Yksin eläjä, mörkö

Heräsin aamulla viideltä. Nousin ylös ja keitin kahvin. Sitten tuumin, että lähden koiralenkille seitsemän jälkeen, joten olen sängyssä vielä puoli tuntia.
Heräsin veren vuotoon kulmasta. Silmä oli menossa mustaksi, polvi kipuili. Olin saanut epilepsiakohtauksen.
Lepäisin kunnes sisareni söitkö. Kerroin kuulumiset ja pyysin käymään. Hän tuli ja pyynnöstäni vei oksentelun jälkeen päivystykseen. Olin osastolla pari vrk. Huimasi, oli vaikeaa nousta pystyyn ja laskeutua levolle. Otettiin veri koe osastolla, hb 107. Raudanpuutosanemia, rautatabletti vastaus ongelmaan.
Pääsin kotiin. Kotona toisena vuorokautena heräsin istualtani. Kielestä puuttui parin sentin pala reunasta ja luomi punnittu, olin purrut poskeeni. Kävin lääkärillä. Normaali kohtaus, ei muuta. Sain lisälääkkeen ja epikohtaukset loppuivat. Toivon parempaa huomista itselleni, sillä asun koirani kanssa. Koirani näkee kaiken ja odottaa välittämistä. Välitetään toisistamme, kaikki ovat tärkeitä, riippumatta omaisuudesta, ihmisinä lähimmäksipä.