Se keskiviikko oli hiljainen ja lunta satoi normaalia enemmän. Vain äitini oli ainut, joka piti tätä rakasta ihmistä kädestä loppuun saakka, itse olin muualla silloin. Olin tuonut mummolleni sairaalaan sängyn yläpuolelle lasisen enkelipatsaan ennen reissuani, että sillävälin kun olen poissa niin kaikki kääntyisi ennalleen ja mummo parantuisi - rukoilin, mutta sinä keskiviikkona 24.11.04 minun tuoma enkeli huurtui ja ilma muuttui sinertäväksi - silloin tajusin, että kuolema ei ole mikään arpa joka sattuu kohdalle ku kohdalle - se on vain ihana oikeus väsyneen nukahtaa ja niin sitten tuli ne oikeat enkelit auttamaan mummoni lentoon.
Mummoni poismeno...
j.k.a.
1116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin kirjoituksesi moneen kertaan.
Kuvaat hyvin sitä tunnelmaa, mikä yleensä aina liittyy kuoleman läheisyyteen ; hiljaisuutta.
On ,kuin muu maailma pysähtyisi, äänet vaimenisivat ja sinä kuljet kuin vieraana vieraassa maailmassa.
Mummollasi oli onni, että joku oli vieressä ,kun hän läksi.Niin monet lähtevät yksin.
Kirjoitin kauniisti oivalluksesi kuoleman hetkellä, että kuolema on myös oikeus "väsyneenä nukahtaa". Moni vanhus kaipaa usein poispääsyä vaivoistaan ja moni huokailee, miksi vielä elää, vaikka olisi valmis lähtöön.
Halaisin kirjoittaa sinulle piene runon kaipauksesi keskelle. Sen on kirjoittanut Anna- Mari Kaskinen.
Tahtoisin toivoa sinulle
Tahtoisin toivoa sinulle
jotakin oikein hyvää,
enkelin siipien havinaa
ja iloa, rauhaa syvää
Tahtoisin toivoa sinulle,
mitä en itse voi antaa:
saakoon rakkaus Jumalan
sinua sylissään kantaa.