Onko ketään, jota olisi jätetty haluttomuuden takia? Mitä mieltä olette jos puoliso on haluton, onko toinen puoliso "oikeutetumpi" pettämään tai jättämään?
haluttomuus eron syynä?
rapa
51120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysymys on vallasta ja siitä onko haluttomampi osapuoli valmis pitämään parisuhdetta kasassa.
Olen nähnyt kahdenlaisia naisia:
Ensimmäinen on sellainen joka haluaa olla se joka päättää onko meillä tänään seksiä vai ei. Kysymys ei oo siitä että naisen ei tekisi mieli, vaan siitä että hän pääsee sanomaan sen vikan sanan.
En ikinä oo ymmärtänyt miksi naisten pitää pelata tota peliä. Mieli tekee mutta jos mies pyytää, niin sitten aletaan hankalaksi.
Siinä yksi syy miksi käyn vieraissa, löytyy naisia jotka haluavat minua ja myös näyttää sen.
Eivätkä ne loukkaa sanomalla ettei kiinnosta, väsyttää, pää on pipi, tai jotain muuta skeidaa.
Toinen nainen on sellainen jonka ei vain yksinkertaisesti halua kovin usein. Eikä ehkä ees halua yrittää haluta. On päättänyt että kun ei tee mieli niin ei tee mieli ja sitä ei muuks saa muuttaa. Eli sillon ei saa ees yrittää. Halun pitää tulla silloin harvoinkin naisen aloitteesta.
Itse petän just noista molemmista syistä.
En muista kauanko siitä on aikaa kun vaimoni on halunnut mua tai pyytänyt mua sänkyyn. Joskus viimevuonna, olisko kesällä.
Ja syy miks petän on se, että rakastan vaimoa, enkä halua erota. Tää on ainoo tapa millä mä pystyn kestämään seksuaalisen kylmyyden.
Tiedän että suuri osa halustani on vaan sitä tarvetta että joku haluaa mua.
Ei sitä että panettais iha hirveesti vaan sitä et kuinka hyvältä se tuntuu ku joku haluaa mua.
Ollaan oltu naimisissa parisen vuotta, ja oon alkanut miettiä kannattaako tätä pelkän rakkauden takia jatkaa.
Tiedän että vaimo on joskus yrittänyt olla mulle mieliks ja se onkin tuntunut äly hyvältä.
Mut se yrittäminen loppu ajat sitte.
Mulla on mun mielestä ihan normaalit halut.
Pettäminen on väärin ja saan siitä hirveitä omantunnontuskia.
Siksi ajattelin erota.
En ikinä aio loukata vaimoa kertomalla pettämisestä.
Halut ei varmaan oo ikinä molemmilla samanlaiset.
Mutta yritystä pitää olla.
Mä yritän kestää olla ilman tai olla ehdottelematta liian usein.
(ja samalla nielen sen pettymyksen ja kiukun mikä tulee ku saa pakit).
Vaimo voisi edes joskus yrittää näyttää halua mulle, mä en oo mikään herkkä mammampoika, mut mäkin tarvin sitä et joku haluaa mua.
Ja se joku löytyy aina baarista.
Tää oli vaa mun mielipide, mut uskon etten o ainoo.
Oikeutusta ei oo pettämiseen mut lähtemiseen on.
Kertokaa mulle naiset mitä mä olisin voinut tehdä muuten?
Etkö muka nähnyt hänen suhtautumistaan seksiin aikaisemmin? Jo seurusteluvaiheessa...
Vai muuttiko papin amen tilanteen sinulle epäedullisemmaksi? Tuskin...
Avioliitoista vielä! Ennen oli tuttu sanonta: "Kaikki ne sinne hinkuu ja sitten ne siellä vinkuu"! :)
Moni rassu luulee, että haluton puoliso muuttaa tyyliään vihkimisen jälkeen. Itsepetosta! (ja usein siltä toiseltakin puolelta, koska feikata pystyy vähän aina tilanteen mukaan)
Varmasti puolustelet asiaa rakkaudella. Kyllä rakkaus on tärkeintä, mutta siihen sisältyy niin paljon muutakin, mikä myös kuuluu itsestään selvyytenä hyvään avioliittoon.
Mieheni sanoi seurustelumme alkuvaiheessa, että hän pelkää, ettei voi tyydyttää minun seksuaalisia tarpeitani. Kuinka olisin voinut tietää mitä hän käytännössä tarkoitti. Enhän ollut koskaan ennen kokenut suhteissa haluttomuutta. En todellakaan tajunnut mitä moinen tarkoitti käytännössä ja kuinka isoja ongelmia siitä minulle seuraisi. Seurustelimme puolitoista vuotta ennen yhteen muuttoa. Puolen vuoden seurustelun jälkeen jo tiedostin mistä on kyse, mutta en silloinkaan voinut ennustaa, että hänen ongelmansa on pysyvä. Asiaan kätkeytyy niin paljon salaamista ja turhia lupauksia. Olen miettinyt pettämistä ja sanonut asiasta hänellekin. Jos hän olisi edes hellä ja kehuisi joskus. Luulen, että hän on IMPOTENTTI.
Mä jätin mun eksän siks että meillä ei naitu ku 2 kertaa viikossa ja seki oli vaa siks että mä ruinasin ja se säälistä anto.
Mun tekee mieli joka päivä ja kestän kyl useammanki päivän ilman mut en kestä sitä et mä joudun alentuun kerjäämään seksii.
Eksä kyl tykkäs naimisesta mut jos se ei ollu just sillä päällä ni sit ei meil harrastettu.
Eikä se ikinä halunnu mua. Yritin aikani saada sitä tekeen aloitetta ja muuta mut ei siitä mitää tullu.
Sillo ku oli seksii, ni ties samalla et ainakaan kahteen seuraavaan päivään ei ollu toivookaan.
Helvetti, miks se ei voinu ajatella siinä mua. Me oltas varmaa ny naimisissa ku se olis vähän yrittäny.
Lähdin käveleen, itketti pitkään ku suhde oli muuten upee.
Mut näin jälkeenpäin ajatellen toi oli ainoo vaihtoehto, mua ei ollu luotu elään puutteessa eikä naisen kaa kuka ei haluu mua.
Jälkeenpäin huomasin kans sen et olin paljo paremmalla tuulel ku sain seksiä naiselta joka halus mua. Uus suhde ei ehkä oo niin loistava henkisesti ku toi aikaisempi. Mut seksielämä on vilkasta ja mä tunnen itteni pitkästä aikaa mieheks. Enkä ees harkitsekaan pettämistä.
Ja täl uudel suhteel on tulevaisuus. On hieno ehdottaa ku tietää et saa melkeen aina. Eikä aina ees ehi ehdottaa ku toinen on jo munissa kii.
Tunnen itteni MIEHEKSI, enkä enää ikinä luovu tästä tunteesta.
Tää oli mun ratkaisu ja toivon et jotkut naiset lukee tän ja ymmärtää vähän meitä miehii.
Toiset pettää siks et kotona ei o seksii ja toiset lähtee käveleen.
Itse olen jättänyt miehen osittain hänen haluttomuutensa takia. Suhteessa oli tosin paljon muutakin pielessä, mutta seksin loppuminen vei sen viimeisen toivonkipinän ja myös ongelmien korjaamishalukkuuden. Hän ei missään vaiheessa mitään ongelmia tajunnut olevankaan, vaikka yritin niistä puhua.
Nyt olen suhteessa jossa rakkauselämä pelaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tätä onnentunnetta ei voi sanoin kuvailla. Toisaalta olen tavallaan kiitollinen huonostakin suhteesta. Tiedän nyt todella, miten hyvä on olla hyvässä suhteessa.