Ihmisten ongelmat ovat mitä moninaisemmat, mutta ovatpa tietysti avutkin vaivoihin olemassa.
Mies meni apteekkiin ja pyysi saada puhua miesfarmaseutille. Nainen, jolle hän puhui, sanoi olevansa farmaseutti ja apteekkari ja että hän ja hänen sisarensa omistivat apteekin, eikä heillä ollut miehiä töissä. Ja kysyi voisiko auttaa herrasmiestä.
Mies vastasi, että kyseessä oli vaiva, josta hän paljon mielummin puhuisi miespuolisen farmaseutin kanssa. Apteekkari vakuutti, että hän oli täydellinen ammattilainen ja että mitä tahansa vaivaa miehellä olisikaan, hän voisi olla luottavainen asian ammattimaisesta käsittelystä.
Mies mietti hetken ja alkoi kertoa: "Tästä on hankalaa puhua, mutta minulla on jatkuva erektio! Se aiheuttaa paljon ongelmia ja
häpeääkin. Niinpä ajattelin tulla kysymään voisitteko te antaa minulle jotain tähän
tilanteeseen."
Apteekkaritar vastasi: "Pieni hetki, käyn puhumassa sisarelleni"
Kun hän palasi, hän sanoi: "Puhuimme asiasta ja paras mitä voimme tarjota on 1/3:n omistusosuus apteekista, autoetu ja 3000 euroa kuukaudessa".
Mies meni apteekkiin ja pyysi saada puhua miesfarmaseutille. Nainen, jolle hän puhui, sanoi olevansa farmaseutti ja apteekkari ja että hän ja hänen sisarensa omistivat apteekin, eikä heillä ollut miehiä töissä. Ja kysyi voisiko auttaa herrasmiestä.
Mies vastasi, että kyseessä oli vaiva, josta hän paljon mielummin puhuisi miespuolisen farmaseutin kanssa. Apteekkari vakuutti, että hän oli täydellinen ammattilainen ja että mitä tahansa vaivaa miehellä olisikaan, hän voisi olla luottavainen asian ammattimaisesta käsittelystä.
Mies mietti hetken ja alkoi kertoa: "Tästä on hankalaa puhua, mutta minulla on jatkuva erektio! Se aiheuttaa paljon ongelmia ja
häpeääkin. Niinpä ajattelin tulla kysymään voisitteko te antaa minulle jotain tähän
tilanteeseen."
Apteekkaritar vastasi: "Pieni hetki, käyn puhumassa sisarelleni"
Kun hän palasi, hän sanoi: "Puhuimme asiasta ja paras mitä voimme tarjota on 1/3:n omistusosuus apteekista, autoetu ja 3000 euroa kuukaudessa".
Vastaukset 6
Vanhimmat
PERKELE, ne silikonit ei lähe kirveelläkään irti. Miksei voi olla tarrakiinnityksellä. Just tälläsiin hommiin tarvitaan miestä. Hommiin jotka on vittumaisia, aikaavieviä ja hankalia.
Kele.
Apua nyt niinku kaivattais, edes henkistä.
Onkohan se eväs sitten silikonia laisinkaan, jos ei edes kirves siihen pysty?
Mattopuukko sinulla on? Ja erinomaisen terävä??
Kyllä ne sillä pitäs lähteä.
Henkistä tukea puhaltelen täältä, älä tukehdu.
Mielenkiintoinen teksti muuten: "Just tälläsiin hommiin tarvitaan miestä. Hommiin jotka on vittumaisia, aikaavieviä ja hankalia".
Nii´n, miehethän ovat naisia varten......
usko nyt
veistele fileerausveitsellä
-nauraa-
Nyt on silikonit paikallaan. Saa nähdä kuin kauan pysyy, vai otanko tästä sellaisen kuukautisen harrasteen (PMS-raivosta on selvästi apua). Leipäveitsellä lähtivät, ainakin niin syvältä kuin hermo ylsi. Loput topzpuikolla. Sen vielä kun joku olisi , etukäteen, maininut, että tökötti ei meinaa millään tulla ulos purkista, ois kai joku truutta siihen hommaan tarvittu.
No, paikallaan ovat ja hyvältä näyttää, toivottavasti myös tuntuu, uskalla mennä heti tietenkään sörkkimään.
P.S: yh-isä, on se vaan hienoo, että joku (miespuolinen) on noin mainiosti ajatukseni tavoittanut, ja toivottavasti unehtanut edellisen keskustelun miestenhommista ;/
Kun olin nuorempi, painoin muutaman kilon
vähemmän.
Minun ei koskaan tarvinnut vetää vatsaani sisään, kun
pidin päälläni tiukkaamekkoa.
Mutta nyt, kun olen vanhempi, kehoni
on vapautunut.
Vyötäröni kohdalla on elastista mukavuutta.
Italialaisten kenkien koko on oltava ainakin kaksi kokoa isommat,
jotta jalat ylipäätänsäkään mahtuvat sisään ja sukkahousujen
haaraosa jää useinpolvien korkeudelle.
Mutta olen myös oppinut,
että ei ole mitään väliä, mitä tapahtuu, miten mustalta kaikki
tänään vaikuttaakin; elämä jatkaa kulkuaan ja huominen on joparempi
päivä.
Olen oppinut, että tapa, jolla henkilö käsittelee seuraavat
kolme asiaa, kertoo hänestä paljon; sateinen päivä, eksyneet
matkatavarat ja sotkuunjoutuneet joulukoristeet.
Olen oppinut, että oli suhteesi vanhempiisi mikä tahansa, tulet kaipaamaan
heitä kun heitä ei enää ole.
Olen oppinut että se,
että hankkii
rahaa ja tavaroita, ei ole sama asia kunhankkia itselleen elämä.
Olen oppinut,että elämä joskus antaa minulle toisenkin
mahdollisuuden.
Olen oppinut, ettei elämän läpi voi kävellä räpylä
kummassakin kädessä, joskus on tilanteita, jolloin pallo on
heitettävä takaisin.
Olen oppinut, että vaikka itselläni olisi
surua ja tuskaa, minun ei tarvitse aiheuttaa sitä muille.
Olen oppinut, että joka päivä pitäisi ojentaa kätensä jollekin
toisellehenkilölle.
Olen oppinut, että kaikki tarvitsevat lämpimän
ajatuksen ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.
Olen oppinut, että
minulla on vielä paljon opittavaa.
Olen oppinut, että ihmiset
tulevat unohtamaan, mitä olet sanonut tai tehnyt, mutta he
eivät tule ikinä unohtamaan, mitä sait heidät tuntemaan.
OTE NAISEN PÄIVÄKIRJASTA
Lauantai-ilta : - mieheni käytös on outoa. Olimme sopineet tapaavamme
Forumissa yhteistä kahvikupposta varten. Olin ollut ostoksilla ystävieni
kanssa koko päivän ja ajattelin että ehkä hän on loukkaantunut, koska
olin hieman myöhässä. Hän ei kuitenkaan sanonut siitä mitään.
Keskustelu ei sujunut, hän oli hiljainen. Ehdotin että siirtyisimme
jonnekin hiljaisempaan paikkaan, jotta voisimme keskustella. Tähän hän
suostuikin mutta pysyi kuitenkin hiljaa.
Kysyin häneltä oliko hänellä murheita- hän vastasi : " Ei tässä
mitään."
Kysyin onko minun syytäni, että hän on vaitonainen ja juro. Hän sanoi,
että ei ole mitään hätää eikä minun pitäisi olla huolissani.
Kotimatkalla kerroin hänelle rakastavani häntä, hän hymyili ja jatkoi
ajamista. En voi ymmärtää hänen käytöstään enkä tiedä miksi hän ei
vastannut rakkaudentunnustukseeni.
Kotona tunsin kuin olisin kadottanut mieheni johonkin usvaan, ikään
kuin hän ei enää halunnutkaan löytää minua. Hän vain istui ja tuijotti
televisiota; hän vaikutti todella kaukaiselta ja etäiseltä.
Lopulta päätin mennä nukkumaan, mieheni seurasi minua 10 minuutin
kuluttua ja yllättäen vastasi rakkauteeni ja hyväilyihini,
rakastelimme, mutta silti hän tuntui omituisen poissaolevalta.
Päätin etten kestä tätä enää vaan otin asian esille. Huomasin hänen
kuitenkin nukahtaneen. Itkin itseni huolineni uneen.
En tiedä mitä tehdä. Olen jo varma että miehelläni on suhde. Elämäni on katastrofi.
OTE AVIOMIEHEN PÄIVÄKIRJASTA
Lauantai-ilta : Tänään IFK hävisi, mutta sainpahan pillua.