Miten piristät oloasi?

Kaljalla,
kunnon ohranen se murheen huuhtoo pois.

Vituttaahan se kun ei järkeä ja puhekykyä löydy enään.

Musiikkia kuuntelemalla, olo piristyy 🎶🎸🎼🎺🎷

Rapsutan koiraa, se ymmärtää kaiken.

Puhun hyönteisille

Vanhempi kissani on hauska. Se tulee aina leipomaan rinnan päälle ja työntää nenänsä kiinni mun nenääni ja lötsähtää sitten siihen odottaen, että silittelisin sitä. Se piristää omalla tavallaan, kun kaipaa huomiotani.

Alan palstalla riitelemään mummosukista tai hellittelen koiraa, areenan ohjelmia tulee katsottua -dokkareitakin.

Rukoilu ja musiikki on itselleni ne keinot saada parempi ja keveämpi mieli. Luonnossa liikkuminenkin on mukavaa. Usein se, että keskittyy johonkin kauniiseen, vaikka luonnon ihmettelyyn, auttaa ottamaan etäisyyttä vaikka omiin murheisiin.

Eilen kävin piristämässä itseäni hyvällä musiikilla. Kesän festareilla on mukava saada monen artistin kattaus kerralla.

Ei tämä salaisuus ole: Katson Jari Sarasvuon kuvaa

Riippuu varmaan vähän miks depistelee.

Menkoista johtuviin ikäviin oloihin vastaus on suklaa. Viime talvena eräs työkaveri nauroi kun kannoin mukanani suklaata hirveen määrän aamulla ja sanoin että rasiasta saa ottaa kaikki, mä vaan tarvin itselleni hermokarkkia tai muuten en pysy tyytyväisenä vaan musta tulee kiukkunen. Huomasin että suklaan voimin selviin paineensietoa ja pitkää pinnaa vaativasta työstä myös menkkojen yli.

Muuten sitten urheilulla. Siitä tulee äärimmäisen hyvä jälkifiilis ja mieliala kohoaa nopeasti. On aivan erilainen ihminen tullessa kuin urheileen lähtiessä. Välillä lähtöä voi olla depis oloissa vaikeaa, mutta sillä ajatuksella saan itseni lähteen että mietin millainen luonnollinen masennuslääke se oikeasti on !
Eikä mulla ole valittamista urheilun sivuvaikutuksistakaan. Kunto kohoaa ja lihakset vahvistuvat.


Nyt just kattelin kun on ollut vähän pidempiä matkoja ja tiheämmin tullut pyörällä treenailtua että mitkä lihakset mulla nyt pienesti koskettaessa kipuilee.
Polven yläpuolelta takareisi siellä pientä kipua ilmaisee. Tiedä sit mikä lihas sekin on nimeltään, mutta selkeesti tänään oli lepopäivän aika.


Huomenna suunnittelin kokeilevani 12 km lenkkiä, vaikka tämän päiväisen ulkona olon perusteella vähän pelkään etten tossa 31 asteen helteessä pysty sellaiseen. Urheilu vaan on sellainen luonnollinen "ssri-lääke"

Ennen riitti musiikin kuuntelu, nykyään lähden kahville jonnekin, en jonkun luo.

Jos tarkoitat tällä jonkun ihmiseen liittyvää ikävää niin ei mulla enää oikeen sellaista taida olla. Kait se on jotenkin sisällä ymmärtänyt ettei sellainen kannata ja kun on ihan muita murheita niin ketään kohtaan olevaa ikävöinnille ei jää energiaa eikä oikeen olekaan ketään jota voisi ikävöidä, koska mun mielestä ikävöissä pitää olla jonkin suhteen jotain toivoa ja sellaista mulla ei ole.

Luen Raamattua. Sellaiset inhottavat epätoivon täyteiset päivät ovat kadonneet sen jälkeen kun Jeesus löysi minut. Kuka tahansa maallinen ihminen olisi masentunut ja vailla toivoa tässä tilassa jossa olen. Jumala antaa iloa minulle kun yritän olla masentunut. Hän vahvistaa uskoani. Kertoo asioita maailman ja Raamatun kautta.

Musiikki rauhoittaa. Lapsukaiset piristää.
:)

Kannattaisi käännellä niitä ruuveja päässä niin ettei tulisi ikävää oloa koskaan.