Kertokaa mitä muistatte

Anonyymi

lapsuudestanne? Missä asuitte ja mitä teitte? Millaisia leikkejä tuolloin leikittiin? Millaista oli koulussa?

21

<50

Vastaukset

  • Minkätähden et itse kerro mitä lapsena harrastit?
    Minä leikin riihikalliolla käpylehmillä.
    Pässi pukkas minut perunakuoppaan,kaiketi sen tuoma aivovaurio näkyy vieläkin?
    Minä laskin mäkeä ja tein hyppyrin,kun tykkäsin mäkihypystä?
    Hypin pituushyppyä navetanylisiltä heinäkasaan ja putosin naapurinisännän kanssa heikkoihin jäihin,että sellaista se oli aman lapsuus ja tietty pelkäsin lentokoneita

    • Samanlaista minulla, mutten peljänny lentokoneita :)


  • Niin vielä siitä aman lapsuudesta?
    Ulkohuussinovi lensi saranoiltaan pentunaja minä tietty jäin sen alle.sain aivotärähdyksen ja sitä hoidettiin hotapulverilla?
    Kaiketi sekin ulkohuussinovi on tehnyt aukkoja sivistykseeni??

  • Monitahoinen oli lapsuuteni, jonka elin 6 vuotiaaksi H:gissä. Leikit oli paljolti mitä päiväkodissa opittiin, kunnes siirryin sotalapseksi Ruotsiin. Siellä elämä muodostui maalaispaikassa eläimiin tutustumisesta, ja koulunkäyntikin alkoi siellä. Olihan jokin ero leikeissäkin siellä, katsottiin "turkin hihasta" ja joitakin arvausleikkejä.
    Paluu kotimaahan ummikkona aiheutti ruots.kansakouluun menon Ratakadulle, josta en pitänyt yhtään Gotlannin murretta kun eivät oikein ymmärtäneet.
    Lukukirja aiheutti painajaisia minulle, se kun oli koottu Grimmin Veljesten peloittavista saduista. Silti koen olleen vaihtelevaa ja iloisen kehittävääkin tuo aika, jonka vietin sotaa paossa, milloin Jämsässä sukulaisten luona, ja Ruotsissa. Vielä teini-ikäisenä vietin kesiä Gotlannissa, ja yhteyttä Ruotsin vanhempiini pidin heidän kuolemaansa asti.

    • Sitä en tiennytkään sini-sirkku!
      Meillä tavallaan samanlainen lapsuus?
      Sinusta tosin tuli hienostorouva ja minusta köyhä tehtaantyöläinen?
      No ei se mitään,samanverran saamme täältä mukaamme sille viimeisellematkalle?
      Sinulla tosin saattaa olla niitä ruusuja hiukan enemmän arkkuasi koristamassa,no miten sen nyt ottaa?
      Polttohautauksessa ei niitä saa liikoja tuoda,tuhkauksensäädökset ovat aika tiukkoja.
      Oli niin tai näin,nyt menen laskemaan verkkoja ja katsomaan katiskan,että
      elämä jatkuu amalla kalastellen


    • samma här...
      Ilmoittaudun myös sota ajan pakolais lapseksi Ruotsiin, olin Örebrossa.
      Lähdimme äitin kanssa pakoon Viipurista juoksu jalkaa, luotien vinkuessa junaan, pitäen lujasti kiinni lastenvaunuista joissa pikkuveljeni nukkui. Muistan viellä vilkuttaneeni junan ikkunasta.seuraava muistikuva oli Örebron sataman tullitalosta jossa oli valtava määrä lapsia lappu kaulassa. Olin niin pieni äiti kutsuikin minua linnuksi ja veli tintuksi kun ei osanut ällää. en nähnyt mitään toisten lasten takaa,eikä kukaan nähnyt minua
      Viipurin ajoista ei paljon ole muistiakuvia ,mutta sen jälkeen tuntui että muistan kaikki.
      Ruotsi oli niin onnellista aikaa, sai syödä niin paljon kun jaksoi ja maksapasteijaa ilman leipääkin. minulla kävi tuuri että pääsimme niin hyvään kotiin, lapsettomalle keski ikäiselle pariskunnalle. Siellä vierailin viellä 15 vuotiaana. Muutaman vuoden kuluttua he mehtyivätkin vuoron perään . arkkaudella ja kiitelen vielläkin


  • Tiedä nyt tuosta hienosto rouvuudesta? samanlainen soppakauhan heiluttaja olen ollut joka ihmissuhteessani. Ehkä hieman runsaampia aineksia sain viimeisessä liitossa keittooni 😀))

    Hyvän ruuan ystävä olen ollut aina, vieläkin kokeilen mielelläni uusia reseptejä. Tuosta kalastuksesta voit iloita sinäkin, kun saat tuoretta nostaa katiskastasi, se on tosi suuri taloudellinen etu.

    Kiva kun pidät yhteyttä Ama, on tämäkin sosiaalinen kanssakäyminen tuttujen kesken hyväätekevää toimintaa!

  • Lapsuus on niin kaukana, ettei siitä ole paljon muita muistoja kuin kuumat kesät ja lumiset talvet.
    Sota ei minua juuri koskettanut, vaikka yläpuoleltamme lensi pommikoneet kohteisiinsa ja tykin jylinä saattoi kuulua idän suunnasta kaukaisena ukkosen jylinänä. Isä oli rautateiden palveluksessa, joten hän ei joutunut rintamalle, vaan teki virkatyötään asemilla. En ikinä käsittänyt, että juuri asemat olivat useinkin pommitusten kohteina, ajattelin vain, että isä on asemilla turvassa.
    Vapaampia olivat sen ajan lapset kuin tämän päivän huolehditut lapset, joilla on kypärät ja pelastusliivit, turvaistuimet ja syöksyvyöt.
    Meidän aikana lapset lähtivät aamuilla leikkeihinsä ja tulivat nälkäisinä kiireesti syömään. Uimareissut kestivät aamusta iltaan, eikä mitään rantavahteja ollut tietenkään, kun käytiin tutun järven hiekkarannalla polskimassa.
    Ehkä ne lapsuusmuistot ovat monilla samantapaiset. Aikuisten silmien alta oli päästävä pois, sillä muuten joutui kitkemään porkkanapenkkiä, kantamaan saunapuita, hoitamaan pikkusiskoja, jelppimään keittiössä, viisainta oli aina kadota heti aamupuuron jälkeen.
    Kiusaaminen oli silloinkin yleistä, mutta kotona ei siitä voinut mainita, koska sai kantelupukin maineen. Ja eihän kertomisesta mitään hyötyä olisi ollutkaan. Muistan, kun äitini vuosia myöhemmin kysyi, olinko puhunut totta kun olin kertonut kurjimmat tapaukset kotona. Hän ei kuitenkaan koskaan puuttunut kiusaamiseen, vaan sanoi, että olin ilmeisesti itse aloittanut, koska eihän kukaan tee toisille pahaa ilman syytä.
    Omien lapsien kohdalla voin todeta, että kiusaaminen on niin taitolaji, etteivät aikuiset aina edes käsitä sitä. Niin varmaan on omieni kanssa käynyt. Voi vain lohduttaa.

  • jostainsyystä ei halua muistella menneitä,
    mennyt on mennyttä,
    siellä olkoon,
    nyt on nyt
    ku jotenkuten jaksaisi tätä loppuelämää,
    koville ottaa jokatapauksessa,

    • Kyllä me kaikki toisinaan joudumme ikämme puolesta melko koville, kun on sairauksia ja väsyttää sitten mikäli ei ole saanut yöllä nukuttua.

      Vuorokausirytmikin voi olla toisinaan melko sekaisin.

      Mutta kaikesta huolimatta sitä yritän jaksaa ja nauttia jokaisesta päivästä kuienkin.

      Kun huomaisi miten jokin musiikkikappale on niin kaunis, tai miten ihanalle tuntuu aamukaffen nauttiminen. Pienistä asioista koostuu paljon hyvää ja jopa mielenkiintoista.


    • moikka
      Yks vanhan kansan ihminen antoi neuvon murehtimisesta jotta,,
      Murehi yks asia kerrallaan aina, uudestaan, uudestaan, unehditko murehtia, jatka murehi uudestaa..uudestaa... aikansa kun jatkat et ennää jaksa sitä sammaa, näillä sanoilla hän neuvoi
      .Esimerkkinä sano myös,jos syöt yhtä ja sammaa ruokaa joka päivä jatkuen kuukausien ajan,saat varmaa tarpeeksi,ehkä loppu elämäkses.

      en mene takuuseen, mutta vanhoilta ihmisiltä ......no niin


  • Muistan kanttorin tyttären kutsuessa minut kotiinsa katsomaan uutta nukkeaan, jonka silmät räppäsi kiinni kun sen asetti makuulle. Sillä oli silkkiset korkkiruuvikiharat korvallisilla ja keltainen mekko helman kolminketaisilla röyhelöilla. Ohuet valkeat nilkkasukat, mustat kiiltonahkakengät, ja sen kädet oli hienot sormen kynsiä myöten. Mitään niin kaunista en ollut nähnyt, enkä saanut pidelläkään sitä, vain katsella.
    Kotona ei vanha kulunut Molla Maijani ollut enää nätti minusta, veltto ja ryhditön, ei edes istumassa pysynyt, saati pystyi seisomaan.
    Niin tajusin varhain eriarvoisuuden joidenkin koulutoverieni kanssa, eikä elämä ole paljoa kohentanut itsetuntoani vieläkään näin vanhuksena.

    • Minulla ei ollut nukkeja ollenkaan. Näin sanoisin jos äiti eläisi.

      Äiti oli sairas, on tämän päivän käsitys hänestä. En saanut nukkea koska se tiesi ,että tulen laps kainalossa kottiin.
      10 vuotiaana teimme ystäväni Anjan kanssa minulle nuken.tarvitaan tyyny ja tyynyliina, liina otettiin pois ja kosmus kynällä piirsimme kasvot,keskelle naru niin tuli alakroppakin.
      Sitä kanniskelin lonkalla niinkuin siihe aikaa aideillä oli tapa ja sitten viellä liina päähän solmu eteen niinkuin nuoremmilla äideillä,vanhemmat köytti liinan taakse.
      Kello lähenteli neljää tyyny takas paikalleen oman pään alla, niin nukuttiinkin yhdessä:))
      Kyllä tytöt ossaa.


  • Voikukista tein seppeleen päähäni koristeeksi. Myöskin niitä käpylehmiä tehtiin. Pihalla kasvavista sienistä tein nukelle ruokaa leikisti. Keräsin kaikenlaisia kasveja ja pilkoin niitä kulhoon, joka oli kattilana tyttöjen leikeissä. Kulhoon kaadettiin vettä, hämmennettiin ja sitten kivistä tehtiin pikku uuni, johon tuo leikkiruoka laitettiin paistumaan.
    Talvella rakennettiin lumilinnoja ja lumilyhtyjä. Lapsena oli mukava tehdä myös lumiukkoja. Lumiukoille haettiin jokin nenäksi ja hattu tai liina laitettiin päähän. Kunnon luudankin lumiukko sai rappujen vierestä.
    Kesällä puun oksaan kiinnitettiin köysi, johon laitettiin lauta keinuksi. Keinuun mahtui yksi tai kaksi lasta.
    Jos vaan jostakin löytyi pahvia ja kyniä niinkuin sakset, tehtiin paperinukkeja ja niille vaatteita. Siihen aikaan ei tullut niin paljon pakkausmateriaalia, jotta olisi saanut askartelua varten pahvia suuria määriä. Tuntui kuin pahvikin olisi ollut kortilla.

  • Ovatko toisten lapsuusmuistot sellaisia ettei niitä voi julkaista, ne sensuroidaan

    • Niin, leikittiin siskojen kanssa tohtori leikkiä :D


  • Lapsuuttaan sitä monasti muisteleekin tässä iässä ja minä ainakin harvenmin aikuisena elettyä elämää.Miksiköhän?
    Ehkä sit lapsuuttaan piti parenpana vaikkei niin olisi ollutkaan

    Nyt sanon sinulle lapsuus muistoja kirjoitusten poistaja tässä välissä vähän nyrpeenä, piä näppis irti minun kirjotuksistain, jos olen noudattannu ohjeita siihe ei ole syytä.tai kysy ensin jonkun työkaveris mielipidettä.
    En kiroile enkä hauku ihmisii elämän menoa saatan manata, jos kerron minun lapsuus ajalta, se on totta tapahtunut minulle, pahemmin sattuneet kohat jätän pois myös jo ajatuksistani.

    "Mäneppäs tuuraamaan joskin aikaa nuoremmille palstalaisille16v,siel vois olla puuhaa."Vastasin sinne viestillä mite enne vanhaan kissoille kävi,siellä murhaakaan ei poistettu sivulta

    Tuo kaikki kuuluu nuoruuteen ,oon minäkin ollut suunapäänä kaiken tietävänä ja voittavana ja taas toiste parkuen kukkaa ei rakasta ,mie hyppään koskeen,mutta onneksi en, Rakas Elämä.

    Tämä tuli, vaikka piti kirjottaa lapsuus muisto,sitä sinä saat aikaa:) kun tuo mainos poistetusta viestistä ponnahti esiin,ei vissii ollu minun tällä kertaa,pahoittelut sinulle.
    no mitäs viellä oli, sinun riepottelusta on vaikea päästää irti , jessus ,mutta jos sie oottkin robotti.

    tzutzu

    • Heippa taas
      Oon nyt sen verran alottelija etten saanut nimerkkiä edelliseen kirjotukseen,vastaan tähän
      , Me olemme tietäjiä ,tiedetään mikä lapsuudesta jää ihaniksi muistoiksi , miten tärkeitä ja lohduttavia tallaiset muistot on
      Jos oisin ymmärtänyt olisin kysynyt mummoltani enenmän .
      Kerroit tapahtumia ihan kuin ne ois minulle sattuneet paitsi, talvi leikkjiä en muista. Keinu oli niin suosittu että muistan keinulaudan usean uusimisen -
      Nänä minun kauniit muistot ovat Ruotsista. Yksi ikävä kuuluu siihen, kerron sen vain pääpiirteiltä.Tämä on ainoa asia joka on vaatinut ajan ja pitkän ajan.

      Ruotsissa kyläiltiin naapureissa, joulukuusi oli tapana heittää jonkun naapurin parvekkeelta ,se oli laulua ruokaa ja juomaa ja erlaisia leikkejä koko perheiden kanssa siis heidän kuusi heitettiin ja oma sitten ilman seremonioita takapihalle kotona

      Naapurin tyttö oli minua vanhenpi alaluokalla koulussa ja minä 3 vuotias. Menimme tytön huoneeseen yläkertaan ,hän oli ainoa lapsi ja hyvin hemmoteltu, leluja, nukkeja, pelejä ja vaikka mitä huone täys kuin kaupassa ikkään
      Hän sai lääkärin pakkauksen jossa oli siteitä,laastari,lääkepullo ja letkuja jos minkä laisiaHän kävi paljon lääkärissä en tiedä mikä vaivasi mutta joululahja oli varmaan ostettu sitä katsoen.
      Hän käski minut potilaaksi pani maaten näytti sukkapuikon ja sanoi tällä rokotetaan eikä koske yhtää ja niin hän työnsi sukkapuikon minuun.
      Huusin vietävästi kaikki ihmiset ryntäsivät yläkertaan, muistan vain mamman turvallisen saippuan tuoksun hänen ottaessa minut syliin.
      .Aika on unohduttanut kaiken muun vai olenko edes koskaan muistanut tapahtumasta enenpää.


  • Lapsuuteni oli onnellinen. Vanhenpieni ensimmäinen lapsi oli kuollut puolivuotiaana ripuliin. Sen jälkeen he saivat kaksoset, minä sain etunimekseni kuolleen sisareni nimen ja sisareni sisareni toisen nimen. Tri Ylppö kävi kotonani käynnillä heti kun jotakin vanhempieni mielestä huolestuttavaa ilmeni. Sodan aikana menimme taloyhtiön kellariin pommitusta pakoon. Kun sota jatkui lähdimme perhetuttaviemme maalaistaloon äidin kanssa ja silloin isä oli sodassa. Meitä kohdeltiin aina kotona hyvin ja siksi kai kaikesta huolimatta ajattelen lapsuusaikaamme onnellisena. Sodan päätyttyä palasimme kaupunkiin. Koska vanhempani tekivät pitkää työpäivää muutimme sisareni kanssa kesämökille, jossa itsenäisesti huolehdimme itsestämme. Muistan kuinka pelasimme lentopalloa, kävimme läheisessä joessa uimassa, pelasimme marjapussia, kävimme istuskelemassa koskessa . Selitimme kullekin oman laulun.

  • Huomenta! Aamulla heräsin kesken unien, kun aivoni rupesivat loruilemaan. Näitä laskentaloruja oli paljon. Niillä pudotettiin aina yksi pois joukosta.
    Muistatteko esimerkiksi nämä:

    Entten tentten teelika mentten.
    Hissun kissun vaapula vissun,.
    Eelin keelin klot
    Viipula vaapula VOT.

    Maalari maalas taloa
    sinistä ja punaista.
    Illan tullen sanoi hän,
    Nyt minä lähden tästä talosta POIS.

    Entäs tämä.
    Tällä oli sävelkin:

    Bruu bruu, kello löi jo ykstoist.
    Keisari seisoo palatsissa.
    Niin musta kuin multa
    niin valkoinen kuin lunta.
    Kumpi ompi parempi,
    sotamies vai herra.
    Se kun tulee viimeiseksi,
    ompi kuoleMA!

    Ennen oli isot laumat lapsia, joilla oli monenlaiset pihaleikit. Ei niitä tänä päivänä taideta leikkiä.

    • Ai nyt muistan toisenkin version tuosta laululeikistä:

      Bruu bruu bella.
      klockan ringer elva
      keisari seisoo palatsissaan . . .
      jne. sitten muistaakseni sama loppu.


suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Koronavirus saapunut Suomeen

    Se on Lapissa tuli kiinalaisten turistien mukana. Miten käy joulupukki turismin? Onko lappi eristettävä?
    Maailman menoa
    243
    3738
  2. Tunsiko joku HA n ja missä oli töissä

    Myllymäen kaupunginosa liittyi surulliseen kaupunginosien joukkoon missä on tapahtunut kantasuomalaisten murha laittoman maahanmuuttajan toimesta. Pää
    Hämeenlinna
    39
    464