eli omana itsenäsi?
Mitä voisin tehdä, että olosi olisi parempi ja tuntisit, että riität sellaisena kuin olet....
Anonyymi
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mulle tää ei ole. Enhän nimenomaan kelvannut sellaisena kuin olen.
Voiko olla niin, ettet kelpaa vain itsellesi etkä ole hyväksynyt itseäsi sellaisena kuin olet?
Koetko itsesi kanssa riittämättömyyden tunteita ko. ihmisen seurassa ja olet mustasukkainen? Ja vaikka toinen osapuoli tekisi mitä tahansa sen eteen, että pystyisit luottamaan siihen, että hän on nimeomaan valinnut sinut kumppanikseen, niin edelleen koet itse ettet kelpaa.
Ei vaan tein "kaiken" väärin ja olin vääränlainen, tuli tiettäväksi kyllä. Ja kelpaan itselleni, eikä yksikään toinen ihminen lähde muokkaamaan minua joksikin muuksi. Sen muun, voi sitten hakea muualta.
Suhdehan on kompromisseja myös, mutta joskus vakka eikä kansi sovi vain yhteen, kun molemmissa osapuolissa on omat hankalat särmänsä, minkä vuoksi ei tulla juttuun. Joillekuille, kun ei mikään riitä, tekisit sitten vaikka mitä hänen eteensä. Kaikista väärin linja on lähteä suhteessa pelkästään siihen toisen osapuolen tahdon miellyttämiseen oman elämän ja oman tahdon jäädessä taka-alalle. Suhteessa tulee käymään niin, että lopulta ahdistuu ja lopulta alkaa vihaamaan sitä kumppania siitä oman elämän, tilan ja ajan viemisestä ja on jo pakko pyrkiä irti ettei pettyisi enempää.
Ymmärrän, että huonosta käytöksestä voi sanoa, kun siihen on aihetta. Mutta ei aikuista ihmistä voi muokata itselle mieleiseksi. Suhteessa joutuu sietämään ja jokainen miettii itse, mitä on valmis sietämään ja missä kohtaa kompromissi on edes mahdollinen.
Oletko pohtinut asiaa toisinpäin... yritätkö sinä muokata toista?
Eikä huonoa käytöstä tarvitse sietää, sitä voi lähteä eri teille, jos se loukkaa toistuvasti, eikä ihminen itse tajua lähteä muuttumaan asiassa, keskustelusta huolimatta. Meitä on niin monenkaltaista ja kuka minkäkin käytöksen tulkitsee huonoksi. Jotkut kuuntelee jopa sitä jatkuvaa haukkumista ja latistamista sekä sietävät aikansa väkivaltaa, näkemättä sitä, että se on niin väärin. Jos itsestä tuntuu, että suhde vie omat voimavarat, niin silloin ei kannata jatkaa.
En minä mielestäni yritä toista muokata. Mutta siinä mielessä en anna periksi, että jos itse olen valmis toisen eteen jotain tekemään, niin odotan sitä kyllä vastavuoroisesti myös siltä toiselta. Siinä kohtaa, kun on törmännyt noihin seikkoihin, ettei toinen ole valmis satsaamaan yhtään, pitäisi nostaa kytkintä. Tyhmyyttäni olen sitten vissiin odottanut ihmettä. Ei se, että yrität olla hyvä toista kohtaan, tarkoita sitä että se toinen näkisi sinun arvosi js toimisi samoin.
Jotenkin tuosta tulee sellainen olo kuin arvottaisit itsesi muita ihmisiä korkeammalle...
Tietyssä fiiliksessä kirjoitin ja hiukan tuli purettua vanhoja kaunoja. Mutta, en ainakaan alapuolelle, se on totta 😉
Minusta itsestäni tuntuu todella karsealta, kun ennen riitin ja nyt ei enää riitä rintojen mitta miehelle, vaikka olen tyytyväinen omiin B kokoa oleviin rintoihini. Pitäskö mun alkaa vastapainoksi mittailemaan miehen mahanympärystä vai mitä tulisi tehdä, että se arvostelu loppuisi.
Tämän perusteella pitäisi ainakin lakata arvostelemasta toinen toistaan, jos meinaa suhteessa olla. Ikääntyminen on myös oman itsensä hyväksymistä, että muuttuu ihmisenä ja asioita aletaan arvottaa eri tavalla. Ihminen on oma monitahoinen kokonaisuutensa.
Itse en moista "imetysvälineiden" arvostelua kuuntelisi. Jos sen isotissisen haluaa, niin hakekoot sitten. Se on pieni osa vain ihmisen kokonaisuutta. On niitä miehiäkin, jotka pitävät nimenomaan pikkutisseistä, ei sinussa ole vikaa. Itse ajattelen, että ne ovat minun rinnat, minä kannan ne ja ovat kauniin muotoiset. Eivät roiku, eivätkä ole tiellä tai rasita hartioitani. Sopusuhtaiset omaan kehooni, jota yritän kantaa ryhdissä. Kuvottavaa arvostelua, kertoo toisen osapuolen pinnallisuudesta ja sielunmaiseman tyhjyydestä.
Yksi kehu päivässä auttaa pitämään mielialan korkealla:)
Kiitos vinkistä, sitähän mä hänelle olen tehnyt viime aikoina:)
Miksi jotkut sitten vaan ei näe niitä hyviä puolia, vaan huomauttelevat huonoista? Luulisin, että ystävällisyydellä voisi saada toisesta sen parhaan esiin.
Nuorempana kohtasin miehiä, joille olin se näyttelyesine. Jos oli tukka huonosti, finni naamassa tai väärän värinen vaate, sai siitä kuulla. Nykyään nousee karvat heti pystyyn, jos joku lähtee kommentoimaan ulkoista olemustani negatiivisesti. Mieluummin yksin, kuin ilkeän ihmisen seurassa.
Ehkä vielä pahempaa kuitenkin on se, että arvostelet toisen luonnetta tai ominaisuuksia. Sen kummemmin edes tutustumatta sanotaan mitä vaan sattuu mieleen juolahtamaan ja "tiedetään" millainen toinen on. Ja kun monestikin asia on juuri niin, että eri ihmiset saavat itsestä niitä eri asioita esiin.
Jostain syystä olen tavannut näitä heikkoitsetuntoisia ihmisiä liikaa. Ja mitä pidempään elää, sen vaikeampi on löytää kuin luonnevikaisia, vaikka itse jo hakisi ihan muuta. Vaikkakaan en minä mitään oikeastaan ole edes hakenut.
Ihmisten välisessä kanssakäymisessähän sitä oppii tuntemaan itseään riippuen tietysti siitä millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä. Jos vastaan sattuu heikosti itsetuntoinen narsisti, niin sellaisen ihmisen itsetunnon nakertamisen jäljiltä voi olla vain enempi hajalla ihmisenä, jos ei tunne itseään myöskään tarpeeksi. Narsisti pyrkii saamaan omaa heikkoa minäänsä jollain tavoin paremmaksi sillä toisen arvostelulla ja haukkumisella suhteessa, ja kun narsistille suhteesta ko. ihmiseen ei ole enää mitään hyötyä, niin ihminen voi tulla kylmästi jätetyksi.
Olen tavannut psykopaatinkin. Noista narskuista en tiedä, varon käyttämästä termiä. Varmasti olen tavannut ihmisiä, joilta löytyy narsistisia luonteenominaisuuksia, mutta olisi väärin maallikkona lähteä tekemään arviota, joka kuuluu alan asiantuntijoille. Toivoisin, että ihmiset käsittäisivät tämän, vaikkakin narsisti on tämän päivän trendisana. On vaan erittäin harvinaista että sattuu sellainen olemaan. Useimmiten ovat "vaan" kusipäitä tai muuten persoonallisuushäiriöisiä.
Ja joo, joku voi miettiä tuosta sitten, että mistä tiedän että se yksi on psykopaatti?. Täysin omassa luokassaan. Mahdoton, ei toivo kellekään vastaan. Enempää en tahdo kertoa aiheesta.
Loistavasti aloitte kirjoittaa mielipiteitänne kehu- ketjuun.
Toivon että paha olonne ei heiastu teidän terveyteen tai ulkopuolelle.
Tämä kirjoitus on yksinkertaisesti puistattava ja sanomansa kumoava
En tiedä mutta minua ainakin helpottaa jotenkin suunnattomasti tietää että sinulla on oma elämä ja kiireet ja naisiakin tosi riittämiin siellä jossain. Se että menet ja tunnet on hyvä ja saan olla rauhassa oma itseni se mitä sinä et hyväksynyt.