Ihan tähän alkuun niin tää teksti on erittäin sekava ja ihan kamalan huonosi kirjotettu, mutta kirjotin tän vaan nopeesti :D
Oon siis 14-vuotias tyttö (tänä vuonna täytän 15) ja oon siis AINA halunnut koiran. Keväällä äiti sano, että meille vois tulla koira, mutta sitten se vähän vaihto mieltään ja nyt taas on ehkä ihan pikkasen mukana taas. Iskälle on iha sama, koska se kyl haluis koiran, mutta kun toi äiti. Mua ärsyttää koska mulla on ollu hamsteri ja hoidin sen elinajan sen täysin yksin ja yritin sillä todistaa, että voin ottaa vastuun siitä. Tosiaankin koira on ihan eri asia, mutta yritän selittää äidille sitä, että jos oon halunnu oikeesti mun koko elämän koiraa nii en usko, että yhtäkkii en sit vois ottaa siitä vastuuta. Mä en oo ikinä toivonu mitään niin paljon ku koiraa ja oon käyny välillä vapaaehtosesti taluttamassa kennelissä olevia koiria kun ollaan oltu Espanjassa. Oon
myös luvannut, että sit jos lähen opiskelee nii lupaan ottaa sen koiran mukana vaikka tiiän, että asunnon löytäminen voi olla vaikeeta. Myöskään rahasta ei sinäänsä oo kyse, koska noi tienaa ihan hyvin, joten yllättäviin kuluihinkin ois ylimäärästä.. Totta kai myös ite oon luvannut maksaa joitakin tarvikkeita yms mitä mä nyt pystyn ikinä maksamaan D:
Uskon, että nyt moni on varmaan sillee että ei kannatta ottaa koska sit ku meet opiskelee, mut oon aika varma että jos en saa koiraa nyt niin sit ostan sen ainakin mahd. nopeasti ku muutan omilleni, koska mä haluan koiran ihan oikeasti!
Oon siis 14-vuotias tyttö (tänä vuonna täytän 15) ja oon siis AINA halunnut koiran. Keväällä äiti sano, että meille vois tulla koira, mutta sitten se vähän vaihto mieltään ja nyt taas on ehkä ihan pikkasen mukana taas. Iskälle on iha sama, koska se kyl haluis koiran, mutta kun toi äiti. Mua ärsyttää koska mulla on ollu hamsteri ja hoidin sen elinajan sen täysin yksin ja yritin sillä todistaa, että voin ottaa vastuun siitä. Tosiaankin koira on ihan eri asia, mutta yritän selittää äidille sitä, että jos oon halunnu oikeesti mun koko elämän koiraa nii en usko, että yhtäkkii en sit vois ottaa siitä vastuuta. Mä en oo ikinä toivonu mitään niin paljon ku koiraa ja oon käyny välillä vapaaehtosesti taluttamassa kennelissä olevia koiria kun ollaan oltu Espanjassa. Oon
myös luvannut, että sit jos lähen opiskelee nii lupaan ottaa sen koiran mukana vaikka tiiän, että asunnon löytäminen voi olla vaikeeta. Myöskään rahasta ei sinäänsä oo kyse, koska noi tienaa ihan hyvin, joten yllättäviin kuluihinkin ois ylimäärästä.. Totta kai myös ite oon luvannut maksaa joitakin tarvikkeita yms mitä mä nyt pystyn ikinä maksamaan D:
Uskon, että nyt moni on varmaan sillee että ei kannatta ottaa koska sit ku meet opiskelee, mut oon aika varma että jos en saa koiraa nyt niin sit ostan sen ainakin mahd. nopeasti ku muutan omilleni, koska mä haluan koiran ihan oikeasti!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kunnioita vanhempiasi ja odota että muutat pois ja ota koira sitten, loppupeleissä se on vanhempiesi asunto, ja vanhempiesi rahat
Koska äitisi muuttelee mieltään, niin omaan korvaan kuulostaa enemmänkin sille, että äitiäsi ahdistaa ajatuskin asua koiran kanssa samassa taloudessa, eikä kyse olisi luottamuspulasta sinua tai kykyjäsi kohtaan. Tiedät miten iso päätös se on kaikille perheessäsi kun asutte yhdessä ja ettei kaikista ihmisistä ole viettämään elämäänsä saman katon alla niinkin vaativan lemmikin kanssa kuin koira, koska jos siitä ei muodostu perheenjäsentä kaikille niin sen olemus voi pahimmillaan jo ahdistaa sellaista ihmistä jolla ei ole kykyä luoda toimivaa kontaktia koiraan.
Vanhempanna on helppo ottaa sellaisia argumentteja esille, jotka saavat isän/äidin kuulostamaan huolehtivale huoltajalle, mutta vaikea sanoa suoraan jos syy onkin itsessä ettei vain voi tarjota lapselleen sitä mitä hän syvimmissään kaipaa elämäänsä.
Luota siihen tunteeseen että sinulla tulee elämässäsi olemaan useampi mahtava koira jonka kanssa sinulla tulee olemaan varmasti syvä ja luottavainen yhteys, koska olet vuosien ajan jo opiskellut koirien käyttäytymistä ja sinulla on mahdollisuus tarjota niille kaikille hyvä koti.
Suosiolla odottaisin siihen että muutat omilleen ja otat sitten koiran. Näin minunkin täytyi tehdä kun vanhemmat olivat koiraa vastaan vaikka meillä jo ennestään oli yksi, sanoivat ettei minusta ole kasvattamaan koiraa mutta kappas vain omani käyttäytyy paljon paremmin entä perheen yhteinen koira vaikka on viel nuori ja riehakas :D