Kertokaa omia kokemuksia siitä, kun rakkaanne on intissä, tai jätkät, kertokaa, miltä se tuntuu kun on itse armeijassa ja oma kulta on kotona. Voiko sen yli oikeasti selvitä?
Itselläni on huonoja kokemuksia kyseisestä asiasta, erosimme n. 4viikkoa sitten, ja syynä oli todellakin se, että rakkaani on intissä. Meidän virhe oli siinä, että tutustuimme vain 2 viikkoa ennemmin kuin hän lähti inttiin ja aloimme "olemaan yhdessä" vain viikkoa ennen armeijan harmaisiin astumista. Suhde oli aivan liian nuori kestääkseen jokaviikkoisen poissaolemisen ja pelkät viikonlopputapaamiset. Soittelimme ja tekstailimme toki joka päivä, mutta se ei riittänyt.
Kaiken lisäksi molemmilla oli omat kavertipiirit ja varsinkin jätkä halusi olla myös oman tuttavapiirinsä kanssa aina välillä lomilla ollessaan, eikä aikaa aina riittänyt minulle asti. Ehdimme seurustella vajaat 2kk eli alokasajan sitä kesti, mutta ei olisi kyllä tullut mitään, jos olisi pitänyt jatkaa vielä pidempään. Ja syynä oli todellakin se, että juttu oli aivan liian uusi.
Erään ystäväni poikakaveri tosin oli viimevuonna intissä ja heidän suhteensa kesti sen yli, vaikka he tapasivatkin vain harvoin, 1-2 viikon välein viikonloppuisin, mutta olivat ennen armeijan alkua seurustelleet melken kolme vuotta! Eli ilmeisesti, jos tuntee toisen riittävän hyvin ja on ollut tarpeeksi kauan yhdessä, suhde kestää varmasti armeijan yli, mutta liian tuore suhde kuivuu siihen, ettei näe toista tarpeeksi usein, kun ollaan vielä "tutustumisvaiheessa".
Ja erohan tekee aina kipeää.... Kerokaa omia mielipiteitä/kokemuksia asiasta!
Itselläni on huonoja kokemuksia kyseisestä asiasta, erosimme n. 4viikkoa sitten, ja syynä oli todellakin se, että rakkaani on intissä. Meidän virhe oli siinä, että tutustuimme vain 2 viikkoa ennemmin kuin hän lähti inttiin ja aloimme "olemaan yhdessä" vain viikkoa ennen armeijan harmaisiin astumista. Suhde oli aivan liian nuori kestääkseen jokaviikkoisen poissaolemisen ja pelkät viikonlopputapaamiset. Soittelimme ja tekstailimme toki joka päivä, mutta se ei riittänyt.
Kaiken lisäksi molemmilla oli omat kavertipiirit ja varsinkin jätkä halusi olla myös oman tuttavapiirinsä kanssa aina välillä lomilla ollessaan, eikä aikaa aina riittänyt minulle asti. Ehdimme seurustella vajaat 2kk eli alokasajan sitä kesti, mutta ei olisi kyllä tullut mitään, jos olisi pitänyt jatkaa vielä pidempään. Ja syynä oli todellakin se, että juttu oli aivan liian uusi.
Erään ystäväni poikakaveri tosin oli viimevuonna intissä ja heidän suhteensa kesti sen yli, vaikka he tapasivatkin vain harvoin, 1-2 viikon välein viikonloppuisin, mutta olivat ennen armeijan alkua seurustelleet melken kolme vuotta! Eli ilmeisesti, jos tuntee toisen riittävän hyvin ja on ollut tarpeeksi kauan yhdessä, suhde kestää varmasti armeijan yli, mutta liian tuore suhde kuivuu siihen, ettei näe toista tarpeeksi usein, kun ollaan vielä "tutustumisvaiheessa".
Ja erohan tekee aina kipeää.... Kerokaa omia mielipiteitä/kokemuksia asiasta!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse aloin seurustella armeijan puolivälissä(olin siellä siis puoli vuotta). Suhde kaatui melko pian ja luultavasti juuri siihen ettei nähty kun viikonloppuisin. Olimme kuitenkin yhteydessä "vaan kavereina" koko lopun inttiajan ja sitten n. viikko ennen armeijan loppumista päätimme yrittää uudelleen. Suhdetta on kestänyt siitä eteenpäin eli noin 3 kuukautta...
eli kyllähän suhde on lujilla armeijan aikana esim. mustasukkaisuuden takia, mutta jos on ollut yhdessä vähintään parikin vuotta ennen inttiä niin eiköhän suhde sen kestä...
Ei se oikeastaan riipu suhteen pituudesta, että kestääkö se armeijan yli. Se riippuu tosi paljon asenteesta ja siitä että molemmat puhaltaa samaan hiileen, eli panostaa suhteeseen. Satuprinsessan tapauksessa poika ei ollut valmis sitoutumaan vaan meni mieluummin kavereiden kanssa omia menojaan.
Minä olin seurustellut puoli vuotta poikaystäväni kanssa kun hän lähti armeijan harmaisiin. Meillä oli se asenne, että tämä ei muuta mitään vaan me pysytään yhdessä ja sopeudutaan tähän tilanteeseen. Me nähtiin joka toinen tai joka kolmas viikko. Puhelinlaskut oli aika huimaavia.
Yhteiset viikonloput oli aina ihania, me oltiin tiiviisti yhdessä. Kun kultani pääsi tammikuussa pois, me oltiin oltu vuosi yhdessä ja menty kihloihin. Armeija on takana ja me rakennetaan yhteistä pesää ja muutetaan sinne kesällä. Elämä hymyilee. Tiedän kyllä tosi monia pareja joiden suhde ei ole kestänyt armeijaa, mutta jos suhde ei kestä sitä, ei se kestä paljon muutakaan.
mikä ihmeen "armeijan harmaisiin"?????
siellä olla harmaita käytetty 20 vuoteen!
Löytyy harmaata aika paljonkin....n.kolmasosa vaatekerrastosta........
ei ainakaan meillä mikkelissä...
meinaan kun 20 vuotta sitten palveluspuku oli vielä harmaa...
Tjaa..Hattulassa ainakin on vielä ihan harmaat palveluspuvut juu...lomilla sitten pistetään pikkelssi päälle...eikä sitä sitten muuten juurikaan käytetä kun on se vanha maastopuku sitten...
hattula onkin ihan perseestä :)
suomen iskuvoimaisimmat maajoukot......
HALUAISIN LAIVASTOON.JONKA JÄLKEEN HALUAN OLLA TÖISSÄ SILJALLA.VIKINGILLÄ.TALLINKILLA.RGLINELLÄ.JNE JOISSAIN TEHTÄVISSÄ.JOS MÄ JOSKUS MEEN ARMEIJAAN.NIIN OTAN ETÄISYYTTÄ TYTÖISTÄ 2-3 KUUKAUTTA.LOMILLA TEKISIN TÖITÄ JA AJAISIN TAKSIA.
suuri reservi - ei muutaa.
rivimiehiä kyllä riittää mutta kalusto on kajaanissa.
mitääh? sielläkö ne kaikki panskut muka on varastossa? tuskinpa!??
jos pitäis äkkii lähtee tosta valtatie kolmosta lähtee veteleen hesaa suojaamaan,niin miten se sit onnistuu ku pitäs ensteks hakee vaunut kajaanista asti...?
hesaa suojaamaan aiotaan tilata taisteluhelikoptereita...
tarkoitin kalustolla lähinnä kenttätykistöä jotka on enimmäkseen pohjoisessa, eteläisimpänä kajaanissa...
kajaanissa on telakuormaautot sun muut jalkaväen avustukset...
tankkeja on tasapuolisesti jokapuolella, mutta suomen panssarivaunut onvat niin vanhoja ja surkeita että niillä ei sotia voiteta.
miehien taistelutaito korvaa kaluston puutteellisuuden.....
kyllä niillä tankeilla yks afganistan voitettais......eikä ne silti tositoimissa kauheen alakynnessä länsimaisia vastaan ole. Mutta voisihan ne kyllä uusia mieluummin kun ostaa jotain vispilöitä jotka ammutaan vielä helpommin muusiksi....
Yhdellä taisteluhelikopterilla pystyt tuhoamaan vaikka koko panssarivaunudivisiooonan...
ja Suomen käyttämä T-72 neuvostotankki on vanha romu jonka käyttö rajoittuu valoisaan aikaan...
Että näin.
Moi! Mä olin viimevuoden tammikuusta heinäkuuhun intis. Olin seurustellu 1v2kk ennen ku menin inttiin ja niistä viimeset puolvuotta ihan toisissa kiinni. Piti muuttaa yhteenkin, mutta ei siin ois ollu sillon järkee ku ite olin intis....enivei inttiaika oli aikast tuskaa sinänsä ku oli tottunu näkee melki jokapäivä...mutta voi niitä lomia..varmaan parhaimpia aikoja..yks ilta kavereitten kans (mukaan lukien tyttökaveri) sitten loput pelkästään tyttökaverin kans vaan kahdestaan....noh siinähän se sitten meni ohi,jotenkin etäännyttiin sen jälkeen ja molempia kai rupes ahistaan se ettei enää ollutkaan niitä piiiitkiä viikkoja viikonloppujen välissä...vaan se toinen oli tossa ja se oli itsestäänselvyys et sai olla sen kans koska tahto.... mutta nyt tammikuussa erottiin ja en voi kuin arvailla ton intin osuutta....tyttöni sano että hän oppi olemaan omillaan, ja ajatteli että mitäs minulla enää tekeekään......en tiedä...ehkä siihen vaikutti sekin että hän täytti syyskuussa 18...ite olen nyt 20v......
Noin just ennen intin alkua alkanu suhde on juu hankala.....kun aattelee ettei ihan suhteen aluks välttämättä nää toista siviilissäkään ees joka v-loppu....nyt kun on sitä vapaa-aikaa vähemmän, niin siittä tietty liikenee vielä vähemmän aikaa kuin siviilissä liikenis....
No joo...
No empäs tiiä. Itselläni on armeija kohtapuoleen edessä (ikävä kyllä)
Alkujaan ajattelin, että voisin ruveta vaikkapa totaalikieltäytyjäksi, mutta tässä joku päivä takaperin katselin yhden dokumentin totaaleista...niin pisti kyllä mietityttään, että melkomoisilt homoilta ne kyllä näytti. Empä taida kuitenkaan totaaliks alkaa, joten kiltisti vaan inttiin, meni miten meni.
Oma kokemukseni on tälläkin hetellä menossa..ukko lähti armeijaan tammikuussa ja menimme yhteen viikko siitä kun hänen armaijansa alko....meillä on tähän mennessä ollut 1,5 kk ero ettei olla nähty mutta edelleenkin yhdessä ja HYVIN onnellisina...tuollaset pitkät pitkät erot kyllä kestää JOS kumpikin on suhteessa tosissaan ja tekee kaikkensa pitääkseen suhteen hyvänä...näimme taas viime viikonloppuna ja onni oli mitä suunnattomin kun pitkästä aikaa taas näimme...tähän vielä lisäksi on se että asumme kaukana toisistamme mutta hyvät ihmiset älkää antako minkään armeijan tai välimatkan tuylla suhteenne väliin..minä ja kultani olemme kummatkin suunnattoman onnellisia yhdessä vaikka onkin armeijassa ja pitkiä "eroja" omasta kullasta tulee..mutta kyllä ne kestää ;o) onhan puhelinkin keksitty ;o)
Mulle on käynyt ihan samoin. Tapasin ensi kertaa kultani 2vkoa ennen hänen armeijaan lähtöä(heinäkuussa2000). Musta tuntui et ei meidän "suhde" kestä mitenkään, kun vastahan me tavattiin ja et ei tässä oo mitään järkeä( kun kaiken lisäksi ikäeroa on 5v!)
Kuitenkin sitten alettiin seurustelemaan...ja opittiin tuntemaan paremmin toisemme jokailtaisten puhelujen myötä ja rakastuttiin.
Viikonloppuisin oltiin tiiviisti yhdessä ja taas arkisin ikävöitiin toisiamme... välillä tuntui et ei millään jaksa enää, mutta kaikesta kuitenkin selvittiin ja aika kului. Tuli joulukuu ja hänen armeija-aika oli ohitse:)
Halusin vaan kertoa et uusikin suhde voi kestää, jos rakastuu täysillä.
Vaikka olimmekin vasta tavanneet ja suhteemme oli alussa, se kesti silti hänen armeija-aikansa. Ja olemme yhä yhdessä ja olo on molemmilla edelleen kuin vasta-rakastuneilla:)