Täälle palstalle kirjottelee varmaan muitakin sellasia tyttöjä, joiden poikaystävä on armeijassa, joten:
Miten te vietätte viikonloppunne, ne harvat jolloin saatte olla yhdessä? Oletteko koko viikonlopun kiinni toisissanne kuin siiamilaiset kaksoset?
Minua nimittäin harmittaa se, että meillä on poikaystäväni kanssa välimatkaa 25 kilometriä, ja hänen kaverinsa asuvat häntä lähellä, eivät täällä meillä päinkään. Hän haluaa viettää aikaa myös kavereidensa kanssa (eikä halua minua mukaan, missä vika?) mikä tarkoittaa väistämättä sitä, että minä homehdun yksin kotona sillä aikaa, kun hän pitää hauskaa kavereidensa kanssa. Minusta se ei ole ensinnäkään reilua sen takia, että näämme toisemme noin joka toinen viikonloppu ja suunnilleen niistä joka toisen hän haluaa olla kavereidensa luona. (suhtkoht hyvällä matikkapäällä laskettuna yhdessä ollaan joka 4. vkonloppu).
En haluaisi olla omistushaluinen ja sanoa, että se olen joko minä tai kaverit. Koska ymmärrän, että pitää pitää muitakin sosiaalisia kontakteja yllä.
Välimatka on siinä mielessä ongelmallinen, että aina pitää olla auton kanssa liikenteessä, jos menee hänen luokseen tai hän tulee meille.
Kuinka te muut ratkaisette kohdallenne osuvan kuvaamani ongelman? Ja esiintyykö teillä edes moisia ongelmia? Onko meidän tilanne poikkeus?
-"sotaleski"
Miten te vietätte viikonloppunne, ne harvat jolloin saatte olla yhdessä? Oletteko koko viikonlopun kiinni toisissanne kuin siiamilaiset kaksoset?
Minua nimittäin harmittaa se, että meillä on poikaystäväni kanssa välimatkaa 25 kilometriä, ja hänen kaverinsa asuvat häntä lähellä, eivät täällä meillä päinkään. Hän haluaa viettää aikaa myös kavereidensa kanssa (eikä halua minua mukaan, missä vika?) mikä tarkoittaa väistämättä sitä, että minä homehdun yksin kotona sillä aikaa, kun hän pitää hauskaa kavereidensa kanssa. Minusta se ei ole ensinnäkään reilua sen takia, että näämme toisemme noin joka toinen viikonloppu ja suunnilleen niistä joka toisen hän haluaa olla kavereidensa luona. (suhtkoht hyvällä matikkapäällä laskettuna yhdessä ollaan joka 4. vkonloppu).
En haluaisi olla omistushaluinen ja sanoa, että se olen joko minä tai kaverit. Koska ymmärrän, että pitää pitää muitakin sosiaalisia kontakteja yllä.
Välimatka on siinä mielessä ongelmallinen, että aina pitää olla auton kanssa liikenteessä, jos menee hänen luokseen tai hän tulee meille.
Kuinka te muut ratkaisette kohdallenne osuvan kuvaamani ongelman? Ja esiintyykö teillä edes moisia ongelmia? Onko meidän tilanne poikkeus?
-"sotaleski"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensinnäki, olisit tyytyväinen ettei välillänne ole yli 300km kuten minulla ja rakkaallani on. Näemme TODELLA harvoin suurinpiirtein kerran kahdessa kuussa. Onhan se raskasta, ku on kulta armeijassa. Mulla on sillain että arkipäivät tekstaillaan ja soitellaan vähä väliä. Mutta sitte viikonloput on semmosia, ettei kuule toisesta paljoa mitään koska hän haluaa olla kavereitansa ja hän ramppaa sisaruksiensa luona. Hyvä että kahesti voi jutella puhelimessa perjantain ja sunnuntai iltapäivän välillä. Sitte taas sunnuntaina illalla, kun on armeijaan paluu aika, tulee viestiteltyä ja soiteltua paljo.
Mutta niin.. enempää mä en osaakkaan sanoa.. Kerroin vaan, ettet ole ainut jolla on tällasia ongelmia.
Jaksamisia