Jos on, niin minä menen pois
Kävelen tuuleen
Häviän sadepisaroiden putoillessa kivien lomaan
En jätä varjoanikaan
Polullesi esteeksi
Kävelen tuuleen
Häviän sadepisaroiden putoillessa kivien lomaan
En jätä varjoanikaan
Polullesi esteeksi
Onoko sinulla varaa vähätellä rakkautta
Anonyymi
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onko aitoriitta vihdoin herännyt? Toivottavasti menet pois!
Höpöhöpö, ei kai rituliini sentäänrunoja rustaa. Tämä on joltain kaunissieluiselta ihmiseltä :)
Hyvin kirjoittaja osaa runojen kielen.
Internetti on ihmeellinen maailma... vähän tutkiskelua ja yhtäkkiä onkin ensikertalainen väsännyt runon.
Kuka rakkautta vähättelee, itse ainakin haluan rakastaa, mutta se juuri on aina se nainen, joka vain halveksii.
Ei rakkautta ole koskaan liikaa. Jos olisi kaksi toisiaan kaipaavaa yhdessä, siinä on elämä ja ilo.
En vähättele rakkautta, juuri sitä olen eniten vailla. t. Juuri se nainen
Miksi tästä poistettiin kommentti? Loukkaantuiko juustopillu? :(
En tiedä mikä kommentti tässä on ollut. Ei kai noita nyt edes poisteta sen takia, ettei joku tykkää??? Poistologiikka kyllä välillä näyttää olevan sumea. Ei tuntemattomien mielipiteet ainakaan itseäni horjuta.
t. Juuri se nainen. P.s. Ite oot ja ei sulla ole kokemusperäistä tietoa tuosta väitteestä. 🤣
Ihan itse olet kailottanut juustopilluasi ja minä en halua kokemusperäistä tietoa tuosta väitteestä.
Menisit vain tampereelle pohtimaan asiaa vaikka se onkin liian lähellä. Varjosi ylettää sieltä tänne joten voisit muuttaa sen tamperelaisen kanssa vaikka kongoon. Tai oikeastaan mieluummin johonkin noista itäblokin maista joissa on rajoitettu internetin käyttöä. Se olisi mielekkäämpää kun tässä pohdin asiaa.
Runo!
Kesän säväyttävin runokokoelmasta:
"Olet antanut minulle veljeyden niitäkin kohtaan joita en tunne.
Olet tehnyt minut osaksi kaikkien elävien voimasta.
Olet antanut minulle takaisin kotimaani kuin olisin syntynyt uudestaan.
Olet antanut minulle vapauden jota yksinäisellä ei ole.
Olet opettanut minut sytyttämään hyvyyden kuin nuotiotulen.
Sinä annoit minulle sen suoraviivaisuuden jota puu tarvitsee.
Sinä opetit minut näkemään ihmisten ykseyden ja erilaisuuden.
Sinä osoitit minulle miten yhteinen voitto hälventää yhden ihmisen tuskan.
Sinänopetit minut nukkumaan veljieni kovilla vuoteilla.
Sinä opetit minut rakentamaan todellisuudelle kuin kalliopohjalle.
Sinä teit minusta roistojen vihollisen ja suojamuurin raivoa vastaan.
Olet saanut minut näkemään maailman kirkkauden ja ilon mahdollisuuden.
Olet tehnyt minut kukistamattomaksi koska sinuun kuuluen en päädy itseeni."
Runo
Iske minuun se kestää ämmän pillua
Huulia heiluta.
Tissejä karvapillua
Syksy tulee
En kai nyt sentään Rakkautta, siis Rakkauuta isolla ärrällä, vähättele. Täällähän sitä ei nimittäin näy. Sitä Rakkautta. Ei kannattaisi tulkita.
Haaveilen
Viiltohaavoista ihossasi
Kuten sielussani
Saisit kokea
Miltä haavasi tuntuvat
Enkö ole jo tarpeeksi haavoilla mielestäsi?
Rakkautta ei koskaan saa vähätellä. Suurinta voimaa ei itse kukaan pysty kumoamaan. Joskus se suistaa elämiä raiteiltaan. Tässä tilanteessa ihmisen täytyy pysyä vahvana. Rakkauden ei ole tarkoitus tuhota
Tai häväistä ketään eikä mitään. Se voima vaan on❤️
Olet täysin oikeassa. Rakkaus on vahva voima.
Rakkaus ei koskaan suista elämiä raiteiltaan, ei koskaan. Yleensä se on ymmärtämättömyys, joka suistaa.
Tuokin on ihan täyttä asiaa.
Rakkaus ei mene koskaan pois
se tuntuu tuulena kasvoillasi
putoaa läpi korkean metsän sadepisarana otsallesi
vie sinut lempeään varjoon lepäämään polttavan helteen keskellä
tuo polullesi poikkipuun, jonka päällä istua
ja katsella lintujen leikkiä
ja aistia kesän
ja pian saapuvan syksyn
aamuisen kasteen ja kypsyvän viljan
ja rauhan ja tasapainon
polkujasi kulkien
kävellen ja kompastuen
kunnes viimein huomaat sen.
lirularuloru...
Todellakin on. Ei minua kukaan rakasta niin tottakai voin vähätellä sitä juuri niin paljon kuin sieluni sietää.