Asun äitini, 9v puoli siskoni ja 16v veljeni kanssa pienessä kaupungissa, enkä tunne enää oloani tervetulleeksi kotiin.
Kun täytin 12 muutin veljeni kanssa äidin luokse isäämme pakoon. Iskä oli väkivaltainen alkoholisti joka ei oikein osannut lapsia muuten kasvattaa kuin väkivallalla. Äiti taas oli tosi ihana aina kun pääsimme häntä näkemään. Uskoin, että se oli paikka jossa pääsisin vihdoin elämään mukavaa elämää ilman ylimääräistä väkivaltaa.
Oikeassa olin en ole fyysistä väkivaltaa kokenut tämän 3vuoden aikana, mutta kaikki ei ole ollut niinkuin piti. Ensimmäinen viikko äidin luona meni mukavasti, mutta sen jälkeen äiti on haastanut riitaa kaikesta.
Ymmärrän en ole mitenkään täydellinen ja olen aika ärsyttävä välillä, mutta onko se, että viihdyn kotona huoneessani läksyjä tekemässä enemmän kuin ulkona ryyppäämässä niinkuin veljeni hyvä syy huutaa minulle, että minun pitäisi muuttaa takas iskän luo asumaan sillä en osaa käyttäytyä. Olen asiasta puhunut ja hän kyllä tietää minkälainen iskä on, mutta ei ole auttanut hän on vain alkanut haukkua että minulla on painon kanssa ongelmia(olen noin 170cm pitkä, hänen mielestä turhan lihaksikas ja painan 60kg enkä 40kg niinkuin hän), olen kuulemma päästäni sekaisin ja olen ihmiskunnalle vaaraksi kun olen niin agressiivinen(olen ollut tappeluissa ennen mutta se oli kun olin tyyliin 10 ja kiusaajille ei riittänyt minun kiusaaminen vaan he kiusasivat kavereitanikin muuten en ikinä löisi tai satuttaisi ketään). Riitojemme aiheet ovat minusta välillä aika outoja esim. Palaan juuri ulkoa lenkiltä ja minulle huudetaan etten ikinä liiku, saan useasta kokeesta yli 9 ja yhdestä 8.5 olen kuulemma liian huono koulussa, olen leikkinyt siskon kanssa barbeilla 3h enkä kuulemma osaa leikkiä sovussa, teen ruuan, siivoan, käyn äidin yrityksellä auttamassa enkä kuulemma tee ikinä mitään hyödyllistä tai edes yritä auttaa. Olen yrittänyt olla mahdollisimman mukava, mutta tämä ei ole auttanut.
Ja ei hän ei ole näin siskoani tai veljeäni kohtaan. Sisko saa kaiken heti kun pyytää ja vaikka hän tekee jotain joka on ihan laillakin kiellettyä hän ei ole tehnyt mitään väärää. Äiti pelkää veljeä jonka takia hän saa kaiken minkä haluaa. Minulla sen sijaan on päiviä jolloin minulla on vaatekaappi täysin tyhjä ja joudun hakemaan pyykkikasasta vaatteet jotka ovat siellä olleet jo pari viikkoa, on päiviä jolloin äiti tekee ruokaa mutta sanoo, että mulle ei riitä ja että mun pitää käydä hakee kaupasta ittelleni omalla rahalla ruokaa, kun palaan kotiin minua moititaan siitä että olin ulkona liian kauan kun 2km pyörämatka edes takaisin pitäisi vain kestää 4min ja siellä kaupassa saisi vain kestää 30sec. Tiedän minulla on "kallis" harrastus. Käyn ratsastamassa kerran viikossa ja maksan joka 25€ ratsastus tunnista vain 10€, mutta veljeni saa uudet 200€ kengät kerran kuussa tai uuden tietokoneen sillä vanha on mennyt "rikki" sekä siskoni saa viikossa vähintään 10 lelua jotka maksaa 20€/kpl, eli rahan ei pitäisi olla syy tähän.
Olen ollut äidin yrityksellä nyt kesätöissä enkä ole saanut senttiäkään, pidin kerhoa pienille ja palkkani(150€) meni äidille sillä minulla ei vielä ollut tiliä jolle sen voin ottaa enkä ole nähnyt sitä vielä missään ja lainasin äidille 200€ puol vuotta sitten sillä hän halusi ostaa veljelle ja sen kavereille jotkut keikka liput eikä veli sittenkään sinne halunnut ja ilmoitti sen 2 viikkoa ennen kyseistä keikkaa. Minulle ei tarjottu niitä lippuja missään vaiheessa enkä kyllä ole rahojanikaan nähnyt.
Ainut syy miksi mulla on rahaa on se että olen aina saanut noin 100€/synttärit joulu enkä ole mennyt tuhlaamaan niitä vaan olen laittanut säästöön
Ymmärrän että kaikki ei vain tykkää joistain ihmisistä, mutta olen kumminkin hänen tytär en pyydä että minuun tuhlataan rahaa tai mitään sellaista, toivoisin vain että minua kohdellaan kuin perheen jäsentä, mutta se selkeästi on liikaa.
Olen jo ihan lopussa eikä mulla oo enää paljoa voimia jäljellä kestää tätä.
Isän luokse en halua muuttaa vaikka hän on nykyään rauhoittunut paljon entisestä käyttäytymisestä.
En haluaisi myöskään lastenkotiin tai mihinkään sen tyyppiseen sillä tiedän että välini molempien sukujen kanssa menisi aika lopullisesti poikki. Psykologille puhuminen ei ole auttanut yhtään.
Mitä minun pitäisi tehdä tilanteessani? Koitanko vielä kestää 9lk ja lähden jonnekin muualle sitten opiskelemaan vai onko parempia ehdotuksia?
Kun täytin 12 muutin veljeni kanssa äidin luokse isäämme pakoon. Iskä oli väkivaltainen alkoholisti joka ei oikein osannut lapsia muuten kasvattaa kuin väkivallalla. Äiti taas oli tosi ihana aina kun pääsimme häntä näkemään. Uskoin, että se oli paikka jossa pääsisin vihdoin elämään mukavaa elämää ilman ylimääräistä väkivaltaa.
Oikeassa olin en ole fyysistä väkivaltaa kokenut tämän 3vuoden aikana, mutta kaikki ei ole ollut niinkuin piti. Ensimmäinen viikko äidin luona meni mukavasti, mutta sen jälkeen äiti on haastanut riitaa kaikesta.
Ymmärrän en ole mitenkään täydellinen ja olen aika ärsyttävä välillä, mutta onko se, että viihdyn kotona huoneessani läksyjä tekemässä enemmän kuin ulkona ryyppäämässä niinkuin veljeni hyvä syy huutaa minulle, että minun pitäisi muuttaa takas iskän luo asumaan sillä en osaa käyttäytyä. Olen asiasta puhunut ja hän kyllä tietää minkälainen iskä on, mutta ei ole auttanut hän on vain alkanut haukkua että minulla on painon kanssa ongelmia(olen noin 170cm pitkä, hänen mielestä turhan lihaksikas ja painan 60kg enkä 40kg niinkuin hän), olen kuulemma päästäni sekaisin ja olen ihmiskunnalle vaaraksi kun olen niin agressiivinen(olen ollut tappeluissa ennen mutta se oli kun olin tyyliin 10 ja kiusaajille ei riittänyt minun kiusaaminen vaan he kiusasivat kavereitanikin muuten en ikinä löisi tai satuttaisi ketään). Riitojemme aiheet ovat minusta välillä aika outoja esim. Palaan juuri ulkoa lenkiltä ja minulle huudetaan etten ikinä liiku, saan useasta kokeesta yli 9 ja yhdestä 8.5 olen kuulemma liian huono koulussa, olen leikkinyt siskon kanssa barbeilla 3h enkä kuulemma osaa leikkiä sovussa, teen ruuan, siivoan, käyn äidin yrityksellä auttamassa enkä kuulemma tee ikinä mitään hyödyllistä tai edes yritä auttaa. Olen yrittänyt olla mahdollisimman mukava, mutta tämä ei ole auttanut.
Ja ei hän ei ole näin siskoani tai veljeäni kohtaan. Sisko saa kaiken heti kun pyytää ja vaikka hän tekee jotain joka on ihan laillakin kiellettyä hän ei ole tehnyt mitään väärää. Äiti pelkää veljeä jonka takia hän saa kaiken minkä haluaa. Minulla sen sijaan on päiviä jolloin minulla on vaatekaappi täysin tyhjä ja joudun hakemaan pyykkikasasta vaatteet jotka ovat siellä olleet jo pari viikkoa, on päiviä jolloin äiti tekee ruokaa mutta sanoo, että mulle ei riitä ja että mun pitää käydä hakee kaupasta ittelleni omalla rahalla ruokaa, kun palaan kotiin minua moititaan siitä että olin ulkona liian kauan kun 2km pyörämatka edes takaisin pitäisi vain kestää 4min ja siellä kaupassa saisi vain kestää 30sec. Tiedän minulla on "kallis" harrastus. Käyn ratsastamassa kerran viikossa ja maksan joka 25€ ratsastus tunnista vain 10€, mutta veljeni saa uudet 200€ kengät kerran kuussa tai uuden tietokoneen sillä vanha on mennyt "rikki" sekä siskoni saa viikossa vähintään 10 lelua jotka maksaa 20€/kpl, eli rahan ei pitäisi olla syy tähän.
Olen ollut äidin yrityksellä nyt kesätöissä enkä ole saanut senttiäkään, pidin kerhoa pienille ja palkkani(150€) meni äidille sillä minulla ei vielä ollut tiliä jolle sen voin ottaa enkä ole nähnyt sitä vielä missään ja lainasin äidille 200€ puol vuotta sitten sillä hän halusi ostaa veljelle ja sen kavereille jotkut keikka liput eikä veli sittenkään sinne halunnut ja ilmoitti sen 2 viikkoa ennen kyseistä keikkaa. Minulle ei tarjottu niitä lippuja missään vaiheessa enkä kyllä ole rahojanikaan nähnyt.
Ainut syy miksi mulla on rahaa on se että olen aina saanut noin 100€/synttärit joulu enkä ole mennyt tuhlaamaan niitä vaan olen laittanut säästöön
Ymmärrän että kaikki ei vain tykkää joistain ihmisistä, mutta olen kumminkin hänen tytär en pyydä että minuun tuhlataan rahaa tai mitään sellaista, toivoisin vain että minua kohdellaan kuin perheen jäsentä, mutta se selkeästi on liikaa.
Olen jo ihan lopussa eikä mulla oo enää paljoa voimia jäljellä kestää tätä.
Isän luokse en halua muuttaa vaikka hän on nykyään rauhoittunut paljon entisestä käyttäytymisestä.
En haluaisi myöskään lastenkotiin tai mihinkään sen tyyppiseen sillä tiedän että välini molempien sukujen kanssa menisi aika lopullisesti poikki. Psykologille puhuminen ei ole auttanut yhtään.
Mitä minun pitäisi tehdä tilanteessani? Koitanko vielä kestää 9lk ja lähden jonnekin muualle sitten opiskelemaan vai onko parempia ehdotuksia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.