En tienny mitrn laittaa otsikko, mutta joo..., taustatiedoksi: oon sairastanu vajaa 2v masennusta, mut oon alkanut toipuu tästä. Ahdistuneisuuttakkin on, ja siitäki päässy jo pikkase eroon. Oon ollu aika monesta syystä epävarma ja epäluottava muihin ihmisiin, koska mulle on tapahtunut kaikenlaista. muanon kiusattu lyömällä, sekä sanallisella kiusaamisella joka jatkui monta vuotta. Tuntui ettei kukaan puuttunut asiaan, eikä ollut mun puolella paitsi oma vanhempi. Sitä se olikin.
En ole ikinä purkanut kehenkään pahaa oloani, tms. Avautunut toki joillekkin luettaville joihin luotan, mutta todella harvalle. Ja vitaustatiedoksi, että oon tos vuoden lopulla tutustunut netissä pariinntyyppiin, ja kirjoitellaan sähköposteilla. Sekä mulla on ollu muutamia "ystäviä", mutta heistä ei ole ollleet " ystäviksi". Aina mä sain pitää yhteyttä, ja sit alko kaveeraa ja puhuu p*skaa musta selän takana.
Ok, tos tarpeeks. Mut tosiaan, olen siis yhteen "tyttöön" ja "poikaan" tutustunu vuoden lopussa. Tai no, toiseen joskus maaliskuus kaiketi...? Ja sitte juteltii alus muistaakseni aika perus-jutuista. Eli ikä, sukupuoli, kiinnostuksen kohteet, koulu jne. Toki nyt siis vedettii heti alussa viiva siihen, mitä toisistamme kerrotaan jne. Eli puh.numeroa ei vaihdeta vielä, jne muut tosi henk.koht asiat pysyy vain omana tietona, sekä kadun osoite. Toki kerrottii toisillemme, et missä kaupungissa asutaan.
Mutta, aluks se oli molemmin puolista että jos vaik mä aloitin keskustelun viimeks, nii sitten se toinen pistää seuraavaks. Se oli mun mielestä hyvä, et sit tavallaa mä en ollu se vakio tyyppi joka laittaa viestii. Juteltiin jonkunnaikaa siitä, ja siinä se. Nykyää sitte on pitkii aikoi, noin 2vko-4vko joskus kuukausi pariki ehkä, enneku joku laittaa viestiä taas. Ja kuinkas sattuukaan, että se olen mä. Toki ymmärrän, että joskus ei ole puhuttavaa, ei jaksa tms. Silti mun mielestä keskustelun voi aloittaa, että mitä kuuluu, onpas taas tuollainen päivä tänään, mitä ajattelit tänään tehdä jne... ei sen tarvii mun mielestä tarvii olla aina joku iso asia, että joo sain äske mopon tyylillä. Ja siis tää "tyttö" ittte vissii sairastaa täl hetkel masennusta, ja ahdistuneisuutta. Itse kertonut siis, että nii. Ja oon sit toki itte ajatellu, et ihan ymmärrettävää miksei huvita senkään takia laittaa viestiä. Joten oon siis itte koitaanu pitää välit kunnossa. Silti mä koen, et mun pitäs sanoo asiasta suoraan mut toisaalta taas en halua antaa käsitystä, et oisin muka ollut trolli tai mitään. En halua huonontaa hänen oloaan sillä, kun hänen tyttöysstävänsä ovat jättäneet hänet välillä. Tullut siis ero, tms. Ja tää on vissii 15-16v.
Sitte siihe "poikaan", joka on vissii 17v. Täyttänyt juuri siis.
Eli mä en tiiä miten selittäisin tätä... siis sama juttu sil taval, et must tuntuu just siltä, että mä olen se vakio joka laittaa viestiä. Harvoin kumpikaan ihan itse laittaa mulle viestiä. Ihan ok, fiksulta ja viisaalta "pojalta" vaikuttaa, mutta kyl varmaan kummallakin liikenee viikonloppuna laittaa edes sillee, et mitä kuuluu.
En käsitä tätä miks se aina sama ja yks saa pistää enimäksee viestiä, ku en sentää heille jaktuvasti laita viestiä. Joskus vaihdettii ainaki joka viikko kerran kuulumiset, jne. Nyt sit taas menny monta viikkoo, ja tuntuu et pitäs sanoo asiasta suoraan. Toki jokaisella on kiireitä, käy jossain vaiheessa töissä, on muiden kanssa ja sitä sun tätä mitä vaan. Siltikään se ei ole paljoa vaadittu, että välillä ihan itse laitat viestiä kuin aina se vakio tyyppi. Tää on vaan mun mielipide, oli kuka tahansa nyt mitä mieltä vaan.
Eli sanokaas nyt ihan suoraan! Pitäiskö mun sanoa jollain tavalla suoraan asiasta, olivatpa mitä mieltä sitten? Vai pitäskö mun olla hiljaa, unohtaa tyypit ja antaa olla, sekä tän "ystävyyden" kuihtua kasaan?
Kirjoitutusvirheitä löytyy, mutta ei takerruta niihin sen enempää nyt.
Siis toivottavasti nyt vaan käsitätte, millanen tää tilanne on on ja miks oonnkyllästynyt tähän juttuun. Ei mun mielestä kenenkää tarvii kestää tällästä. Siks haluaisinkin vähä esimerkkei miten kertoo. Esimerkkejä voi heittää paljon, et miten selittää asia jne.
Täst tuli nyt tosi pitkä teksti, teidän. Sori siitä, mut mä halusin auvautuu tänne ku muual ei viitti.
En ole ikinä purkanut kehenkään pahaa oloani, tms. Avautunut toki joillekkin luettaville joihin luotan, mutta todella harvalle. Ja vitaustatiedoksi, että oon tos vuoden lopulla tutustunut netissä pariinntyyppiin, ja kirjoitellaan sähköposteilla. Sekä mulla on ollu muutamia "ystäviä", mutta heistä ei ole ollleet " ystäviksi". Aina mä sain pitää yhteyttä, ja sit alko kaveeraa ja puhuu p*skaa musta selän takana.
Ok, tos tarpeeks. Mut tosiaan, olen siis yhteen "tyttöön" ja "poikaan" tutustunu vuoden lopussa. Tai no, toiseen joskus maaliskuus kaiketi...? Ja sitte juteltii alus muistaakseni aika perus-jutuista. Eli ikä, sukupuoli, kiinnostuksen kohteet, koulu jne. Toki nyt siis vedettii heti alussa viiva siihen, mitä toisistamme kerrotaan jne. Eli puh.numeroa ei vaihdeta vielä, jne muut tosi henk.koht asiat pysyy vain omana tietona, sekä kadun osoite. Toki kerrottii toisillemme, et missä kaupungissa asutaan.
Mutta, aluks se oli molemmin puolista että jos vaik mä aloitin keskustelun viimeks, nii sitten se toinen pistää seuraavaks. Se oli mun mielestä hyvä, et sit tavallaa mä en ollu se vakio tyyppi joka laittaa viestii. Juteltiin jonkunnaikaa siitä, ja siinä se. Nykyää sitte on pitkii aikoi, noin 2vko-4vko joskus kuukausi pariki ehkä, enneku joku laittaa viestiä taas. Ja kuinkas sattuukaan, että se olen mä. Toki ymmärrän, että joskus ei ole puhuttavaa, ei jaksa tms. Silti mun mielestä keskustelun voi aloittaa, että mitä kuuluu, onpas taas tuollainen päivä tänään, mitä ajattelit tänään tehdä jne... ei sen tarvii mun mielestä tarvii olla aina joku iso asia, että joo sain äske mopon tyylillä. Ja siis tää "tyttö" ittte vissii sairastaa täl hetkel masennusta, ja ahdistuneisuutta. Itse kertonut siis, että nii. Ja oon sit toki itte ajatellu, et ihan ymmärrettävää miksei huvita senkään takia laittaa viestiä. Joten oon siis itte koitaanu pitää välit kunnossa. Silti mä koen, et mun pitäs sanoo asiasta suoraan mut toisaalta taas en halua antaa käsitystä, et oisin muka ollut trolli tai mitään. En halua huonontaa hänen oloaan sillä, kun hänen tyttöysstävänsä ovat jättäneet hänet välillä. Tullut siis ero, tms. Ja tää on vissii 15-16v.
Sitte siihe "poikaan", joka on vissii 17v. Täyttänyt juuri siis.
Eli mä en tiiä miten selittäisin tätä... siis sama juttu sil taval, et must tuntuu just siltä, että mä olen se vakio joka laittaa viestiä. Harvoin kumpikaan ihan itse laittaa mulle viestiä. Ihan ok, fiksulta ja viisaalta "pojalta" vaikuttaa, mutta kyl varmaan kummallakin liikenee viikonloppuna laittaa edes sillee, et mitä kuuluu.
En käsitä tätä miks se aina sama ja yks saa pistää enimäksee viestiä, ku en sentää heille jaktuvasti laita viestiä. Joskus vaihdettii ainaki joka viikko kerran kuulumiset, jne. Nyt sit taas menny monta viikkoo, ja tuntuu et pitäs sanoo asiasta suoraan. Toki jokaisella on kiireitä, käy jossain vaiheessa töissä, on muiden kanssa ja sitä sun tätä mitä vaan. Siltikään se ei ole paljoa vaadittu, että välillä ihan itse laitat viestiä kuin aina se vakio tyyppi. Tää on vaan mun mielipide, oli kuka tahansa nyt mitä mieltä vaan.
Eli sanokaas nyt ihan suoraan! Pitäiskö mun sanoa jollain tavalla suoraan asiasta, olivatpa mitä mieltä sitten? Vai pitäskö mun olla hiljaa, unohtaa tyypit ja antaa olla, sekä tän "ystävyyden" kuihtua kasaan?
Kirjoitutusvirheitä löytyy, mutta ei takerruta niihin sen enempää nyt.
Siis toivottavasti nyt vaan käsitätte, millanen tää tilanne on on ja miks oonnkyllästynyt tähän juttuun. Ei mun mielestä kenenkää tarvii kestää tällästä. Siks haluaisinkin vähä esimerkkei miten kertoo. Esimerkkejä voi heittää paljon, et miten selittää asia jne.
Täst tuli nyt tosi pitkä teksti, teidän. Sori siitä, mut mä halusin auvautuu tänne ku muual ei viitti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmisiä löytyy monesta paikasta. Monella on laajat ystäväpiirit ja iso osa tuttavuuksista voi olla hyvin pinnallisia. Sinun ei kannata ripustautua sellaisiin ihmisiin, joille merkitset vähemmän kuin mitä he merkitsevät sinulle. Ilmeisesti et edes tunne näitä ihmisiä hyvin.
Olen antanut saman neuvon muillekin, ja annan sinullekin. Kun itsellä on tai on ollut ystäviä, niin on turha tavoitella ystävyyssuhteiltakaan liikaa "normaaliutta". Tarkoitan, että ystävyyssuhteiden pitää ja kuuluu olla tasapuolisia, niissä kummallakin osapuolella on oikeus tulla kuulluksi ja toista ei saa käyttää hyväksi. Ajan takaa, että joku tosi hyvä kaveri voi löytyä jostain piiristä, missä ihmisillä on samanlaisia kokemuksia tai samanlaisia mielenkiinnon kohteita kuin itselläsi. Kuten opiskelupiirit, harrastuspiirit tai potilasyhdistykset.
Voit olla tietyssä mielessä heikoilla sairauden jälkeen. Koeta miettiä terveellä järjellä, kenen kanssa olet tekemisissä. Yhdessäolon täytyy tuntua hyvältä, eikä toinen saa käyttää sinua hyväksi - tai sinä sitä toista. Elävät ihmiset olisivat aina parempi vaihtoehto kuin nettitoveruudet.
Tein kirjoitusvirheen toisen kappaleen alussa. Piti kirjoittaa kun itsellä on ollut ongelmia (kirjoitin kun itsellä on ollut ystäviä).