuissaan että kuinka ruosteessa onkaan kn ei ole pitkään aikaan edes treffeillä käynyt mutta omana ittenäni se pitää olla ja jos tuntuu tökkivän niin heittää huumoria kehiin vaikka vähän itseironiaa että oonpa ruosteessa tms.
Ja toki toisten kans tulee juttuun heti ja toisten kans vaatii aikaa mutta aina ois hyvä jonkun aikaa tutustua ennenku tekee pätöksiä ja tietenkin itsekkin pitää olla rehellinen ja puhua jos pidemmälle menee että on ollut tollasia juttuja takanapäin niin toinen voi ymmärtää paremmin, sen ainakin oppinut että ei kannata padota asioita ja kaikesta ei kannata yrittää yksin selvitä että jos voi apua pyytää niin kannattaa sitäkin pyytää, pahoillani olen sellaisten ihmistyen puolesta joilla ei ole ystäviä tai perheen jäseniä, että kyllä sitä saa olla onnellinen että on joku jolle puhua, toiset asiat tykkään purkaa kirjottamalla tai musiikkiin tai johonkin muuhun luovaan kuten piirtämiseen.
Tietenkin kun pitkään olin tosikko niin pitää taas muistaa se pilke silmäkulmassa.