Syntien anteeksi antaminen

annetaanko syntejä anteeksi eli sanallisessa muodossa kuten vanhoillislestadiolaisuudessa annteaan eli pappi sanoo kirkossa jotenkin että synnit ovat anteeksi...??? Tehdäänkö näin muissa kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, missä saarnataan syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.....niin saarnataanko joissakin muissakin uskonnoissa ja luterilaisessa Jumalanpalveluksessa tavallisessa kirkossa syntejä anteeksi?

kirkossa kirjoitti:

annetaanko syntejä anteeksi eli sanallisessa muodossa kuten vanhoillislestadiolaisuudessa annteaan eli pappi sanoo kirkossa jotenkin että synnit ovat anteeksi...??? Tehdäänkö näin muissa kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, missä saarnataan syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.....niin saarnataanko joissakin muissakin uskonnoissa ja luterilaisessa Jumalanpalveluksessa tavallisessa kirkossa syntejä anteeksi?

ev lut kirkon jumalanpalveluskaavassa on sellainen kohta.

kirkossa kirjoitti:

annetaanko syntejä anteeksi eli sanallisessa muodossa kuten vanhoillislestadiolaisuudessa annteaan eli pappi sanoo kirkossa jotenkin että synnit ovat anteeksi...??? Tehdäänkö näin muissa kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, missä saarnataan syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.....niin saarnataanko joissakin muissakin uskonnoissa ja luterilaisessa Jumalanpalveluksessa tavallisessa kirkossa syntejä anteeksi?

Kirkon uskon mukaan ehtoollinen on ihmisen läheisintä yhteyttä Kristukseen, joka antaa itsensä elämän leiväksi syntiselle. Ehtoollinen on syntien anteeksiantamuksen, sovituksen ja lunastuksen ateria. Kristillisen elämän eli pyhiinvaelluksen tarkoituksena on päästä Jumalan valtakuntaan, suureen ehtoolliseen taivaassa yhdessä Kristuksen kanssa. Ehtoollinen ennakoi tätä taivaallista juhla-ateriaa.

Sunnuntai ja ehtoollinen kuuluvat yhteen. Siksi myös luterilaisessa kirkossa vietetään sunnuntaisin yleensä messua eli ehtoollisjumalanpalvelusta. Katekismuksessa sanotaan: ”Tarvitsemme tätä ateriaa. Kristus kutsuu pöytäänsä erityisesti niitä, jotka tuntevat itsensä syntisiksi.”

AnttiV.Piiterinen kirjoitti:

Kirkon uskon mukaan ehtoollinen on ihmisen läheisintä yhteyttä Kristukseen, joka antaa itsensä elämän leiväksi syntiselle. Ehtoollinen on syntien anteeksiantamuksen, sovituksen ja lunastuksen ateria. Kristillisen elämän eli pyhiinvaelluksen tarkoituksena on päästä Jumalan valtakuntaan, suureen ehtoolliseen taivaassa yhdessä Kristuksen kanssa. Ehtoollinen ennakoi tätä taivaallista juhla-ateriaa.

Sunnuntai ja ehtoollinen kuuluvat yhteen. Siksi myös luterilaisessa kirkossa vietetään sunnuntaisin yleensä messua eli ehtoollisjumalanpalvelusta. Katekismuksessa sanotaan: ”Tarvitsemme tätä ateriaa. Kristus kutsuu pöytäänsä erityisesti niitä, jotka tuntevat itsensä syntisiksi.”

sanotaan, että vain vanhoillislestadiolainen tapa antaa synnit anteeksi on se oikea tapa ja muut eivät ole oikeaa parannuksen tekoa ja synneistä vapautumista?
Kiitos vastauksistasi.

sitten kirjoitti:

sanotaan, että vain vanhoillislestadiolainen tapa antaa synnit anteeksi on se oikea tapa ja muut eivät ole oikeaa parannuksen tekoa ja synneistä vapautumista?
Kiitos vastauksistasi.

Lestadiolaisuus kaikkine eri suuntineen on alkuperältään yhden luterilaisen kirkkoherran Lars
Levi Laestadiuksen alullepanema aate, villin pohjolan kuriin saatamiseksi. LLL perusti oppinsa Raamattuun ja sen aikaiseen luterilaiseen maailmankatsomukseen, sekä raittiusaatteeseen.
Kun maallikot ja vallantavoittelu astuivat kuvioihin tapahtui hajaannus ja tämä herätysliike hajaantui riitojen ja valtaa havittelevien ihmisten takia. Vanhoillislestadiolaisuus on tällä hetkellä suurin haara lestadiolaisista, jäseniä on alle 4000, jos peruste on jäsenmaksunsa
maksavat jäsenet. Vl:ten oppi on SRK:n määrittelemää, joten se monilta osin tänään eroaa Raamatun opeista. Vl:set kuuluvat valtaosin Suomen ev.lut kirkkoon, vaikka mielestäni SRK kulkee sivuraiteilla ev.lut kirkon opeista.
SRK on yhdistys, mikä vielä tänä päivänäkin pelkoa lietsomalla pyrkii hallitsemaan jäsenistöään ja kaiken tämän keskellä on ilmeisesti unohtunut Jeesuksen sanat:" Minä olen tie totuus ja elämä, eikä kukaan pääse Isän luo, kun ainoastaan minun kauttani.

AnttiV.Piiterinen kirjoitti:

Lestadiolaisuus kaikkine eri suuntineen on alkuperältään yhden luterilaisen kirkkoherran Lars
Levi Laestadiuksen alullepanema aate, villin pohjolan kuriin saatamiseksi. LLL perusti oppinsa Raamattuun ja sen aikaiseen luterilaiseen maailmankatsomukseen, sekä raittiusaatteeseen.
Kun maallikot ja vallantavoittelu astuivat kuvioihin tapahtui hajaannus ja tämä herätysliike hajaantui riitojen ja valtaa havittelevien ihmisten takia. Vanhoillislestadiolaisuus on tällä hetkellä suurin haara lestadiolaisista, jäseniä on alle 4000, jos peruste on jäsenmaksunsa
maksavat jäsenet. Vl:ten oppi on SRK:n määrittelemää, joten se monilta osin tänään eroaa Raamatun opeista. Vl:set kuuluvat valtaosin Suomen ev.lut kirkkoon, vaikka mielestäni SRK kulkee sivuraiteilla ev.lut kirkon opeista.
SRK on yhdistys, mikä vielä tänä päivänäkin pelkoa lietsomalla pyrkii hallitsemaan jäsenistöään ja kaiken tämän keskellä on ilmeisesti unohtunut Jeesuksen sanat:" Minä olen tie totuus ja elämä, eikä kukaan pääse Isän luo, kun ainoastaan minun kauttani.

Olen itse vl. Viittasit tuohon lauseeseen, että "Minä olen tie totuus ja elämä, eikä kukaan pääse Isän luo, kun ainoastaan minun kauttani" ja epäilit, että se olisi unohdettu. Se ei varmasti unohdettu ole. Päin vastoin siihen nivoutuu monta asiaa tässä uskossa. En tiedä, osaanko selittää ajatuksiani järjellä ymmärrettävästi, mutta sanon nyt kuitenkin muutaman sanan, mitä ajatus antaa kuljetettavaksi.

Eli Jeesuksen kautta ainoastaan pääsee isän Jumalan tykö. Näinhän se on. Jeesus on tarvittu välimieheksi. Hän on sovittanut syntimme ristillä. Meidän tulee uskoa Jeesuksen sovitustyön päälle. Jokaisen täytyy ottaa uskolla vastaan Jeesuksen sovitustyö omakohtaisesti, jotta pääsisi Jumalan Hengen yhteyteen. Raamatusta nimenomaan ei sovi ottaa pois eikä lisätä siihen mitään. Se on yksi kokonaisuus. Yhden lauseen avulla ei välttämättä pääse sisälle salaisuuksiin. Tuohon Jeesuksen kautta Isän tykö pääsemiseen liittyy myös olennaisesti se, kenelle Jeesus jätti vallan saarnata syntejä anteeksi täälä maanpäällä. Ei kukaan voi ottaa Jumalan Henkeä sieltä mistä itse tahtoo, vaan tässäkin on luotettava RAamatun sanaan.

Mutta kuten Raamatussa sanotaan, että terveet eivät tarvi parantajaa, vaan sairaat. Jeesus paransi niitä, jotka tunsivat sairautensa. Tänäkin päivänä usko on Jumalan työ alusta asti. Jos ihminen ei tunne syntisairauttaan, miten hän voisi pyytää, että Jeesus parantaisi hänet. Raamatun kertomus Samarialaisesta kuvaa hyvin sitä, että syntinen ihminen ei kykene itse auttamaan itseään, vaan tarvii sellaisen kun samarialainen oli, eli sydämestään uskovan ihmisen, joka antaa synnit anteeksi. Kertomuksessa oli ohikulkijana myös pappi, joka ei kuitenkaan virkansa nojalla voinut sairasta parantaa. Näin on tänäkin päivänä, ei pelkästään se, että on papin virka voi taata sitä, että papilta saatu rippi tekisi autuaaksi, jos papilta puuttuu avaimet synnin päästöön. (kertomus Samarialaisesta Luuk. 15 : 1-10)

Jeesuksen aikana parannuskehoitus kohdistui kaikille, myös fariseuksille ja kirjanoppineille. Raamatussa kerrotaan myös siitä, että Taivas ei iloitse niistä, jotka eivät löydä parannukselle sijaa oman vanhurskautensa vuoksi (Luuk 5:32). Kun Jumala saa tehdä työtä ihmisessä, Hän riisuu epäuskossa olevan ihmisen omista mahdollisuuksistaan Jumalan edessä. Pyhän Hengen lahjan kautta Jumalan lapsilla on päästön avaimet synnistä (Joh. 20:22-23). Katuvalle ihmiselle annetaan synnit anteeksi juuri Jeesuksen sovitustyön kautta. Siihen ei ole kenelläkään ihmisistä mitään omaa osaa eikä ansiota.

Mutta jotta ymmärtäisi uskolla uskon asiat, jokaisen on synnyttävä uudesti ylhäältä, jotta kykenee näkemään Jumalan valtakunnan täälä maailmassa (Joh 3:3). Epäuskoinen ihminen syntyy uudesti ylhäältä uskomalla omakohtaisesti hänelle julistetun evankeliumin. Se lupaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen ansion tähden. Pyhä Henki, jumaluuden kolmas persoona avaa uskon silmät näkemään ihmisten keskellä Jumalan valtakunnan ja sielä olevan ainoan oikean evankeliumin.

Mutta kukaan ei voi päästä Jumalan luokse, ellei taivaallinen Isä vedä häntä pelastuksen yhteyteen. Jumalan yhteyteen pääsemiseksi tarvitaan aina Jumalan kutsu, Jeesuksen sovitustyö ja Pyhän Hengen Pyhitystyö. Avain salatun Jumalan tuntemiseen on siis Jumalan itsensä käsissä. Kun Pietari tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi hän sai kuulla sanat : tätä ei sinulle ilmoittanut sinun liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

Usko on sitä, että sydämessä tuntee elävänsä Jumalan valtakunnassa ja samalla ilman mitään omaa ansiota tai tahtoa tai käsitystä uskosta. Usko on Pyhän Hengen työ omassa sydämessä, siksi me uskomme samalla tavalla. Usko on siis juuri sitä, että siinä on mahdollista turvata yksin Kristuksen ansioon. Ilman Kristuksen sovitustyötä, meillä ei olisi, minkä päälle uskoa.

vl:n ajatuksia kirjoitti:

Olen itse vl. Viittasit tuohon lauseeseen, että "Minä olen tie totuus ja elämä, eikä kukaan pääse Isän luo, kun ainoastaan minun kauttani" ja epäilit, että se olisi unohdettu. Se ei varmasti unohdettu ole. Päin vastoin siihen nivoutuu monta asiaa tässä uskossa. En tiedä, osaanko selittää ajatuksiani järjellä ymmärrettävästi, mutta sanon nyt kuitenkin muutaman sanan, mitä ajatus antaa kuljetettavaksi.

Eli Jeesuksen kautta ainoastaan pääsee isän Jumalan tykö. Näinhän se on. Jeesus on tarvittu välimieheksi. Hän on sovittanut syntimme ristillä. Meidän tulee uskoa Jeesuksen sovitustyön päälle. Jokaisen täytyy ottaa uskolla vastaan Jeesuksen sovitustyö omakohtaisesti, jotta pääsisi Jumalan Hengen yhteyteen. Raamatusta nimenomaan ei sovi ottaa pois eikä lisätä siihen mitään. Se on yksi kokonaisuus. Yhden lauseen avulla ei välttämättä pääse sisälle salaisuuksiin. Tuohon Jeesuksen kautta Isän tykö pääsemiseen liittyy myös olennaisesti se, kenelle Jeesus jätti vallan saarnata syntejä anteeksi täälä maanpäällä. Ei kukaan voi ottaa Jumalan Henkeä sieltä mistä itse tahtoo, vaan tässäkin on luotettava RAamatun sanaan.

Mutta kuten Raamatussa sanotaan, että terveet eivät tarvi parantajaa, vaan sairaat. Jeesus paransi niitä, jotka tunsivat sairautensa. Tänäkin päivänä usko on Jumalan työ alusta asti. Jos ihminen ei tunne syntisairauttaan, miten hän voisi pyytää, että Jeesus parantaisi hänet. Raamatun kertomus Samarialaisesta kuvaa hyvin sitä, että syntinen ihminen ei kykene itse auttamaan itseään, vaan tarvii sellaisen kun samarialainen oli, eli sydämestään uskovan ihmisen, joka antaa synnit anteeksi. Kertomuksessa oli ohikulkijana myös pappi, joka ei kuitenkaan virkansa nojalla voinut sairasta parantaa. Näin on tänäkin päivänä, ei pelkästään se, että on papin virka voi taata sitä, että papilta saatu rippi tekisi autuaaksi, jos papilta puuttuu avaimet synnin päästöön. (kertomus Samarialaisesta Luuk. 15 : 1-10)

Jeesuksen aikana parannuskehoitus kohdistui kaikille, myös fariseuksille ja kirjanoppineille. Raamatussa kerrotaan myös siitä, että Taivas ei iloitse niistä, jotka eivät löydä parannukselle sijaa oman vanhurskautensa vuoksi (Luuk 5:32). Kun Jumala saa tehdä työtä ihmisessä, Hän riisuu epäuskossa olevan ihmisen omista mahdollisuuksistaan Jumalan edessä. Pyhän Hengen lahjan kautta Jumalan lapsilla on päästön avaimet synnistä (Joh. 20:22-23). Katuvalle ihmiselle annetaan synnit anteeksi juuri Jeesuksen sovitustyön kautta. Siihen ei ole kenelläkään ihmisistä mitään omaa osaa eikä ansiota.

Mutta jotta ymmärtäisi uskolla uskon asiat, jokaisen on synnyttävä uudesti ylhäältä, jotta kykenee näkemään Jumalan valtakunnan täälä maailmassa (Joh 3:3). Epäuskoinen ihminen syntyy uudesti ylhäältä uskomalla omakohtaisesti hänelle julistetun evankeliumin. Se lupaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen ansion tähden. Pyhä Henki, jumaluuden kolmas persoona avaa uskon silmät näkemään ihmisten keskellä Jumalan valtakunnan ja sielä olevan ainoan oikean evankeliumin.

Mutta kukaan ei voi päästä Jumalan luokse, ellei taivaallinen Isä vedä häntä pelastuksen yhteyteen. Jumalan yhteyteen pääsemiseksi tarvitaan aina Jumalan kutsu, Jeesuksen sovitustyö ja Pyhän Hengen Pyhitystyö. Avain salatun Jumalan tuntemiseen on siis Jumalan itsensä käsissä. Kun Pietari tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi hän sai kuulla sanat : tätä ei sinulle ilmoittanut sinun liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

Usko on sitä, että sydämessä tuntee elävänsä Jumalan valtakunnassa ja samalla ilman mitään omaa ansiota tai tahtoa tai käsitystä uskosta. Usko on Pyhän Hengen työ omassa sydämessä, siksi me uskomme samalla tavalla. Usko on siis juuri sitä, että siinä on mahdollista turvata yksin Kristuksen ansioon. Ilman Kristuksen sovitustyötä, meillä ei olisi, minkä päälle uskoa.

"Mutta kukaan ei voi päästä Jumalan luokse, ellei taivaallinen Isä vedä häntä pelastuksen yhteyteen. "

A. Acimlainen kirjoitti:

"Mutta kukaan ei voi päästä Jumalan luokse, ellei taivaallinen Isä vedä häntä pelastuksen yhteyteen. "

niin, totta se on, mitä sanot. Jumala on antanut jokaisen ihmisen sydämeen iankaikkisuuden kaipuun, siitä sanotaan selvästi Raamatussa. Raamatussa on myös puhuttu etsikonajasta kansojen ja yksittäisten ihmisten kohdalla sekä armonajasta yksittäisen ihmisen kohdalla. Raamatussa on myös useissa kohdin puhuttu Jumalasta sukon alkajana. Jumala kutsuu silloin kun on Jumalan aika. Ihmisen tulisi tuolloin ahkeroida ja tehdä parannus. Armon aika ei ole välttämättä pitkä.

Itse kerron yhden kokemuksen tästä. Läheinen ystäväni sairastui syöpään n. 4 vuotta sitten. Hän sanoi tuolloin minulle, että nyt hänellä tuntuu, että hän haluaisi uskoa, mutta ei sitten kuitenkaan, koska hän koki uskon esteet niin suuriksi. Aika kului ja sairaus eteni. Hänelle ei enää annettu tuntoa katua ja pyytää anteeksi syntejään, koska sielunvihollinen sulki suun ja Jumalan aika oli ohitse. Silti hän pystyi sanomaan, että tiesi, että tämä usko olisi varmasti oikea, mutta ei siltikään saanut uskoa kohdalleen evankeliumia. Se pysäytti minua erityisesti omakohtaisessa uskossa valvomiseen. Uskon lahja on niin kallis, että kun sen on kerran lahjana saanut, sitä ei haluaisi pois antaa, sillä voi olla, että palaamisen armo ei olekaan enää omissa käsissä.

Jumala on uskon alkaja, ihminen ei voi itse lähtökohtaisesti päättää milloin haluaa uskoa ja milloin ei, jos Jumala ei anna siihen mahdollisuutta ja kutsu.

sama vl kirjoitti:

niin, totta se on, mitä sanot. Jumala on antanut jokaisen ihmisen sydämeen iankaikkisuuden kaipuun, siitä sanotaan selvästi Raamatussa. Raamatussa on myös puhuttu etsikonajasta kansojen ja yksittäisten ihmisten kohdalla sekä armonajasta yksittäisen ihmisen kohdalla. Raamatussa on myös useissa kohdin puhuttu Jumalasta sukon alkajana. Jumala kutsuu silloin kun on Jumalan aika. Ihmisen tulisi tuolloin ahkeroida ja tehdä parannus. Armon aika ei ole välttämättä pitkä.

Itse kerron yhden kokemuksen tästä. Läheinen ystäväni sairastui syöpään n. 4 vuotta sitten. Hän sanoi tuolloin minulle, että nyt hänellä tuntuu, että hän haluaisi uskoa, mutta ei sitten kuitenkaan, koska hän koki uskon esteet niin suuriksi. Aika kului ja sairaus eteni. Hänelle ei enää annettu tuntoa katua ja pyytää anteeksi syntejään, koska sielunvihollinen sulki suun ja Jumalan aika oli ohitse. Silti hän pystyi sanomaan, että tiesi, että tämä usko olisi varmasti oikea, mutta ei siltikään saanut uskoa kohdalleen evankeliumia. Se pysäytti minua erityisesti omakohtaisessa uskossa valvomiseen. Uskon lahja on niin kallis, että kun sen on kerran lahjana saanut, sitä ei haluaisi pois antaa, sillä voi olla, että palaamisen armo ei olekaan enää omissa käsissä.

Jumala on uskon alkaja, ihminen ei voi itse lähtökohtaisesti päättää milloin haluaa uskoa ja milloin ei, jos Jumala ei anna siihen mahdollisuutta ja kutsu.

..ja näkee tämän ihmisen sydämeen. Miksi ajattelisimme että tämä ihminen joutuisi ikuiseen kadotukseen? Hyvä tietysti että tapaus pysäytti sinut.

A. Acimlainen kirjoitti:

..ja näkee tämän ihmisen sydämeen. Miksi ajattelisimme että tämä ihminen joutuisi ikuiseen kadotukseen? Hyvä tietysti että tapaus pysäytti sinut.

Jumalassa on salattu puolensa, joka ei kokonaan aukea meille ihmisille. Me emme ymmärrä uskoimme tai emme Jumalaan, kaikkia Jumalan tarkoituksia ja niiden edessä emme voi muuta kuin nöyrtyä ja luottaa, että Jumala tietää paremmin kuin me ihmiset, miksi.

Jumala on rakkaus. Se on totta. Jumala ei myöskään haluaisi, että kukaan ihminen joutuisi kadotukseen. Jumala on kuitenkin toiselta olemukseltaan myös totuus. Jumalan totuus ilmenee myös Raamatun teksteistä. Jumalan totuutta ei kannata unohtaa. Syntiselle ihmiselle Jumala kuuluttaa totuutensa, joka ei muutu koskaan. Jumalan totuuden edessä ihmisen tulisi nöyrryttää sydämensä tuolle Jumalan tahdolle. Mutta ihmiselle on annettu valinta, tekeekö hän sitä vai ei. Ihmisen tulee itse valita siunaus tai kirous silloin, kun Jumala kutsuu häntä puhuttelemalla häntä ja herättämällä ihmisen tuntemaan syyllisyytensä.

Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että lähetti ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Meiltä kysytään siis vain uskoa. Mutta, jotta saisimme tuon uskon lahjana ottaa vastaan, meidän täytyy hyjätä kaikki maallinen, mitä meillä on. Omat käsityksemme Jumalan edessä kelpaamisesta tulee hyljätä, samoin uskomisen esteet tulee voida nähdä vähemmäntärkeinä. Vasta silloin kun sydän on avoin vastaanottamaan lapsellisen yksinkertaisen uskon, Jumala voi sen lahjoittaa sydämeen ja sen mukana on luvattu siunata kaikki, mitä täälä ajassa tarvitaan ja lisäksi Taivaallinen siunaus.

sama vl kirjoitti:

Jumalassa on salattu puolensa, joka ei kokonaan aukea meille ihmisille. Me emme ymmärrä uskoimme tai emme Jumalaan, kaikkia Jumalan tarkoituksia ja niiden edessä emme voi muuta kuin nöyrtyä ja luottaa, että Jumala tietää paremmin kuin me ihmiset, miksi.

Jumala on rakkaus. Se on totta. Jumala ei myöskään haluaisi, että kukaan ihminen joutuisi kadotukseen. Jumala on kuitenkin toiselta olemukseltaan myös totuus. Jumalan totuus ilmenee myös Raamatun teksteistä. Jumalan totuutta ei kannata unohtaa. Syntiselle ihmiselle Jumala kuuluttaa totuutensa, joka ei muutu koskaan. Jumalan totuuden edessä ihmisen tulisi nöyrryttää sydämensä tuolle Jumalan tahdolle. Mutta ihmiselle on annettu valinta, tekeekö hän sitä vai ei. Ihmisen tulee itse valita siunaus tai kirous silloin, kun Jumala kutsuu häntä puhuttelemalla häntä ja herättämällä ihmisen tuntemaan syyllisyytensä.

Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että lähetti ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Meiltä kysytään siis vain uskoa. Mutta, jotta saisimme tuon uskon lahjana ottaa vastaan, meidän täytyy hyjätä kaikki maallinen, mitä meillä on. Omat käsityksemme Jumalan edessä kelpaamisesta tulee hyljätä, samoin uskomisen esteet tulee voida nähdä vähemmäntärkeinä. Vasta silloin kun sydän on avoin vastaanottamaan lapsellisen yksinkertaisen uskon, Jumala voi sen lahjoittaa sydämeen ja sen mukana on luvattu siunata kaikki, mitä täälä ajassa tarvitaan ja lisäksi Taivaallinen siunaus.

..projisoimasta ihmisten negatiivisia ominaisuuksia itse Jumalaan ja väittää että nämä ominaisuudet ovat Jumalan.

Totuus = Rakkaus = Jumala.

A. Acimlainen kirjoitti:

..projisoimasta ihmisten negatiivisia ominaisuuksia itse Jumalaan ja väittää että nämä ominaisuudet ovat Jumalan.

Totuus = Rakkaus = Jumala.

mitä tarkoitit, että ihmisen negatiivisia ominaisuuksia projisoitaisiin Jumalaan.

Sitä vielä haluan korostaa itse, että emmehän me ihmisinä voi edellyttää, että ymmärtäisimme Jumalan tarkoitukset, jos ne meistä tuntuvat pahoilta.

Oletko ajatellut muuten, miten Jumala voi olla yhtäaikaa totuutta ja rakkautta?

Itse ymmärrän asian uskon kautta niin, että uskon mukana lahjoitetaan Jumalan rakkaus, kun itse Jumalan Henki tulee sydämeen asukkaaksi. Tämä jälkeen totuuden neuvot = rakkautta, rakkauden neuvoja.

Vielä palaan siihen ystäväni kohtaloon, josta jo aiemmin tänään kerroin. Itse mietin asiaa paljon tuolloin ja kapinoin Jumalaa vastaan ja kysyin miksi? Jumalan rakkauden itse saaneena ymmärsin ja halusin ymmärtää asian kuitenkin juuri Jumalan rakkauden näkökulmasta. Ei Jumalaa tule syyttää tällaisissa asioissa. Kaikkien sellaistenkin kysymysten äärellä, joihin ei vastausta saa, sydän tyytyy luottamaan Jumalan tarkoitusperiin ja siihen, että Jumala on kaikkitietävä. Ja viimekädessä toisen ihmisen puolesta ei voi uskoa, vaikka olisi halunnut, eikä uskoa lahjoittaa, vaikka olisi halunnut.

Jumalalla on varmasti suunnitelmat meidän jokaisen kohdalle, Hän varmasti haluaisi hyvää ja lahjoittaa rakkautensa, mutta... toisella puolella sielunvihollinen ei ole hetkeäkään työttömänä. Se janoaa omia itselleen ja keinot ovat niin monet, että niistä riittää houkutuksia meille jokaiselle.

sama vl kirjoitti:

mitä tarkoitit, että ihmisen negatiivisia ominaisuuksia projisoitaisiin Jumalaan.

Sitä vielä haluan korostaa itse, että emmehän me ihmisinä voi edellyttää, että ymmärtäisimme Jumalan tarkoitukset, jos ne meistä tuntuvat pahoilta.

Oletko ajatellut muuten, miten Jumala voi olla yhtäaikaa totuutta ja rakkautta?

Itse ymmärrän asian uskon kautta niin, että uskon mukana lahjoitetaan Jumalan rakkaus, kun itse Jumalan Henki tulee sydämeen asukkaaksi. Tämä jälkeen totuuden neuvot = rakkautta, rakkauden neuvoja.

Vielä palaan siihen ystäväni kohtaloon, josta jo aiemmin tänään kerroin. Itse mietin asiaa paljon tuolloin ja kapinoin Jumalaa vastaan ja kysyin miksi? Jumalan rakkauden itse saaneena ymmärsin ja halusin ymmärtää asian kuitenkin juuri Jumalan rakkauden näkökulmasta. Ei Jumalaa tule syyttää tällaisissa asioissa. Kaikkien sellaistenkin kysymysten äärellä, joihin ei vastausta saa, sydän tyytyy luottamaan Jumalan tarkoitusperiin ja siihen, että Jumala on kaikkitietävä. Ja viimekädessä toisen ihmisen puolesta ei voi uskoa, vaikka olisi halunnut, eikä uskoa lahjoittaa, vaikka olisi halunnut.

Jumalalla on varmasti suunnitelmat meidän jokaisen kohdalle, Hän varmasti haluaisi hyvää ja lahjoittaa rakkautensa, mutta... toisella puolella sielunvihollinen ei ole hetkeäkään työttömänä. Se janoaa omia itselleen ja keinot ovat niin monet, että niistä riittää houkutuksia meille jokaiselle.

"emmehän me voi edellyttää, että ymmärtäisimme Jumalan tarkoitukset, jos ne meistä tuntuvat pahoilta"

Jos Jumalan tarkoitukset tuntuvat pahoilta niin silloin olet heijastanut Jumalaan lihallisia ihmisen ominaisuuksia. Paras on silloin ottaa yhteys Jumalaan ja selvittää mitkä Hänen tarkoituksensa oikeastaan ovat. Tuo pahalta tuntuminen on hälytyskello jonka pitäisi herättää rukoilemaan ja kysymään vastausta Korkeasta portaasta.

A. Acimlainen kirjoitti:

"emmehän me voi edellyttää, että ymmärtäisimme Jumalan tarkoitukset, jos ne meistä tuntuvat pahoilta"

Jos Jumalan tarkoitukset tuntuvat pahoilta niin silloin olet heijastanut Jumalaan lihallisia ihmisen ominaisuuksia. Paras on silloin ottaa yhteys Jumalaan ja selvittää mitkä Hänen tarkoituksensa oikeastaan ovat. Tuo pahalta tuntuminen on hälytyskello jonka pitäisi herättää rukoilemaan ja kysymään vastausta Korkeasta portaasta.

Niin... niin kauan kun me ihmisiä ollaan, niin meissä asuu liha, jolla taipumus pahaan. Saatamme jo syyttää Jumalaa esim. juuri siitä, että joku ei jaksanut kohdalleen uskoa. Uskon kautta voi ymmärtää kuitenkin, että Jumala on rakkaus. Ja Jumalaa ei kuitenkaan pohjimmiltaan voi syyttää.

Itse olen kokemassa tällä hetkellä omassa elämässä suurta Jumalan rakkautta. Odotan perheen esikoista. Tie on ollut pitkä, jopa niin, että en enää edes osannut odottaa lasta ikinä saavanikaan. Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että silloin kun on jo lakannut monen vuoden jälkeen odottamasta lasta ja sopeutunut tilanteeseen, että tässä elellään pienessä kahden hengen perheessä.. niin silloin olikin vasta Jumalan aika antaa lapsi. Tai jos se nyt sieltä elävänä syntyy...

Mutta Jumalan tarkoitukset, vaikka ne tuntuu pahoilta, niin niillä voi olla lopulta hyväkin tarkoitus. Itse osaan nyt iloita tästä elämäntilanteesta suunnattomasti ja kaikki entiset vaikeudet tuntuvat olleen minulle hyväksi opetukseksi siitä, että on ihmisen aikataulu ja on Jumalan aikataulu. Ja ne voivat mennä hvyinkin ristiin. Tavallaan kun itse oli jo luovuttanut, Jumalan aika vasta alkoi tässä lapsiasiassa meidän kohdalla. Tuntuu jotenkin niin konkreettisesti nyt, että Jumalan hyvyyteen saa luottaa, vaikka elämässä olisi hyvinkin kipeitä asioita. Ne voivat koitua ja usein koituvat meidän parhaaksi. Jumala pitää pienen paikalla, jotta emme kasvaisi liian isoiksi ja tulisi toimeen omilla voimillamme...

Jumalaan kannattaa yrittää luottaa myös siinä, mikä tuntuu itselle kaikista vaikeimmalta!

kirkossa kirjoitti:

annetaanko syntejä anteeksi eli sanallisessa muodossa kuten vanhoillislestadiolaisuudessa annteaan eli pappi sanoo kirkossa jotenkin että synnit ovat anteeksi...??? Tehdäänkö näin muissa kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, missä saarnataan syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.....niin saarnataanko joissakin muissakin uskonnoissa ja luterilaisessa Jumalanpalveluksessa tavallisessa kirkossa syntejä anteeksi?

Moi!

Ei ev.lut. kirkossa ole sellaista käytäntöä, että nostat käden ylös jos haluat synnit anteeksi niin kuin vl. seuroissa.

vl:n ajatuksia kirjoitti:

Olen itse vl. Viittasit tuohon lauseeseen, että "Minä olen tie totuus ja elämä, eikä kukaan pääse Isän luo, kun ainoastaan minun kauttani" ja epäilit, että se olisi unohdettu. Se ei varmasti unohdettu ole. Päin vastoin siihen nivoutuu monta asiaa tässä uskossa. En tiedä, osaanko selittää ajatuksiani järjellä ymmärrettävästi, mutta sanon nyt kuitenkin muutaman sanan, mitä ajatus antaa kuljetettavaksi.

Eli Jeesuksen kautta ainoastaan pääsee isän Jumalan tykö. Näinhän se on. Jeesus on tarvittu välimieheksi. Hän on sovittanut syntimme ristillä. Meidän tulee uskoa Jeesuksen sovitustyön päälle. Jokaisen täytyy ottaa uskolla vastaan Jeesuksen sovitustyö omakohtaisesti, jotta pääsisi Jumalan Hengen yhteyteen. Raamatusta nimenomaan ei sovi ottaa pois eikä lisätä siihen mitään. Se on yksi kokonaisuus. Yhden lauseen avulla ei välttämättä pääse sisälle salaisuuksiin. Tuohon Jeesuksen kautta Isän tykö pääsemiseen liittyy myös olennaisesti se, kenelle Jeesus jätti vallan saarnata syntejä anteeksi täälä maanpäällä. Ei kukaan voi ottaa Jumalan Henkeä sieltä mistä itse tahtoo, vaan tässäkin on luotettava RAamatun sanaan.

Mutta kuten Raamatussa sanotaan, että terveet eivät tarvi parantajaa, vaan sairaat. Jeesus paransi niitä, jotka tunsivat sairautensa. Tänäkin päivänä usko on Jumalan työ alusta asti. Jos ihminen ei tunne syntisairauttaan, miten hän voisi pyytää, että Jeesus parantaisi hänet. Raamatun kertomus Samarialaisesta kuvaa hyvin sitä, että syntinen ihminen ei kykene itse auttamaan itseään, vaan tarvii sellaisen kun samarialainen oli, eli sydämestään uskovan ihmisen, joka antaa synnit anteeksi. Kertomuksessa oli ohikulkijana myös pappi, joka ei kuitenkaan virkansa nojalla voinut sairasta parantaa. Näin on tänäkin päivänä, ei pelkästään se, että on papin virka voi taata sitä, että papilta saatu rippi tekisi autuaaksi, jos papilta puuttuu avaimet synnin päästöön. (kertomus Samarialaisesta Luuk. 15 : 1-10)

Jeesuksen aikana parannuskehoitus kohdistui kaikille, myös fariseuksille ja kirjanoppineille. Raamatussa kerrotaan myös siitä, että Taivas ei iloitse niistä, jotka eivät löydä parannukselle sijaa oman vanhurskautensa vuoksi (Luuk 5:32). Kun Jumala saa tehdä työtä ihmisessä, Hän riisuu epäuskossa olevan ihmisen omista mahdollisuuksistaan Jumalan edessä. Pyhän Hengen lahjan kautta Jumalan lapsilla on päästön avaimet synnistä (Joh. 20:22-23). Katuvalle ihmiselle annetaan synnit anteeksi juuri Jeesuksen sovitustyön kautta. Siihen ei ole kenelläkään ihmisistä mitään omaa osaa eikä ansiota.

Mutta jotta ymmärtäisi uskolla uskon asiat, jokaisen on synnyttävä uudesti ylhäältä, jotta kykenee näkemään Jumalan valtakunnan täälä maailmassa (Joh 3:3). Epäuskoinen ihminen syntyy uudesti ylhäältä uskomalla omakohtaisesti hänelle julistetun evankeliumin. Se lupaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen ansion tähden. Pyhä Henki, jumaluuden kolmas persoona avaa uskon silmät näkemään ihmisten keskellä Jumalan valtakunnan ja sielä olevan ainoan oikean evankeliumin.

Mutta kukaan ei voi päästä Jumalan luokse, ellei taivaallinen Isä vedä häntä pelastuksen yhteyteen. Jumalan yhteyteen pääsemiseksi tarvitaan aina Jumalan kutsu, Jeesuksen sovitustyö ja Pyhän Hengen Pyhitystyö. Avain salatun Jumalan tuntemiseen on siis Jumalan itsensä käsissä. Kun Pietari tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi hän sai kuulla sanat : tätä ei sinulle ilmoittanut sinun liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

Usko on sitä, että sydämessä tuntee elävänsä Jumalan valtakunnassa ja samalla ilman mitään omaa ansiota tai tahtoa tai käsitystä uskosta. Usko on Pyhän Hengen työ omassa sydämessä, siksi me uskomme samalla tavalla. Usko on siis juuri sitä, että siinä on mahdollista turvata yksin Kristuksen ansioon. Ilman Kristuksen sovitustyötä, meillä ei olisi, minkä päälle uskoa.

Hei!

Pääseekö sinun mielestäsi ev.lut. taivaaseen?

Mari kirjoitti:

Hei!

Pääseekö sinun mielestäsi ev.lut. taivaaseen?

Hei Mari,

en halua loukata ketään evankelisluterilaista. Meinasin, että empas vastaa mitään, mutta vastaan nyt näköjaan kuitenkin.

Eli varmasti ehkä arvasitkin, että mikä vastaukseni olisi. Eli Jumalan totuuden ääni sydämessäni sanoo sen, että Taivaaseen ei pääse omilla töillä, ev.lut kirkossa käymällä ja nuhteettomalla elämisellä ja sillä, että uskoo ja rakastaa Jumalaansa. En sano, että ev.lut ei voisi päästä taivaaseen. Kuulunhan minäkin ev.lut kirkkoon. Mutta ev.lut kirkkoon kuuluminen ei varmasti yksin ihmistä voi pelastaa, vaan ihmisen täytyy ottaa uskolla vsataan evankeliumin saarna ja uskoa kaikki syntinsä anteeksi annetuiksi. En sano tätä sillä, että olisin itse hyvä uskovainen. Ainoastaan Jumalan ansioista olen saanut uskon omistaa ja uskon kautta ymmärrän, että yksin uskolla voi päästä perille. Uskon kohdalleen omistamalla saa lahjaksi kaiken muun. Myös uskon ymmärryksen ja varmuuden siitä, että näin uskomalla on mahdollista kerran päästä perille saakka.

ahdasportti kirjoitti:

Hei Mari,

en halua loukata ketään evankelisluterilaista. Meinasin, että empas vastaa mitään, mutta vastaan nyt näköjaan kuitenkin.

Eli varmasti ehkä arvasitkin, että mikä vastaukseni olisi. Eli Jumalan totuuden ääni sydämessäni sanoo sen, että Taivaaseen ei pääse omilla töillä, ev.lut kirkossa käymällä ja nuhteettomalla elämisellä ja sillä, että uskoo ja rakastaa Jumalaansa. En sano, että ev.lut ei voisi päästä taivaaseen. Kuulunhan minäkin ev.lut kirkkoon. Mutta ev.lut kirkkoon kuuluminen ei varmasti yksin ihmistä voi pelastaa, vaan ihmisen täytyy ottaa uskolla vsataan evankeliumin saarna ja uskoa kaikki syntinsä anteeksi annetuiksi. En sano tätä sillä, että olisin itse hyvä uskovainen. Ainoastaan Jumalan ansioista olen saanut uskon omistaa ja uskon kautta ymmärrän, että yksin uskolla voi päästä perille. Uskon kohdalleen omistamalla saa lahjaksi kaiken muun. Myös uskon ymmärryksen ja varmuuden siitä, että näin uskomalla on mahdollista kerran päästä perille saakka.

Heipä Hei!
Olet ensimmäinen, vl joka myönsi tuon, jos nyt olet sellainen ns. oikea vl.

ethän tosissasi ajattele, että jonkun toisen ajattelu olisi "tyhmää"? Eikö pikemminkin lähtöisin turvallisuuden tarpeesta (fear)?

IOK kirjoitti:

ethän tosissasi ajattele, että jonkun toisen ajattelu olisi "tyhmää"? Eikö pikemminkin lähtöisin turvallisuuden tarpeesta (fear)?

En ajatellut asiaa noin pitkälle tässä. Olet oikeassa. ja minun pitäisi todellakin oppia harkitsemaan jokainen sanani. Luulen myös että ACIM:n opettama kahtia jako ---> pelko - rakkaus on vieras tällä palstalla liikkuville.

Sanoit ettei tarvitse kuin Jeesukselle ja Jumalalle tunnustaa että on syntinen ja "kun luopuu eikä enään syntiä tee" ??? Oletko sinä niin "pyhä" ettet sen jälkeen ole syntiä tehnyt,kun olet Jeesukselle sanonut että minä poika haluan synnit anteeksi?
Jos näin on, NIIN OLET IHME MIES. Raamatussa kyllä sanotaan ihmisestä että hän joka päivä syntiä tekee ja näin on siis jokapäiväisessä parannuksessa elettävä. Miksi Jeesus olisi opetuslapsilleen jättänyt "viran sovinnosta saarnata" jos se ei olisi voimassa tänäkin päivänä? Luehan se kohta Raamatusta missä Jeesus lähetti omat opetuslapsensa julistamaan evankeliumin sanomaa syntienanteeksisaamiseksi.

A. Acimlainen kirjoitti:

En ajatellut asiaa noin pitkälle tässä. Olet oikeassa. ja minun pitäisi todellakin oppia harkitsemaan jokainen sanani. Luulen myös että ACIM:n opettama kahtia jako ---> pelko - rakkaus on vieras tällä palstalla liikkuville.

mutta ei ehkä sydämen.

Muistelen aikaa, oliko se vuosi sitten, jolloin moni vl kaipaili Sinua palstalle kun olet niin armollinen. Todellisen Jumalan armon ikävä (ei yhteisön hyväksynnän)saattaa olla suurempi kuin aavistammekaan.

Minäkin olen ollut sokea ja kuuro sille kaipuulle, mikä vl-sydämissä kukaties elää. Olen ollut niin täynnä omia ja toisten kokemia vääryyksiä etten ole tullut ollenkaan ajatelleeksi että Jumalan rauhan ikävöinti onkin ehkä todellisempaa niiden sisimmissä jotka yhteisön pelossa olivat aikanaan ja ovat nytkin hiljaa kaikesta siitä mikä ei ollut eikä ole vieläkään Pyhän Hengen työtä.

Aamu aurinkoinen kirjoitti:

Sanoit ettei tarvitse kuin Jeesukselle ja Jumalalle tunnustaa että on syntinen ja "kun luopuu eikä enään syntiä tee" ??? Oletko sinä niin "pyhä" ettet sen jälkeen ole syntiä tehnyt,kun olet Jeesukselle sanonut että minä poika haluan synnit anteeksi?
Jos näin on, NIIN OLET IHME MIES. Raamatussa kyllä sanotaan ihmisestä että hän joka päivä syntiä tekee ja näin on siis jokapäiväisessä parannuksessa elettävä. Miksi Jeesus olisi opetuslapsilleen jättänyt "viran sovinnosta saarnata" jos se ei olisi voimassa tänäkin päivänä? Luehan se kohta Raamatusta missä Jeesus lähetti omat opetuslapsensa julistamaan evankeliumin sanomaa syntienanteeksisaamiseksi.

.se että joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää se saa armon?

Aamu aurinkoinen kirjoitti:

Sanoit ettei tarvitse kuin Jeesukselle ja Jumalalle tunnustaa että on syntinen ja "kun luopuu eikä enään syntiä tee" ??? Oletko sinä niin "pyhä" ettet sen jälkeen ole syntiä tehnyt,kun olet Jeesukselle sanonut että minä poika haluan synnit anteeksi?
Jos näin on, NIIN OLET IHME MIES. Raamatussa kyllä sanotaan ihmisestä että hän joka päivä syntiä tekee ja näin on siis jokapäiväisessä parannuksessa elettävä. Miksi Jeesus olisi opetuslapsilleen jättänyt "viran sovinnosta saarnata" jos se ei olisi voimassa tänäkin päivänä? Luehan se kohta Raamatusta missä Jeesus lähetti omat opetuslapsensa julistamaan evankeliumin sanomaa syntienanteeksisaamiseksi.

Ovatko synnit anteeksiantamatta sill jolle ei ole saarnattu niitä anteeksi vl-taholta ja joka on ymmärtänyt tehneensä väärin ja sydämessään päättää elää toisin?

Päätöstasolla vastuu on itsellä mutta Jumala auttaa toteuttamaan uutta elämäntapaa käytännössä.

Käytännössä on näin että jokainen meistä tekee syntiä koko ajan mutta ei sen varaan voi mitään etukäteen laskea. Ethän voi ajatella että saan nyt anteeksi ne synnit jotka olen tähän mennessä tehnyt ja ensiviikolla ne jotka viikon aikana karttuvat. Suunnittelisit tekeväsi tulevaisuudessakin syntiä? Silloihan katumuksesi ei olisi aito.
Minusta pitää ajatella näin: saan anteeksi kaiken mitä olen tehnyt väärin tähän saakka enkä enää koskaan tee syntiä.

Seuraavalla viikolla (tai vaihda aikayksikkö jos haluat) katsotaan mikä tilanne on silloin.

Aamu aurinkoinen kirjoitti:

Sanoit ettei tarvitse kuin Jeesukselle ja Jumalalle tunnustaa että on syntinen ja "kun luopuu eikä enään syntiä tee" ??? Oletko sinä niin "pyhä" ettet sen jälkeen ole syntiä tehnyt,kun olet Jeesukselle sanonut että minä poika haluan synnit anteeksi?
Jos näin on, NIIN OLET IHME MIES. Raamatussa kyllä sanotaan ihmisestä että hän joka päivä syntiä tekee ja näin on siis jokapäiväisessä parannuksessa elettävä. Miksi Jeesus olisi opetuslapsilleen jättänyt "viran sovinnosta saarnata" jos se ei olisi voimassa tänäkin päivänä? Luehan se kohta Raamatusta missä Jeesus lähetti omat opetuslapsensa julistamaan evankeliumin sanomaa syntienanteeksisaamiseksi.

"viran sovinnosta saarnata"
Tietysti jokaisella kristityllä on oikeus ja velvollisuus tukea sitä että toinen uskoo syntinsä anteeksi (hylkää ne ja aloittaa taivastien vaelluksen).

Kyseessä ei ole valta lihallisessa mielessä kuten esim. presidentillä on valta armahtaa rikollisia mielensä mukaan.

Hengelliset asiat ovat vähän eri juttu. Ne ovat sidoksissa Jumalan hengellisiin lakeihin. Syntien anteeksisaaminen edellyttää parannuksen tekoa ja syntien hylkäämistä minkä jälkeen Jeesus voi antaa muuta tilalle. Astia pitää tyhjentää ensin ennekuin sen voi täyttää.

Ihminen joka on TODELLA saanut syntinsä anteeksi myös ANTAA TODELLA ANTEEKSI = EI TUOMITSE. Tästä ei tarvitse äänekkäästi pitää suurta elämää, ei tarvitse mainostaa itseään syntien anteeksiantajana (näin tekee liha), ei vilkutella "aaimia" vaan tämä tapahtuu anteeksiantajan sydämessä samalla kun hän ehkä sanallisesti yrittää helpottaa toisen ihmisen uskomista armon sanomaan.

Ymmärrätkö yhtään mitä yritän selittää?

Aamu aurinkoinen kirjoitti:

Sanoit ettei tarvitse kuin Jeesukselle ja Jumalalle tunnustaa että on syntinen ja "kun luopuu eikä enään syntiä tee" ??? Oletko sinä niin "pyhä" ettet sen jälkeen ole syntiä tehnyt,kun olet Jeesukselle sanonut että minä poika haluan synnit anteeksi?
Jos näin on, NIIN OLET IHME MIES. Raamatussa kyllä sanotaan ihmisestä että hän joka päivä syntiä tekee ja näin on siis jokapäiväisessä parannuksessa elettävä. Miksi Jeesus olisi opetuslapsilleen jättänyt "viran sovinnosta saarnata" jos se ei olisi voimassa tänäkin päivänä? Luehan se kohta Raamatusta missä Jeesus lähetti omat opetuslapsensa julistamaan evankeliumin sanomaa syntienanteeksisaamiseksi.

"kun olet Jeesukselle sanonut että minä poika haluan synnit anteeksi?"

Älä unohda että Jeesus on ylösnoussut, elävä ja todellinen ja oman sanansa mukaan kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.

Jeesus paransi sairaita maanpäällä ollessaan ja voi tehdä näin myös tänä päivänä sille joka hänen hoitoonsa antautuu. Kysymys ei ole niinkään minun suorituksestani, kun "minä poika haluan" vaan siitä mitä JEESUS MINULLE TEKEE TÄMÄN SANOMISEN JÄLKEEN.

Aamu aurinkoinen kirjoitti:

Sanoit ettei tarvitse kuin Jeesukselle ja Jumalalle tunnustaa että on syntinen ja "kun luopuu eikä enään syntiä tee" ??? Oletko sinä niin "pyhä" ettet sen jälkeen ole syntiä tehnyt,kun olet Jeesukselle sanonut että minä poika haluan synnit anteeksi?
Jos näin on, NIIN OLET IHME MIES. Raamatussa kyllä sanotaan ihmisestä että hän joka päivä syntiä tekee ja näin on siis jokapäiväisessä parannuksessa elettävä. Miksi Jeesus olisi opetuslapsilleen jättänyt "viran sovinnosta saarnata" jos se ei olisi voimassa tänäkin päivänä? Luehan se kohta Raamatusta missä Jeesus lähetti omat opetuslapsensa julistamaan evankeliumin sanomaa syntienanteeksisaamiseksi.

Mitä tuo oli? Olen pitänyt Sinua female-olentona. Mutta eipä sen väliä. Jumalan lapsi kumminkin!

IOK kirjoitti:

Mitä tuo oli? Olen pitänyt Sinua female-olentona. Mutta eipä sen väliä. Jumalan lapsi kumminkin!

"I am not a body" ;)

IOK kirjoitti:

mutta ei ehkä sydämen.

Muistelen aikaa, oliko se vuosi sitten, jolloin moni vl kaipaili Sinua palstalle kun olet niin armollinen. Todellisen Jumalan armon ikävä (ei yhteisön hyväksynnän)saattaa olla suurempi kuin aavistammekaan.

Minäkin olen ollut sokea ja kuuro sille kaipuulle, mikä vl-sydämissä kukaties elää. Olen ollut niin täynnä omia ja toisten kokemia vääryyksiä etten ole tullut ollenkaan ajatelleeksi että Jumalan rauhan ikävöinti onkin ehkä todellisempaa niiden sisimmissä jotka yhteisön pelossa olivat aikanaan ja ovat nytkin hiljaa kaikesta siitä mikä ei ollut eikä ole vieläkään Pyhän Hengen työtä.

Kommentoisitko lyhyesti viestiäni "Tiedon tasolla kyllä".

IOK kirjoitti:

mutta ei ehkä sydämen.

Muistelen aikaa, oliko se vuosi sitten, jolloin moni vl kaipaili Sinua palstalle kun olet niin armollinen. Todellisen Jumalan armon ikävä (ei yhteisön hyväksynnän)saattaa olla suurempi kuin aavistammekaan.

Minäkin olen ollut sokea ja kuuro sille kaipuulle, mikä vl-sydämissä kukaties elää. Olen ollut niin täynnä omia ja toisten kokemia vääryyksiä etten ole tullut ollenkaan ajatelleeksi että Jumalan rauhan ikävöinti onkin ehkä todellisempaa niiden sisimmissä jotka yhteisön pelossa olivat aikanaan ja ovat nytkin hiljaa kaikesta siitä mikä ei ollut eikä ole vieläkään Pyhän Hengen työtä.

...ole armollinen sydämen tasolla, vaan teoriassa.

"Todellisen Jumalan armon ikävä (ei yhteisön hyväksynnän)saattaa olla suurempi kuin aavistammekaan."

Mitä meidän "acimlaisten" tulisi tehdä asian hyväksi? ACIM antaa meille hyvät eväät. Työhän tapahtuu suurelta osin hiljaisuudessa.

Tällä palstalla taas sanoma Jumalan armosta tulisi näkyä meidän kirjoituksissamme juuri tuosta syystä ----> "Todellisen Jumalan armon ikävä (ei yhteisön hyväksynnän)saattaa olla suurempi kuin aavistammekaan."

Olen kyllä yrittänyt korostaa sitä että Jumala on täysin hyvä ja turvallinen, ei heitä helvettiin, ei pidä rangaistusta yllä vaan on pakotie sekä synnistä että rangaistuksesta. Monella kristityllä on tämän asian ymmärrys ylösalaisin.

A. Acimlainen kirjoitti:

...ole armollinen sydämen tasolla, vaan teoriassa.

"Todellisen Jumalan armon ikävä (ei yhteisön hyväksynnän)saattaa olla suurempi kuin aavistammekaan."

Mitä meidän "acimlaisten" tulisi tehdä asian hyväksi? ACIM antaa meille hyvät eväät. Työhän tapahtuu suurelta osin hiljaisuudessa.

Tällä palstalla taas sanoma Jumalan armosta tulisi näkyä meidän kirjoituksissamme juuri tuosta syystä ----> "Todellisen Jumalan armon ikävä (ei yhteisön hyväksynnän)saattaa olla suurempi kuin aavistammekaan."

Olen kyllä yrittänyt korostaa sitä että Jumala on täysin hyvä ja turvallinen, ei heitä helvettiin, ei pidä rangaistusta yllä vaan on pakotie sekä synnistä että rangaistuksesta. Monella kristityllä on tämän asian ymmärrys ylösalaisin.

ketään eikä mitään, kertoa vain millainen Taivaallinen Isä on ja jättää oikaisut salassa tapahtuvaksi Pyhän Hengen työksi.

Tässä sitä "paha pappi itselleen saarnaa"! Niin herkässä on taisteluhenki minussakin. Ja siitä ne näyttävät kiistat nousevan tälläkin palstalla, ehkä koko maapallolla.

IOK kirjoitti:

ketään eikä mitään, kertoa vain millainen Taivaallinen Isä on ja jättää oikaisut salassa tapahtuvaksi Pyhän Hengen työksi.

Tässä sitä "paha pappi itselleen saarnaa"! Niin herkässä on taisteluhenki minussakin. Ja siitä ne näyttävät kiistat nousevan tälläkin palstalla, ehkä koko maapallolla.

..ja älyllinen asioiden pohdinta valottaa asioita eri kanteilta ja tuo esille eri pointteja jotka saattavat joskus helpottaa asioiden ymmärtämistä.
Mutta olen ollut kyllä tuntevinani jotenkin ettei Jeesus aina ole hyvää tykännyt palstakäyttäytymisestäni. Ehkä joskus pilaan ACIM:n mainettakin täällä ja teen tuhoa evankeliumille.


No konkreettisesti, mitä mielestäsi voi palstalla sanoa jos ei saa oikaista toisen käsitystä?

IOK kirjoitti:

ketään eikä mitään, kertoa vain millainen Taivaallinen Isä on ja jättää oikaisut salassa tapahtuvaksi Pyhän Hengen työksi.

Tässä sitä "paha pappi itselleen saarnaa"! Niin herkässä on taisteluhenki minussakin. Ja siitä ne näyttävät kiistat nousevan tälläkin palstalla, ehkä koko maapallolla.

" It is not up to you to change your brother, but merely to accept him as he is. His errors do not come from the truth that is in him, and only this truth is yours."

Tässä on tuo ettei saisi oikoa ketään, vaan..

"But your task is still to tell him he is right. You do not tell him this verbally, if he is speaking foolishly [out of ego]. He needs correction at another level [of Spirit], because his error is at another level. He is still right, because he is a Son of God. The ego is always wrong [in either person], no matter what it says or does."


..pitää myöntää että toinen on oikeassa. Ei silti verbaalisesti, eli sanallisesti voi ilmaista että toinen on väärässä ja korjaaminen tapahtuu toisella tasolla.

Sinun vuoro kommentoida.

A. Acimlainen kirjoitti:

..ja älyllinen asioiden pohdinta valottaa asioita eri kanteilta ja tuo esille eri pointteja jotka saattavat joskus helpottaa asioiden ymmärtämistä.
Mutta olen ollut kyllä tuntevinani jotenkin ettei Jeesus aina ole hyvää tykännyt palstakäyttäytymisestäni. Ehkä joskus pilaan ACIM:n mainettakin täällä ja teen tuhoa evankeliumille.


No konkreettisesti, mitä mielestäsi voi palstalla sanoa jos ei saa oikaista toisen käsitystä?

mutta voisiko yrittää jotakin sellaista, ettei keskustelukumppani loksahda pelkotilaan ja ala sieltä käsin hyökkäillä puolustautuakseen.

Helpommin sanottu kuin tehty. Ja minä itsehän olen syyllistynyt oikomaan Sinua!

Entisaikaan lestadiolaisuudessa sanottiin, että "heikkoudet anteeksi!". Kaipa sillä tarkoitettiin että kanssamatkaajia katseltiin armon valaisemin silmin eli Taivaan Isän rakkauden täyttämällä katseella. Sellaisesta katseesta on huutava pula tällä planeetalla, olipa kyse parisuhteista, perheistä, työpaikoista, uskonyhteisöistä, kansakunnista.

Sen katseen kun silmiinsä saisi ...

IOK kirjoitti:

mutta voisiko yrittää jotakin sellaista, ettei keskustelukumppani loksahda pelkotilaan ja ala sieltä käsin hyökkäillä puolustautuakseen.

Helpommin sanottu kuin tehty. Ja minä itsehän olen syyllistynyt oikomaan Sinua!

Entisaikaan lestadiolaisuudessa sanottiin, että "heikkoudet anteeksi!". Kaipa sillä tarkoitettiin että kanssamatkaajia katseltiin armon valaisemin silmin eli Taivaan Isän rakkauden täyttämällä katseella. Sellaisesta katseesta on huutava pula tällä planeetalla, olipa kyse parisuhteista, perheistä, työpaikoista, uskonyhteisöistä, kansakunnista.

Sen katseen kun silmiinsä saisi ...

..jatkossakin. Siitä on vain hyötyä ja iloa minulle. Jo nyt on ihan eri fiilis kun sinä ilmestyit palstalle.

A. Acimlainen kirjoitti:

" It is not up to you to change your brother, but merely to accept him as he is. His errors do not come from the truth that is in him, and only this truth is yours."

Tässä on tuo ettei saisi oikoa ketään, vaan..

"But your task is still to tell him he is right. You do not tell him this verbally, if he is speaking foolishly [out of ego]. He needs correction at another level [of Spirit], because his error is at another level. He is still right, because he is a Son of God. The ego is always wrong [in either person], no matter what it says or does."


..pitää myöntää että toinen on oikeassa. Ei silti verbaalisesti, eli sanallisesti voi ilmaista että toinen on väärässä ja korjaaminen tapahtuu toisella tasolla.

Sinun vuoro kommentoida.

Miten tällä palstalla voi ilmaista ei-sanallisesti? Ehkä niin, että kommunikoidessaan ajattelee ja pitää totena mielessään koko ajan tuon faktan: "He (also he!) is STILL right, because he is a Son of God."

Jospa siitä sisimmässämme pysyvästi olevasta, jokaiselle Jumalan lapsen arvon ja aseman tunnustavasta asenteesta kumpuaisivat parantavat sanat ja teot. En todella tiedä. Mutta haluaisin osata. Auttaisikohan rukous?

IOK kirjoitti:

Miten tällä palstalla voi ilmaista ei-sanallisesti? Ehkä niin, että kommunikoidessaan ajattelee ja pitää totena mielessään koko ajan tuon faktan: "He (also he!) is STILL right, because he is a Son of God."

Jospa siitä sisimmässämme pysyvästi olevasta, jokaiselle Jumalan lapsen arvon ja aseman tunnustavasta asenteesta kumpuaisivat parantavat sanat ja teot. En todella tiedä. Mutta haluaisin osata. Auttaisikohan rukous?

Rukoillaan anteeksiantavaa ja oikeaa mieltä! Mikä olisikaan terveellisempää ihmisen hengelliselle kehitykselle kuin kommunikointi Jumalan kanssa?

A. Acimlainen kirjoitti:

Rukoillaan anteeksiantavaa ja oikeaa mieltä! Mikä olisikaan terveellisempää ihmisen hengelliselle kehitykselle kuin kommunikointi Jumalan kanssa?

Isä meidän -rukouksessa on valmiina kaikki ja eikähän mikään estä sanattomilla huokauksilla kääntymään Suuren Esirukoilijan puoleen, jos ei itse osaa rukoilla.

Minusta eräs vanha virsi on ihana. Siinä lauletaan näin: "Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan, Pyhä Henkensä auttavi meitä. Ja kun uuvumme niin, ettei rukouksiin eikä valvomahan ole voimaa, Hän on Puolustaja, Esirukoilija, eikä heikkoja, huonoja soimaa."