Jossittelua Karjalan kunnaista

Koska nykyisten rajojenkaan sisällä ei ole saatu Suomen infrastruktuuria ajan tasalle, niin on hurmahenkisten toiveajattelua saattaa se takapajula tämän aikakauden vaatimalle tasolle. Minne pantaisiin ne sinne sijoitetut venäläiset?

Tiedän, että siirtokarjalaisten muistoissa ( tai lastensa heiltä kuulemina) elävät ne muistot lapsuuden marjamaista, ei liene realistista valtiomme talouden kannalta tavoitella niitä alueita. Ovat jääneet niin pahasti jälkeen kehityksestä.

Tämä on vain oma vaatimaton mielipiteeni.

Tämähän on ollut se vallitseva mielipide ja varmasti perustuu ihan realistiseen kuvaan asiasta.
Minua jäi mietityttämään se eikö alueella ole mitään resursseja joita voisi alkaa käyttämään hyväksi alueen kehittämiseksi? Viipuri satamakaupunkina ja porttina itään? Turismia?
Ei kai ne venäläiset sieltä minnekään lähtisi, miksi pitäisi? Eikö niistä ainakin osa ole karjalaisia ja heidän sukulaiskansojaan?

Karjala on oikeasti alkeellinen taka pajula, lisukkeeksi miinoitettu kaiken maailman myrkyillä, jätteillä ja bakteeri-infrastruktuurilla.
Että suomen miljardit ei riitä sen kunnostamiseen.
Tiedä vaikka sieltä putkahtaisi esiin ydinjätteiden hautausmaa?

Karjalaiset vanhempani ovat jo mananmailla,
mutta jos noina vuosina olisi Karjala ostettu takaisin, olisivat he varmaan innostuneet vaikka mistä, sinne olisi pitänyt päästä, muuttaa ja suunnittelivat jo silloin ilman mitään puheita mistään ostamisista tai luovutuksista, että sitten tehtäisiin siellä omilla mailla sitä ja tätä.
Nyt ne suunnitelmat olivat vai joitakin kotiseuturetkiä sinne luovutetuille alueille.
Olen itsekin käynyt toteamassa ne heille tosi rakkaat paikat ja kotiseudut ja hyvin ymmärsin heidän kaipuunsa.
Sinnehän oli siirretty kansalaisia muualta Venäjältä sodan jälkeen , isäni kotitalossa asui 1990 luvulla vanha pariskunta, joka oli Valko-Venäjältä siirretty sinne.

Sain vanhempieni perintönä mm. kirjekuoria, molemmilta, jotka sisälsivät kaikenlaisia kauppakirjoja ja tilakarttoja heidän sukujensa maista ja taloista, jopa muutaman sukupolven takaa,
Saatesanoina oli, että jos sitten joskus pääsette sinne takaisin.

Aikas utopistiselta ajatukselta tuntuu koko juttu Karjalan ostoneuvotteluista yms.

Sitä ei voi kieltää, että Karjala on kaunista ja viljavaa seutua, tai oli ainakin silloin kun oli suomalaisten hallussa.

Muistan, että 90-luvulla jossain lehdessä oli jotain lukuja heitetty infran kuluista, mutta summittaista markkamiljardeja.
Petsamosta en ole nähnyt mitään, ja kaivoksesta ei taida olla mitään tietoa.
Kauan sitten näin kuvia aikakausi lehdessä kaivoksen läheisyydestä ja Kuolasta, joka oli sanoinkuvaamattoman saastunut kuumaisema, autio, puuton.
Miten lie nykyään?
Petsamo olisi tänä päivänä , ja tulevaisuudessa taloudellisesti Suomelle arvokas alue Jäämeren merireitin , ja merialueen rikkauksien hyödyntämisen suhteen. Ryöstetty mikä ryöstetty , vääryydellä!

Ensin sodalla ryöstävät,
ja suuret sotakorvaukset Suomi maksoi .
Melko hullua , että kaiken lisäksi pitäisi maksaa älyttömät "lunnaat".
Jotain tolkkua

Mutta jos myyvätkin eniten tarjoavalle, Kiinaakin saattaisi kiinnostaa?

Viipuri.

Se oli erittäin suuri menetys suomelle. Sillä on suuri merkitys venäjällekin, eli ei net siitä ois luopuneet. Ehkä kaupunki ei elä loistossa, mihin pystyis nyt, mutta ei tollasta kaupunia koskaan myydä.

Petsamo oli toinen paha juttu, mutta se nyt ei ole karjalaa.

Valtiot harvemmin myy alueitaan. Kandee muistaa Alaska, itänaapuri otti ällistyttävästi asiassa turpiinsa. Ja varmasti nykyisin ovat vittuuntuneita koko asiaan. Noh, ainahan, voi valloittaa ukrainan tai jotain.

Koko karjalakysymys ratkesi kyllä mun mielestä sodissa, typerää vatvoa koko asiaa. Turpiin tuli, mutta ainakin itsenäisyys säilyi,

=DW=

Luulen että asiasta ei ole käyty edes mitään järkiperäisiä keskusteluja. Plussia ja miinuksia. Ainoastaan skandaalilehdistöjen lööppejä ja ilmaan huitaistuja oletuksia. Luulisin että infran puuttuminen ja ympäristön saneeraaminen teollisuus-ja kaivosteollisuuden myrkyistä ja jätteistä olisi se suurin menoerä. Muut asiat voisi hoitaa pitemmällä tähtäimellä. Pohjoisen nikkelikaivokset jotka pitivät natsi-Saksan aseteollisuuden toiminnassa yhdessä Ruotsin rautamalmin kanssa orjatyövoimalla ovat käsittääkseni osittain vielä toiminnassa, mutta niistä taitaa olla turha uneksia. (Isoisäni kuoli kuljetuksessa saamiinsa vammoihin juuri Petsamossa, sodan aikana. En saanut koskaan tavata häntä. Luen juuri Rosa Liksomin kirjaa Everstinna, ruotsiksi, jonka aiheet sivuavat hyvin läheltä juuri pohjoisimman Suomen historiaa ja maantiedettä. Inarissa ja Lemmenjoella olen käynyt)

Äiti autuas oli Korpiselästä , tais käydä siellä elon ehtoolla jollain veteraanimatkalla.-
Itteä ei kyllä kiinnosta , Kiitän Luojaa jos saamme nykyisten rajojen sisällä elää rauhassa .- Itte elänyt Skoonessa viimeiset 40 vuotta .- https://youtu.be/TWpts5AfC8A
(Per-kel)