Tästä lähin en luota enää yhteenkään ihmiseen.

Minulla tuli mieleen että voisit ostaa uuseen pään Anttilasta mutta ei hei se meni konkkaan. Ei ole enää saatavilla. Mutta maksa silti tilaamasi tuote.

Luottamus on mennyt kaikkiin ihmisiin. En luota edes vanhempiini enää. No joku on kuitenkin katsonut kaiken tämän tapahtuneen olevan positiivinen asia ja auttavan sosiaalisuuteen ja lutettavuuteen muita ihmisiä kohtaan. Ei mennytkään niin, eikä ole mennyt mikään muukaan oletettu asia. Uskomukset kuitenkin ovat pinttyneet niin pahasti ettei ymmärretä ihmisten olevan yksilöitä. Se on tämän maan ongelma.

Entä jos väittäisin, että tuossa avauksessasi kuuluu kuitenkin jonkinlainen luottamus johonkin ihmisiin?

Se on hyvä asia.

Niin, luulen ymmärtäväni, mistä puhelet, ja allekirjoittaisinkin noita juttuja aika pitkälle myös oman (ei ihan vähäisenkään...) kokemukseni pohjalta.

Tosin ei kai se vain tämän maan ongelmakaan ole, millaista paskaa ammattiapuja ohjaavat ideologiat ja asenteet ovat. Saattaa tietysti olla, että pienissä piireissä ja valtapelikentissä yksipuolisuudet korostuvat entisestään. Mutta ovathan ne olemassa jo niissä perusajatuksissa, jotka on omaksuttu muualta ja jotka vaikuttavat myös muualla(?). No, tämä taitaa olla kuitenkin vain sivuasia.

Kurjaa ettet voi luottaa - mutta kyllä minusta kuulostaa, että luotat kuitenkin jollain tasolla johonkin; ajatuksiin, (petettyihin) arvoihin, ja jopa ihmisiinkin, oikeamielisiin sellaisiin. Ehkä juuri sitä kannattaa seurata ja vahvistaa? Etkä ole aivan yksinkään, varmasti vastaavia kokemuksia on muillakin... Jos se mitään auttaa näin sanottuna.

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos väittäisin, että tuossa avauksessasi kuuluu kuitenkin jonkinlainen luottamus johonkin ihmisiin?

Se on hyvä asia.

Niin, luulen ymmärtäväni, mistä puhelet, ja allekirjoittaisinkin noita juttuja aika pitkälle myös oman (ei ihan vähäisenkään...) kokemukseni pohjalta.

Tosin ei kai se vain tämän maan ongelmakaan ole, millaista paskaa ammattiapuja ohjaavat ideologiat ja asenteet ovat. Saattaa tietysti olla, että pienissä piireissä ja valtapelikentissä yksipuolisuudet korostuvat entisestään. Mutta ovathan ne olemassa jo niissä perusajatuksissa, jotka on omaksuttu muualta ja jotka vaikuttavat myös muualla(?). No, tämä taitaa olla kuitenkin vain sivuasia.

Kurjaa ettet voi luottaa - mutta kyllä minusta kuulostaa, että luotat kuitenkin jollain tasolla johonkin; ajatuksiin, (petettyihin) arvoihin, ja jopa ihmisiinkin, oikeamielisiin sellaisiin. Ehkä juuri sitä kannattaa seurata ja vahvistaa? Etkä ole aivan yksinkään, varmasti vastaavia kokemuksia on muillakin... Jos se mitään auttaa näin sanottuna.

Sen voin sanoa että luotan siihen ettei mikään asia mene niin kuin pitäisi. En jaksa edes kolikkoa heittää minkään asian suhteen kun se näkyy kristallipallossa ilman oraakkelin kykyjäkin. Ihmisiin en luota, sitä luottamusta ei saa takaisin, käsiteltävä asia voi olla mikä tahansa. Aina on koira haudattuna tai paha ajatus taustalla. On helppoa olla vihainen heitä kohtaa, jotka eivät ole missään vaiheessa välittäneet tekojensa seurauksista. Tehdään kaikkea, eikä ajatella mitä toinen siitä ajattelee tai miten hän kokee asiat.

Anonyymi kirjoitti:

Sen voin sanoa että luotan siihen ettei mikään asia mene niin kuin pitäisi. En jaksa edes kolikkoa heittää minkään asian suhteen kun se näkyy kristallipallossa ilman oraakkelin kykyjäkin. Ihmisiin en luota, sitä luottamusta ei saa takaisin, käsiteltävä asia voi olla mikä tahansa. Aina on koira haudattuna tai paha ajatus taustalla. On helppoa olla vihainen heitä kohtaa, jotka eivät ole missään vaiheessa välittäneet tekojensa seurauksista. Tehdään kaikkea, eikä ajatella mitä toinen siitä ajattelee tai miten hän kokee asiat.

Kun viilletään niin syvältä että luussa asti tuntuu ei haava parane enää paikkaamalla tai ajalla.

Rakkaus voi parantaa syviäkin haavoja... En tiedä, miten syviä. Ehkä se ei ole ihmisen vallassakaan.

"Älkää hyvät ihmiset menkö koskaan terapiaan ellette halua kuolla ennenaikaisesti."

Oliko tuo vain retoriikkaa, vai välitätkö tuossa kohtaa kuitenkin jollain tasolla toisista ihmisistä? Miten voit välittää, ellet jollain tasolla, jossain mielessä myös luottaisi?

Määrittelet tietysti itse kaikki suhtautumisesi. Halusin vain sanoa, että mielestäni (mm.) tuossa näkyy kaikesta huolimatta valoa ja myös luottamusta. Ainakin itse koen niin, sellainen välittyy. Tämä ilman mitään muita taka-ajatuksia.

Voimia. Älä luovuta. Sinusta saavat muutkin luottamusta.

Anonyymi kirjoitti:

Rakkaus voi parantaa syviäkin haavoja... En tiedä, miten syviä. Ehkä se ei ole ihmisen vallassakaan.

"Älkää hyvät ihmiset menkö koskaan terapiaan ellette halua kuolla ennenaikaisesti."

Oliko tuo vain retoriikkaa, vai välitätkö tuossa kohtaa kuitenkin jollain tasolla toisista ihmisistä? Miten voit välittää, ellet jollain tasolla, jossain mielessä myös luottaisi?

Määrittelet tietysti itse kaikki suhtautumisesi. Halusin vain sanoa, että mielestäni (mm.) tuossa näkyy kaikesta huolimatta valoa ja myös luottamusta. Ainakin itse koen niin, sellainen välittyy. Tämä ilman mitään muita taka-ajatuksia.

Voimia. Älä luovuta. Sinusta saavat muutkin luottamusta.

Tietenkin välitän ja paljonkin. Siksi juuri haluan ohjata heitä sellaiselle polulle joka on heille avuksi. Koen terapian yhtenä vaarallisimpina vaihtoehtoina käydä asioita läpi. Se ei ohjaa terveelle polille eikä edistä asioita ainakaan parempaan suuntaan. Kokemuksen vankka sanoma, 4 eri terapeutilla käyneenä voin sanoa hyvällä omallatunnolla näiden käyntien olevan suurin syy minkä takia elämässäni kaikki meni alamäkeen. En suosittele terapiaa kenellekkään, koska terapian taso suomessa on rakennettu huonolle pohjalle. Ajatuksena vanhanaikainen lähestymistapa, jossa kohdetta ei palkita mistään vaan joka asiasta rankaistaan ja kuvitellaan loputtomalla penkomisella olevan positiivisia vaikutuksia. Ei ole! 2 parasta ystävääni tekivät itsemurhan pian sen jälkeen kun olivat menneet terapiaan. Tiedän, minua ollaan jo yritetty ajaa samaan tilanteeseen pitkän aikaa, heidän ja minun ero oli/on se, että tiedän kaiken tarkoituksen.

Anonyymi kirjoitti:

Rakkaus voi parantaa syviäkin haavoja... En tiedä, miten syviä. Ehkä se ei ole ihmisen vallassakaan.

"Älkää hyvät ihmiset menkö koskaan terapiaan ellette halua kuolla ennenaikaisesti."

Oliko tuo vain retoriikkaa, vai välitätkö tuossa kohtaa kuitenkin jollain tasolla toisista ihmisistä? Miten voit välittää, ellet jollain tasolla, jossain mielessä myös luottaisi?

Määrittelet tietysti itse kaikki suhtautumisesi. Halusin vain sanoa, että mielestäni (mm.) tuossa näkyy kaikesta huolimatta valoa ja myös luottamusta. Ainakin itse koen niin, sellainen välittyy. Tämä ilman mitään muita taka-ajatuksia.

Voimia. Älä luovuta. Sinusta saavat muutkin luottamusta.

Eli niin kuin sanoin. Välitän siinä mielessä muista tämän asian suhteen etten voi koskaan antaa alan toimijoilla näiden kahden ihmisen menetystä anteeksi. Koen tekeväni hyvää jos saan yhdenkin ihmisen pois näistä vaarallisista tavoista käsitellä asioita.

Ymmärrän...

Oliko omalla kohdallasi kyse eri terapiamenetelmistä vai vain yhdestä...?

Olen itsekin tavannut useampaa terapeuttia ja näen nuo aiheet ja ympäristöt monella tapaa aika ongelmallisiksi, kuten sinäkin. Toisaalta sitten on tietty niitä, jotka kokevat saaneensa terapioista merkittävää apuakin asioihinsa. Omatkaan kokemukseni eivät ehkä pelkästään tai kokonaisuutenakaan lähinnä negatiivisia ole, vaikkakin varsin kriittiseksi niiden pohjalta olen tullut. Kovin suurta luottamusta psykosektoreihin ei ole... Kokemusta on vähän erilaisista lähestymistavoistakin - joissa kaikissa ongelmansa, mielestäni. En tiedä - luulen että periaatteessa ja oikein käytettynä myös hyveensä, kuitenkin. Eri asia, mistä se hyvä toteutus löytyy, jos löytyy...

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän...

Oliko omalla kohdallasi kyse eri terapiamenetelmistä vai vain yhdestä...?

Olen itsekin tavannut useampaa terapeuttia ja näen nuo aiheet ja ympäristöt monella tapaa aika ongelmallisiksi, kuten sinäkin. Toisaalta sitten on tietty niitä, jotka kokevat saaneensa terapioista merkittävää apuakin asioihinsa. Omatkaan kokemukseni eivät ehkä pelkästään tai kokonaisuutenakaan lähinnä negatiivisia ole, vaikkakin varsin kriittiseksi niiden pohjalta olen tullut. Kovin suurta luottamusta psykosektoreihin ei ole... Kokemusta on vähän erilaisista lähestymistavoistakin - joissa kaikissa ongelmansa, mielestäni. En tiedä - luulen että periaatteessa ja oikein käytettynä myös hyveensä, kuitenkin. Eri asia, mistä se hyvä toteutus löytyy, jos löytyy...

Mielestäni kaikki terapiasuuntaukset ovat vaarallisia. En valitettavasti ole kokenut mitään hyvää terapiasta. Itselleni riittivät nämä ystävieni menetykset ja kaikki mitä itse omasta elämästä menetin terapian takia, lähes kaiken. Näiden kokemuksien pohjalta en voi muuta kuin ajaa asiaa negatiiviseen sävyyn terapiaa harjoittavia kohtaan. En vain voi koskaan antaa anteeksi näitä kaikkia tapahtuneita. Pettäisin itseni ja sydämeni jos valehtelisin peililleni enkä jakaisi sitä mielipidettä ja kokemusta mitä itselläni on.

Kaikin mokomin. Uskoisin että on hyvä, kun ihmisten kokemuksia terapioista tulee esiin. Myös ja eritoten huonoja kokemuksia. Jos/kun niitä jakaa halutaan.

Koetko siis että se luottamuksen menettäminen johtuu terapiasta, vai (myös) muista asioista?

Et suoraan vastannut tuohon kysymykseeni itse suoraan kokemistasi menetelmistä(?). Ei ole tietty mikään pakko... Kunhan omista syistäni utelin.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikin mokomin. Uskoisin että on hyvä, kun ihmisten kokemuksia terapioista tulee esiin. Myös ja eritoten huonoja kokemuksia. Jos/kun niitä jakaa halutaan.

Koetko siis että se luottamuksen menettäminen johtuu terapiasta, vai (myös) muista asioista?

Et suoraan vastannut tuohon kysymykseeni itse suoraan kokemistasi menetelmistä(?). Ei ole tietty mikään pakko... Kunhan omista syistäni utelin.

skeemaa, logoa, kognitiivista- lyhyttä ja pitkää, ratkaisukeskeistä... katson terapia käytön olleen vääränlaista ja ainoastaan haittaa aiheuttavana. Terapia antoi minulle sellaisen kuvan että teet mitä teet, niin kaikki on väärin ja vaikka yrität parhaasi mielestäsi ja olet päässyt asioissa eteenpäin niin silti teet vain kaiken väärin ja olet ansainnut uroteoistasi rangaistuksen. Entinen täysin sosiaalinen ihminen kun muuttuu ihmiseksi joka ei halua enää nähdä ketään eikä uskalla liikkua ihmisten ilmoilla on yksi syy mikä laittaa miettimään tarkoituspohjaa. Mitä järkeä on hajoittaa ihminen täysin erakoksi? Kun et enää luota yhteenkään niin mikä kaikessa on se positiivinen päämäärä?

Anonyymi kirjoitti:

skeemaa, logoa, kognitiivista- lyhyttä ja pitkää, ratkaisukeskeistä... katson terapia käytön olleen vääränlaista ja ainoastaan haittaa aiheuttavana. Terapia antoi minulle sellaisen kuvan että teet mitä teet, niin kaikki on väärin ja vaikka yrität parhaasi mielestäsi ja olet päässyt asioissa eteenpäin niin silti teet vain kaiken väärin ja olet ansainnut uroteoistasi rangaistuksen. Entinen täysin sosiaalinen ihminen kun muuttuu ihmiseksi joka ei halua enää nähdä ketään eikä uskalla liikkua ihmisten ilmoilla on yksi syy mikä laittaa miettimään tarkoituspohjaa. Mitä järkeä on hajoittaa ihminen täysin erakoksi? Kun et enää luota yhteenkään niin mikä kaikessa on se positiivinen päämäärä?

Jokin on pahasti pielessä jos on tarkoitus luoda esimerkiksi ahdistunelle ”kuitenkin elämässä pärjäävälle” uusia keinoja ja avaimia tulla toimeen ahdistuksen kanssa —> lopputuloksena täysin eristäytynyt, pelko muita kohtaan, luottamus mennyt, ja kaupan päälle kaikki muut terapian aiheiuttamat fyysiset/ henkiset ongelmat jotka jäivät päälle. Kysymys herää ”mitä nyt”? Yhteiskuntakelpoisesta ihmisestä tuli yhteiskuntakelvoton.

Anonyymi kirjoitti:

Jokin on pahasti pielessä jos on tarkoitus luoda esimerkiksi ahdistunelle ”kuitenkin elämässä pärjäävälle” uusia keinoja ja avaimia tulla toimeen ahdistuksen kanssa —> lopputuloksena täysin eristäytynyt, pelko muita kohtaan, luottamus mennyt, ja kaupan päälle kaikki muut terapian aiheiuttamat fyysiset/ henkiset ongelmat jotka jäivät päälle. Kysymys herää ”mitä nyt”? Yhteiskuntakelpoisesta ihmisestä tuli yhteiskuntakelvoton.

Ja tässä on se ratkaise punainen lanka siihen millä tavalla terapia itsessään tekee kaiken huonon ihmisille. He eivät enää hyväksy edes itseään ja kokevat kaiken menettäneenä ainoana vaihtoehto sen viimeisen vaihtoehdon. On todella pelottavaa lukea näiden yrityksien aluevaltauksia siihen miten palveluita käytetään, ei hyvää vaan huonon luomiseen tahallisesti. Siinä vaiheessa kun viranomainen laittaa seteliä pöydän alta tukuttain niin ihmishengellä ei ole enää hintaa eikä arvoa. Huulipunaa ja maskaraa lisää klyyvariin ja ei muuta kuin kattokruunuja katselemaan, toisaalla kohde kärsii enemmän kuin koskaan elämänsä aikana tehden lopulta oman käden oikeuden. Jollei ihmiset tiedä mikä heidän oloon vaikuttaa negatiivisesti niin pakko se on heille kertoa. Ei ole oikein rahastaa pahoinvoinnilla ja seppeleillä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tässä on se ratkaise punainen lanka siihen millä tavalla terapia itsessään tekee kaiken huonon ihmisille. He eivät enää hyväksy edes itseään ja kokevat kaiken menettäneenä ainoana vaihtoehto sen viimeisen vaihtoehdon. On todella pelottavaa lukea näiden yrityksien aluevaltauksia siihen miten palveluita käytetään, ei hyvää vaan huonon luomiseen tahallisesti. Siinä vaiheessa kun viranomainen laittaa seteliä pöydän alta tukuttain niin ihmishengellä ei ole enää hintaa eikä arvoa. Huulipunaa ja maskaraa lisää klyyvariin ja ei muuta kuin kattokruunuja katselemaan, toisaalla kohde kärsii enemmän kuin koskaan elämänsä aikana tehden lopulta oman käden oikeuden. Jollei ihmiset tiedä mikä heidän oloon vaikuttaa negatiivisesti niin pakko se on heille kertoa. Ei ole oikein rahastaa pahoinvoinnilla ja seppeleillä.

Voin sanoa vielä että tänäkin päivänä eli siis nyt tänään olisi ollut tarkoitus tehdä vaikka mitä hyödyllistä, mutta terapian arvet ja vaikutus elämääni eivät tee sitä mahdolliseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Voin sanoa vielä että tänäkin päivänä eli siis nyt tänään olisi ollut tarkoitus tehdä vaikka mitä hyödyllistä, mutta terapian arvet ja vaikutus elämääni eivät tee sitä mahdolliseksi.

Niin että vastuu elämästäsi ja hyvinvoinnistasi on terapeutilla?
Itselläsi ei ole minkäänlaista vastuuta tehdä valintoja ja tekoja jotka parantavat elämäsi laatua ja jaksamista? Menit terapiaan hakemaan jotakuta joka kantaa sinua ja lakaiseee tien edessäsi sileäksi ja helpoksi kulkea? Sitäkö elämä on?
Totuus on se, että kukaan, ei kukaan! pääse elämänsä läpi ilman kipua, tuskaa ja surua. Niitä kivaa-kivaa-hetkiä on kuitenkin vähemmistö. Enimmillään elämä on arkea ja usein melko harmaatakin. Sinulla ja minulla on itsellä vastuu tehdä siitä mahdollisimman siedettävä! Kukaan muu ei sinulle voi ruusutarhaa luoda!
Jos et ole valmis tuntemaan kipua ja käsittelemään sitä, jos et ole valmis tarttumaan härkää sarvista ja kohtaamaan myös ne kaikkein pelottavimmat asiat löytääksesi terapeutin avulla niihin ratkaisuja ja avaimia, älä mene terapiaan. Sen voin luvata, että se on suurelta osin tuskaa. Omien mörköjen ja pahimpien pelkojen esiin tuominen on hirvittävän pelottavaa ja tekee todella kipeää. Mutta niistä ei pääse jos niitä ei kohtaa ja niihin tutustu ja niitä käsittele.
Toisten syyttely ja kauna ei elämääsi ja oloasi paranna. Mutta kun ja jos se on valintasi, muista että se on omalla vastuullasi ei kenenkään muun! Valinnat teet sinä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin että vastuu elämästäsi ja hyvinvoinnistasi on terapeutilla?
Itselläsi ei ole minkäänlaista vastuuta tehdä valintoja ja tekoja jotka parantavat elämäsi laatua ja jaksamista? Menit terapiaan hakemaan jotakuta joka kantaa sinua ja lakaiseee tien edessäsi sileäksi ja helpoksi kulkea? Sitäkö elämä on?
Totuus on se, että kukaan, ei kukaan! pääse elämänsä läpi ilman kipua, tuskaa ja surua. Niitä kivaa-kivaa-hetkiä on kuitenkin vähemmistö. Enimmillään elämä on arkea ja usein melko harmaatakin. Sinulla ja minulla on itsellä vastuu tehdä siitä mahdollisimman siedettävä! Kukaan muu ei sinulle voi ruusutarhaa luoda!
Jos et ole valmis tuntemaan kipua ja käsittelemään sitä, jos et ole valmis tarttumaan härkää sarvista ja kohtaamaan myös ne kaikkein pelottavimmat asiat löytääksesi terapeutin avulla niihin ratkaisuja ja avaimia, älä mene terapiaan. Sen voin luvata, että se on suurelta osin tuskaa. Omien mörköjen ja pahimpien pelkojen esiin tuominen on hirvittävän pelottavaa ja tekee todella kipeää. Mutta niistä ei pääse jos niitä ei kohtaa ja niihin tutustu ja niitä käsittele.
Toisten syyttely ja kauna ei elämääsi ja oloasi paranna. Mutta kun ja jos se on valintasi, muista että se on omalla vastuullasi ei kenenkään muun! Valinnat teet sinä.

Tiedätkö mikä meissä kahdessa on ero? Minä en pilaa muiden ihmisten elämää niin kuin sinä!

Anonyymi kirjoitti:

Niin että vastuu elämästäsi ja hyvinvoinnistasi on terapeutilla?
Itselläsi ei ole minkäänlaista vastuuta tehdä valintoja ja tekoja jotka parantavat elämäsi laatua ja jaksamista? Menit terapiaan hakemaan jotakuta joka kantaa sinua ja lakaiseee tien edessäsi sileäksi ja helpoksi kulkea? Sitäkö elämä on?
Totuus on se, että kukaan, ei kukaan! pääse elämänsä läpi ilman kipua, tuskaa ja surua. Niitä kivaa-kivaa-hetkiä on kuitenkin vähemmistö. Enimmillään elämä on arkea ja usein melko harmaatakin. Sinulla ja minulla on itsellä vastuu tehdä siitä mahdollisimman siedettävä! Kukaan muu ei sinulle voi ruusutarhaa luoda!
Jos et ole valmis tuntemaan kipua ja käsittelemään sitä, jos et ole valmis tarttumaan härkää sarvista ja kohtaamaan myös ne kaikkein pelottavimmat asiat löytääksesi terapeutin avulla niihin ratkaisuja ja avaimia, älä mene terapiaan. Sen voin luvata, että se on suurelta osin tuskaa. Omien mörköjen ja pahimpien pelkojen esiin tuominen on hirvittävän pelottavaa ja tekee todella kipeää. Mutta niistä ei pääse jos niitä ei kohtaa ja niihin tutustu ja niitä käsittele.
Toisten syyttely ja kauna ei elämääsi ja oloasi paranna. Mutta kun ja jos se on valintasi, muista että se on omalla vastuullasi ei kenenkään muun! Valinnat teet sinä.

Ja kun minulla ei ole mitään muita ongelmia kuin se mitä pahaa teet minulle ja muille. Se on ainoa ongelma. Tästä lähin kirjoitan joka puolelle internettiä suoraa nimesi ja haukun sinut ja toimintasi pystyyn niin ettei sinulle yhtään mitään. Sinähän se jo minulle teitkin, haluan tasoihin ja sen aika koittaa kohta.

Anonyymi kirjoitti:

Niin että vastuu elämästäsi ja hyvinvoinnistasi on terapeutilla?
Itselläsi ei ole minkäänlaista vastuuta tehdä valintoja ja tekoja jotka parantavat elämäsi laatua ja jaksamista? Menit terapiaan hakemaan jotakuta joka kantaa sinua ja lakaiseee tien edessäsi sileäksi ja helpoksi kulkea? Sitäkö elämä on?
Totuus on se, että kukaan, ei kukaan! pääse elämänsä läpi ilman kipua, tuskaa ja surua. Niitä kivaa-kivaa-hetkiä on kuitenkin vähemmistö. Enimmillään elämä on arkea ja usein melko harmaatakin. Sinulla ja minulla on itsellä vastuu tehdä siitä mahdollisimman siedettävä! Kukaan muu ei sinulle voi ruusutarhaa luoda!
Jos et ole valmis tuntemaan kipua ja käsittelemään sitä, jos et ole valmis tarttumaan härkää sarvista ja kohtaamaan myös ne kaikkein pelottavimmat asiat löytääksesi terapeutin avulla niihin ratkaisuja ja avaimia, älä mene terapiaan. Sen voin luvata, että se on suurelta osin tuskaa. Omien mörköjen ja pahimpien pelkojen esiin tuominen on hirvittävän pelottavaa ja tekee todella kipeää. Mutta niistä ei pääse jos niitä ei kohtaa ja niihin tutustu ja niitä käsittele.
Toisten syyttely ja kauna ei elämääsi ja oloasi paranna. Mutta kun ja jos se on valintasi, muista että se on omalla vastuullasi ei kenenkään muun! Valinnat teet sinä.

Voin lyödä vaikka mitä vetoa että elämäni olisi täysin erinlainen jossain muualla, jossa sinä ihmisten elämien pilaaja et olisi lähettyvillä. Olet pilannut niin monen ihmisen ja perheen elämän ettei sitä pysty ilman laskinta laskemaan. Minä pilaan sinun elämäsi kostoksi muidenkin puolesta! Siitä voit olla varma, ei ole penniäkään kiinni! Se on ainoa asia mihin keskityn tästä lähin täyspäiväisesti ja teen sen niin että muistat sen loppuelämäsi. Mene vaikka terapiaan miettimään tekojasi, kun olet kuvitellut pääseväsi kuin koira veräjästä kaikella pahalla mitä olet saanut ihmisille aikaan. Vitun kusipää!!!

Anonyymi kirjoitti:

Niin että vastuu elämästäsi ja hyvinvoinnistasi on terapeutilla?
Itselläsi ei ole minkäänlaista vastuuta tehdä valintoja ja tekoja jotka parantavat elämäsi laatua ja jaksamista? Menit terapiaan hakemaan jotakuta joka kantaa sinua ja lakaiseee tien edessäsi sileäksi ja helpoksi kulkea? Sitäkö elämä on?
Totuus on se, että kukaan, ei kukaan! pääse elämänsä läpi ilman kipua, tuskaa ja surua. Niitä kivaa-kivaa-hetkiä on kuitenkin vähemmistö. Enimmillään elämä on arkea ja usein melko harmaatakin. Sinulla ja minulla on itsellä vastuu tehdä siitä mahdollisimman siedettävä! Kukaan muu ei sinulle voi ruusutarhaa luoda!
Jos et ole valmis tuntemaan kipua ja käsittelemään sitä, jos et ole valmis tarttumaan härkää sarvista ja kohtaamaan myös ne kaikkein pelottavimmat asiat löytääksesi terapeutin avulla niihin ratkaisuja ja avaimia, älä mene terapiaan. Sen voin luvata, että se on suurelta osin tuskaa. Omien mörköjen ja pahimpien pelkojen esiin tuominen on hirvittävän pelottavaa ja tekee todella kipeää. Mutta niistä ei pääse jos niitä ei kohtaa ja niihin tutustu ja niitä käsittele.
Toisten syyttely ja kauna ei elämääsi ja oloasi paranna. Mutta kun ja jos se on valintasi, muista että se on omalla vastuullasi ei kenenkään muun! Valinnat teet sinä.

Ehkä tässä(kään) ei nyt kannattaisi alkaa ulkopuolelta kauheasti kyökkitohtoroida ihmisen tilannetta, kun aika selvää on, että useatkaan terapiat eivät ole sujuneet ihan toivottavalla tavalla ja toisaalta tarkemmista seikoista ei ole mitään tietoa.

Vaikka neuvojasta itsestään tuntuisikin siltä, että omia asenteita pitää päästä purkamaan asiassa?

Aloittaja: Ok. Olisin veikannut ehkä ensin jotain muitakin menetelmiä, mutta onhan noita jo tuossakin...

Niin, olen samaa mieltä ainakin siitä, että monien terapioiden perimmäisissä ihmiskuvissa on melkoisia ongelmia. Samoin kuin niihin kytkeytyvissä auttamisen asenteissa.

Onko sinulla kokemusta mistään vertaistukitoiminnoista, asioiden käsittelystä sellaisissa?

En tiedä, jotenkin olisi ehkä hyvä, jos saisit irrotettua itseäsi vähän noista terapiakokemuksista, niin katkeria ja vaikeita jälkineen kuin ne ovatkin. Keskityttyä muuhun, positiiviseen, mitä on kuitenkin olemassa ja mikä on omaasi. En tarkoita unohtamista tai taa painamista vaan sopivan etäisyyden ottamista...

No, nämä vain jotain tuumia tähän.

t: sama eilen kanssasi ajatuksia vaihtanut

Anonyymi kirjoitti:

Tietenkin välitän ja paljonkin. Siksi juuri haluan ohjata heitä sellaiselle polulle joka on heille avuksi. Koen terapian yhtenä vaarallisimpina vaihtoehtoina käydä asioita läpi. Se ei ohjaa terveelle polille eikä edistä asioita ainakaan parempaan suuntaan. Kokemuksen vankka sanoma, 4 eri terapeutilla käyneenä voin sanoa hyvällä omallatunnolla näiden käyntien olevan suurin syy minkä takia elämässäni kaikki meni alamäkeen. En suosittele terapiaa kenellekkään, koska terapian taso suomessa on rakennettu huonolle pohjalle. Ajatuksena vanhanaikainen lähestymistapa, jossa kohdetta ei palkita mistään vaan joka asiasta rankaistaan ja kuvitellaan loputtomalla penkomisella olevan positiivisia vaikutuksia. Ei ole! 2 parasta ystävääni tekivät itsemurhan pian sen jälkeen kun olivat menneet terapiaan. Tiedän, minua ollaan jo yritetty ajaa samaan tilanteeseen pitkän aikaa, heidän ja minun ero oli/on se, että tiedän kaiken tarkoituksen.

Paljon kertoo bisneksestä se että käyt lääkärillä kertomassa että jostain syystä pumppu hakkaa miljoonaa puheita pitäessä niin lääkäri ohjaa hyvälle ystävälleen joka psykiatri.. Paino sanalla hyvä ystävä. Molemmat jostain syystä tienaavat aivan helvetisti paskanjauhamisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Niin että vastuu elämästäsi ja hyvinvoinnistasi on terapeutilla?
Itselläsi ei ole minkäänlaista vastuuta tehdä valintoja ja tekoja jotka parantavat elämäsi laatua ja jaksamista? Menit terapiaan hakemaan jotakuta joka kantaa sinua ja lakaiseee tien edessäsi sileäksi ja helpoksi kulkea? Sitäkö elämä on?
Totuus on se, että kukaan, ei kukaan! pääse elämänsä läpi ilman kipua, tuskaa ja surua. Niitä kivaa-kivaa-hetkiä on kuitenkin vähemmistö. Enimmillään elämä on arkea ja usein melko harmaatakin. Sinulla ja minulla on itsellä vastuu tehdä siitä mahdollisimman siedettävä! Kukaan muu ei sinulle voi ruusutarhaa luoda!
Jos et ole valmis tuntemaan kipua ja käsittelemään sitä, jos et ole valmis tarttumaan härkää sarvista ja kohtaamaan myös ne kaikkein pelottavimmat asiat löytääksesi terapeutin avulla niihin ratkaisuja ja avaimia, älä mene terapiaan. Sen voin luvata, että se on suurelta osin tuskaa. Omien mörköjen ja pahimpien pelkojen esiin tuominen on hirvittävän pelottavaa ja tekee todella kipeää. Mutta niistä ei pääse jos niitä ei kohtaa ja niihin tutustu ja niitä käsittele.
Toisten syyttely ja kauna ei elämääsi ja oloasi paranna. Mutta kun ja jos se on valintasi, muista että se on omalla vastuullasi ei kenenkään muun! Valinnat teet sinä.

"Niin että vastuu elämästäsi ja hyvinvoinnistasi on terapeutilla?" Jos toinen ihminen pakottaa toisen ihmisen tekemään vastenmielisiä asioita vielä laki on puolella. Niin kenellä on vastuu jos ihminen tappaa itsensä? Peruskoulu ja moni muukin asia on täällä pakollista. Kyllä vastuu on pakottajalla. Tämä on satanistinen maailma eikä mitään muuta. Korkeakoulutetut käyttävät muita hyväkseen.

Kyllä kuuluu. Mene itse muualle huutamaan.

Tässä on keskusteltu mm. läheisten menettämisestä.

Mahtuu kai tähän aihepiiriin muutakin kuin romanttista hourimista viimeisimmistä ihastuksista? ;)