Miksi ihmiset ihastuvat? Mistä tunteet lähtee? Miksi niitä on niin vaikea vastustaa, ja järjellä on täysi työ pitää elämä järjestyksessä? Olen onnellinen, iloinen, rakastettu ja rakastunut. Kuitenkin...
Tutustuin sinuun viime syksynä. Tai oikeammin sinä tutustuit minuun. Silloin olin viisas, enhän tuntenut sinua vielä. Tein heti alkuun selväksi, että seurustelen, eikä minusta siis ole syytä odottaa mitään. Kun aika on kulunut, olet saanut tietää lisää elämästäni, suhteestani, ystävistäni... kaikesta. Meistä tuli ystäviä ja näemme toisiamme joka viikko. Et ole sen ensimmäisen päivän jälkeen antanut mitään vihjettä, et tehnyt yhtään elettä, että olisin sinulle muuta kuin ystävä. Miksi olisitkaan? Ehkä et tunne mitään sen enempää, tai viisaasti jätät asian omaan tietoosi seurusteluni takia. Kummin tahansa, sillä ei ole väliä. Millä on minulle mitään väliä, ovat omat tunteeni. Tai siis, se on kaikki millä on mitään väliä. Hymysi on asia, jota voisin katsoa tunnista toiseen, vuorokauden ympäri ja seuraavalle viikolla, enkä koskaan kyllästyisi siihen. Kirkkaat silmäsi pelastavat päiväni aina kun näen ne. Lämmin äänesi ja aito kiinnostus muihin ihmisiin ovat ominaisuuksia, joita kaikilla pitäisi olla, tai joita kaikkien pitäisi kunnioittaa. Et koskaan pitkästy kiusoittelemaan minua, nauramaan vitseilleni ja kuuntelemaan typeriä tarinoitani ja pieniä ongelmiani. Olet kaikkea, mitä ystävästä voi toivoa. Kuitenkin toivon, että olisit jotain enemmän. Tai en oikeasti, mutta unelmissani. Unelmissani olemme onnellisia, saan suudella sinua, koskea sinua, kertoa sinulle tunteeni. Unelmissani voin kiertää käteni ympärillesi ja tuijottaa silmiisi minuutista toiseen. Todellisuudessa yritän tuntea jokaisen liikkeesi, hengityksesi, kun istumme vierekkäin. Todellisuudessa annan sinulle ystävällisen halauksen pimeässä yössä hauskan illan jälkeen, ja haluaisin kuiskata pehmeästi korvaasi, mutta en tee sitä. Todellisuudessa seison ikkunani ääressä ja toivon näkeväni sinusta vilauksen kävellessäsi ohitse. Todellisuudessa annan sinulle merkitseviä katseita kun et voi nähdä niitä, hymyilen sinulle, koska olet sinä ja toivon, että näkisit lävitseni. Eilen tunsin kätesi pienimmätkin liikkeet selälläni kun tanssimme, nojauduin lähemmäs kun juttelimme kylmässä ulkoilmassa. Juuri sen verran, mikä on ystäville sopivaa. Samalla toivoin, että huomaisit, mitä olen yrittänyt saada sinut näkemään, ja pelkäsin, että saattaisit tehdä sen. Meillä ei ole tulevaisuutta yhdessä, sillä olen laittanut rakkauden ja ihastumisen eri puolille vaakaa, ja rakkaus voittaa joka kerta. Mutta haluan sinun tietävän, olet todella tärkeä minulle, ja tuot sen jokapäiväisen piristyksen elämääni. Olemmehan ystäviä vielä kauan tämän jälkeenkin?
Tutustuin sinuun viime syksynä. Tai oikeammin sinä tutustuit minuun. Silloin olin viisas, enhän tuntenut sinua vielä. Tein heti alkuun selväksi, että seurustelen, eikä minusta siis ole syytä odottaa mitään. Kun aika on kulunut, olet saanut tietää lisää elämästäni, suhteestani, ystävistäni... kaikesta. Meistä tuli ystäviä ja näemme toisiamme joka viikko. Et ole sen ensimmäisen päivän jälkeen antanut mitään vihjettä, et tehnyt yhtään elettä, että olisin sinulle muuta kuin ystävä. Miksi olisitkaan? Ehkä et tunne mitään sen enempää, tai viisaasti jätät asian omaan tietoosi seurusteluni takia. Kummin tahansa, sillä ei ole väliä. Millä on minulle mitään väliä, ovat omat tunteeni. Tai siis, se on kaikki millä on mitään väliä. Hymysi on asia, jota voisin katsoa tunnista toiseen, vuorokauden ympäri ja seuraavalle viikolla, enkä koskaan kyllästyisi siihen. Kirkkaat silmäsi pelastavat päiväni aina kun näen ne. Lämmin äänesi ja aito kiinnostus muihin ihmisiin ovat ominaisuuksia, joita kaikilla pitäisi olla, tai joita kaikkien pitäisi kunnioittaa. Et koskaan pitkästy kiusoittelemaan minua, nauramaan vitseilleni ja kuuntelemaan typeriä tarinoitani ja pieniä ongelmiani. Olet kaikkea, mitä ystävästä voi toivoa. Kuitenkin toivon, että olisit jotain enemmän. Tai en oikeasti, mutta unelmissani. Unelmissani olemme onnellisia, saan suudella sinua, koskea sinua, kertoa sinulle tunteeni. Unelmissani voin kiertää käteni ympärillesi ja tuijottaa silmiisi minuutista toiseen. Todellisuudessa yritän tuntea jokaisen liikkeesi, hengityksesi, kun istumme vierekkäin. Todellisuudessa annan sinulle ystävällisen halauksen pimeässä yössä hauskan illan jälkeen, ja haluaisin kuiskata pehmeästi korvaasi, mutta en tee sitä. Todellisuudessa seison ikkunani ääressä ja toivon näkeväni sinusta vilauksen kävellessäsi ohitse. Todellisuudessa annan sinulle merkitseviä katseita kun et voi nähdä niitä, hymyilen sinulle, koska olet sinä ja toivon, että näkisit lävitseni. Eilen tunsin kätesi pienimmätkin liikkeet selälläni kun tanssimme, nojauduin lähemmäs kun juttelimme kylmässä ulkoilmassa. Juuri sen verran, mikä on ystäville sopivaa. Samalla toivoin, että huomaisit, mitä olen yrittänyt saada sinut näkemään, ja pelkäsin, että saattaisit tehdä sen. Meillä ei ole tulevaisuutta yhdessä, sillä olen laittanut rakkauden ja ihastumisen eri puolille vaakaa, ja rakkaus voittaa joka kerta. Mutta haluan sinun tietävän, olet todella tärkeä minulle, ja tuot sen jokapäiväisen piristyksen elämääni. Olemmehan ystäviä vielä kauan tämän jälkeenkin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
rakkaani...
jaksa lukea. Käyttäkää edes kappalejakoa että voisi edes yrittää.
Alkuperäiseltä erittäin johdonmukaista tekstiä ja hyvää suomenkieltä.
Kannattaisi lukea muutakin kuin sarjakuvia niin lukutekniikka kehittyisi ja jaksaisi lukea ennen pitkää myös vähän vaikeatajuisempia tuotteita, jopa kaunokirjallisuutta.
Muutoin jää moni hiukan suurempaa syventymistä vaativa asia huomaamatta ja siinä sivussa helposti viisastumattakin...
Ihana kirjoitus! Tämä on juuri kuin mun elämästäni. Ihastukseni ei tiedä todellisista tunteistani; Herran Jumala, mä varmaan pyörtyisin siihen paikkaan, jos hän kertoisi tuntevansa samoin kuin minä! En ole edes mikään teinari enää. Mies on kyllä jonkin verran nuorempi kuin minä. Ihanaa siis olisi jos voisin olla ystävä, mutta enpä panisi pahakseni muuttaa elämäni kulkusuuntaa...
Jeps, nuo tunteet o minullekkin niin niin tuttuja
elämästäni, vain sillä erolla että tämä
hyvä ystäväni(myös mieheni hyvä ystävä) tietää
tunteistani ja hänellä on myös tunteita minua kohtaan! Tosin sekään ei ole helppoa, koska
olemme uskollisia puolisoillemme ja lapsillemme,
joten meidän välille ei voi koskaan näissä olosuhteissa syntyä mitään :( .
Se satuttaa yllättävän paljon, vaikka se on ollut
alusta asti tiedossa.
Onneksi meillä on kuitenkin ystävyytemme.
Välilä tunnen fyysistä kipua, kun tekisi niin mieli suudella häntä...