Monenlaisia on hierojia. Niin laillistetuissa kuin laillistamattomissakin. Vaimoni kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. On hänellä useampikin lyhyempi koulutus käytynä, mutta perusosaaminen hänellä on omasta takaa. Tiedän montakin hierojaa, joilla ei ole minkäänlaista koulutusta vaan luontainen taito hyppysissään. Nämä hakkaavat tullen mennen suurimman osan koulutetuista hierontataidoillaan. Oma "kotihierojani" hieroo jonkin verran myös kyläläisiä iltatöinään milloin jaksaa palkkatyön jatkeeksi sitä tehdä. On hän hieronut näitä laillistettukjakin virkasisariaan ja jokaiselta on saanut palautteen,että oli paras hieroja missä itse ovat käyneet. Puolessa tunnissa ei hierota työmiehen selkää, eikä tunnissa kenenkään vartaloa, jos meinaa jotakin aikaankin saavan. Sen tiedän minäkin, koekaniini. Usein vaan moni ammattilainen käyttää puolen tunnin ja yhden tunnin ajastaan suurimman osan lämmittelyyn, venyttelyyn ja sähköhoitoon. Itse hieronnalle ei jää aikaa kuin kymmenminuuttinen. No, hullu paljon töitä tekee! Mutta toisaalta, vaimolleni olisivat pidemmät jonot kuin päätyökseen hierontaa pitävillä usein. Aika ja voimat eivät vain riitä kahteen raskaaseen työhön.
Hieroja ja hieroja
hierojan mies
32401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hierojan mies on aivan oikeassa. Ikävä kyllä läheskään kaikilla koulutetuilla hierojilla eivät kädet taidot riitä kunnollisen tekniikan oppimiseen. Nämä kömpelöimmät kituuttelevat toimeentulon rajamailla, tai leikkivät hierojaa puolisonsa kustannuksella. Asiakkaat yleensä eivät toista kertaa huonolle hierojalle tule, ja säälistä hierottavana käyvät ystävät ja sukulaiset eivät pitkälle riitä.
Koulutetun hierojan näyttötutkinnossa ei riittävän paljon kiinnitetä huomiota hierontaotteiden laatuun. Ongelmaa kasaa myös se, että monessa tutkintoon valmentavassa koulussa hierontaa opettaa fysioterapeutti, jolla ei itsellään ole minkäänlaisia hieronnan taitoja, hierontaa kun fysioterapeuttikoulutukseen sisältyy vain pieni pintapuolinen esittely.
Vääristymää ihmisten käsityksiin hieronnasta myös aiheuttaa se, että monet fysioterapeutit markkinoivat hierontaa. Näin ihmiset luulevat saaneensa hieronnan koulutetulta hieronnan ammattilaiselta, vaikka ovat olleet vain fysioterapeutin kosketeltavana.
Suosittelen vaimollesi menemistä koulutetun hierojan näyttötutkintoon, ja siirtymistä päätoimiseksi hierojaksi. (Harmaa talous on yhteiskunnan syöpä.) Tutkintoon voi osallistua ilman valmentavaa koulutustakin, jos muuten omaa riittävät tiedot ja taidot. _Hyvistä_ hierojista on pulaa Suomessa lähes kaikilla paikkakunnilla.
Sivumennen sanoen, laillistettuja hierojia ei Suomessa enää ole, eikä sitä nimikettä saisi käyttää. Koulutettu hieroja on suojattu terveydenhuollon ammattinimike.
Ps. onnittelen onnistuneesta vaimon valinnasta!
Ottamatta kantaa vaimosi ammattitaitoon, ajattelen asiaa jos vaimosi antamassa hoidossa sattuu potilasvahinko, niin onkos herra valmis myös maksamaan tämän vaimon harrastuksen? Suosittelen todella kouluttautumista ja sitä kautta toiminnan saattamista lailliseksi. Tiedän tapauksen jossa kotihieroja on joutunut maksamaan huomattavan summan hoitovirheestä. pitää ajatella myös asiakkaan turvaa mahdollisen vahingon varalta
No lämmitelläänpä vanhaa aihetta hiukan kun vasta tämän luin...
Kirjoitus tuntuu pyörivän kovasti hierontaotteiden ja hierojien erilaisen käsialan ympärillä. Kaikilla hierojilla on erilainen käsiala, niin koulutetuilla kuin kouluttamattomilla. Totta on sekin, että jotkut ihmiset oppivat tämän käden taidon helpommin ja "paremmin" kuin toiset, mutta otteiden arviointi on pakostakin subjektiivista. Itsekään en pidä joidenkin koulutettujen, erittäin hyvinä pidettyjen kollegoitteni käsialasta.
Kuitenkin tämän foorumin keskusteluissa missataan eräs hyvin olennainen pointti. Koulutetun hierojan ammattitutkinnon suorittanut henkilö on terveydenhuollon ammattilainen, ja hänen ammattipätevyyteensä kuuluu paljon muutakin kuin "hyvät otteet". Koulutetun hierojan tulee tuntea ihmisen anatomia, fysiologia, tautioppi, hieronnan esihoidot yms. niin, että hän voi suorittaa hieronnan turvallisesti ja asiakkaan terveydentilan huomioiden. Hänen on tunnettava hierontahoidon vasta-aiheet ja rajoitukset. Tällaisia tilanteita ei välttämättä tule esiin kun hierotaan perusterveiden ihmisten pinnallisia lihaksia, mutta koulutetun hierojan on kyettävä hoitamaan myös sairaita ihmisiä. Sydänvaivat, astma, suonikohjut, jännetulehdukset, tenniskyynärpäät ja hermopinteet ovat hierojan arkea ja niiden kanssa on tultava toimeen pahentamatta asiakkaan tilannetta.
Riittävä teoreettinen pohja on tärkeä muutenkin kuin periaatteessa: itseoppineiden hierojien tiedetään katkaisseen hermoja ja aiheuttaneen muita vaurioita jotka johtuvat puutteellisesta anatomian tuntemuksesta. Tietysti itseoppinut hieroja voi opiskella ammatin teoriapuolen, mutta millä hän sen voi osoittaa asiakkaille?
Vahinkoja toki sattuu koulutetuille hierojillekin, eivätkä kaikki heistäkään valitettavasti aina jaksa paneutua riittävästi teoriaan. Mutta: koulutettu hieroja on oikeutettu (ja velvollinen) ottamaan potilasvakuutuksen josta hoidon aiheuttamat vahingot potilasvahinkolain nojalla korvataan.
Summa summarum: on hyviä itseoppineita hierojia ja huonoja koulutettuja hierojia. Ammattitutkinto on kuitenkin tae tietystä koulutustasosta ja antaa asiakkaalle perusvarmuuden siitä että hieroja tietää mitä tekee.