oli Rosa Liksomin Everstinna.
Onko perää että se on Annikki Kariniemen elämäntarinan perustalle kirjoitettu?
Se sai minulta viisi tähteä ja minä olen tiukka kriitikko.
Leppoisa se ei ole ja iltalukemiseksi hieman rankkaa koska siihen joutuu niin pahasti sisälle.
Onko perää että se on Annikki Kariniemen elämäntarinan perustalle kirjoitettu?
Se sai minulta viisi tähteä ja minä olen tiukka kriitikko.
Leppoisa se ei ole ja iltalukemiseksi hieman rankkaa koska siihen joutuu niin pahasti sisälle.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kiva kuulla, että tykkäsit Everstinnasta, Paloma. Kyllä täällä mielestäni oli muitakin tykkääjiä, minä ainakin..)) En muista mistä yhteydestä tuon luin, että Annikki Kariniemi olisi ollut esikuvanan Everstinnassa.
Tähän sarjaan sopisi ehkä myös Kimmo Oksasen Kasvonsa menettänyt mies.
Melkein yhdeltä istumalta olen lukenut sen melkein loppuun. Puistattava tarina, joka sisältää paitsi uskomattoman selvitymistarinan myös hienovaraista kritiikkiä meidän hoitojärjestelmää kohtaan. Mikään itkijämies Oksanen ei ole vaan rehellinen, itseään säästämätön mies, joka ymmärtää elämän realiteetit ja pystyy vielä heittämään hurttia huumoria omasta tilanteestaan.
Olen viime aikoina lukenut pari toimittajien kirjoittamaa kirjaa. Jenna Mäkelän Kun pelihimo ottaa vallan ja Anna-Liisa Valtavaaran Ainako anteeksi. Ne käsittelivät myös rankkoja aiheita, olivat hyvin kirjoitettuja, mutta eivät jostakin syystä tehneet minuun sanottavaa vaikutusta. Oksanen teki, hänen kirjansa oli jo kaunokirja ja on hänet siitä palkittukin.
P.s. Kimmo Oksanen on ollut Hesarin pitkäaikainen toimittaja. on kai sitä vieläkin. Kirjoittanut myös romaanikerjäjäisistä ...
Kasvonsa menettänyt mies oli vaikuttava ja vaikuttavan rehellinen kirja.
Romanikerjäläisistä kirjoitettu oli erikoinen teko, jolle nostan hattua,
että joku ottaa tosissaan romanit,
mutta sitä lukiessani tuli tunne että Kimmo Oksasta kyllä huijattiin
jonkun verran. Romanit puhuivat osittain muunneltua totuutta.
Olen jonkun vuoden Balkanilla kuullut niitä juttuja.
"Valkolaista" sumutetaan niin paljon kun ehditään.
Romanit ovat kurjassa asemassa, mutta syy ei ole täysin yhteiskunnan.
He ovat uhreja, mutta myös neroja "uhriutumaan".
Saikohan tätä sanoa...?
Jännä kuulla. En ole lukenut tuota romanikerjäläisistä kirjoitettua kirjaa, mutta hatunnosto Oksaselle, että kiinnostui ja yrittää puhua heidän puolestaan.
Uskon kyllä, että romanikulttuurille on ominaista tuo sumutus, ainakin se tuntuisi olevan ominaista Suomessa asuville romaneille..Eihän tätäkään tietysti olisi saanut sanoa..)) .
Joo, varovainen saa olla...
Kerjäläiskirja on aika paksu ja alkoi pakostakin toistaa itseään ja varsinkin kun tietää, mikä on "homman nimi" en jaksanut sitä lukea ihan loppuun.
Niinkuin jokaisessa alhaisen elintason maassa, turistiahan huijataan tietysti "viimesen päälle" ja niin myös Balkanilla ja myös romanien taholta.
Oli mielenkiintoista jutella romanien kanssa, tulla sillä lailla muutaman kanssa tutuksi vuosien varrella, että he olivat "omalla tavallaan rehellisiä" ...hmh...
Luomet putosivat silmiltä vähä vähältä. Oli aika tärsky oikeastaan, kun tuli tajuamaan asioita, eikä minua todennäköisesti kuitenkaan edes pintaa syvemmälle oikeasti päästetty eikä kielitaitoni riittänyt kovin perinpohjaiseen keskusteluun. Paikalliset "valaisivat" meitä myös.
Ei voi missään Euroopan maassa välttyä käsitykseltä, että eräät on "luotu kulkemaan", ei niinkään rehkimään ja rehellisiä ollaan vain oman heimon lähimmille.
Hauskoja muistoja on Balkanilta enkä tullut pahemmin huijatuksi.
Vähäinenkin paikalliskielentaito auttaa aina ja vuosien kuluessa
oppii lisää, kun asuu paikallisten seassa eikä turistireservaateissa.
Kiva lukea kaunistelematonta tekstiä tässä "totuudenjälkeisesssä ajassa"..)) Kun se vielä vahvistaa omaa käsitystä "tietystä ihmisryhmästä"..))
Olet varmasti kirjoittanutkin noista Balkanin vuosista, ellet ole, eikö kannattaisi kirjoittaa ? Vinkkaa lähde, kyllä täältä varmasti löytyy kiinnostuneita lukijoita. Meidän ikäiset kun ovat liikkuneet paljon ja liikkuvat yhä ...
Oletko blogannut Balkanin ajoistasi ja kokemuksistasi siellä? Olisin kiinnostunut lukemaan. Ellet halua linkkiä tähän voit lähettää sen sähköpostiini, se on profiilissani. Olen nyt ladannut tablettiini Oksasen kirjan Romanian kerjäläisistä "Ohikuljetut; erään kerjäläisperheen tarina". Se jonottaa nyt vuoroaan Ketun "Rose on poissa" jälkeen.
Liksomi kirjoittelee ja yhdistelee 30-lukua ja tätä aikaa , nähden fasismin yhtymäkohtia taistolaiskommunistin tarkoitusmukaisuudella. Kariniemeä käyttänyt tukijalkana fiktiivisesti.
Kariniemeen on yhtymäkohtia Maria Jotunin Huojuva talo romaanissa.
Kimmo Oksasen kirja löytyy e-kirjana ja lisäänkin sen listalleni.
Annikki Kariniemen kirjoja ei löydy joten niitä tarvii kai lainaa kirjastosta.
Eipä ollut naisilla kivaa viime vuosisadan alkupuolellakaan ja onko ollut koskaan niin hyvin kuin nykyisin, kun patriarkaatti on antanut hieman periksi ja perheväkivallanuhriksi joutunut nainen ei ole pakotettu jäämään henkensä uhalla näihin sairaisiin kuvioihin. Sydäntäraastavia kuvauksia pohjoisen naisista ja yleensäkin sadistisista ja myrkyllisistä ihmissuhteista ja hyväksikäytöstä. Kun luin kirjan loppuun minulla oli vahva tunne siitä että olin lukenut tärkeän, merkittävän, mieleenjäävän kirjan. En ole lukenut juuri mitään (Katja Ketun Kätilöä lukuunottamatta) suomalaisten naisten ja saksalaisten ss-miesten romansseista ja liitoista, mutta äitini ja isäni kertoivatjotain tarinoita jotka jäivät pienen tytön mieleen. Ei kaunista kerrottavaa. Pohjoisen naiset taisivat olla vieläkin enemmän saksalaisystävällisiä kuin kannaksen tytöt.
Mitäs pahaa siinä oli, jos tarpeeseensa saivat. Sitäpaitsi iso osa Lapissa olleista joukoista olivat itävaltalaisia vuoristojääkäreitä.
Mitä närkästymiseen tulee, niin eripuolilla maaseutua venäläisten sotavankien kanssa kuhertelu oli tuomittavaa.
Mies saattoi olla rintamalla, ja emännällä oli hoito. Arvioita on parista sadasta lapsesta näistä vierihoidon tuloksista.
Tätini kertoi että heillä oli sotavankeja kannaksella työssä maalaistalossa ja koska miehet, siis talon pojat olivat sodassa, niin miniät, kuten äitini ja toisen veljen nuorikko olivat tulleet sinne turvaan, koska äijä oli topakka mies ja piti silmällä että sotavangit eivät päässeet naisväkeä ahdistelemaan. Tätini oli teini-ikäinen talontytär ja häntä suojeltiin ja vahdittiin. Vangit eivät saaneet liikkua missään eikä tehdä mitään ilman valvontaa.
Suomalaisten naisten ja natsien suhteista on kirjoitettu paljon ja se herätti suurta moraalista paheksumista. Jotenkin tuo venäläisten sotavankien ja suomalaisten naisten väliset romanssit ja liitot eivät herätä samanlaista tunnekuohua.
Herättääkö palomassa tunnekuohua isismurhaajien ja suomalaisten/ruotsalaisten naisten väliset romanssit ? Pitääkö hakea ne romanssien osapuolet ja rakkauden hedelmät Suomeen/Ruotsiin ?
Johtuneeko siitä että minulla ei ole omaa hevosta tuossa lähdössä että olen ainakin yrittänyt ottaa isislasten ja leskien kotiuttamisasiat kylmän analyyttisesti. Lapset pitäisi mielestäni tuoda Suomeen/Ruotsiin, koska he ovat syyttömiä ja heidän jättämisensä sinne olisi kaiken normaalin humanitäärisen ja lasten oikeuksien tehtyjen sopimuksien vastaista. Lapset pitäisi ottaa huostaan, ainakin siksi ajaksi kun mahdollisen eloonjääneen vanhemman osallisuus kansanmurhiin ja sotarikoksiin on selvitetty. Kysymys on hyvin vaikea, mutta aikuiset ihmiset kantavat itse vastuun tekemisistään. Minun on vaikea edes kuvitella että nuoret naiset, länsimaisen kulttuurin tyttäret ja terveellä arvopohjalla kasvatettu olisivat seonneet ja kääntyneet salafiiteiksi ja wahhadismiin ja alkaneet murhaamaan ja pahoinpitelemään muunuskovaisia….pelkän paratiisin toivosta.
Elikkä minussa ei asia herätä minkäänlaista tunnekuohua, ainoastaan hämmästystä ja huolta lasten kohtalosta. Sanna ja kumppanit voivat palata Suomeen ja Ruotsiin, mutta asenteiden ja ajatuksien olisi muututtava suuresti ja heidän olisi aika alkaa ottamaan vastuuta tekemisistään. Ne ei taida enää tehdä lobotomioita mielisairaaloissa?
Lobotomioita mielisairaaloissa ?!
Paha kommentti. Mauton "vitsi" (?)
Menneen ajan kauhuja joilla ei aiheutettu kuin lisää vahinkoa ihmiselle.
Paljon kummallisia ja vahingoittavia toimenpiteitä nää mengelen oppilapset ovat tehneet joskus mielisairaaloissa ympäri maailmaa. Lobotomia oli yksi niistä joka useimmiten tehtiin naisille.
Joo, huono vitsi.
Mautonta oli se näiden skandinaavinaisten osallistuminen Isiksen kauhutöihin Pohjois-Irakissa ja Syyriassa. Tarpeeksi hirmuista kun paikalliset katkovat toistensa päitä, raiskaavat ja murhaavat, vielä pahempaa kun länsieurooppalaiset ja pohjoismaalaiset naiset jotka on kasvatettu demokraattisissa ja tasa-arvoisissa oikeusvaltioissa ja tietävät eron hyvän ja pahan välillä ehkä vielä paremmin koska heidän kasvatuksessaan ja koulutuksessaan on ollut vähemmän uskonnollista kiihotusta.
Palataanpa hetkeksi vielä kirjojen pariin.
(Miksikähän yleensäkin tartun koukkuun ja annan totuudenmukaisen ja asiallisen mielipiteeni asioista joista minulta kysytään, niin kuin tuo isis-lasten ja omaisten asia, koska kysyjä ei vaivaudu sitten kuitenkaan millään tavalla noteeraaman vastaustani. Todella kummallinen keskustelukulttuuri on palstalla!)
Demeterille tiedoksi että luen nyt Katja Ketun Rose-kirjaa ja kielellisesti ainakin ensimmäiset sivut ovat todella taitavaa kynänkäyttöä. Katsotaan miten tarina edistyy.
Näinhän se menee "Suomalainen on sellainen, joka ei vastaa kun kysytään, ja kysyy kun ei vastata". .)) Noin kai se Jorma Eton runo meni ?
Kiva kuulla, Paloma. Katja Ketun sanankäyttö on minustakin mestarillista, kuin runoutta tuoreine kielikuvineen. Eikä Rosessa taida olla tuota tiettyä rivouttakaan, jota sinä ymmärtääkseni vähän vierastit.
Rosoa ja rumuutta löytyy sen sijaan muun elämänpiirin kuvauksesta, mutta sormi osoittaa tietysti niitä, jotka intiaaniheimot ahtaalle ajoivat...
Antoisia lukuhetkiä !