Itkettää. Eikä taas mitään syytä, kai. Elämä menee nyt hienosti ulkopuolisten silmin ja tiedän, että minulla "kaikkea": hyviä kavereita, oma rakas, ihana perhe, hyväpalkkainen työpaikka ja saan opiskella itseni mukavaan ammattiin.
Mutta... nuorempana koin asioita, jotka eivät jätä rauhaan. Näin ja jouduin tekemään asiota, joita nuoren tytön ei ikinä olisi pitänyt kokea.
Menneisyys masentaa. Olen joskus viillellyt itseäni ja vain siksi, koska se tuntui oikealle ja hyvälle. En syö mitään lääkkeitä(en haluaisikaan!), enkä tiedä onko syytäkään. Itku -ja masennuskohtaukset ovat uuvuttavia... mikä minulla on.
En enää nauti elämästä samalla tavalla kuin ennen. Mielialani voi muuttua yhdessä sekunnissa naurusta suuttumukseen. Kuulostan varmaan hullulle..Yritän pysyä mukana elämässä mutta tekis mieli vetää ranteet auki, vaikka se olisikin todella itsekästä...
Olenko ainut, joka on täysin sekaisin itsensä kanssa? Mikä mulla on..?
Mutta... nuorempana koin asioita, jotka eivät jätä rauhaan. Näin ja jouduin tekemään asiota, joita nuoren tytön ei ikinä olisi pitänyt kokea.
Menneisyys masentaa. Olen joskus viillellyt itseäni ja vain siksi, koska se tuntui oikealle ja hyvälle. En syö mitään lääkkeitä(en haluaisikaan!), enkä tiedä onko syytäkään. Itku -ja masennuskohtaukset ovat uuvuttavia... mikä minulla on.
En enää nauti elämästä samalla tavalla kuin ennen. Mielialani voi muuttua yhdessä sekunnissa naurusta suuttumukseen. Kuulostan varmaan hullulle..Yritän pysyä mukana elämässä mutta tekis mieli vetää ranteet auki, vaikka se olisikin todella itsekästä...
Olenko ainut, joka on täysin sekaisin itsensä kanssa? Mikä mulla on..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sä oot tottunu liian hyvään,ala vaikka lukeen raamattua,sulla on kaikki liian hyvin et voit iloita niistä,kiittämätön?
Mulla on oikeesti paljon asioita surkeesti mulla oo murto-osaakaa mitä sulla on ja sua muka niin itkettää kato peiliin ja mieti vittu mitä kaikkee sul on koita tajuta et sä oot onnellinen typerä teini!
ärsyttää tollaset
taas löytyi yks ,jolla on asiat vielä huonommin!!! No,itseasiassa,niin taitaa ollakin..
Sinulle,Ripsu sanon: koeta jaksaa mennä hakemaan apua.Riittää,kun soitat esim terveyskeskukseen ja sanot,että et jaksa olla,ja tarvitset apua.Saat ajan sinne ja asiat alkavat selviytyä,sinua neuvotaan sieltä oikean henkilön luo.Luultavasti mielenterveystoimistoon,psykologille.Ja ,mitä lääkkeisiin tulee,niin ne eivät ketään paranna,mutta ovat suurena apuna silloin ,kun tuntuu,ettei jaksa.Niiden avulla pahaolo hälvenee ja itkut vähenee ja näkee asiat valoisammin.Niiden avulla ja keskustelulla jaksat taistella pois pahasta olosta.
Usko minua.Samanikäisellä tyttärelläni oli asiat ihan samoin puolivuotta sitten.(pahat traumat koulukiusaamisesta)Ja nyt hän on taas ihan terve ja saa kohta lopettaa lääkkeet kokonaan.Vähennetty on jo.
Jaksamista Sinulle:)
Olen kyllä turvautunutkin Jumalaan, varsinkin syksyllä kun sillon tuntu olevan vieläkin hankalampaa. Tiedän, että voin kuulostaa teiniltä ja tämä on pelkkää valitusta, mutta olen hämmentynyt itseni kanssa..enkä halua tuntea näin. Niin ja olen muuten 20 vuotta eli aika nuori vielä, mutta onko noilla numeroilla niin väliä.
Nyt pieni huomio tähän väliin: lapsuuteni oli köyhä, mutta minua rakastettiin. Eli lapsuudestakaan ei pitäisi olla mitään traumoja..
Kiitos giga sinulle.