Linnut reagoivat
Warnke on havainnut, että varpuset, jotka lentävät radiomastojen ja antennien läheisyydessä pudottavat lentokorkeuttaan säteilyn voimistuessa. Muuttolinnut, jotka lentävät aurassa, hajaantuvat ja niiden muodostelma hajoaa. Kun kenttä on ohitettu, parvi palaa jälleen yhteen. Linnut ovat herkkiä, sillä suunnistus ja paikantaminen tapahtuvat maan magneettikenttää hyödyntäen ja tunnistaminen voi häiriintyä ?vieraista? signaaleista. Herkkyydestä kertoo jotakin se, että linnut reagoivat myös esimerkiksi maaperän rautamalmiesiintymien muutoksiin. Heikohkon maan magneettikentän aistimiseen vaaditaanferromagneettista materiaalia. Lintujen aivoissa, kuten monilla muillakin lajeilla; bakteereilla, kaloilla, ym., on elimistössään magnetiittia, joka toimii sisäisenä kompassina. Magnetiitti voi voimistaa lintujen reagointia myös ihmisen luomille antennijärjestelmille.
MEHILÄISET KATOAVAT
Mehiläiset paikantavat, suunnistavat, kommunikoivat ja hankkivat ravintoa luonnon sähkömagnetismia hyväksi käyttäen. Äskettäin uutisoitiin, että mehiläiskato johtuisi viruksesta. Toisaalta todettiin, että tarhoilla on kyseistä viruskantaa esiintynyt jo vuosia. On myös mahdollista, että liiallinen sähkömagneettinen säteily vaikuttaa eläinten immuniteettiin ja lisää virusten, loisten, bakteerien ja parasiittien esiintymistä.
Sähkömagneettiset kentät, mm. langattomat verkot, tutkitusti itsessään vaikuttavat mm. hunajamehiläisiin. Saksassa, Koblenz Landaun yliopiston tutkijat altistivat mehiläisiä langattomalle DECT-puhelimelle ja havaitsivat, että pörriäisten oli yhä vaikeampi löytää takaisin kupuunsa.
KunWarnken tutkimusryhmä altisti mehiläisiä 50 Hz vaihtovirralla (voimakkuus 110 V/cm), tämä aiheutti yhdyskunnassa huomattavan levotonta käytöstä. Mehiläiset alkoivat surista paikallaan ja löyhytellä siipiään, mistä seurasi, että lämpötila pesässä nousi ja mehiläiset käyttäytyivät hermostuneesti. Yhteisö puolustautui niin voimakkaasti kuviteltua "hyökkääjää" vastaan, että pistivät osan oman yhteisön jäsenistä hengiltä. Jotkut mehiläisistä poistuivat heti sähkömagneettisen altistuksen alkaessa, mutta ne, jotka olivat asuneet kuvussa pitkään, alkoivat muurata sitä umpeen, sekä ikkuna-aukkoja että sisäänkäyntiä, mikä normaalisti tapahtuu vain kylmän sään yllättäessä.
Warnken raportissa kerrotaan, että mehiläisten takaruumiissa on samaa ferromagneettista materiaalia - magnetiittia - kuten linnuillakin, joka reagoi ympäristön sähkömagneettisiin kenttiin. Luonnon sähkömagneettisten kenttien osalta eläimet hyödyntävät magnetiittia. Tutkija Ulrich Warnke kirjoittaa artikkelissaan, että mm. mehiläisten "säähavaintoherkkyys" perustuu pitkälti sähkömagneettisen informaation hyödyntämiseen. Kun esimerkiksi lähestyvä ukkosmyrsky uhkaa mehiläisiä, mehiläiset reagoivat siihen jo 200 km säteellä ja palaavat suojaan.
Venäläiset tutkijat osoittivat jo 1975, että mehiläiset käyttävät sähkömagneettisia kenttiä keskinäisessä kommunikaatiossaan. Mehiläiset muodostavat sähkömagneettisia signaaleita taajuudella 180 ja 250 Hz aloittaessaan "viestintätanssinsa". Myös aterian pyytämisessä hyödynnetään sähkömagnetismia. Nälkäiset mehiläiset pitävät antennejaan vastaanottoasennossa tiedustellakseen: "Kertokaa siellä eetterissä, missä sitä ruokaa on?"
HAARP JÄRJESTELMÄ
ASEJÄRJESTELMÄ HAARP
HAARP (lyhenne sanoista High Frequency Active Auroral Research Program) on tutkimusprojekti, jonka tavoitteena on oppia ymmärtämään, simuloimaan ja KONTROLLOIMAAN ionosfäärissä tapahtuvia sähkömagneettisia prosesseja.
HAARPin keksijä on Bernard Eastlund ja hän sai 11. elokuuta 1987 keksinnölleen patentin n:o US4686605.
HAARP on otettu käyttöön kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa lähetinjärjestelmän käytössä oli 18 antennia ja 360 kW syöttötehoa. Toinen vaihe otti käyttöön 48 antennia 960 kW:n teholla. Kolmannessa vaiheessa on pystytetty 180 antennia syöttötehon ollessa 3,6 MW. Järjestelmä käyttää niin sanottuja vaiheistettuja antenneja, joilla lähetys pystytään muun muassa kohdistamaan haluttuun suuntaan ja keskittämään hyvin pienelle alueelle. Antennijoukkoa on tarkoitus käyttää yhtenä suurena lähettimenä.
Säteilylle altistettu osa ionosfääriä voidaan muokata toimimaan virtuaalisena antennina maasta suunnatuille radioaalloille
Lisäksi ionosfäärin revontulivyöhykettä tai ns. revontuliovaalia manipuloimalla voidaan synnyttää ionosfäärissä erittäin matalataajuista sähkömagneettista säteilyä (ELF).
"Äskettäin uutisoitiin, että mehiläiskato johtuisi viruksesta. Toisaalta todettiin, että tarhoilla on kyseistä viruskantaa esiintynyt jo vuosia. "
"On myös mahdollista, että liiallinen sähkömagneettinen säteily vaikuttaa eläinten immuniteettiin ja lisää virusten, loisten, bakteerien ja parasiittien esiintymistä."
Warnke on havainnut, että varpuset, jotka lentävät radiomastojen ja antennien läheisyydessä pudottavat lentokorkeuttaan säteilyn voimistuessa. Muuttolinnut, jotka lentävät aurassa, hajaantuvat ja niiden muodostelma hajoaa. Kun kenttä on ohitettu, parvi palaa jälleen yhteen. Linnut ovat herkkiä, sillä suunnistus ja paikantaminen tapahtuvat maan magneettikenttää hyödyntäen ja tunnistaminen voi häiriintyä ?vieraista? signaaleista. Herkkyydestä kertoo jotakin se, että linnut reagoivat myös esimerkiksi maaperän rautamalmiesiintymien muutoksiin. Heikohkon maan magneettikentän aistimiseen vaaditaanferromagneettista materiaalia. Lintujen aivoissa, kuten monilla muillakin lajeilla; bakteereilla, kaloilla, ym., on elimistössään magnetiittia, joka toimii sisäisenä kompassina. Magnetiitti voi voimistaa lintujen reagointia myös ihmisen luomille antennijärjestelmille.
MEHILÄISET KATOAVAT
Mehiläiset paikantavat, suunnistavat, kommunikoivat ja hankkivat ravintoa luonnon sähkömagnetismia hyväksi käyttäen. Äskettäin uutisoitiin, että mehiläiskato johtuisi viruksesta. Toisaalta todettiin, että tarhoilla on kyseistä viruskantaa esiintynyt jo vuosia. On myös mahdollista, että liiallinen sähkömagneettinen säteily vaikuttaa eläinten immuniteettiin ja lisää virusten, loisten, bakteerien ja parasiittien esiintymistä.
Sähkömagneettiset kentät, mm. langattomat verkot, tutkitusti itsessään vaikuttavat mm. hunajamehiläisiin. Saksassa, Koblenz Landaun yliopiston tutkijat altistivat mehiläisiä langattomalle DECT-puhelimelle ja havaitsivat, että pörriäisten oli yhä vaikeampi löytää takaisin kupuunsa.
KunWarnken tutkimusryhmä altisti mehiläisiä 50 Hz vaihtovirralla (voimakkuus 110 V/cm), tämä aiheutti yhdyskunnassa huomattavan levotonta käytöstä. Mehiläiset alkoivat surista paikallaan ja löyhytellä siipiään, mistä seurasi, että lämpötila pesässä nousi ja mehiläiset käyttäytyivät hermostuneesti. Yhteisö puolustautui niin voimakkaasti kuviteltua "hyökkääjää" vastaan, että pistivät osan oman yhteisön jäsenistä hengiltä. Jotkut mehiläisistä poistuivat heti sähkömagneettisen altistuksen alkaessa, mutta ne, jotka olivat asuneet kuvussa pitkään, alkoivat muurata sitä umpeen, sekä ikkuna-aukkoja että sisäänkäyntiä, mikä normaalisti tapahtuu vain kylmän sään yllättäessä.
Warnken raportissa kerrotaan, että mehiläisten takaruumiissa on samaa ferromagneettista materiaalia - magnetiittia - kuten linnuillakin, joka reagoi ympäristön sähkömagneettisiin kenttiin. Luonnon sähkömagneettisten kenttien osalta eläimet hyödyntävät magnetiittia. Tutkija Ulrich Warnke kirjoittaa artikkelissaan, että mm. mehiläisten "säähavaintoherkkyys" perustuu pitkälti sähkömagneettisen informaation hyödyntämiseen. Kun esimerkiksi lähestyvä ukkosmyrsky uhkaa mehiläisiä, mehiläiset reagoivat siihen jo 200 km säteellä ja palaavat suojaan.
Venäläiset tutkijat osoittivat jo 1975, että mehiläiset käyttävät sähkömagneettisia kenttiä keskinäisessä kommunikaatiossaan. Mehiläiset muodostavat sähkömagneettisia signaaleita taajuudella 180 ja 250 Hz aloittaessaan "viestintätanssinsa". Myös aterian pyytämisessä hyödynnetään sähkömagnetismia. Nälkäiset mehiläiset pitävät antennejaan vastaanottoasennossa tiedustellakseen: "Kertokaa siellä eetterissä, missä sitä ruokaa on?"
HAARP JÄRJESTELMÄ
ASEJÄRJESTELMÄ HAARP
HAARP (lyhenne sanoista High Frequency Active Auroral Research Program) on tutkimusprojekti, jonka tavoitteena on oppia ymmärtämään, simuloimaan ja KONTROLLOIMAAN ionosfäärissä tapahtuvia sähkömagneettisia prosesseja.
HAARPin keksijä on Bernard Eastlund ja hän sai 11. elokuuta 1987 keksinnölleen patentin n:o US4686605.
HAARP on otettu käyttöön kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa lähetinjärjestelmän käytössä oli 18 antennia ja 360 kW syöttötehoa. Toinen vaihe otti käyttöön 48 antennia 960 kW:n teholla. Kolmannessa vaiheessa on pystytetty 180 antennia syöttötehon ollessa 3,6 MW. Järjestelmä käyttää niin sanottuja vaiheistettuja antenneja, joilla lähetys pystytään muun muassa kohdistamaan haluttuun suuntaan ja keskittämään hyvin pienelle alueelle. Antennijoukkoa on tarkoitus käyttää yhtenä suurena lähettimenä.
Säteilylle altistettu osa ionosfääriä voidaan muokata toimimaan virtuaalisena antennina maasta suunnatuille radioaalloille
Lisäksi ionosfäärin revontulivyöhykettä tai ns. revontuliovaalia manipuloimalla voidaan synnyttää ionosfäärissä erittäin matalataajuista sähkömagneettista säteilyä (ELF).
"Äskettäin uutisoitiin, että mehiläiskato johtuisi viruksesta. Toisaalta todettiin, että tarhoilla on kyseistä viruskantaa esiintynyt jo vuosia. "
"On myös mahdollista, että liiallinen sähkömagneettinen säteily vaikuttaa eläinten immuniteettiin ja lisää virusten, loisten, bakteerien ja parasiittien esiintymistä."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.