Olen lueskellut näitä teidän kirjoituksia ja oon niin hämmästynyt kuinka moni on samassa tilanteessa kun minä.. Itse olen 20 vuotias tytön tyllerö, joka seurustelee 25 vuotiaan ukkelin kanssa.. Nooh, muuten arki sujuu ongelmitta mutta toi seksipuoli ei näytä enää pelaavan.. Yhdessä ollaan oltu 2 vuotta ja alussa oltiin toistemme kimpussa kun pienet eläimet.. En ymmärrä mistä tämä seksin hiipuminen meillä johtuu.. Olen ostellut korsetteja ja stringejä ja yrittänyt vietellä ukkoa, tykkään ottaa suihin ja tykkään pukeutua tyylikkäästi enkä ole rupsahtkaan.. Mitat on 170/63 ja baarissa ja työpaikalla riittää suosioo, mut oma ukko ei näytä olevan kiinnostunut.. :(
En ikinä kuvitellut, että tuntisin itseni kakskymppisenä näin epäseksikkääksi.. Mies ei suutele, antaa pusun poskelle ja sit kun yrittää toista sytyttää suutelemalla kaulaa ja ties mitä niin työntää vaan pois, urheilu ja tietokone tärkeämpiä.. Mua vituttaa ja itkettää koska rakastan tätä miestä, mut en jaksa kuvitellakaan parisuhteen tulevaisuutta, missä ei kahden vuoden jälkeen oo tippaakaan romantiikkaa ja seksiäkin kerran kahdessa viikossa.. Miten tähän tilanteeseen ajaudutaan ja miten tästä noidankehästä pääsee pois!? En ikinä haluais ajatella luovuttavani vaan seksin vähyyden takia, mut tää saa jo mut inhoamaan itteäni kun toinen sanoo ettei mikään tunnu enää yhtä hyvältä kuin alussa.. Pettämään en aio sortua ja onhan helvetin tyhmää erota seksin takia mut mä kaipaan läheisyyttä.. siis kertokaa miten tällasesta kehästä pääsee ulos..!?
En ikinä kuvitellut, että tuntisin itseni kakskymppisenä näin epäseksikkääksi.. Mies ei suutele, antaa pusun poskelle ja sit kun yrittää toista sytyttää suutelemalla kaulaa ja ties mitä niin työntää vaan pois, urheilu ja tietokone tärkeämpiä.. Mua vituttaa ja itkettää koska rakastan tätä miestä, mut en jaksa kuvitellakaan parisuhteen tulevaisuutta, missä ei kahden vuoden jälkeen oo tippaakaan romantiikkaa ja seksiäkin kerran kahdessa viikossa.. Miten tähän tilanteeseen ajaudutaan ja miten tästä noidankehästä pääsee pois!? En ikinä haluais ajatella luovuttavani vaan seksin vähyyden takia, mut tää saa jo mut inhoamaan itteäni kun toinen sanoo ettei mikään tunnu enää yhtä hyvältä kuin alussa.. Pettämään en aio sortua ja onhan helvetin tyhmää erota seksin takia mut mä kaipaan läheisyyttä.. siis kertokaa miten tällasesta kehästä pääsee ulos..!?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kantapäät vastakkain, ensi tilassa!
Noin lyhyen suhteen jälkeen ja noin nuorina olette vasta seurusteluvaiheessa ja mies tuntuu olevan jo kyllästynyt sinuun. Hänellä on jo muut kiinnostuksen kohteet!
Ihmettelen hiukan teitä nuoria. Ensin lyhyen tuttavuuden jälkeen muutatte yhteen, mutta kuitenkin ne kaverit ja baari-illat ovat tärkeämmät kuin parisuhde. Kypsymättömyyttä!
En oikein ymmärtänyt kantaasi, mutta mielipiteitähän on erilaisia.. siis onko väärin muuttaa yhteen vuoden seurustelun jälkeen jos tuntuu hyvältä olla toisen seurassa..? Tai toivoa että oma puoliso kohtelisi naisena ja haluaisi mua? Romantiikkaa ja hellyyttä mä enemmän kaipaan kun itse yhdyntää, en vaan syitä löydä tällaiselle totaalikieltäytymiselle ja sekös turhauttaa.. Äh en jaksa selitellä, mutta en myöskään ymmärrä noin syyttävää kannanottoa.. :(
Sorry! En syytä sinua (ja yritän olla säälimättäkin), vaan yritän avata silmäsi näkemään tosiasioita.
No, suora kysymys?
Haluatko jatkaa kylmää suhdettasi? Maailmassa on paljon vielä seksiä ja jopa rakkauttakin, joka kuuluu OIKEAAN parisuhteeseen.
Kaksi vuotta elämästäsi on vain kärpäsen kakka elämänkaaressasi, miksi siis alat kiusaamaan itseäsi ja tuntemaan huonommuutta? Olethan kuitenkin normaali ja ihana nuori nainen! Vika ei ole sinussa, vaan miehessäsi tai sitten siinä, että suhteenne on jo loppumetreillä.
Voin kertoa sinulle, että olen ollut aviossa 25v ja siinä on edelleenkin kuumaa ja intohimoista sekä tyydyttävää seksiä 2-3 krt viikossa. Myöskin muutakin hellyyttä, arvostamista ja huomioimista!
Okei, ehkä otin nokkiini vähän líian kärkkäästi.. :) Siis ei meillä ole niin kylmä suhde kun kuvittelet, muutenhan tää ei oliskaan iso ongelma (tietäisin siis mitä tehdä), mutta nyt kun on vielä vähän sitä rakkautta nähtävissä ja koettavissa niin en haluais lopettaa tätä suhdetta..
Siis tämä mies on mun ensimmäinen ja mä olen niin hemmetin itsepäinen, etten haluais luovuttaa tämän tyypin kanssa.. Ehkä on äidin opetukset mennyt liiankin hyvin kaaliin, kun olen aina tottunut ajattelemaan et ihmissuhteessa ei ole aina helppoa ja yhdessä pitäis pystyy olemaan vaikka olis vaikeaakin, jos siis toista oikeesti rakastaa.. En varmasti osaa selittää tätä järkevästi, mutta siis mä rakastan tätä ihmistä ihan aikuisten oikeasti eikä se ole niin helppoa löytää uutta parempaa.. vai missä ne upeet miehet sit luuraa..?
Mulla sama tilanne, yhdessä oltu parisen vuotta ja mekin alussa sekstailtiin jatkuvasti. Mies myös "söi" mua katseellaan vähän väliä ja jaksoi aina kommentoida kauniisti pukeutumistani, ulkomuotoa tms. Tunsin itseni todella haluttavaksi ja rakastetuksi. Sitten kaikki hiipui jossain vaiheessa... nyt ei enää kosketa, ei juuri suutele muuta kuin pakollisen lähtösuukon aamuisin ennen töihin lähtöä. Seksissä voi olla monenkin viikon taukoja.
Olen ihmetellyt kuollakseni miten saisin mieheni halut taas heräämään - itse haluaisin kokoajan. Alkuvuoden olen ollut ruinaamatta, koska mies vuodenvaihteessa kännipäissään käski olla vähemmän vehkeissä kiinni. Siis tein työtä käskettyä ja lopetin. Tässä on nyt sitten menty hänen tahdillaan, joskus parikin kertaa viikossa, joskus taas parin viikon taukoja. Raivostuttavaa!! Ja hänellä on aina oikeus torjua minut, mutta itse en saa torjua häntä koskaan (enkä edes halua nykyään torjua, koska muuten en saa seksiä ollenkaan).
Olen myös pitänyt itsestäni huolta ja kiinnostuneita riittää - näistä taas mieheni käy mustasukkaiseksi. On käsittämätöntä, ettei oma mies pidä viehättävänä vaikka muut kuolaa perässä (kuulosti aika itsekkäältä - ei ollut tarkoitus). Itse pidän miestäni erittäin hyvännäköisenä ja haluttavana, rakastan häntä koko sydämeni pohjasta ja kaipaan hänen läheisyyttään ja kosketustaan. En kaipaa katseita keneltäkään muulta.
Onko mitään poppakonsteja, jotta asiaa voisi parantaa? Meillä on ollut käytössä niin seksileluja kuin asujakin, mutta nykyään se vähäinenkin seksi mitä on, on lähinnä yhdessä asennossa tapahtuvaa "velvollisuuden poistamista päiväjärjestyksestä". En enää tiedä mitä voin tehdä...
Kauhee meni ihan kylmät väreet kun luin tekstiäsi, aivan kun mun elämääni.. Aivan samat kuviot, miten voi ollakin mahdollista.. Mä olen oikeasti ihan tuuliajolla, että miten nää nykyajan parisuhteet on oikeasti näin huonolla tolalla..?
Eilen yritin ottaa kans suihin ja kiehnää alusasussa miehen viekussa mut vaikka seisokin sain aikaan, hän vaan sano et ei tarvii jatkaa ja katotaan nyt vaan töllöö..! Kyl olin loppuillan tosi surullinen ja mietin ihan oikeesti miten tämän otan puheeksi.. Heti jos näytän että haluaisin seksiä olen "munissa kiinni" ja "kyltymätön".. ei saisi näyttää et myös nainen voi olla aktiivinen.. mua ihan pelottaa, et kuinka kauan tässä täytyy lyödä päätä seinään enneku saa sen voiman ottaa tarvittava irtiotto..? Voimia sulle ja toivotaan et joskus löytyy vielä normaali mies myös meille "nymfoille".. :/
Teille molemmille "terveille" nuorille naisille!
Ette ole nymfoja, vaan kaukana siitä!
Normaalisti toimivaan parisuhteeseen kuuluu aina seksi, eikä sitä tarvitse vongata.
Aloitteen tekee kumpi hyvänsä ja kyllä toisenkin pitää joskus suostua, vaikka ei niin huvittaisikaan. Se kuuluu parisuhteen sanattomaan sopimukseen!
Edelleenkin olen sitä mieltä, että älkää turhaan kiusatko itseänne antamalla itsetuntoanne lytätä suhteessa, jossa vastapuoli on vielä liian kypsymätön.
Sitoutuminenkin kun on taitolaji!
Ymmärrän mitä sanot ja tiedän että tuo on totta, mutta voisitko sit oikeasti vanhempana ja viisaampana kertoo jonkun keinon, millä erottaa nämä (ilkeästi sanottuna) "tuhkamunat" aktiivisista miehistä..? Nimittäin tätä palstaa kun luen, niin en enää edes usko että näitä normaaleja miehiä on olemassa, niin yleistä on nykyään tää miehet&porno ja naiset&puute.. Omaa ukkoa kattelin vuoden päivät ennenkun huomasin, ettei kaikki oo kohdillaan.. ei enää hellittele, ei anna suuseksiä, esileikki on "kiänny" jne et en haluais katella montaa ehdokasta aina paria vuotta, kunnes huomaa et ei hitto, ei onnaa tämänkään kanssa..! Kyllästyttää tästä jauhaminenkin, ihan kun elämässä ei ois muutakin mut kyllä tää vaan päivän onnistuu taidokkaasti pilaamaan.. :/
Ongelmana on juuri se, ettei rakkautta "muka" puutu, mutta... eikö rakasteleminen ole myös osa rakastavaa parisuhdetta? Arki meillä sujuu mukavasti, on töitä, harrastuksia ja kavereita ja myös yhteistä aikaa.
Minä RAKASTAN miestäni, siksi haluan häntä ja kaipaan myös hänen läheisyyttään. En voisi kuvitellakaan koskaan koskettavani ketään muuta samalla tavoin. Haluan antaa hänelle mielihyvää, koska rakastan häntä. Haluan antaa itsestäni kaiken.
Tiedän, etten ole nymfo eikä seksiä tarvitse olla jatkuvasti. Mutta lukuisat torjunnat ovat saaneet aikaan sen, ettei enää uskalla suutaan avata saati yrittää tehdä aloitetta. Mitä enemmän torjutaan, sitä pahemmalta se kerta kerralta tuntuu ja itkukynnys alenee. Sitä enemmän sitä haluaa.
Voitteko kuvitella, kun yritin jokunen kk takaperin ottaa asiaa puheeksi, niin mieheni loppukädessä hermostui ja sanoi "painu vaikka vieraisiin sen munan perään, mutta älä kerro siitä mulle" - siis oikein luvan kanssa vieraisiin!! Tällaisia kommentteja sitä sitten saa, kun yrittää rauhassa käydä rakentavaa keskustelua ja kysyä josko vaikka itse tekee jotain väärin tms. tai kuinka voisi asiaa auttaa.
Minun kohdallani totuus on yksinkertaisesti se, ettei miehelleni seksi ole parisuhteessa yhtä tärkeää kuin minulle, pakkohan sekin on huomioida. Mutta kun sitä huomiota saisi joskus takasin päin... Ehkäpä sitä täytyy käydä kerran vieraissa vaikka väkisin, josko äijä sitten heräis. Tai vastaavasti antaa kenkää, joten ei ehkä kannata... eikä edes haluta / kiinnosta.
Edelleen, jos jollain on neuvoja niin otan (ja varmasti Elinakin) ilomielin vastaan!
Huh huh, toi kommentti "painu vaikka vieraisiin hakemaan munaa" on kuultu tässäkin päässä..!! Yritin rauhallisesti tiedustella, mitä teen kenties väärin kun hän ei tykkää et otan suihin ja haluaisko jotain piristystä petiin jos on hommat alkanu tuntuu puulta kun ei enää haluu seksiä usein.. Lopulta ukko päätyy huutamaan päin naamaa et "vittu vaihda sit ukkoo jos mä en kelpaa, mua ei vaan seksi huvita sun kanssas kun oot aina vinkumassa".. Siis käskee hakemaan uuden kumppanin koska hän ei halua muuttua eikä aiokaan, hänellä kun on kaikki hyvin.. Käsitän kyllä, että ei se auta et sanoo rakastavansa jos kohtelee toista noin, mut oon niin kiintynyt tähän ihmiseen etten haluais luovuttaa.. No mut kuitenkin, siinä vaiheessa mä pakkasin kimpsut ja kampsut ja painelin mutsin luo pariks viikoks miettimään asioita.. Sitä en osaa sanoo miks tulin takaisin.. Eli siis pointti on kaiketi, että rakkaus saa mut pysymään (ja varmaan tyhmyys ja nuoruuskin..) mut en vaan v*ttu haluu antaa periks..!! Keskustelu ei auta, jos sanoo et haluu useammin niin heti loppuu kaikki seksi ja sit taas pantataan ja mökötetään kuukauden päivät.. missä ne järkevät miehet sit on..!?
no meillä naitiin melkein joka päivä tai ainaku nähtiin niin vähitään 2 kertaa ja kuukautisten aikaakin,mut mikään muu sit ei oikee lopuks sujunukkaa..yhdes oltii melkee 3 vuotta ja tyttö kans 20 vee,suhde kaatus kaikkee muuhunko seksiin,että kyllä meitä "miehiäki" viel löytyy
Noh, ehkä tässä ajan kanssa oppii rauhoittumaan itsekin. Edellisessä suhteessa (jota kesti 7 vuotta) olin itse se pihtaava osapuoli, ketä ei oikeasti koskaan haluttanut. Johtui myös siitä, etten rakastanut toista enempää kuin ystäväpohjalta. Näin ei kuulemma ole nykyisen kanssa, vaan rakastaa ja haluaa olla kanssani. Hänen mielestään seksi vaan on ylimainostettua.
Tosta suihinotosta - siitä kyllä äijäni tykkää ja se varmaan kelpaisikin joka ikinen päivä!! Mutta kun et itse saa takaisin mitään, niin ei sitä ihan aina täysin toisen mieliksi tee. Olen nykyään tehnytkin niin, että kun huomaan siinä "maiskutellessani" ettei äijä aio tehdä elettäkään, jätän itsekin homman kesken. Joskus saatan jatkaa loppuun asti, mutta turhautunut fiilis siitä vaan itselleen jää.
Toisaalta parempi tyhjentää pussit kotona kuin vieraissa, keinolla millä hyvänsä.
Ja eiköhän tähän joskus totu. Voihan se olla, että ajan myötä osat kääntyvät toisin päin. Mutta tästä syystä en miestä jätä. Todellisuudessa pääasia on, että saan nukkua toisen kainalossa. Periaatteessa en taida jaksaa muuta vaatiakaan, hyvä se on näinkin! Ei se seksi aina olekaan se "in"-juttu, mutta kuuluisi kyllä asiaan pikkasen useammin...
Menee koko päivä näihin juttuihin vastaillessa mutta menkööt.. :)
No sulla on varmaan vähän eri elämäntilanne jos olet ehtinyt olla jonkun toisen kanssa jo 7 vuotta ja siellä on osat ollu vähän erilaiset.. Varmasti siis yhtä piinaavaa missä iässä tahansa mut mä vasta totuttelen tähän yhteiselämään.. Minä oon vasta just kakskymppiä täyttänyt ja hormoonit kyllä hyrräis, pitäishän tässä elää nuoruuden kukinta-aikaa :) Eli siis olis kiva vielä hehkeenä kuullakin joskus olevansa seksikäs ja kaunis toisen mielestä, ja huomata kuin toinen sua haluaa.. sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun mahanpohjassa kutiaa kun tietää että kohta saa niin hyvää seksiä että.. tässä suhteessa tämä tunne on tullut ehkä noin kaks kertaa.. :/
Meillä ei mies ees halua tota suihinottoa, mikä on kyllä vähän loukkaavaa kun toinen yrittää miellyttää ja sytyttää niin työnnetään vaan pois ja ollaan loppuilta ihan synkissä tunnelmissa.. Ikinä hän ei ota huomioon mun tunteita ja mitä minä haluaisin makkarin puolella kokea.. kahden minuutin kierittely sängyllä ilman suutelua, hyväilyä sun muuta ei oikein riitä mulle, tulee suorastaan hyväksikäytetty olo välillä.. tyhjentää pussinsa muhun ja painuu koneelle. Jees.
No mut ei kai auta valittaa, kai mä tästä vielä sisuunnun ja lähden sit vaikka hakemaan vieraista sitä munaa jos ei ala mies näyttää sitä rakkauttaan.. koska terveeseen parisuhteeseen kuuluu mun mielestä se seksi, rakkaus ja hyväileminen.. mut näin, nyt töihin.. :)
Olen 29v mies ja mun suhde on samassa jamassa.
Seksi tuntuu olevan pakollista tyttöystävälleni vaikka hän siitä nauttiikin(ellei sitten näyttele mitä en usko).
Tyttöystäväni ei ikinä uskoisi että voisin pettää häntä mutta niin tulen tekemään ellen sitten eroa ja etsi uutta naista.
seksitön suhde on sama kuin asuisi siskonsa kanssa.
Toivon että löydätte itsellenne paremmat puolisot.
Seksiä maailmaan mahtuu ja voin vakuuttaa etten ole elämäni aikana kieltäytynyt kuin pari kertaa.
Ja sekin vain sen takia etten ole yksinkertaisesti väsymykseltäni pystynyt.
Pistäkää kuulkaa puolisonne vähän surffaileen tänne jos vaikka viesti menisi perille.
Tai sitten vaihtoon.
Miehesi ei rakasta sinua jos noin käyttäytyy.
Näytä ovea ja etsi itsellesi kunnon mies.
Minä kovasti ihmettelen nuoria "miehiä" jotka ei ole kiinnostuneita sek'sistä.
Vaikka ikä jo painaa niin kyllä minä vielä 2-4 kertaa viikossa seksiä harrastan hyvällä tuloksella, siis aina kun saan naisen "kiinni".
Minun neuvoni on tämä: hakekaa oikea mies , noi jotka nyt teillä on eivät ole "miehiä" missän muutta kun nimenä se mies.
Surkeita tapauksia tuollaiset.
Jos olisin nuorempi niin voisin ehkä kelvatakin teille.
Samaa ongelmaa koen kun tytöt.. Tähän siksi tartuin "Aloitteen tekee kumpi hyvänsä ja kyllä toisenkin pitää joskus suostua, vaikka ei niin huvittaisikaan", tuo on niin totta. Ja varsinkin kun jos joskus käy niin että mä en ihan hirveästi haluaiskaan ja mies sattuu tahtomaan niin kyllähän mut saa helposti lämmiteltyä liikkeelle. En oo koskaan kieltäytyny mutta ite saan pakit n 8 kertaa kymmenestä :(
Eroaminen on vaikeeta monestakin syystä, itsetunto on niin alhainen että pelottaa ettei ketään muuta saa. Oma ulkonäkö kun ei kovin mahtava oo ja painokin noussu e-pillereiden myötä, tuntuu ettei mua kukaan enää edes huoliskaan ja sais yksin loppuelämänsä olla :( Ja kun sitten kuitenki toista rakastaa.. On nämä ihmissuhteet vaikeita, helkkari. No onnea toisille naisille, toivotaan että jollekkin nämä hassut nymfomaanit kelpaa :)
En tajua näitä juttuja.
Miten on aina mahdollista että jos löydän seksuaalisesti aktiivisen naisen, niin sitten suhde on muuten perseestä.
Sitten kun löydän muutenvaan ihanan naisen niin seksiä on aivan liian vähän.
Mulla ei ikinä ole ollut ongelmia seksin kanssa, oma nautinto lähtee siitä että toinenkin nauttii.
Esileikit, suuseksi, melkein mikä tahansa saa minut syttymään, enkä muista minä vuonna itse olisin kieltäytynyt seksistä.
Korkeintaan silloin kun on ollut liian kipeä tai niin väsynyt ettei enää seiso(ja SE on harvinaista :) )
Jos tämän nykyisen kanssa menee sukset ristiin niin pistän kyllä tänne ilmoituksen ;)
Miten voisin kieltäytyä seksistä ikinä, se on hyvää aina.
Ehkä osa noista pihtareista ei vaan ole osannut ottaa sitä oikeella asenteella, eli se ei ole vakavaa, se ei ole pakkoa, se voi olla hauskaa, se voi olla hidasta - nopeaa - kiimaista - hellää - rajua- ihan mitä tahansa mistä tykkää.
Ja jos ei jostain tykkää niin tekee sen erillailla.
Amen
Tuo pakkiprosentti on aivan tuttu minulle muutaman vuoden takaa. Pariin viime vuoteen en ole viitsinyt enää edes aloitetta tehdä. Jatkuva pakkien saaminen nakertaa itsetuntoa rotan lailla. Väkisinkin herää kysymys, että mikä minussa oikein on vikana.
Näin umpiheterona mieshenkilönä voin kyllä vilpittömästi vakuuttaa, että ulkonäkösi ei tosiaankaan ole este miesseuran saamiselle, paremminkin päinvastoin ;).
Olisko rakkaus loppunut?
Tai sitten toinen vaan on tyytyväinen tilanteeseen, unohtaa että parisuhteessa on muitakin?
Molempien pitää joustaa näissä asioissa, ei vain sinun.
itsekästä
Luin tämän viestiketjun. Kyllä se vain niin taitaa olla, ettei se miehesi rakasta sinua, eikä asiaa auta ollenkaan se, että sinä rakastat tai ainakin ajattelet niin. Oletko ajatellut, että miehesi ei loppujen lopuksi olekaan kiinnostunut ainoastaan ulkonäöstäsi, vaikka ensin ehkä onkin siihen ihastunut. Arki, kun tulee, arvoon nousevat eri asiat. Voi se olla niinkin, että ette ole toisillenne ne oikeat, voi olla, että sinä tarvitset erilaisen miehen ja miehesi erilaisen naisen, tarvitsette erilaista seksia tai yhdessäoloa, miehesikin. Jos ei puhumiset auta, lähde pois, turha on etsiä syyllistä. Sillä ei saavuta yhtään mitään, tosiasiat puhuvat puolestaan.
Olet nuori, edessä elämää pitkästi, kasvusi naisena on vasta aluillaan. Seksuaalisuus on herkkä asia, siinä olemme aidoillimme, se on myös tilanne, jossa vaistoaa toisesta monenlaista. Nykyajan meininki on niin suorittamispainotteista.
Naisilta tulee ylilyöntejä ja miehet ovat paineitten alla. Seksikin on parasta rakkaussuhteessa. Siispä sitä etsimään, tasavertaista molemminpuoleista rakkautta ..
helpommin sanottu kuin tehty, vaatii paljon työtä.
Ehkä teidänkin suhteenne voisi vielä eheytyä, molempien kasvun kautta..
Nämä kaikki kommentit on niin surullista luettavaa, melkein itkettää kun tajuaa että kaikki muutkin näkee saman kun minä ja lähipiiri.. Tuntuu että tämä pohdinta tekee välillä jo hulluksi, joka ilta samat asiat pyörii mielessä ja tuntuu että pyörin jatkuvassa oravanpyörässä.. Sen olen jo huomannut, että kyllä tässä prosessissa ihminen väkisinkin kylmettyy sisältä.. Enää ei toisen loukkaukset tunnu niin pahalta, kun toinen torjuu mut rumasti, itkemisen estän puremalla hammasta ja kääntämällä kylkeä. Mieskin jo näkee ettei kaikki ole kunnossa, olen varmasti iltaisin kauhee näky kun ei mikään hymyilytä, läheisyydestä ei tietoakaan.. kädet kylminä ja mieli sekaisin vaellan ympäri asuntoa.. mut silti hän ei vaivaudu ees kysymään, mikä hätänä, miks on mielipahaa..
Tiedän jo, että tässä tulee eteen elämässä isoja muutoksia ja niihin valmistautumisessa onkin tehtävää.. Kun oliskin joku ihminen kiskaisemassa mut pois tästä kaikesta mut yksinhän se ero täytyy tehdä.. Sydän tässä vaan särkyy ja kovasti itkettää, luulin naiivina että tässä raadollisessakin maailmassa vois vielä löytää loppuiäkseen kumppanin.. no enää ei tarvii uskoo lastensatuihin. Kiitos kaikille kommenteista, helpottaa kuulla mitä toisetkin asiasta ajattelee..!! :)
Pää pystyyn, varmasti löytyy joku toinen joka on parempi kuin nykyinen!
ero on aina raskas, mutta siitä selvittyäsi huomaat että elämä onkin ihanaa. Ja se voi olla ihanampaa jopa yksin!
No ei tarvii enää murehtia tätäkään asiaa, lähdin sit miehen luota pois eilen kun ei saatu neljän tunnin riitelyn jälkeen asioihin mitään tolkkua.. Kaikki mitä sanoin oli hänen mukaan hyökkäys häntä vastaan eikä sillä ollut mitään merkitystä, että olen ollut jo pidemmän aikaa onneton.. Mieluummin halusi erota kun muuttaa käytöstään..
Nyt on olo niin rikkinäinen että ei uskoiskaan, kaikki loukkaukset ja pitkän suhteen jäljet kirveltää sielua.. Täytyy yrittää ryhdistäytyä, kun tää ei vaan olisi näin pirhanan vaikeaa.. :/
Nyt tiedän, että mitkään sanat eivät voi lohduttaa...siksipä halaan vain sinua ja silitän hiljaa hiuksiasi! Olen ajatuksin kanssasi..
Ikävää sulle :( Vaikka ongelmia ois niin ei se ero koskaan helppoa oo. Voimia sulle, yritä jaksaa. Toivottavasti aika viimestään parantaa haavat...
Olet tehnyt todella rohkean päätöksen, joka aluksi todella kivulias. Onneksi aika on hyvä tohtori, se parantaa kaiken.
Anna itsellesi aikaa, sure suru rauhassa pois. Sinussa ei ole vikaa, ette vain sopineet yhteen. Et ole ensimmäinen, etkä viimeinen jolle on noin käynyt.
Itse lukeudun myös samaan kastiin entisen 3,5 vuoden suhteeni kanssa joka päättyi 4 kk sitten. Ja rehellisesti sanottuna olen nyt paljon onnellisempi kuin suhteeni loppuaikoina, ihmettelen joskus miksi olin niinkin kauan epätyydyttävässä suhteessa. Vastaus on periaatteessa helppo: rakastin omalla tavallani (enemmän kyllä kaveripohjalta) ja pelkäsin yksinoloa. Erottuani huomasin ettei maailma siihen lopu, ei sinullakaan, joten tsemppiä, sinä toivut kyllä!
Onnea matkaan ja voimia! *halaa*
että te tuon ikäisenä olette tuossa tilanteessa - 30 jälkeen olette ikäloppuja seksittömiä muumioita - ja mikä pahinta, joku normaalihaluinen saattaa juotua teidän kidutettavaksenne - sen jälkeen kun teidän tiet erkanee
Miltä tuntuis jos avopuoliso sanoisi että :toivoisin että kävisit vieraissa ettei tarvis harrastaa seksiä niin usein?
mulle sanottiin noin
Joo kyllä se varmasti satuttais helvetisti, mut ei oo mitään verrattuna tähän tunteeseen kun eilen on ero tehty ja nyt pitää vaan pärjää ihan normaalisti työpaikalla.. itku pyrkii väkisin silmiin ja toinen lähettelee sähköposteja, missä edelleen vaan parjaa mua eikä myönnä et itsessä ois mitään vikaa.. Tässä sitä yritetään vaan porskuttaa sielu haavoilla ja pää sekaisin.. en ikinä arvannut että tällaista tuskaa olisi, edelleen häntä olisin halunnut rakastaa ja elämän yhdessä jakaa ja sit toinen tekeekin tuollaisen ratkaisun.. No ehkä tästä vielä joskus noustaan, nyt vaan tuntuu niin toivottomalta et tekis melkein mieli kuolla.. miten tästä kuuluu päästä yli?
kun ei homma suju niin se ei suju.
Ei se siitä vuosien jälkeenkään parane, oma itsetuntosi vain katoaa ja turrut tilanteeseen- pysyt onnettomana.
Toiset vain eivät ole niin seksuaalisia.
Varmasti löydät paremman ajan kanssa. ja toi paha olo katoaa.
Ja sitte huomaat että kuinka ikinä pystyitkään elämään sellaisen miehen kanssa joka ei sua halua!
Onnea ja tsemppiä. Sulla on kaikki hyvä vielä edessä
"...sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun mahanpohjassa kutiaa kun tietää että kohta saa niin hyvää seksiä että.. tässä suhteessa tämä tunne on tullut EHKÄ NOIN KAKS KERTAA.. :/..."
"...lähden sit vaikka hakemaan VIERAISTA sitä MUNAA jos ei ala mies näyttää sitä rakkauttaan.. koska terveeseen parisuhteeseen kuuluu mun mielestä se seksi, rakkaus ja hyväileminen"?
Et kai oo mun muija? No, kiva tutustua näinkin.
Parempi kun puhut miehesi kanssa asioista, etkä kysy täältä ulkopuolisilta ihmisiltä (ehkä vaarallisiltakin/ saamattomilta/ lapsilta) mielipiteitä. Kukaan muu ei tiedä tilannettanne paremmin kuin te kaksi. Tunnusta suoraan, että olet kysynyt muiden mielipiteitä, ja että tarvitset enemmän lämpöä suhteeseen. Saattaa myös olla, että olet ITSE jättänyt miehesi huomiotta, et ole hellinyt HÄNTÄ tarpeeksi - vaadit pelkästään itsellesi erikoiskohtelua. Myös mies kylmenee, jollet osaa pitää hänestä huolta, eivät ne mitään koneita ole. Suomalaiset miehet eivät myöskään tunnetusti mielellään "turhia" halua hempeillä. Sen tietävät kaikki...
Sano miehellesi vaikka haluavasi naimisiin, mikäli ette jo ole, siinähän se viimeistään nähdään rakastaako...
Oli tähän vielä pakko vastata, kun näytit epäilevän aika lailla mun panosta tähän suhteeseen.. Nooh, olen kyllä yrittänyt hänen kanssaan tästä asiasta jutella viimeisen puoli vuotta. Hän ei ole kykenevä ottamaan minkäänlaista negatiivista palautetta teoistaan, kaikki on aina ja epäilemättä minun vikaani kun häntä syyllistän ja olen valittamassa asioista, joita hän ei edes halua muuttaa.. Voin vaikka heti myöntää, että mussa on varmasti kauheesti vikoja ja olen ärsyttävä kun joskus valitan, mutta jos on onneton niin eikös siitä pitäisi pystyä rauhallisesti puolison kanssa puhumaan?
Minä olen aina se joka kokkaa, siivoaa, tulee illalla miehen viekkuun ja paijaa häntä.. rasvaa jalkoja, hieroo olkapäitä, otan suihin vaikken mitään odota takaisin.. huolehdin päivisin onko kaikki kunnossa, mailailen piristäviä maileja että toisella ois hauska työpäivä.. välillä tuon kaupungilta jonkun pienen yllärilahjan piristykseksi.. siis en ymmärrä mitä voisin sit tehdä lisää.. hän kun ei koskaan hemmottele minua noin ja välillä mietityttää miks mä näen sit niin paljon vaivaa..
No tulipas luritus. Ja yhdelle ihmettelijälle tiedoksi, en varmaan ole naisesi mut on hyvä tiedostaa, et naiset ja miehet on erilaisia ja naiset kaipaa enemmän koskettelua ja hellyyttä.. ei se oo rikos, jos OMAA miestään haluaa. Mut nyt tästä on turha jauhaa, päätös on jo tehty ja tähän täytyy totutella. En vaan tykkää siitä, että aina kaikki on suomalaisen "feministin" syytä.. kyllä miehissäkin on näitä sikoja.
Voihan turkasen pyssy. Että on samanlainen tarina, kuin omani. Ymmärrän joka sanasi omakohtaisen kokemuksen kautta. Itse olen vielä tilanteessa, jossa en haluaisi olla eli apua emme ole saaneet, keinoja emme ole keksineet. Tämä on kuluttavaa. Ja hermoja raastavaa. Urheileva mieheni hoitaa vain kuntoaan, ei minua. Ystävättäreni kärsi samasta asiasta ja alkoi pettämään miestään entisen poikaystävänsä kanssa. Nyt kärsii omantunon tuskia. Ymmärrän kyllä hänen ratkaisunsa. Nyt hän "taistelee" vastaan uutta pettämistilaisuutta, sillä ent.poikaystävä vetää puoleensa. Häneltähän kehuja ja huomiota riittää. Hänkin petti vaimoaan. Kamalia tilanteita voi seurata oman rakkaan kumppanin haluttomuudesta. Sillä kukaan ei kestä kauaa ainakaan ehjänä.