Liian pitkään vanhaa miestä kiusattiin

Tuo "Halonen halusi liittää suomen neuvostoliittoon"-höpinä on peräisin 2006 presidentin vaalien kokoomuksen erään jäsenen lanseeraamasta lokakampanjasta. Väite joka on yksiselitteisesti todettiin jo tuolloin valheeksi.

Kampanjalla yritettiin vaikuttaa niin, että Sauli olisi päässyt jo tuolloin presidentiksi.

Täällä palstallahan eräs kirjoittaja sai kimmokkeen ja vakuutteli tallentaneensa videolle ko. puheen, ihan peräti värillisenä koska hänellä Saloran työntekijänä oli suomen ensimmäinen tämänkaltainen video.

Hoviin kuuluivat tietysti kaikki opportunistiset puoluejohtajat ja suuri joukko muitakin kuten esimerkiksi Juho-Eino Niemi ja Kustaa Vilkuna Paavo Kastari, Jouko Loikkanen.

Heidän tehtävänään olisi ollut hakea vaihtoehtoa Kekkoselle jo vuonna 1973 mutta näin ei käynyt. Demokratiaa halventavalla tavalla runnasivat poikkeuslailla Kekkosen jatkon vuoteen 1978 ja vielä häpeällisemmin 1978 ehdokkuuden vaikka kaikille lähipiirissä oli jo selvää, että kyseessä on vanha ja sairas ja tehtävään kykenemätön mies.

Merkelin pätemättömyydestä en osaa sanoa, ehkä pieni vapinakohtaus ei haittaa ajattelua. Ehkä pitää silmäillä www.deutschland24 .de sivustoa ja sieltä kristillisdemokraattien palstaa joska sieltä saisi enemmän tietoa aiheesta.

Noinhan se meni silloin v. 1978. Kalevi Sorsa, demarien silloinen johtaja, puoluejohtajista ensimmäisenä kiiruhti pyytämään Kekkosta presidenttiehdokkaaksi ja totesi siihen lopuksi, että ”kukapa olisikaan sopivampi sosialidemokraattien ehdokkaaksi kuin sosialidemokraatti Urho Kekkonen. Kekkonen hymyili siihen tyytyväisenä ja otti ehdokkuuden vastaan.

Olin silloin vielä sen verran ”kallellaan” demareihin, että minua hävetti. Oivalsin kyllä pian mistä johtui tuo demarien pyyntö. Oikein näyt Sinäkin asian oivaltavan.

kapi_ kirjoitti:

Noinhan se meni silloin v. 1978. Kalevi Sorsa, demarien silloinen johtaja, puoluejohtajista ensimmäisenä kiiruhti pyytämään Kekkosta presidenttiehdokkaaksi ja totesi siihen lopuksi, että ”kukapa olisikaan sopivampi sosialidemokraattien ehdokkaaksi kuin sosialidemokraatti Urho Kekkonen. Kekkonen hymyili siihen tyytyväisenä ja otti ehdokkuuden vastaan.

Olin silloin vielä sen verran ”kallellaan” demareihin, että minua hävetti. Oivalsin kyllä pian mistä johtui tuo demarien pyyntö. Oikein näyt Sinäkin asian oivaltavan.

Lue lisää

Et sinä kallellaan demareihin ollut, olit rähmälläsi. Aivan kuin oli demarit rähmällään Neuvostoliiton edessä. Syvimmässä slaavikyykyssä, jopa Keskustaa syvemmässä.

Keskustalla oli sentään Virolainen ja muita talonpoikaissiiven edustajia puolueen johdossa, he pitivät etäisyyttä ja viileää suhdetta Tehtaankadulle.

Demarit sen sijaan hyppäsivät ohjeita saamassa koko puolueen voimin, eikä yksin Tehtaankadulla, vaan DDR:n lähetystön saranatkin jouduttiin vaihtamaan lähes kuukausittain, niin ne kuluivat demarien rampatessa ovista.


Sorsa oli KGB:n ehdokas Suomen presidentiksi, KGB oli elokuussa 1982 antanut Helsingin tiedusteluasemalle nimenomaisen ohjeen tarjota Sorsalle poliittista ja muuta tukea tässä tavoitteessa.

Jos jouduit Kapi häpeämään demareita 1978, niin moninverroin enemmän syytä häpeään oli silloin, kun Koivisto asettui, KGB:n ohjaamana ja vaatimuksesta, vastustamaan Puolan demokratiakehitystä, solidaarisuusliikettä. Tai silloin, kun Koivisto jahkaili jahkailemisesta päästyään Baltien itsenäisyyden tunnustamista. Arvoton ja häpeällinen toiminta Koivistolta.

Toki nuo Koiviston toimet ovat liian vaativia sinun ääriyksinkertaisen ymmärtää, sama Arskan kohdalla, joten teille tuo Koiviston täydellinen KGB:n pillin mukaan tanssiminen on "tunkkaisuuden ajan poistumista". Olettehan te punikkeja sen syvimmässä merkityksessä. Ymmärtänet tuon

Anonyymi kirjoitti:

Et sinä kallellaan demareihin ollut, olit rähmälläsi. Aivan kuin oli demarit rähmällään Neuvostoliiton edessä. Syvimmässä slaavikyykyssä, jopa Keskustaa syvemmässä.

Keskustalla oli sentään Virolainen ja muita talonpoikaissiiven edustajia puolueen johdossa, he pitivät etäisyyttä ja viileää suhdetta Tehtaankadulle.

Demarit sen sijaan hyppäsivät ohjeita saamassa koko puolueen voimin, eikä yksin Tehtaankadulla, vaan DDR:n lähetystön saranatkin jouduttiin vaihtamaan lähes kuukausittain, niin ne kuluivat demarien rampatessa ovista.


Sorsa oli KGB:n ehdokas Suomen presidentiksi, KGB oli elokuussa 1982 antanut Helsingin tiedusteluasemalle nimenomaisen ohjeen tarjota Sorsalle poliittista ja muuta tukea tässä tavoitteessa.

Jos jouduit Kapi häpeämään demareita 1978, niin moninverroin enemmän syytä häpeään oli silloin, kun Koivisto asettui, KGB:n ohjaamana ja vaatimuksesta, vastustamaan Puolan demokratiakehitystä, solidaarisuusliikettä. Tai silloin, kun Koivisto jahkaili jahkailemisesta päästyään Baltien itsenäisyyden tunnustamista. Arvoton ja häpeällinen toiminta Koivistolta.

Toki nuo Koiviston toimet ovat liian vaativia sinun ääriyksinkertaisen ymmärtää, sama Arskan kohdalla, joten teille tuo Koiviston täydellinen KGB:n pillin mukaan tanssiminen on "tunkkaisuuden ajan poistumista". Olettehan te punikkeja sen syvimmässä merkityksessä. Ymmärtänet tuon

Lue lisää

Demarit menivät rähmälleen 1966. 20 vuotta Maalaisliiton jälkeen

kapi_ kirjoitti:

Noinhan se meni silloin v. 1978. Kalevi Sorsa, demarien silloinen johtaja, puoluejohtajista ensimmäisenä kiiruhti pyytämään Kekkosta presidenttiehdokkaaksi ja totesi siihen lopuksi, että ”kukapa olisikaan sopivampi sosialidemokraattien ehdokkaaksi kuin sosialidemokraatti Urho Kekkonen. Kekkonen hymyili siihen tyytyväisenä ja otti ehdokkuuden vastaan.

Olin silloin vielä sen verran ”kallellaan” demareihin, että minua hävetti. Oivalsin kyllä pian mistä johtui tuo demarien pyyntö. Oikein näyt Sinäkin asian oivaltavan.

Lue lisää

Arska ei malkaa ominsa silmissä näe -demarien. Oli on huono osaamaan historiaa, kun vain katsoo siltä kantiltaan.
Kapillle piste kun tohti sanoa asian kuin se nähty olevan. Samoin Pysty saa oikein opastamisesta myös pisteen.

Aikakautensa on aina omansa, jossa Kekkosen aikaan oli YYA. Kaippa Arska tämän osaa oivaltaa ? Kun noin vain toista laitaa kulkee. YYA ja mitä se meille pienenä maana suurmaan rinnalla oli, ja siihen meidän oli alistuttava.

Sikäli jälkiviisaana, jos Koivisto oli ollut topakkana, olisi saattanut Karjala tulla takaisin. Mutta vaikea sanoa, olisiko sitten ollut nyt Venäjän sotilaallisesti voimistuttua meilläkin Ukrainan kohtalo.?

OikeistoSosDem kirjoitti:

Demarit menivät rähmälleen 1966. 20 vuotta Maalaisliiton jälkeen

Maalailiitto/Keskusta ei puolueena mennyt koskaan rähmälleen, sillä oli aina terve ydin talonpoikaissiiven myötä. Puoluejohto oli ja pysyi viileän asiallisena Moskovan suuntaan. Virolainen johti kentän vahvalla tuella, vaikka K-linja yritti saada omia ehdokkaitaan puolueen johtoon. K-linja, Kekkosen hännystelijät, on eri juttu kuin puolue. Sieltä löytyi pahoja ylilyöntejä, Karjalainen, Korsimo jne. Väyrynen tietysti räikeimpänä pelurina.

SDP supersuomettui, tai ultrasuomettui, kuinka vaan. Siitä puolueesta ei tervettä kohtaa enää 70-luvulla löytynyt. Kaikki, aivan kaikki tehtiin KGB:n tai Stasin ohjaamana jo 1972 puoluekokouksesta saakka, jolloin Moskovasta tuli ohjeet Sorsan kuningastien viitoittamiseen. Pieleen meni lopulta. Kiitos Ahtisaaren ja Suomen kansan, joka ei SDP:n avoimessa ehdokasvaalissa antanut Sorsalle riittävää tukea.

Anonyymi kirjoitti:

Maalailiitto/Keskusta ei puolueena mennyt koskaan rähmälleen, sillä oli aina terve ydin talonpoikaissiiven myötä. Puoluejohto oli ja pysyi viileän asiallisena Moskovan suuntaan. Virolainen johti kentän vahvalla tuella, vaikka K-linja yritti saada omia ehdokkaitaan puolueen johtoon. K-linja, Kekkosen hännystelijät, on eri juttu kuin puolue. Sieltä löytyi pahoja ylilyöntejä, Karjalainen, Korsimo jne. Väyrynen tietysti räikeimpänä pelurina.

SDP supersuomettui, tai ultrasuomettui, kuinka vaan. Siitä puolueesta ei tervettä kohtaa enää 70-luvulla löytynyt. Kaikki, aivan kaikki tehtiin KGB:n tai Stasin ohjaamana jo 1972 puoluekokouksesta saakka, jolloin Moskovasta tuli ohjeet Sorsan kuningastien viitoittamiseen. Pieleen meni lopulta. Kiitos Ahtisaaren ja Suomen kansan, joka ei SDP:n avoimessa ehdokasvaalissa antanut Sorsalle riittävää tukea.

Lue lisää

myös v 1917 marraskuussa Stalin kävi yllyttämässä aseelliseen kapinana SDP:n puoluekokouksessa, jonka SDP sitten toteuttikin.
Onneksemme häsisi yrityksen liittää Suomi takaisin Venäjään, josta juuri oli päästy irti itsenäisenä maana. Nyt vain oli kommunistit Venäjällä vallassa -bolsevikit. 60000 Suomalaista vainajaa siitä retkestä tuli. Joka jäänyt historiassa heikolle tietämykselle, lähinnä YYA vaikutti myös. Nyt vapauduttu tästäkin alettu hiljalleen puhumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Maalailiitto/Keskusta ei puolueena mennyt koskaan rähmälleen, sillä oli aina terve ydin talonpoikaissiiven myötä. Puoluejohto oli ja pysyi viileän asiallisena Moskovan suuntaan. Virolainen johti kentän vahvalla tuella, vaikka K-linja yritti saada omia ehdokkaitaan puolueen johtoon. K-linja, Kekkosen hännystelijät, on eri juttu kuin puolue. Sieltä löytyi pahoja ylilyöntejä, Karjalainen, Korsimo jne. Väyrynen tietysti räikeimpänä pelurina.

SDP supersuomettui, tai ultrasuomettui, kuinka vaan. Siitä puolueesta ei tervettä kohtaa enää 70-luvulla löytynyt. Kaikki, aivan kaikki tehtiin KGB:n tai Stasin ohjaamana jo 1972 puoluekokouksesta saakka, jolloin Moskovasta tuli ohjeet Sorsan kuningastien viitoittamiseen. Pieleen meni lopulta. Kiitos Ahtisaaren ja Suomen kansan, joka ei SDP:n avoimessa ehdokasvaalissa antanut Sorsalle riittävää tukea.

Lue lisää

Väität että K-linja olisi ollut jotenkin erillään puolueesta?

OikeistoSosDem kirjoitti:

Väität että K-linja olisi ollut jotenkin erillään puolueesta?

K-linja oli Kekkosen kannattajien ja suosikkien ryhmittymä.

Kekkonen ei missään vaiheessa kuulunut Maalaislitto/Keskustapuolueen puoluejohtoon, jo varhaisessa poliittisen uransa vaiheessa hän oli puolueessaan paitsiossa. Eritoten hänen liian läheinen suhde demareihin ja kommunisteihin eristi hänet Keskustapuolueen puoluetoiminnasta.

Huomautus. Ne tutkielmani kaksi ensimmäistä osaa, Nuori Urho Kekkonen ja Sotapoliitikko Kekkonen - ovat ensimmäisen linkkini lopussa. Ne oli jostain syystä poistettu - tai poistuneet - tuosta avauksestani, mutta joku - nimim. nostaja - oli ne tallettanut ja laittoi sitten siihen, missä ne ovat, siis tuon ensimmäisen linkkini lopussa.

Kovasti on Kekkonen sinuakin kiinostanut. Paljon olet siitä lukenut. Lukemaasihan nuo kirjoituksesi perustat. Väitöskirjasta nuo käy.
Hyvinhän kirjoitat. Oli sinulla jo silloin aikaa siihen. Mahtoi tuohon kulua ainakin kuukausi vaikka tuolla näyt kysyjälle sanoneen viikossa nuo kaikki kirjoittaneen.

Anonyymi kirjoitti:

Kovasti on Kekkonen sinuakin kiinostanut. Paljon olet siitä lukenut. Lukemaasihan nuo kirjoituksesi perustat. Väitöskirjasta nuo käy.
Hyvinhän kirjoitat. Oli sinulla jo silloin aikaa siihen. Mahtoi tuohon kulua ainakin kuukausi vaikka tuolla näyt kysyjälle sanoneen viikossa nuo kaikki kirjoittaneen.

Lue lisää

Paljon virheitä, liian paljon, jos lukea kiinnostaisi nin heikko tutkielma. Näkee ettei ole kirjoittalla kuin kansakoulu pohja ,

Hehehehhee... vai ihan tutkielma. Voi sinua tutkijaa...

Tutustuppa Kekkoseen ihan alkupräisdokumenttien muodossa, saat oikean käsityksen, jos nyt ylipäätään kykenet analysoimaan mitään. Ainakin tuon "tutkielman" kirjoitusasu (heikkokielisyys ja koukeroisuus) viittaa, ettet ole kovin laajaa yleissivistystä omaava henkilö joka pystyisi analyyttiseen ajatteluun.

Anonyymi kirjoitti:

Kovasti on Kekkonen sinuakin kiinostanut. Paljon olet siitä lukenut. Lukemaasihan nuo kirjoituksesi perustat. Väitöskirjasta nuo käy.
Hyvinhän kirjoitat. Oli sinulla jo silloin aikaa siihen. Mahtoi tuohon kulua ainakin kuukausi vaikka tuolla näyt kysyjälle sanoneen viikossa nuo kaikki kirjoittaneen.

Lue lisää

Kas kas, kukas se siellä itse itseään kehumassa, HOHHOHOHOHOHHOOOOHOOOOOOO

Ovathan nuo 15 vuoden takaiset muistelmani saaneet vieläkin kipinää eräisiin! Muutama huomio noista:

Yksi ihmettelee Kekkosen minuakin kovasti kiinnostaneen. Toki kiinnosti, vaikka en kertaakaan häntä äänestänyt. Enemmän hän on kiinnostanut eräitä muita, kuten Juhani Suomea, joka kirjoitti hänestä kahdeksan tiiliskiven kokoista kirjaa. Niihinkin - monien muiden kirjojen ohella tukeuduin noita kirjoitellessani. Tuo sama vitsailee noita väitöskirjaksi. Ei väitöskirjaa kirjoiteta viikossa, kuten minä nuo kirjoittelin. Eräs läheiseni väitteli viime vuonna ja kyllä hän sitä väitöskirjaansa paljon kauemmin valmisteli.

Eräs anonyymi vastaa tuolle em. anonyymille, mutta noita minun muistelmiani hän tarkoittanee. Hänelle sanon: Älä toki yritä niitä lukea, kirjoitustaidostasi päätellen sellainen olisi sinulle liian vaikeaa. Koulupohjasi lienee apukoulu, jos minulla on vain kansakoulupohja - sanomanasi kansakoulu pohja.

Kyllä minä nyt itsekin hieman ihmettelen sitä, että viitsin tuolloin tuollaisiakin tänne ”väkertää”. Merkittävin syy sille - kuten näille palstoille tulooni yleisemminkin - varmaan oli vaimoni jo kolme vuotta jatkuneen syöpäsairauden pahentuminen. Oli jo tuolloin enimmäkseen vuodepotilaana, vuoteensa vieressä surisevan happirikastimen letkut nenässään. Raskasta aikaa, sitä kai yritin paeta. Syyskuussa 2004 hän meni saattohoitoon Terho-kotiin, jossa hänellä oli oma huone ja monia öitä minäkin olin siellä hänen sänkynsä viereisessä sängyssä. Siellä hän läsnä ollessani kuoli lokakuun lopussa.

Eipä liene tarvetta enempään noista muistelmistani eikä mistään muustakaan ainakaan enää tänään, tuskin huomennakaan.

Luin pienen pätkän "hutkielmaasi". Luku oli se, jossa puhut Kekkosen "kääntymyksestä". Siis sodan kannattajasta sodan vastustajaksi.

Siinä on heti aluksi niin paljon virheitä, ettei tämän palstan merkkimäärä riitä kaikkea korjaamaan, mutta muutama oleellisin.

Kekkonen ei suinkaan tehnyt "käännöstään" talvella 1943, vaan loppusyksyllä 1941 (muuten samaan aikaan kun Mannerheim päätyi samaan lopputulemaan) Tihvinän taistelun jälkeen. Siinä saksalaisten sotataito osoittautui hyvin puutteelliseksi silloin kun oltiin peitteisessä maastossa. Ja sellaistahan saksalaisilla tuolloin oli vielä satoja, jopa tuhansia, kilometrejä edettävänään. Siis suunnitelmissaan, todellisuudessa ei juurikaan enää edetty. Johtopäätös oli helppo tehdä.

Mannerheim teki siis oman johtopäätöksen, ja jätti omalta osaltaan saksalaisten hyökkäystä tukemaan suunnitellun suomalaisjoukkojen hyökkäyskäskyn antamatta, ja muutoinkin pysäytti armeijamme etenemisen Maaselän kannaksen asemien kohentamista lukuunottamatta.

Kekkonen ei virallisesti johtopäätöstään voinut esittää, olihan maassa sotasensuuri, joka esti kriittisten näkemyksien esittämisen julkisesti. Sen sijaan yksityisesti, mm- kirjeissään Sylville (joka oli maatilalla, Urho Helsingissä), hän esitti voimakkaan epäilyn Saksan kykyyn lyödä Neuvostoliitto, ja oli hyvin huolissaan Suomen kohtalosta siinä tilanteessa, että Saksa häviäisi sodan. Kekkonen sai lopullisen varmuuden kannalleen talvella 1943, ei suinkaan Tukholmassa kuten taas virhellisesti esität, vaan Rovaniemellä tavatessaan vanhaaa kaveriaan Hillilää.

Miksi Rovaniemellä? No, siellä oli saksalaisjoukkojen Suomen yksikköjen komentokeskus, ja Hillilällä hyvät suhteet saksalaisiin sotilaisiin. Hillilä oli Kekkosen tavoin vanha tiedustelumies, ja osasi arvioida saksalaisilta sotilailta saamiaan tietoja sodan etenemisestä itärintamalla. Rovaniemen saksalaisilla johtajilla oli varmasti paremmat tiedot yleistilanteesta kuin Helsigissä toimineilla virallisen diplomatian edustajilla. Niinpä Hillilälläkin oli hyvät taustatiedot. Mannerheimilla ja Paasosella oli varmasti myös selkeä käsitys saksalaisten tilanteesta, mutta he taasen olivat sotilaina sidotut poliittisiin päätöksiin.

Kekkosen varmistuttua sodan lopputulemasta, hän ryhtyi kaikin voimin toimimaan niin, että sodan jälkeen Suomelle ei kävisi pahin mahdollinen, siis NL:n miehitys ja liittäminen osaksi onnellista kommunistista perhettä. Siitä hyvästä hänet eristettiin niin omassa puolueessaan kuin yleisemminkin poliittisessa eliitissä.

Kuten sanottu, kirjoituksesi on niin alkeellinen ja virheitä sekä asenteellisia päätelmiä täynnä, ettei sitä edes huumorimielessä voi tutkielmaksi kutsua.

Anonyymi kirjoitti:

Luin pienen pätkän "hutkielmaasi". Luku oli se, jossa puhut Kekkosen "kääntymyksestä". Siis sodan kannattajasta sodan vastustajaksi.

Siinä on heti aluksi niin paljon virheitä, ettei tämän palstan merkkimäärä riitä kaikkea korjaamaan, mutta muutama oleellisin.

Kekkonen ei suinkaan tehnyt "käännöstään" talvella 1943, vaan loppusyksyllä 1941 (muuten samaan aikaan kun Mannerheim päätyi samaan lopputulemaan) Tihvinän taistelun jälkeen. Siinä saksalaisten sotataito osoittautui hyvin puutteelliseksi silloin kun oltiin peitteisessä maastossa. Ja sellaistahan saksalaisilla tuolloin oli vielä satoja, jopa tuhansia, kilometrejä edettävänään. Siis suunnitelmissaan, todellisuudessa ei juurikaan enää edetty. Johtopäätös oli helppo tehdä.

Mannerheim teki siis oman johtopäätöksen, ja jätti omalta osaltaan saksalaisten hyökkäystä tukemaan suunnitellun suomalaisjoukkojen hyökkäyskäskyn antamatta, ja muutoinkin pysäytti armeijamme etenemisen Maaselän kannaksen asemien kohentamista lukuunottamatta.

Kekkonen ei virallisesti johtopäätöstään voinut esittää, olihan maassa sotasensuuri, joka esti kriittisten näkemyksien esittämisen julkisesti. Sen sijaan yksityisesti, mm- kirjeissään Sylville (joka oli maatilalla, Urho Helsingissä), hän esitti voimakkaan epäilyn Saksan kykyyn lyödä Neuvostoliitto, ja oli hyvin huolissaan Suomen kohtalosta siinä tilanteessa, että Saksa häviäisi sodan. Kekkonen sai lopullisen varmuuden kannalleen talvella 1943, ei suinkaan Tukholmassa kuten taas virhellisesti esität, vaan Rovaniemellä tavatessaan vanhaaa kaveriaan Hillilää.

Miksi Rovaniemellä? No, siellä oli saksalaisjoukkojen Suomen yksikköjen komentokeskus, ja Hillilällä hyvät suhteet saksalaisiin sotilaisiin. Hillilä oli Kekkosen tavoin vanha tiedustelumies, ja osasi arvioida saksalaisilta sotilailta saamiaan tietoja sodan etenemisestä itärintamalla. Rovaniemen saksalaisilla johtajilla oli varmasti paremmat tiedot yleistilanteesta kuin Helsigissä toimineilla virallisen diplomatian edustajilla. Niinpä Hillilälläkin oli hyvät taustatiedot. Mannerheimilla ja Paasosella oli varmasti myös selkeä käsitys saksalaisten tilanteesta, mutta he taasen olivat sotilaina sidotut poliittisiin päätöksiin.

Kekkosen varmistuttua sodan lopputulemasta, hän ryhtyi kaikin voimin toimimaan niin, että sodan jälkeen Suomelle ei kävisi pahin mahdollinen, siis NL:n miehitys ja liittäminen osaksi onnellista kommunistista perhettä. Siitä hyvästä hänet eristettiin niin omassa puolueessaan kuin yleisemminkin poliittisessa eliitissä.

Kuten sanottu, kirjoituksesi on niin alkeellinen ja virheitä sekä asenteellisia päätelmiä täynnä, ettei sitä edes huumorimielessä voi tutkielmaksi kutsua.

Lue lisää

Kapin hutkielma pitää ymmärtää heikkolahjaisen aliupseerin yritelmänä. Miten kansakoulupohjalla ja vielä demarina voisi parempaan pystyä???? Ei millään.

Anonyymi kirjoitti:

Luin pienen pätkän "hutkielmaasi". Luku oli se, jossa puhut Kekkosen "kääntymyksestä". Siis sodan kannattajasta sodan vastustajaksi.

Siinä on heti aluksi niin paljon virheitä, ettei tämän palstan merkkimäärä riitä kaikkea korjaamaan, mutta muutama oleellisin.

Kekkonen ei suinkaan tehnyt "käännöstään" talvella 1943, vaan loppusyksyllä 1941 (muuten samaan aikaan kun Mannerheim päätyi samaan lopputulemaan) Tihvinän taistelun jälkeen. Siinä saksalaisten sotataito osoittautui hyvin puutteelliseksi silloin kun oltiin peitteisessä maastossa. Ja sellaistahan saksalaisilla tuolloin oli vielä satoja, jopa tuhansia, kilometrejä edettävänään. Siis suunnitelmissaan, todellisuudessa ei juurikaan enää edetty. Johtopäätös oli helppo tehdä.

Mannerheim teki siis oman johtopäätöksen, ja jätti omalta osaltaan saksalaisten hyökkäystä tukemaan suunnitellun suomalaisjoukkojen hyökkäyskäskyn antamatta, ja muutoinkin pysäytti armeijamme etenemisen Maaselän kannaksen asemien kohentamista lukuunottamatta.

Kekkonen ei virallisesti johtopäätöstään voinut esittää, olihan maassa sotasensuuri, joka esti kriittisten näkemyksien esittämisen julkisesti. Sen sijaan yksityisesti, mm- kirjeissään Sylville (joka oli maatilalla, Urho Helsingissä), hän esitti voimakkaan epäilyn Saksan kykyyn lyödä Neuvostoliitto, ja oli hyvin huolissaan Suomen kohtalosta siinä tilanteessa, että Saksa häviäisi sodan. Kekkonen sai lopullisen varmuuden kannalleen talvella 1943, ei suinkaan Tukholmassa kuten taas virhellisesti esität, vaan Rovaniemellä tavatessaan vanhaaa kaveriaan Hillilää.

Miksi Rovaniemellä? No, siellä oli saksalaisjoukkojen Suomen yksikköjen komentokeskus, ja Hillilällä hyvät suhteet saksalaisiin sotilaisiin. Hillilä oli Kekkosen tavoin vanha tiedustelumies, ja osasi arvioida saksalaisilta sotilailta saamiaan tietoja sodan etenemisestä itärintamalla. Rovaniemen saksalaisilla johtajilla oli varmasti paremmat tiedot yleistilanteesta kuin Helsigissä toimineilla virallisen diplomatian edustajilla. Niinpä Hillilälläkin oli hyvät taustatiedot. Mannerheimilla ja Paasosella oli varmasti myös selkeä käsitys saksalaisten tilanteesta, mutta he taasen olivat sotilaina sidotut poliittisiin päätöksiin.

Kekkosen varmistuttua sodan lopputulemasta, hän ryhtyi kaikin voimin toimimaan niin, että sodan jälkeen Suomelle ei kävisi pahin mahdollinen, siis NL:n miehitys ja liittäminen osaksi onnellista kommunistista perhettä. Siitä hyvästä hänet eristettiin niin omassa puolueessaan kuin yleisemminkin poliittisessa eliitissä.

Kuten sanottu, kirjoituksesi on niin alkeellinen ja virheitä sekä asenteellisia päätelmiä täynnä, ettei sitä edes huumorimielessä voi tutkielmaksi kutsua.

Lue lisää

Kekkosen osalta hyvin muistan hänen historiaansa 1950-luvun alusta alkaen omakohtaisestikin, tuon tutkielmani osalta silti on niin, kuin sanon sen johdannossa: ”Perustan siis ”tutkielmani” lukemaani kirjallisuuteen. Siitä on viitteellinen luettelo viimeisen osan lopussa. En suinkaan ole lukenut tuota kaikkea vain Kekkosta tutkiakseni, vaan yleisen historianharrastukseni vuoksi. Tuon kirjallisuuden mainitsen vain näkemyksiini vaikuttaneena taustatietona. En tietenkään voi referoida noita kymmeniätuhansia sivuja kuin muutamasta kirjasta sieltä täältä pienillä sitaateilla.

Tietenkin tunnen myös tuon Kekkosen ja Hillilän tapaamisen tarinan, jonka sinä otat tuossa esille pitäen sitä Kekkosen käännöksen ainoana vaikuttimena. Olen lukenut Timo Tuikan siitä tutkielmaani myöhemmin kirjoittaman Hillilän elämäkerran, jossa tarkoittamastasi Akateemisen Karjala-Seuran ja Etsivän Keskuspoliisin kahden entisen jäsenen tapaamisesta kerrotaan perinpohjin. Kovasti viinanhuuruinen se tapaaminen oli, vaikka Hillilä oli joutunut tekemään raittiuslupauksen Lapin läänin maaherraksi päästäkseen. Taisin tuosta kirjasta lukemaani referoida myös täällä historian palstalla.

Kyllä tuolla tapaamisella oli merkitystä, mutta ei se ollut niin ratkaiseva kuin sinä näyt olettavan. Sanon tuossa johdannossani myös: ”Tietysti esityksessäni on myös sitä ”astian makua”, mistä Kekkonen joskus puhui. Kenen tahansa esityksessä aina näin on”. Eli vaikka me kumpikin olisimme ”nauttineet samaa historiaa”, olemme nauttineet sitä eri astioista;))

Olisit lukenut enemmän tuota tutkielmaan ja muiden siitä antamia lausuntoja ja siihen tekemiään lisäyksiä, ymmärtäisit noita asioita paremmin. Vaikka en ollut Kekkosen ihailija, niissä mielipiteissä tuli kyllä esille paljon myös sellaista Kekkoselle myönteistä, jotka myönnän oikeiksi näkemyksiksi. Kuten esim. tämä Mielipidepankin näkemys:

”Vaikka suhtaudun kriittisesti Kekkosen häikäilemättömään vallanhimoon ja niihin keinoihin, joita hän tässä käytti, niin silti pitää myös muistaa totuuden toinen puoli. Omasta mielestäni Kekkosen ulkopolitiikka oli kaikesta huolimatta erittäin nerokasta. Hän käänsi neukkujen luottamuksen häneen hyödyksi Suomelle ja tietenkin myös itselleen. Hän osti luottamuksella koko ajan Suomelle lisää liikkumatilaa ja hyödynsi suhteen myös taloudellisesti. Minusta tuntuu, että omassa pelissään Kekkonen sittenkin höynäytti neukkuja. Kun hän oli luottamuksensa ja korvaamattomuutensa osoittanut, hän saattoi myös lisätä pelivaraa neukkuihin. Kekkonen viestitti myös heille, että hänen sivuuttamisensa voisi johtaa täysin arvaamattomaan lopputulokseen. Siksi ehkä sekä suomalaiset että neukut olivat lopulta Kekkosen vankeja.”

Vain tämän halusin vielä sanoa, ihan asiallisesti, sillä terveen itsetunnon omaavana minulla ei ole tarvetta sortua tuollaisen halpamaisuuteen, jolla sinä tuon viestisi päätät.

kapi_ kirjoitti:

Kekkosen osalta hyvin muistan hänen historiaansa 1950-luvun alusta alkaen omakohtaisestikin, tuon tutkielmani osalta silti on niin, kuin sanon sen johdannossa: ”Perustan siis ”tutkielmani” lukemaani kirjallisuuteen. Siitä on viitteellinen luettelo viimeisen osan lopussa. En suinkaan ole lukenut tuota kaikkea vain Kekkosta tutkiakseni, vaan yleisen historianharrastukseni vuoksi. Tuon kirjallisuuden mainitsen vain näkemyksiini vaikuttaneena taustatietona. En tietenkään voi referoida noita kymmeniätuhansia sivuja kuin muutamasta kirjasta sieltä täältä pienillä sitaateilla.

Tietenkin tunnen myös tuon Kekkosen ja Hillilän tapaamisen tarinan, jonka sinä otat tuossa esille pitäen sitä Kekkosen käännöksen ainoana vaikuttimena. Olen lukenut Timo Tuikan siitä tutkielmaani myöhemmin kirjoittaman Hillilän elämäkerran, jossa tarkoittamastasi Akateemisen Karjala-Seuran ja Etsivän Keskuspoliisin kahden entisen jäsenen tapaamisesta kerrotaan perinpohjin. Kovasti viinanhuuruinen se tapaaminen oli, vaikka Hillilä oli joutunut tekemään raittiuslupauksen Lapin läänin maaherraksi päästäkseen. Taisin tuosta kirjasta lukemaani referoida myös täällä historian palstalla.

Kyllä tuolla tapaamisella oli merkitystä, mutta ei se ollut niin ratkaiseva kuin sinä näyt olettavan. Sanon tuossa johdannossani myös: ”Tietysti esityksessäni on myös sitä ”astian makua”, mistä Kekkonen joskus puhui. Kenen tahansa esityksessä aina näin on”. Eli vaikka me kumpikin olisimme ”nauttineet samaa historiaa”, olemme nauttineet sitä eri astioista;))

Olisit lukenut enemmän tuota tutkielmaan ja muiden siitä antamia lausuntoja ja siihen tekemiään lisäyksiä, ymmärtäisit noita asioita paremmin. Vaikka en ollut Kekkosen ihailija, niissä mielipiteissä tuli kyllä esille paljon myös sellaista Kekkoselle myönteistä, jotka myönnän oikeiksi näkemyksiksi. Kuten esim. tämä Mielipidepankin näkemys:

”Vaikka suhtaudun kriittisesti Kekkosen häikäilemättömään vallanhimoon ja niihin keinoihin, joita hän tässä käytti, niin silti pitää myös muistaa totuuden toinen puoli. Omasta mielestäni Kekkosen ulkopolitiikka oli kaikesta huolimatta erittäin nerokasta. Hän käänsi neukkujen luottamuksen häneen hyödyksi Suomelle ja tietenkin myös itselleen. Hän osti luottamuksella koko ajan Suomelle lisää liikkumatilaa ja hyödynsi suhteen myös taloudellisesti. Minusta tuntuu, että omassa pelissään Kekkonen sittenkin höynäytti neukkuja. Kun hän oli luottamuksensa ja korvaamattomuutensa osoittanut, hän saattoi myös lisätä pelivaraa neukkuihin. Kekkonen viestitti myös heille, että hänen sivuuttamisensa voisi johtaa täysin arvaamattomaan lopputulokseen. Siksi ehkä sekä suomalaiset että neukut olivat lopulta Kekkosen vankeja.”

Vain tämän halusin vielä sanoa, ihan asiallisesti, sillä terveen itsetunnon omaavana minulla ei ole tarvetta sortua tuollaisen halpamaisuuteen, jolla sinä tuon viestisi päätät.

Lue lisää

Ei Kekkosen tapaaminen Hillilän kanssa ollut se käännöksen vaikutin, vaan kuten kirjoitin: "Kekkonen ei suinkaan tehnyt "käännöstään" talvella 1943, vaan loppusyksyllä 1941 (muuten samaan aikaan kun Mannerheim päätyi samaan lopputulemaan) Tihvinän taistelun jälkeen."

Kekkonen toisaalla ja Mannerheim toisaalla tulivat siis samaan johtopäätökseen, Saksa ei tule bolsevikkeja voittamaan sotilaallisesti. Kumpikin teki siitä omat arvionsa, Mannerheim lopettii hykkäysoperaatiot vaikka suomalaiset olisivat voineet jatkaa etenemistään, ja Kekkonen alkoi pohtia miten Suomen asema turvataan jos NL lyös Saksan.

Leningradin piirityksen täydellistämiseksi sunniteltu suomalaisten ja saksalaisten kädenlyönti Syvärillä jäi siis tekemättä, kun saksalaiset joutuivat vetäytymään Tihvinästä Syvärin eteläpuolelta Olhavanjoelle ja Mannerheim pysäytti Suomen armeijan etenemisen. Kekkonen alkoi kirjoitella Pekka Peitsenä selvästi vähemmän hurmahenkisiä, jopa jossain määrin (siinä määrin kuin sensuuri salli) inhorealistisia skenaarioita tulevasta maailmanjärjestyksestä ja Suomen asemasta siinä.


Esim huhti-toukokuussa 1942 Kekkonne hyvin selkeästi katsoi kirjoituksissaan, että ellei Saksa suunitelluissa kesäoffensiiveissaan (kesän 42) Leningradia ja Moskovaa vastaa saa näitä kaupunkeja lyötyä, on Saksan tavoitteet unohdettava ja valmistauduttava toisenlaiseen lopputulokseen. Mutta kuten sanottua, silloisissa oloissa ei voinut julkisesti kirjoittaa kriittisiä kannanottoja sotaan, sillä ne sensuroitiin. Vasta 1943 Kekkonen alkoi julkisesti vaatia erillisrauhaa Suomen ja NL:n välillä. Silloin Saksan tilanne oli jo epätoivoinen ja joukot perääntyivät vauhdilla.

Kekkossepustuksesi on kooste Kekkoskriitikkojen yksipuolisia tulkintoja, joissa tarkoituksellisesti on jätetty faktoja pois. Otettu vain kritiikkiä tukevat faktat esiin ja tehty johtopäätöksiä siltä pohjalta. Siksi sepustuksesi on paitsi ala-arvoinen, myös asenteellisista lähtökohdista tehty, ja siksi tutkielmaksi soveltumaton. Kirjoitelma se on.

Anonyymi kirjoitti:

Luin pienen pätkän "hutkielmaasi". Luku oli se, jossa puhut Kekkosen "kääntymyksestä". Siis sodan kannattajasta sodan vastustajaksi.

Siinä on heti aluksi niin paljon virheitä, ettei tämän palstan merkkimäärä riitä kaikkea korjaamaan, mutta muutama oleellisin.

Kekkonen ei suinkaan tehnyt "käännöstään" talvella 1943, vaan loppusyksyllä 1941 (muuten samaan aikaan kun Mannerheim päätyi samaan lopputulemaan) Tihvinän taistelun jälkeen. Siinä saksalaisten sotataito osoittautui hyvin puutteelliseksi silloin kun oltiin peitteisessä maastossa. Ja sellaistahan saksalaisilla tuolloin oli vielä satoja, jopa tuhansia, kilometrejä edettävänään. Siis suunnitelmissaan, todellisuudessa ei juurikaan enää edetty. Johtopäätös oli helppo tehdä.

Mannerheim teki siis oman johtopäätöksen, ja jätti omalta osaltaan saksalaisten hyökkäystä tukemaan suunnitellun suomalaisjoukkojen hyökkäyskäskyn antamatta, ja muutoinkin pysäytti armeijamme etenemisen Maaselän kannaksen asemien kohentamista lukuunottamatta.

Kekkonen ei virallisesti johtopäätöstään voinut esittää, olihan maassa sotasensuuri, joka esti kriittisten näkemyksien esittämisen julkisesti. Sen sijaan yksityisesti, mm- kirjeissään Sylville (joka oli maatilalla, Urho Helsingissä), hän esitti voimakkaan epäilyn Saksan kykyyn lyödä Neuvostoliitto, ja oli hyvin huolissaan Suomen kohtalosta siinä tilanteessa, että Saksa häviäisi sodan. Kekkonen sai lopullisen varmuuden kannalleen talvella 1943, ei suinkaan Tukholmassa kuten taas virhellisesti esität, vaan Rovaniemellä tavatessaan vanhaaa kaveriaan Hillilää.

Miksi Rovaniemellä? No, siellä oli saksalaisjoukkojen Suomen yksikköjen komentokeskus, ja Hillilällä hyvät suhteet saksalaisiin sotilaisiin. Hillilä oli Kekkosen tavoin vanha tiedustelumies, ja osasi arvioida saksalaisilta sotilailta saamiaan tietoja sodan etenemisestä itärintamalla. Rovaniemen saksalaisilla johtajilla oli varmasti paremmat tiedot yleistilanteesta kuin Helsigissä toimineilla virallisen diplomatian edustajilla. Niinpä Hillilälläkin oli hyvät taustatiedot. Mannerheimilla ja Paasosella oli varmasti myös selkeä käsitys saksalaisten tilanteesta, mutta he taasen olivat sotilaina sidotut poliittisiin päätöksiin.

Kekkosen varmistuttua sodan lopputulemasta, hän ryhtyi kaikin voimin toimimaan niin, että sodan jälkeen Suomelle ei kävisi pahin mahdollinen, siis NL:n miehitys ja liittäminen osaksi onnellista kommunistista perhettä. Siitä hyvästä hänet eristettiin niin omassa puolueessaan kuin yleisemminkin poliittisessa eliitissä.

Kuten sanottu, kirjoituksesi on niin alkeellinen ja virheitä sekä asenteellisia päätelmiä täynnä, ettei sitä edes huumorimielessä voi tutkielmaksi kutsua.

Lue lisää

Tosi tarkkaa tekstiä asiantuntijalta Kekkosen kääntymyksestä.
Itse tunnen melko tarkasti Kekkosen tekemisiä 20 - 40 luvuilta.
Huumoriakin tarvitaan, varsinkin täällä. HO HOO, HO HOO!

Anonyymi kirjoitti:

Ei Kekkosen tapaaminen Hillilän kanssa ollut se käännöksen vaikutin, vaan kuten kirjoitin: "Kekkonen ei suinkaan tehnyt "käännöstään" talvella 1943, vaan loppusyksyllä 1941 (muuten samaan aikaan kun Mannerheim päätyi samaan lopputulemaan) Tihvinän taistelun jälkeen."

Kekkonen toisaalla ja Mannerheim toisaalla tulivat siis samaan johtopäätökseen, Saksa ei tule bolsevikkeja voittamaan sotilaallisesti. Kumpikin teki siitä omat arvionsa, Mannerheim lopettii hykkäysoperaatiot vaikka suomalaiset olisivat voineet jatkaa etenemistään, ja Kekkonen alkoi pohtia miten Suomen asema turvataan jos NL lyös Saksan.

Leningradin piirityksen täydellistämiseksi sunniteltu suomalaisten ja saksalaisten kädenlyönti Syvärillä jäi siis tekemättä, kun saksalaiset joutuivat vetäytymään Tihvinästä Syvärin eteläpuolelta Olhavanjoelle ja Mannerheim pysäytti Suomen armeijan etenemisen. Kekkonen alkoi kirjoitella Pekka Peitsenä selvästi vähemmän hurmahenkisiä, jopa jossain määrin (siinä määrin kuin sensuuri salli) inhorealistisia skenaarioita tulevasta maailmanjärjestyksestä ja Suomen asemasta siinä.


Esim huhti-toukokuussa 1942 Kekkonne hyvin selkeästi katsoi kirjoituksissaan, että ellei Saksa suunitelluissa kesäoffensiiveissaan (kesän 42) Leningradia ja Moskovaa vastaa saa näitä kaupunkeja lyötyä, on Saksan tavoitteet unohdettava ja valmistauduttava toisenlaiseen lopputulokseen. Mutta kuten sanottua, silloisissa oloissa ei voinut julkisesti kirjoittaa kriittisiä kannanottoja sotaan, sillä ne sensuroitiin. Vasta 1943 Kekkonen alkoi julkisesti vaatia erillisrauhaa Suomen ja NL:n välillä. Silloin Saksan tilanne oli jo epätoivoinen ja joukot perääntyivät vauhdilla.

Kekkossepustuksesi on kooste Kekkoskriitikkojen yksipuolisia tulkintoja, joissa tarkoituksellisesti on jätetty faktoja pois. Otettu vain kritiikkiä tukevat faktat esiin ja tehty johtopäätöksiä siltä pohjalta. Siksi sepustuksesi on paitsi ala-arvoinen, myös asenteellisista lähtökohdista tehty, ja siksi tutkielmaksi soveltumaton. Kirjoitelma se on.

Lue lisää

Tiedätkös Kapi mitä tarkoitetaan kun kohdallsi usien puhutaan heikkokielisyydestä?

No, vaikkapa tätä: "Olen lukenut Timo Tuikan siitä tutkielmaani myöhemmin kirjoittaman Hillilän elämäkerran...

Tuossahan siis lukee, että Timo Tuikka on kirjoittanut tutkielmaasi myöhemmin jotain jonka olet sinä olet lukenut. Enpä usko että näin on. Jotain muuta siis tarkoitat, mutta kun kirjoitat noin kuin kirjoitat, niin se vain kertoo kielellisestä kömplyydestäsi. Kielioppivirheitä ei tuossa ole, mutta se ei tarkoita, että teksti olisi virheetön.

Useinhan sinua mainitaan heikkokielelliseksi, ja siitä taas saimme oivan näytteen. "Tutkielmasi" oli täynnä vastaavia, siksi se on niin epäselvä ja ala-arvoinen.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkös Kapi mitä tarkoitetaan kun kohdallsi usien puhutaan heikkokielisyydestä?

No, vaikkapa tätä: "Olen lukenut Timo Tuikan siitä tutkielmaani myöhemmin kirjoittaman Hillilän elämäkerran...

Tuossahan siis lukee, että Timo Tuikka on kirjoittanut tutkielmaasi myöhemmin jotain jonka olet sinä olet lukenut. Enpä usko että näin on. Jotain muuta siis tarkoitat, mutta kun kirjoitat noin kuin kirjoitat, niin se vain kertoo kielellisestä kömplyydestäsi. Kielioppivirheitä ei tuossa ole, mutta se ei tarkoita, että teksti olisi virheetön.

Useinhan sinua mainitaan heikkokielelliseksi, ja siitä taas saimme oivan näytteen. "Tutkielmasi" oli täynnä vastaavia, siksi se on niin epäselvä ja ala-arvoinen.

Lue lisää

Tein tuon tutkielmani v. 2004 ja Timo Tuikka kirjoitti Kaarlo Hillilän elämäkerran vasta v. 2011. Joten sitä en tietenkään ollut voinut lukea tutkielmaani kirjoittaessani vaan vasta myöhemmin. Lienen antanut kirjan pois, kun en löydä sitä nyt hyllyistäni. mutta tässä tieto siitä:

https://tuomioja.org/kirjavinkit/2011/11/timo-j-tuikka-kekkosen-takapiru-kaarlo-hillilan-uskomaton-elama-otava-596-s-keuruu-2011/

Oikeassa olet kyllä siinä, että kirjoitusteni kieliasu on heikentynyt viime vuosina. Kun on jo tätä ikää, 84 vuotta, enkä enää kirjoittelekaan läheskään siinä määrin kuin aikoinaan, työnikin vuoksi niissä esikuntatehtävissä, Esikuntakoulun opettajana ja kurssien johtajana ja Valion keskushallinnon isännöitsijänä. Kohtuullinen esitystaito minulla oli vielä tuota Kekkostutkielmaa kirjoittaessani.

Varmaan taitoni oli vielä parhaimmillaan viisi vuotta aikaisemmin v. 1999, jolloin ohitusleikkaustoipilaana ollessani kolmessa kuukaudessa kirjoitin n. 350-sivuiset muistelmani. Voitin niillä Päällystöliiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhdessä toimeenpaneman ammatillisen perinteen keräyskilpailun. Luulenpa, että tuolla palkintolautakunnalla oli kirjoitustaitoni arvostelemiseen vähintään yhtä hyvä kyky kuin sinulla. Tässä tietoa siitä:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

ALI-, TOIMI- JA OPISTOUPSEERIEN TYÖHISTORIA TALTEEN -PROJEKTI 2001 ON PÄÄTTYNYT
(Päällystöliitto tiedottaa 2/03)
------------
Palkintolautakunta päätyi jakamaan pääpalkinnon lisäksi neljä muuta palkintoa. Lisäksi jaetaan kaikille osallistujille kirjapalkinnot.
Pääpalkinto Päällystöliiton stipendi (500 euroa):
• Jorma Korhonen, kapteeni evp., Helsinki.
Muut Päällystöliiton stipendillä (á 100 euroa) palkittavat:
• Into Hemberg, luutnantti evp., Säkylä,
• Kauko Ijäs, vääpeli evp., Helsinki,
• Mauno Pesonen, sotilasmestari evp., Mikkeli.

Perustelut
Jorma Korhosen (s.1935) perusteellinen urakuvaus alkaa lapsuusmuistoista Rautavaaralla. Varusmiespalveluksen aikana jää mahdollisuus sotilasurasta ammattina itämään ja ura alkaa Santahaminassa. Seuraavat palveluspaikat ovat eteläisen Suomen alueella. Elämä kuljettaa, kuin vaahtopäillä, se antaa paljon, mutta ottaakin. Muistelija on yksi neljästä ensimmäisestä kapteeniksi ylennetystä toimiupseerista. Sotilasuran jälkeenkin hän jatkoi työelämässä Valiolla. Hyvänä lisänä on YK-tehtävissä saatujen kokemusten ja näkemysten esille tuominen.
Vastaajan teksti on erittäin sujuvaa ja oleellisiin asioihin kiinnittyvää. Vastauksen nosti muiden joukosta sen monipuolisuus. Siinä on suomalaisen miehen ja sotilaan elämänkaari lapsuudesta eläkeläiseksi - iloineen ja suruineen.

Palkintolautakunta
Puheenjohtaja Mika Oranen, puheenjohtaja, Päällystöliitto ry., Helsinki
Sihteeri Juha Nirkko, Kansarunousarkiston tutkija, FM, Helsinki

Jäsenet
Pekka Laaksonen, Kansarunousarkiston johtaja, Helsinki
Esa Konttinen, dosentti, Jyväskylä
Janne Vilkuna, professori, Jyväskylä
Olli Harinen, VTL, tutkija, Helsinki
Keijo Koivisto, kapteeni evp, FM, Laukaa

xxxxxxxxxxxx

Nyt saa riittää.

Me kaikki suomalaiset saisimme panna kätemme ristiin kynärpäitä myöten ja olla kiitollisia siitä, että saimme elää vaikeina vuosina niin viisaan miehen, kuin Kekkonen oli, johdatuksessa.
Ei kannattaisi päästää enää aivopieruja ilmaa pilamaan.

Eihän sossuissa moittimista. HO HOO, HO HOO!

Ja sinä pankkomajuri et muuta teekään. Tämäkin viestisi osoitti taas, että keskusteltava aihe on sinulle liian haastava. Ja silloin yrität peitellä omia jälkiäsi tietämättömyydestäsi, etteivät perehtyneemmät laita sinulle kapulan suuhun.

Itsehän olet aina ensimmäisenä huomauttamassa muiden osaamattomuudesta.

Nyt AisaOssista on tullut Timanttinen POTILAS.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt AisaOssista on tullut Timanttinen POTILAS.

Älähän nyt AU liikaa kiihdy. Saattaa käydä pumpun päälle.

TimanttinenSOTILAS kirjoitti:

Älähän nyt AU liikaa kiihdy. Saattaa käydä pumpun päälle.

Sinulla näyttäisivät sekä sydän- että sulkijalihas pumppaavan samaan tahtiin. Kura kiertänee veren kanssa samaa reittiä. Sen näkee lopputuloksista.

70-luvulla elettiin syviä vaaran vuosia.

SDP oli syväsuomettunut, sen oikeistosiipi (asevelisosialistit) vaiennettu ja puolue luisunut täysin KGB:n syliin, Sorsa, Lipponen, Sundqvist ym. KGB:n kätyrit johtivat puoluetta. SDP:n harjoittama itsesensuuri ja yleisen neuvostomielisyyden levittäminen on usein jäänyt Kekkosen, K-linja ja kommunistien toiminnan. SDP:n niin kutsutun uuden ulkopolitiikan harrastajat Jaakko Blomberg, Jaakko Kalela ja Paavo Lipponen pyrkivät lanseeraamaan ulkopolitiikkaan Kekkostakin vasemmistolaisempaa, neuvostoystävällisempää otetta. Jopa Suojelupoliisi kiinostui kolmikon touhuista. Niin tiivis oli suhde KGB:hen ja Stasiin. Tiitisen listan miehiä siis.

Keskustapuolueessa oli vielä Virolainen ja muu talonpoikaisjoukko pitämässä viileän asiallista neukkusuhdetta yllä, mutta sielläkin Väyrynen ym. K-linjalaiset vaanivat jo valtaan pääsyä monin eri juonin. Puolue oli kuitenkin johdoltaan "terve".

Kokoomuskin oli jo pahasti eksymässä Moskovan tielle. Se oli yleisistä syistä pidetty oppositiossa, ja nuoret kokoomusvaikuttajat, Tamminiemen nappulaliigaan kuuluneet, ja sen saunassa kylvetetyt Holkeri, Suominen, Kanerva jne hakivat hallituskelpoisuutta nöyristelemällä Tehtaankadun suuntaan.

Kekkonen ymmärsi vielä tuolloin mitä demarien, Keskustan K-linjan ja Kokoomuksen nappulaliigan syväsuomettuminen merkitsi. Se olisi merkinny totaalista NL:n tahtoon alistuista ja länsisuhteiden rämettämistä. Siksipä hän koetti jatkaa omaa linjaansa, jossa itäsuhteita käytettiin hyväksi, siis meidän liikkumatilaa lännen suuntaan vahvistaen. Kekkonen piti neukut käsivarrenmitan päässä, ja välillä jopa hyppyytti naapuria oman tahtonsa mukaan. Sellaista jatkajaa, joka samaan olisi pystynyt, ei ollut.

Koivisto oli katastrofaalinen presidentti. Totaalisesti KGB:n ohjaama. Hän koetti jopa estää J K Paasikiven muistelmien julkaisun, niissä kun oli faktoja sodan ajalta ja vanhemmaltakin "neuvostovastaiselta" ajalta. Koivisto siis yritti sensuroida merkittävää historiallista merkitystä omaavan tiedon julkistamista. Suorastaan halpamaista vapaan maan presidentiltä. Tai niin, eihän Koivisto ollut vapaa.

Koiviston politiikka oli täysin alisteista Moskovan ohjeille. Niin Puolan demokratialiikkeen vastustaminen ja tuomitseminen kuin Baltian itsenäistymisen tunnustamisen kanssa jahkailu osoittavat Koiviston totaalisen epäitsenäisyyden.

Suomen pelasti NL:n perestroika ja sitä seurannut koko järjestelmän romahdus. Koivisto olisi vienyt meidät NL:n vasalliksi jos vanha tiukka meno naapurissa olisi jatkunut. Niinpä Koivistokin joutui luopumaan itämaan ohjeistajistaan. Koiviston puuttuminen talouspolitiikkaan ns vahvan markan opilla johti Suomen 1990 luvun alun suureen lamaan, joten Koiviston tuhovaikutuksen jälkiä paikkaillaan osin vieläkin.

Anonyymi kirjoitti:

70-luvulla elettiin syviä vaaran vuosia.

SDP oli syväsuomettunut, sen oikeistosiipi (asevelisosialistit) vaiennettu ja puolue luisunut täysin KGB:n syliin, Sorsa, Lipponen, Sundqvist ym. KGB:n kätyrit johtivat puoluetta. SDP:n harjoittama itsesensuuri ja yleisen neuvostomielisyyden levittäminen on usein jäänyt Kekkosen, K-linja ja kommunistien toiminnan. SDP:n niin kutsutun uuden ulkopolitiikan harrastajat Jaakko Blomberg, Jaakko Kalela ja Paavo Lipponen pyrkivät lanseeraamaan ulkopolitiikkaan Kekkostakin vasemmistolaisempaa, neuvostoystävällisempää otetta. Jopa Suojelupoliisi kiinostui kolmikon touhuista. Niin tiivis oli suhde KGB:hen ja Stasiin. Tiitisen listan miehiä siis.

Keskustapuolueessa oli vielä Virolainen ja muu talonpoikaisjoukko pitämässä viileän asiallista neukkusuhdetta yllä, mutta sielläkin Väyrynen ym. K-linjalaiset vaanivat jo valtaan pääsyä monin eri juonin. Puolue oli kuitenkin johdoltaan "terve".

Kokoomuskin oli jo pahasti eksymässä Moskovan tielle. Se oli yleisistä syistä pidetty oppositiossa, ja nuoret kokoomusvaikuttajat, Tamminiemen nappulaliigaan kuuluneet, ja sen saunassa kylvetetyt Holkeri, Suominen, Kanerva jne hakivat hallituskelpoisuutta nöyristelemällä Tehtaankadun suuntaan.

Kekkonen ymmärsi vielä tuolloin mitä demarien, Keskustan K-linjan ja Kokoomuksen nappulaliigan syväsuomettuminen merkitsi. Se olisi merkinny totaalista NL:n tahtoon alistuista ja länsisuhteiden rämettämistä. Siksipä hän koetti jatkaa omaa linjaansa, jossa itäsuhteita käytettiin hyväksi, siis meidän liikkumatilaa lännen suuntaan vahvistaen. Kekkonen piti neukut käsivarrenmitan päässä, ja välillä jopa hyppyytti naapuria oman tahtonsa mukaan. Sellaista jatkajaa, joka samaan olisi pystynyt, ei ollut.

Koivisto oli katastrofaalinen presidentti. Totaalisesti KGB:n ohjaama. Hän koetti jopa estää J K Paasikiven muistelmien julkaisun, niissä kun oli faktoja sodan ajalta ja vanhemmaltakin "neuvostovastaiselta" ajalta. Koivisto siis yritti sensuroida merkittävää historiallista merkitystä omaavan tiedon julkistamista. Suorastaan halpamaista vapaan maan presidentiltä. Tai niin, eihän Koivisto ollut vapaa.

Koiviston politiikka oli täysin alisteista Moskovan ohjeille. Niin Puolan demokratialiikkeen vastustaminen ja tuomitseminen kuin Baltian itsenäistymisen tunnustamisen kanssa jahkailu osoittavat Koiviston totaalisen epäitsenäisyyden.

Suomen pelasti NL:n perestroika ja sitä seurannut koko järjestelmän romahdus. Koivisto olisi vienyt meidät NL:n vasalliksi jos vanha tiukka meno naapurissa olisi jatkunut. Niinpä Koivistokin joutui luopumaan itämaan ohjeistajistaan. Koiviston puuttuminen talouspolitiikkaan ns vahvan markan opilla johti Suomen 1990 luvun alun suureen lamaan, joten Koiviston tuhovaikutuksen jälkiä paikkaillaan osin vieläkin.

Lue lisää

Ei Arskalle kannata näitä faktoja selittää, Arska on täysin punaopin kyllästämä, ja uskoo vakaasti vain ja ainoastaan kaiken demaripropagandan, jota onkin koko elämänsä opiskellut: Ei ole itsenäistä ajattelua Arskalla, ei Kapilla, ei MPP:llä

Anonyymi kirjoitti:

70-luvulla elettiin syviä vaaran vuosia.

SDP oli syväsuomettunut, sen oikeistosiipi (asevelisosialistit) vaiennettu ja puolue luisunut täysin KGB:n syliin, Sorsa, Lipponen, Sundqvist ym. KGB:n kätyrit johtivat puoluetta. SDP:n harjoittama itsesensuuri ja yleisen neuvostomielisyyden levittäminen on usein jäänyt Kekkosen, K-linja ja kommunistien toiminnan. SDP:n niin kutsutun uuden ulkopolitiikan harrastajat Jaakko Blomberg, Jaakko Kalela ja Paavo Lipponen pyrkivät lanseeraamaan ulkopolitiikkaan Kekkostakin vasemmistolaisempaa, neuvostoystävällisempää otetta. Jopa Suojelupoliisi kiinostui kolmikon touhuista. Niin tiivis oli suhde KGB:hen ja Stasiin. Tiitisen listan miehiä siis.

Keskustapuolueessa oli vielä Virolainen ja muu talonpoikaisjoukko pitämässä viileän asiallista neukkusuhdetta yllä, mutta sielläkin Väyrynen ym. K-linjalaiset vaanivat jo valtaan pääsyä monin eri juonin. Puolue oli kuitenkin johdoltaan "terve".

Kokoomuskin oli jo pahasti eksymässä Moskovan tielle. Se oli yleisistä syistä pidetty oppositiossa, ja nuoret kokoomusvaikuttajat, Tamminiemen nappulaliigaan kuuluneet, ja sen saunassa kylvetetyt Holkeri, Suominen, Kanerva jne hakivat hallituskelpoisuutta nöyristelemällä Tehtaankadun suuntaan.

Kekkonen ymmärsi vielä tuolloin mitä demarien, Keskustan K-linjan ja Kokoomuksen nappulaliigan syväsuomettuminen merkitsi. Se olisi merkinny totaalista NL:n tahtoon alistuista ja länsisuhteiden rämettämistä. Siksipä hän koetti jatkaa omaa linjaansa, jossa itäsuhteita käytettiin hyväksi, siis meidän liikkumatilaa lännen suuntaan vahvistaen. Kekkonen piti neukut käsivarrenmitan päässä, ja välillä jopa hyppyytti naapuria oman tahtonsa mukaan. Sellaista jatkajaa, joka samaan olisi pystynyt, ei ollut.

Koivisto oli katastrofaalinen presidentti. Totaalisesti KGB:n ohjaama. Hän koetti jopa estää J K Paasikiven muistelmien julkaisun, niissä kun oli faktoja sodan ajalta ja vanhemmaltakin "neuvostovastaiselta" ajalta. Koivisto siis yritti sensuroida merkittävää historiallista merkitystä omaavan tiedon julkistamista. Suorastaan halpamaista vapaan maan presidentiltä. Tai niin, eihän Koivisto ollut vapaa.

Koiviston politiikka oli täysin alisteista Moskovan ohjeille. Niin Puolan demokratialiikkeen vastustaminen ja tuomitseminen kuin Baltian itsenäistymisen tunnustamisen kanssa jahkailu osoittavat Koiviston totaalisen epäitsenäisyyden.

Suomen pelasti NL:n perestroika ja sitä seurannut koko järjestelmän romahdus. Koivisto olisi vienyt meidät NL:n vasalliksi jos vanha tiukka meno naapurissa olisi jatkunut. Niinpä Koivistokin joutui luopumaan itämaan ohjeistajistaan. Koiviston puuttuminen talouspolitiikkaan ns vahvan markan opilla johti Suomen 1990 luvun alun suureen lamaan, joten Koiviston tuhovaikutuksen jälkiä paikkaillaan osin vieläkin.

Lue lisää

Kekkonen oli erittäin isänmaallinen ja vahva johtaja, jonka selän takana koko ajan punottiin juonia ja yritettiin kalifiksi kalifin paikalle.
Politiikan kummallisuuksiin kuuluu sellaisen ihmisen valikoituminen johtajaksi jolla ei siihen juurikaan ole kykyä, kuten tapaus Koivisto.

Selkeä sotilas

Anonyymi kirjoitti:

Kekkonen oli erittäin isänmaallinen ja vahva johtaja, jonka selän takana koko ajan punottiin juonia ja yritettiin kalifiksi kalifin paikalle.
Politiikan kummallisuuksiin kuuluu sellaisen ihmisen valikoituminen johtajaksi jolla ei siihen juurikaan ole kykyä, kuten tapaus Koivisto.

Selkeä sotilas

Lue lisää

Koivisto oli ensimmäinen median luoma ilmiö.

Manu-ilmiö ei perustunut osaamiseen, taitavuuteen politiikassa tai muihinkaan saavutuksiin, vaan syntyneeseen julkisuuskuvaan. Manu oli ikäänkuin pienin paha, vailla ärsyttäviä piirteitä, politiikan ulkokehällä viihtynyt fundeeraaja. Honka-liiton vastustajana ja Kekkospolitiikan tukijana hän myös tuli jo varhain "pääkonttorin" (siis Kremlin) hyväksymäksi.

Ensimmäisen pääministerikauden ainoa saavutus oli keskioluen vapautus, sen sijaan Nordek hankkeen hän tössi, NL:n ohjeiden mukaan toimien.

Matalaa osaamisprofiilia hän noudatti toisellakin kaudellaan pääministerinä, kun ei tee mitään ei tee virheitäkään. Kansansuosio oli silläkin taattu. Kekkosen ylipitkään kauteen alettiin kyllästyä, joten jopa Koivisto kelpasi ja Kekkosen silloin jo hyvin huonoa kuntoa hyväksikäyttäen näytti "vahvalta" haastaessaan Kekkosen.

Anonyymi kirjoitti:

Koivisto oli ensimmäinen median luoma ilmiö.

Manu-ilmiö ei perustunut osaamiseen, taitavuuteen politiikassa tai muihinkaan saavutuksiin, vaan syntyneeseen julkisuuskuvaan. Manu oli ikäänkuin pienin paha, vailla ärsyttäviä piirteitä, politiikan ulkokehällä viihtynyt fundeeraaja. Honka-liiton vastustajana ja Kekkospolitiikan tukijana hän myös tuli jo varhain "pääkonttorin" (siis Kremlin) hyväksymäksi.

Ensimmäisen pääministerikauden ainoa saavutus oli keskioluen vapautus, sen sijaan Nordek hankkeen hän tössi, NL:n ohjeiden mukaan toimien.

Matalaa osaamisprofiilia hän noudatti toisellakin kaudellaan pääministerinä, kun ei tee mitään ei tee virheitäkään. Kansansuosio oli silläkin taattu. Kekkosen ylipitkään kauteen alettiin kyllästyä, joten jopa Koivisto kelpasi ja Kekkosen silloin jo hyvin huonoa kuntoa hyväksikäyttäen näytti "vahvalta" haastaessaan Kekkosen.

Lue lisää

Ei Koivisto missään tapauksessa vahva johtaja ollut vaan mieluummin heikko muiden tahojen talutettava.
Suorastaan säälittävä tapaus johtajana.

Ihan oikea sotilas

1975 jälkeen otetuissa kuvissa ja filmin pätkissä usein kiinnitti huomiota Urhon raihnaisuus ja vanhusmainen ryhti sekä huono näkö jota sen aikaisilla pienen tv-ruudun kokoisilla linsseillä yritti korjata.

Urho ei enää 1978 vaalien jälkeen kyennyt selkeästi ajattelemaan vaan sen hoiti hovi hänen puolestaan.

aito-arska kirjoitti:

1975 jälkeen otetuissa kuvissa ja filmin pätkissä usein kiinnitti huomiota Urhon raihnaisuus ja vanhusmainen ryhti sekä huono näkö jota sen aikaisilla pienen tv-ruudun kokoisilla linsseillä yritti korjata.

Urho ei enää 1978 vaalien jälkeen kyennyt selkeästi ajattelemaan vaan sen hoiti hovi hänen puolestaan.

Lue lisää

1978 vaaleihin Kekkosen pyysi ehdokkaaksi SDP

Miksi?

Koska SDP oli niin rähmällään neukkulaan.

aito-arska kirjoitti:

1975 jälkeen otetuissa kuvissa ja filmin pätkissä usein kiinnitti huomiota Urhon raihnaisuus ja vanhusmainen ryhti sekä huono näkö jota sen aikaisilla pienen tv-ruudun kokoisilla linsseillä yritti korjata.

Urho ei enää 1978 vaalien jälkeen kyennyt selkeästi ajattelemaan vaan sen hoiti hovi hänen puolestaan.

Lue lisää

Mutta, mutta Arska... sinähän olet sanonut aiemmin, että äänestit Kekkosta (tai siis Kekkosen valitsijamiestä) 1978.

Miksi noin jos kerran Kekkonen oli niin huono?

Vai onko Arska viisas? Onhan se jälkiviisauskin viisautta, vai onko? Taitaa olla tyhmyyden piilottelua tuo Arskan jälkiviisaus

aito-arska kirjoitti:

1975 jälkeen otetuissa kuvissa ja filmin pätkissä usein kiinnitti huomiota Urhon raihnaisuus ja vanhusmainen ryhti sekä huono näkö jota sen aikaisilla pienen tv-ruudun kokoisilla linsseillä yritti korjata.

Urho ei enää 1978 vaalien jälkeen kyennyt selkeästi ajattelemaan vaan sen hoiti hovi hänen puolestaan.

Lue lisää

Miten ja miksi te Kapin kanssa herjaatte Kekkosta ?
Mikä pointimena ?
Kekkonen jäi eläkkeelle 81 vuotiaana. Ja esim. Kapi on nyt 83v tai 84v, miksi silti herjaa Urkin iästä. Kai sinäkin Arska olet Kapin ikiä suunnilleen ?

Nyt en kyllä teitä ymmärrä, että olette noin ikärasisteja ?
Ihan käsittämätöntä ! HERJATA NYT SUOMEN PELASTAJAA MONESSA.

Jos olette niin kiivaita sosialisteja, että ihan väärin talonpoikais armeija tehnyt 1918 kun karkotti SDP:n aseellisen kapinan väen Bolseviikki -venäjälle, kumpuaako se teilläkin tuolta asti vihanne itsenäiseen Suomeen ? jossa maalaisliitto-keskusta ollut avain asemassa.

Kun kirjoituksianne katsonut, siellä viha pulppuaa mm Kekkoseen.
Käsittää ihan tulipalo kommunistit, kun he halusi Suomen liittää Neuvostoliitoon, ja oli tällainen este siihen.

En nyt viitsi ottaa kopiota kirjoituksistanne, jossa pulppuaa viha keskustaa kohti ja sen päämiehiin. Ja jopa me keskustaisesti ajattelevat saamme vihan päällemme teiltä, on jos mitäkin haukkuma sanaa taholtanne. Nämä joku höppänä annetaanko anteEksi, " he ei tiedä mitä tekevät". lLESTAA MÖLYÄVÄT JA NÄMÄ, OSMIUM JO SITÄ TUO KIRJOITUKSISSAAN muunmuassa.

Anonyymi kirjoitti:

Miten ja miksi te Kapin kanssa herjaatte Kekkosta ?
Mikä pointimena ?
Kekkonen jäi eläkkeelle 81 vuotiaana. Ja esim. Kapi on nyt 83v tai 84v, miksi silti herjaa Urkin iästä. Kai sinäkin Arska olet Kapin ikiä suunnilleen ?

Nyt en kyllä teitä ymmärrä, että olette noin ikärasisteja ?
Ihan käsittämätöntä ! HERJATA NYT SUOMEN PELASTAJAA MONESSA.

Jos olette niin kiivaita sosialisteja, että ihan väärin talonpoikais armeija tehnyt 1918 kun karkotti SDP:n aseellisen kapinan väen Bolseviikki -venäjälle, kumpuaako se teilläkin tuolta asti vihanne itsenäiseen Suomeen ? jossa maalaisliitto-keskusta ollut avain asemassa.

Kun kirjoituksianne katsonut, siellä viha pulppuaa mm Kekkoseen.
Käsittää ihan tulipalo kommunistit, kun he halusi Suomen liittää Neuvostoliitoon, ja oli tällainen este siihen.

En nyt viitsi ottaa kopiota kirjoituksistanne, jossa pulppuaa viha keskustaa kohti ja sen päämiehiin. Ja jopa me keskustaisesti ajattelevat saamme vihan päällemme teiltä, on jos mitäkin haukkuma sanaa taholtanne. Nämä joku höppänä annetaanko anteEksi, " he ei tiedä mitä tekevät". lLESTAA MÖLYÄVÄT JA NÄMÄ, OSMIUM JO SITÄ TUO KIRJOITUKSISSAAN muunmuassa.

Lue lisää

Millainen keskustalainen sinä pankkomajuri oikein kuvittelet olevasi, koska ulosantiesi perusteella olet lähempänä persua kuin kepulaista? Olet hupiukko, suoraansanottuna.

Anonyymi kirjoitti:

Millainen keskustalainen sinä pankkomajuri oikein kuvittelet olevasi, koska ulosantiesi perusteella olet lähempänä persua kuin kepulaista? Olet hupiukko, suoraansanottuna.

Lue lisää

"pankkomajuri "

Yhä uunommaksi itsesi teet. Omapa on häpeäsi, vahvistuu vain jo kansakoulun käymättömyyskin.

Anonyymi kirjoitti:

Millainen keskustalainen sinä pankkomajuri oikein kuvittelet olevasi, koska ulosantiesi perusteella olet lähempänä persua kuin kepulaista? Olet hupiukko, suoraansanottuna.

Lue lisää

Meillä on uskonnon ja politiikan vapaus. Saamme äänestää ketä kukanenkin haluaa, myös uskontoihin saa kuulua haluamaansa.
Olisitko tuota oikeusvaltion periaatetta rajoittamassa.?
Vaikka lestaa huudat, että se väärin, olet siinä väärässä, kun uskonnon vapaus sallii kaikki uskonnot.

Kysyt että millainen keskustalainen sinä olet.
Sekään asia ei kuulu muille, kuin jokainen saa olla millainen keskustalainen haluaa.
"olet lähempänä persua kuin kepulaista? "
-niin mitä sitten vaikka olisikin.

Olet sinä ihme tyyppi, kun toisten puolueetkin kuin sinulle kuuluisi.
Melko torvelo olet -näin suoraan sanottuna.

Anonyymi kirjoitti:

"pankkomajuri "

Yhä uunommaksi itsesi teet. Omapa on häpeäsi, vahvistuu vain jo kansakoulun käymättömyyskin.

Noinko sielua kaivelee? Olet oikeasti hupiukko, pankkomajuri. Ethän sinä mikään oikea majuri olekaan. Nämä kansakouluasiat kertovat siitä, että kyseessä on vanha höppänä, joka ei elämästä kansakoulun jälkeen tiedä tai ymmärrä yhtään mitään. Ja sille pohjalle sitä näytät jääneenkin vaikka muuta väittäisit.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä on uskonnon ja politiikan vapaus. Saamme äänestää ketä kukanenkin haluaa, myös uskontoihin saa kuulua haluamaansa.
Olisitko tuota oikeusvaltion periaatetta rajoittamassa.?
Vaikka lestaa huudat, että se väärin, olet siinä väärässä, kun uskonnon vapaus sallii kaikki uskonnot.

Kysyt että millainen keskustalainen sinä olet.
Sekään asia ei kuulu muille, kuin jokainen saa olla millainen keskustalainen haluaa.
"olet lähempänä persua kuin kepulaista? "
-niin mitä sitten vaikka olisikin.

Olet sinä ihme tyyppi, kun toisten puolueetkin kuin sinulle kuuluisi.
Melko torvelo olet -näin suoraan sanottuna.

Lue lisää

"Olet sinä ihme tyyppi, kun toisten puolueetkin kuin sinulle kuuluisi.
Melko torvelo olet -näin suoraan sanottuna."

Olenko minä väittänyt, että puolueet kuuluisivat minulle saati että kieltäisin uskonnonvapauden olemassaolon, kuten sinä tuolla pankkolängvitsilläsi yrität väittää? Esitin oman väitteeni perustuen sinun kirjoituksiisi, että "Millainen keskustalainen sinä pankkomajuri oikein kuvittelet olevasi, koska ulosantiesi perusteella olet lähempänä persua kuin kepulaista?" Jos sinä esiinnyt täällä keskustalaisena ja vielä mainostaen joukkoon kuuluvana, niin eikö se lasketa jo silkaksi valehtelemiseksi, jos todellisuudessa olet persu? Tulee mieleen Raamatusta eräs henkilö, jonka nimi oli Juudas. Hänkin petti omansa. Sinäkin uskottelet keskustalaisille olevasi jotakin aivan muuta kuin mitä todellisuus on. Rotta hyppii pöydillä, kun kissa ei satu olemaan kotona.

Että kukakohan tässä on itsestään torvelon tehnyt?

Anonyymi kirjoitti:

Meillä on uskonnon ja politiikan vapaus. Saamme äänestää ketä kukanenkin haluaa, myös uskontoihin saa kuulua haluamaansa.
Olisitko tuota oikeusvaltion periaatetta rajoittamassa.?
Vaikka lestaa huudat, että se väärin, olet siinä väärässä, kun uskonnon vapaus sallii kaikki uskonnot.

Kysyt että millainen keskustalainen sinä olet.
Sekään asia ei kuulu muille, kuin jokainen saa olla millainen keskustalainen haluaa.
"olet lähempänä persua kuin kepulaista? "
-niin mitä sitten vaikka olisikin.

Olet sinä ihme tyyppi, kun toisten puolueetkin kuin sinulle kuuluisi.
Melko torvelo olet -näin suoraan sanottuna.

Lue lisää

Persumajuri taisi kärähtää muunnellun totuuden kertomisesta? Kaikki on ollut silkkaa valhetta, ilmeisesti alusta alkaen?

Anonyymi kirjoitti:

Koivisto oli ensimmäinen median luoma ilmiö.

Manu-ilmiö ei perustunut osaamiseen, taitavuuteen politiikassa tai muihinkaan saavutuksiin, vaan syntyneeseen julkisuuskuvaan. Manu oli ikäänkuin pienin paha, vailla ärsyttäviä piirteitä, politiikan ulkokehällä viihtynyt fundeeraaja. Honka-liiton vastustajana ja Kekkospolitiikan tukijana hän myös tuli jo varhain "pääkonttorin" (siis Kremlin) hyväksymäksi.

Ensimmäisen pääministerikauden ainoa saavutus oli keskioluen vapautus, sen sijaan Nordek hankkeen hän tössi, NL:n ohjeiden mukaan toimien.

Matalaa osaamisprofiilia hän noudatti toisellakin kaudellaan pääministerinä, kun ei tee mitään ei tee virheitäkään. Kansansuosio oli silläkin taattu. Kekkosen ylipitkään kauteen alettiin kyllästyä, joten jopa Koivisto kelpasi ja Kekkosen silloin jo hyvin huonoa kuntoa hyväksikäyttäen näytti "vahvalta" haastaessaan Kekkosen.

Lue lisää

Miksiköhän Kekkosen tasoista johtajaa ei nykyään ole näkyvissä
Väyrynen on vähän sinne päin.
Nykyään varmaan menestyy luodun mielikuvan avulla paremmin ja vilppiä tekemällä, kuten esimerkiksi Katainen.

Anonyymi kirjoitti:

Miten ja miksi te Kapin kanssa herjaatte Kekkosta ?
Mikä pointimena ?
Kekkonen jäi eläkkeelle 81 vuotiaana. Ja esim. Kapi on nyt 83v tai 84v, miksi silti herjaa Urkin iästä. Kai sinäkin Arska olet Kapin ikiä suunnilleen ?

Nyt en kyllä teitä ymmärrä, että olette noin ikärasisteja ?
Ihan käsittämätöntä ! HERJATA NYT SUOMEN PELASTAJAA MONESSA.

Jos olette niin kiivaita sosialisteja, että ihan väärin talonpoikais armeija tehnyt 1918 kun karkotti SDP:n aseellisen kapinan väen Bolseviikki -venäjälle, kumpuaako se teilläkin tuolta asti vihanne itsenäiseen Suomeen ? jossa maalaisliitto-keskusta ollut avain asemassa.

Kun kirjoituksianne katsonut, siellä viha pulppuaa mm Kekkoseen.
Käsittää ihan tulipalo kommunistit, kun he halusi Suomen liittää Neuvostoliitoon, ja oli tällainen este siihen.

En nyt viitsi ottaa kopiota kirjoituksistanne, jossa pulppuaa viha keskustaa kohti ja sen päämiehiin. Ja jopa me keskustaisesti ajattelevat saamme vihan päällemme teiltä, on jos mitäkin haukkuma sanaa taholtanne. Nämä joku höppänä annetaanko anteEksi, " he ei tiedä mitä tekevät". lLESTAA MÖLYÄVÄT JA NÄMÄ, OSMIUM JO SITÄ TUO KIRJOITUKSISSAAN muunmuassa.

Lue lisää

Herjaajilla ei ole itsetunto terveellä pohjalla. Siksi ihmiset yleensäkin käyttäytyvät noin kun eivät ole tasapainossa itsensä kanssa.

Ihan oikea sotilas

Sanoo pensasneuvostoliittolainen?

Manulla oli tasan yksi poliittinen agenda: Manu.

Mitä meille kellekkään kuuluu kenenkään sairaudet.

Olet hölmö tuollaista mongertaessasi.

Häpeä jos osaat.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä meille kellekkään kuuluu kenenkään sairaudet.

Olet hölmö tuollaista mongertaessasi.

Häpeä jos osaat.

"Siis faktaa on, että Urho kärsi v.1975 jälkeen aina kuolemaansa saakka, n.11v myöhemmin, yhä pahemmista aivoveren kierron häiriöistä ja siihen liittyvistä poissaolo-kohtauksista. "

Meille kaikille Suomalaisille kuuluu tasavanna presidentin terveydentila ja useampia kansalaisia se myös suuresti kiinnostaa. Olisi myös kiinnostanut myös 70-luvulla mutta asioita salattiin tuolloin.

Kekkonen itse ylläpiti imagoa jossa hän oli huomattavan hyväkuntoinen ja päihitti muut etenkin hiihdossa. Tästä peräti uutisoitiin 70-luvun alussa. Uutisointi päättyi kuin seinään sitten muutamaa vuotta myöhemmin kun Kekkosen terveydentila huononi.

Anonyymi kirjoitti:

"Siis faktaa on, että Urho kärsi v.1975 jälkeen aina kuolemaansa saakka, n.11v myöhemmin, yhä pahemmista aivoveren kierron häiriöistä ja siihen liittyvistä poissaolo-kohtauksista. "

Meille kaikille Suomalaisille kuuluu tasavanna presidentin terveydentila ja useampia kansalaisia se myös suuresti kiinnostaa. Olisi myös kiinnostanut myös 70-luvulla mutta asioita salattiin tuolloin.

Kekkonen itse ylläpiti imagoa jossa hän oli huomattavan hyväkuntoinen ja päihitti muut etenkin hiihdossa. Tästä peräti uutisoitiin 70-luvun alussa. Uutisointi päättyi kuin seinään sitten muutamaa vuotta myöhemmin kun Kekkosen terveydentila huononi.

Lue lisää

Sääli, ettei seiska päivää-lehteä ollut 1950-60 luvuilla, olisi saattanut urkin kuningastie katketa.